Village dialogues, between Farmer Littleworth, Thomas Newman, Rev. Mr. Lovegood, and others.

Mode of access: Internet.

The old farmer and his almanack; being some observations on life and manners in New England a hundred years ago, suggested by reading the earlier numbers of Mr. Robert B. Thomas's Farmer's almanack, together with curious, instructive, and entertaining, as well as a variety of miscellaneous matter,

Mode of access: Internet.

Poverty and the Environment : Investment Poverty and the Role of Assets in Generating Welfare for Farmer Households in the Province of Herrera, Panama

Köyhiä maanviljelijöitä on usein syytetty kehitysmaiden ympäristöongelmista. On väitetty, että eloonjäämistaistelu pakottaa heidät käyttämään maata ja muita luonnonvaroja lyhytnäköisesti. Harva asiaa koskeva tutkimus on kuitenkaan tukenut tätä väitettä; perheiden köyhyyden astetta ja heidän aiheuttamaansa ympäristövaikutusta ei ole kyetty kytkemään toisiinsa. Selkeyttääkseen köyhyys-ympäristö –keskustelua, Thomas Reardon ja Steven Vosti kehittivät investointiköyhyyden käsitteen. Se tunnistaa sen kenties suuren joukon maanviljelijäperheitä, jotka eivät ole köyhiä perinteisten köyhyysmittareiden mukaan, mutta joiden hyvinvointi ei ole riittävästi köyhyysrajojen yläpuolella salliakseen perheen investoida kestävämpään maankäyttöön. Reardon ja Vosti korostivat myös omaisuuden vaikutusta perheiden hyvinvointiin, ja uskoivat sen vaikuttavan tuotanto- ja investointipäätöksiin. Tässä tutkimuksessa pyritään vastaamaan kahteen kysymykseen: Miten investointiköyhyyttä voidaan ymmärtää ja mitata? Ja, mikä on viljelijäperheiden omaisuuden hyvinvointia lisäävä vaikutus? Tätä tutkimusta varten haastateltiin 402 maanviljelijäperhettä Väli-Amerikassa, Panaman tasavallan Herreran läänissä. Näiden perheiden hyvinvointia mitattiin heidän kulutuksensa mukaan, ja paikalliset köyhyysrajat laskettiin paikallisen ruoan hinnan mukaan. Herrerassa ihminen tarvitsee keskimäärin 494 dollaria vuodessa saadakseen riittävän ravinnon, tai 876 dollaria vuodessa voidakseen ravinnon lisäksi kattaa muitakin välttämättömiä menoja. Ruoka- eli äärimmäisen köyhyyden rajan alle jäi 15,4% tutkituista perheistä, ja 33,6% oli jokseenkin köyhiä, eli saavutti kyllä riittävän ravitsemuksen, muttei kyennyt kustantamaan muita perustarpeitaan. Molempien köyhyysrajojen yläpuolelle ylsi siis 51% tutkituista perheistä. Näiden köyhyysryhmien välillä on merkittäviä eroavaisuuksia ei vain perheiden varallisuuden, tulojen ja investointistrategioiden välillä, mutta myös perheiden rakenteessa, elinympäristössä ja mahdollisuuksissa saada palveluja. Investointiköyhyyden mittaaminen osoittautui haastavaksi. Herrerassa viljelijät eivät tee investointeja puhtaasti ympäristönsuojeluun, eikä maankäytön kestävyyttä muutenkaan pystytty yhdistämään perheiden hyvinvoinnin tasoon. Siksi investointiköyhyyttä etsittiin sellaisena hyvinvoinnin tasona, jonka alapuolella elävien perheiden parissa tuottavat maanparannusinvestoinnit eivät enää ole suorassa suhteessa hyvinvointiin. Tällaisia investointeja ovat mm. istutetut aidat, lannoitus ja paranneltujen laiduntyyppien viljely. Havaittiin, että jos perheen hyvinvointi putoaa alle 1000 dollarin/henkilö/vuosi, tällaiset tuottavat maanparannusinvestoinnit muuttuvat erittäin harvinaisiksi. Investointiköyhyyden raja on siis noin kaksi kertaa riittävän ravitsemuksen hinta, ja sen ylitti 42,3% tutkituista perheistä. Heille on tyypillistä, että molemmat puolisot käyvät työssä, ovat korkeasti koulutettuja ja yhteisössään aktiivisia, maatila tuottaa paremmin, tilalla kasvatetaan vaativampia kasveja, ja että he ovat kerryttäneet enemmän omaisuutta kuin investointi-köyhyyden rajan alla elävät perheet. Tässä tutkimuksessa kyseenalaistettiin yleinen oletus, että omaisuudesta olisi poikkeuksetta hyötyä viljelijäperheelle. Niinpä omaisuuden vaikutusta perheiden hyvinvointiin tutkittiin selvittämällä, mitä reittejä pitkin perheiden omistama maa, karja, koulutus ja työikäiset perheenjäsenet voisivat lisätä perheen hyvinvointia. Näiden hyvinvointi-mekanismien ajateltiin myös riippuvan monista väliin tulevista tekijöistä. Esimerkiksi koulutus voisi lisätä hyvinvointia, jos sen avulla saataisiin paremmin palkattuja töitä tai perustettaisiin yritys; mutta näihin mekanismeihin saattaa vaikuttaa vaikkapa etäisyys kaupungeista tai se, omistaako perhe ajoneuvon. Köyhimpien perheiden parissa nimenomaan koulutus olikin ainoa tutkittu omaisuuden muoto, joka edisti perheen hyvinvointia, kun taas maasta, karjasta tai työvoimasta ei ollut apua köyhyydestä nousemiseen. Varakkaampien perheiden parissa sen sijaan korkeampaa hyvinvointia tuottivat koulutuksen lisäksi myös maa ja työvoima, joskin monesta väliin tulevasta muuttujasta, kuten tuotantopanoksista riippuen. Ei siis ole automaatiota, jolla omaisuus parantaisi perheiden hyvinvointia. Vaikka rikkailla onkin yleensä enemmän karjaa kuin köyhemmillä, ei tässä aineistossa löydetty yhtään mekanismia, jota kautta karjan määrä tuottaisi korkeampaa hyvinvointia viljelijäperheille. Omaisuuden keräämisen ja hyödyntämisen strategiat myös muuttuvat hyvinvoinnin kasvaessa ja niihin vaikuttavat monet ulkoiset tekijät. Ympäristön ja köyhyyden suhde on siis edelleen epäselvä. Köyhyyden voittaminen vaatii pitkällä tähtäimellä sitä, että viljelijäperheet nousisivat investointiköyhyyden rajan yläpuolelle. Näin heillä olisi varaa alkaa kartuttaa omaisuutta ja investoida kestävämpään maankäyttöön. Tällä hetkellä kuitenkin isolle osalle herreralaisia perheitä tuo raja on kaukana tavoittamattomissa. Miten päästä yli tuhannen dollarin kulutukseen perheenjäsentä kohden, mikäli elintaso ei yllä edes riittävään ravitsemukseen? Ja sittenkin, vaikka hyvinvointi kohenisi, ei ympäristön kannalta parannuksia ole välttämättä odotettavissa, mikäli karjalaumat kasvavat ja eroosioalttiit laitumet leviävät.

Adaptation to climate change and variability: farmer responses to intra-seasonal precipitation trends in South Africa

We describe the nature of recent (50 year) rainfall variability in the summer rainfall zone, South Africa, and how variability is recognised and responded to on the ground by farmers. Using daily rainfall data and self-organising mapping (SOM) we identify 12 internally homogeneous rainfall regions displaying differing parameters of precipitation change. Three regions, characterised by changing onset and timing of rains, rainfall frequencies and intensities, in Limpopo, North West and KwaZulu Natal provinces, were selected to investigate farmer perceptions of, and responses to, rainfall parameter changes. Village and household level analyses demonstrate that the trends and variabilities in precipitation parameters differentiated by the SOM analysis were clearly recognised by people living in the areas in which they occurred. A range of specific coping and adaptation strategies are employed by farmers to respond to climate shifts, some generic across regions and some facilitated by specific local factors. The study has begun to understand the complexity of coping and adaptation, and the factors that influence the decisions that are taken.

Social Learning Processes in Swiss Soil Protection? The 'From Farmer - To Farmer' Project

Social learning approaches have become a prominent focus in studies related to sustainable agriculture. In order to better understand the potential of social learning for more sustainable development, the present study assessed the processes, effects and facilitating elements of interaction related to social learning in the context of Swiss soil protection and the innovative ‘From Farmer - To Farmer’ project. The study reveals that social learning contributes to fundamental transformations of patterns of interactions. However, the study also demonstrates that a learning-oriented understanding of sustainable development implies including analysis of the institutional environments in which the organizations of the individual representatives of face-to-face-based social learning processes are operating. This has shown to be a decisive element when face-to-face-based learning processes of the organisations’ representatives are translated into organisational learning. Moreover, the study revealed that this was achieved not directly through formalisation of new lines of institutionalised cooperation but by establishing links in a ‘boundary space’ trying out new forms of collaboration, aiming at social learning and co-production of knowledge. It is argued that further research on social learning processes should give greater emphasis to this intermediary level of ‘boundary spaces’.

Practical poultry keeping, for the poultryman, the poultry farmer and the back-yard poultry keeper,

Mode of access: Internet.

The complete farmer and rural economist : containing a compendious epitome of the most important branches of agricultural and rural economy /

Includes index.

The complete farmer and rural economist; containing a compedious epitome of the most important branches of agriculture and rural economy.

Mode of access: Internet.

The complete farmer and rural economist; containing a compendious epitome of the most important branches of agriculture and rural economy.

Mode of access: Internet.

The complete grazier; or, Farmer and cattle dealer's assistant ... Together with an introductory view of the different breeds of neat cattle, sheep, horses, and swine ...

Mode of access: Internet.

The British farmer's cyclopaedia; or, Complete agricultural dictionary, including every science or subject dependant on, or connected with improved modern husbandry; with the breeding, feeding, and management of live stock, the modern art of farriery, cure of the diseases of dogs, the management of bees, the culture of fruit and forest trees, of cyder, of malt liquor, and made wines

Title-page preceded by engr. t.p. for 2d ed., 1808.

Reply to Augustus Mongredien's appeal to the western farmer of America.

Mode of access: Internet.

The farmer's boy : a rural poem /

Mode of access: Internet.

Science and practice of agriculture : farmer's handbook /

Cover title: Farmer's handbook.