Puolueiden keskustelutilaisuuksista mediatapahtumiksi. Television vaaliohjelmat ja niihin liittynyt sanomalehtijulkisuus 1960-luvulta 1980-luvulle

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan television vaaliohjelmia ja niihin liittynyttä sanomalehtijulkisuutta 1960-luvun alusta 1980-luvun lopulle. Tarkastelun kohteena ovat sekä eduskunta- että presidentinvaalien vaaliohjelmat. Tutkimusaineisto koostuu Yleisradion hallinto- ja ohjelmaneuvostojen pöytäkirjoista, vaaliohjelmien televisiotallenteista sekä vaaliohjelmia käsittelevistä sanomalehtikirjoituksista. Lehtiaineisto on kerätty Helsingin Sanomista, Ilta-Sanomista, Iltalehdestä, Aamulehdestä, Kansan Uutisista, Suomenmaasta sekä Suomen Sosialidemokraatista. Sanomalehtiaineistoa on täydennetty Yleisradion leikearkistoon kerätyillä lehtileikkeillä. Tutkimuksessa on analysoitu toisaalta television vaaliohjelmien kehitystä ja toisaalta vaaliohjelmiin liittynyttä sanomalehtikirjoittelua. Television vaaliohjelmien kehityksen osalta tutkimuksessa on kuvattu, millä tavoin vaaliohjelmia on eri aikoina tehty ja millaisia poliittisia kiistoja niiden tekemiseen on liittynyt. Sanomalehtiaineiston analyysissa on tarkasteltu sitä, mihin seikkoihin vaaliohjelmia käsittelevissä kirjoituksissa on kiinnitetty huomiota, millä tavoin lehdet ovat suhtautuneet ohjelmien toteutukseen ja millainen rooli ohjelmilla on nähty olleen vaalikampanjoinnissa. Väitöskirjan näkökulma on historiallinen, mikä merkitsee ajallisten kontekstien keskeisyyttä analyysissa. Tutkimuksessa on kiinnitetty huomiota sekä poliittisessa kulttuurissa että mediamaisemassa tapahtuneisiin muutoksiin. Vaaliohjelmat olivat 1960-luvulla tarkkaan säänneltyjä puolueiden välisiä keskustelutilaisuuksia, joissa toimittajilla ei ollut näkyvää roolia. Ohjelmien toteutuksesta vastasivat puoluemandaateilla toimineet Yleisradion ohjelma- ja hallintoneuvoston jäsenet, joten ohjelmien toteutuksen yksityiskohdista vastasivat puolueet. Puolueet riitelivät usein vaaliohjelmien toteutuksesta, mikä osoittaa, että puolueille television vaaliohjelmat olivat tärkeitä poliittisia foorumeita jo 1960-luvulta lähtien. Vaaliohjelmat jakautuivat kahteen erilaiseen ohjelmaformaattiin; vaalitentteihin ja suureen vaalikeskusteluun. Vaalitenteissä kunkin puolueen edustajat olivat vuorollaan ”altavastaajina”, joille muiden puolueiden edustajat esittivät kysymyksiä. Suuri vaalikeskustelu oli perinteisempi paneelikeskustelu, jossa poliitikot selvittivät vuorotellen kantojaan ajankohtaisiin poliittisin kysymyksiin. 1970-luvun puolivälissä vaalitenttien toteutuksessa tapahtui suuria muutoksia, kun toimittajat syrjäyttivät poliitikot vaalitenttien kyselijöinä. Suuri vaalikeskustelu säilyi ennallaan. Sanomalehtien suhtautuminen vaaliohjelmiin oli 1960- ja 1970-luvuilla huomattavasti pidättyvämpää kuin poliitikkojen. Sanomalehdistön näkökulmasta television vaaliohjelmien tärkeimpänä tehtävänä oli puolueiden poliittisten linjausten esittely. Vaaliohjelmia käsittelevissä teksteissä esiteltiin pääasiassa poliitikkojen ohjelmissa pitämiä puheenvuoroja. Puoluelehdissä puheenvuorojen sisältöä arvioitiin aatteellisista lähtökohdista, sitoutumattomissa sanomalehdissä neutraalimmin. Vaaliohjelmien toteutukseen liittynyt kritiikki kohdistui toisaalta poliitikkojen puoluepropagandaan, toisaalta poliitikkojen liialliseen varovaisuuteen. Sanomalehtien suhtautuminen vaaliohjelmiin säilyi ennallaan myös 1970-luvulla, jolloin vaaliohjelmia alettiin tehdä toimittajavetoisesti. Ainoa muutos liittyi vaaliohjelmakritiikkiin, joka kohdistui nyt poliitikkojen ohella myös toimittajiin, joiden katsottiin olleen ohjelmissa liian hyökkääviä. Suurin muutos vaaliohjelmiin liittyneessä kirjoittelussa tapahtui 1980-luvulla. Vaaliohjelmia käsitteleviä kirjoituksia julkaistiin sanomalehdistössä monikertainen määrä 1970-lukuun verrattuna. Samalla myös vaaliohjelmia käsittelevien kirjoitusten näkökulmat alkoivat muuttua, kun ohjelmin visuaalinen ulottuvuus alkoi olla yhä näkyvämmin esillä sanomalehtiin laadituissa analyyseissa. Lehdet alkoivat teettää säännöllisesti erilaisia tutkimuksia poliitikkojen pärjäämisestä ohjelmissa ja kirjoittaa vaalikeskusteluiden voittajista ja häviäjistä. Lisäksi lehtijutuissa arvioitiin poliitikkojen esiintymistä ja vaaliohjelmista välittyviä vaikutelmia. Vuoden 1982 presidentinvaaleissa uusista näkökulmista kirjoittivat erityisesti iltapäivälehdet, mutta vuosikymmenen jälkipuoliskolla samankaltaisia lähestymistapoja omaksuivat myös Helsingin Sanomat ja Aamulehti. Niiden vaaliohjelmia käsittelevissä uutisissa kiinnitettiin yhä useammin huomiota poliitikkojen esiintymiseen, pukeutumiseen ja tunnetiloihin. Puoluelehtien suhtautuminen vaaliohjelmiin säilyi kuitenkin ennallaan, ja myös vaaliohjelmakritiikki säilyi suurelta osin muuttumattomana. 1980-luvun aikana television vaaliohjelmat muuttuivat lehdistön käsittelyssä puolueiden tavoitteita esittelevistä keskustelutilaisuuksista poliitikkojen ja puolue johtajien henkilökohtaisia ominaisuuksia mittaaviksi esiintymiskokeiksi ja suuriksi mediatapahtumiksi, joiden katsottiin toisinaan jopa ratkaisseen vaalin tuloksen. Nostaessaan television vaaliohjelmat kampanjajournalisminsa ytimeen, sanomalehdet vahvistivat television poliittista roolia.

Messages about antibiotic resistance in different newspaper genres

Poorer people are more likely to use antibiotics; inappropriate antibiotic use causes resistance, and health campaigns attempt to change behaviour through education. However, fuelled by the media, the public think antibiotic resistance is outside their control. Differences in the attribution of blame for antibiotic resistance in two genres of UK newspapers, targeting distinct socioeconomic groups, were examined using a mixed methods approach. Firstly, depiction of blame was categorised as either external to the lay public (outside their control) or internal (lay person accountable) and subjected to a chi-square test. Secondly, using critical discourse analysis, we examined the portrayal of the main agents through newspaper language. Data from 597 articles (307 broadsheets) analysed revealed a significant association between newspaper genre and attribution of blame for antibiotic resistance. While both newspaper types blamed antibiotic resistance predominantly on factors external to the lay public, broadsheets were more likely to acknowledge internal factors than tabloids. Tabloids provided a more skewed representation, exposing readers to inaccurate explanations about antibiotic resistance. They highlighted ineptitude in health professionals, victimising patients and blaming others, while broadsheets used less emotive language. Pharmacists should take special care to communicate the importance of appropriate antibiotic use against this backdrop of distortion.

British business and the Euro. ACES Cases No. 2008.2

During the Maastricht Treaty negotiations, the United Kingdom obtained an opt-out option on Economic and Monetary Union (EMU). When Tony Blair came to power, he promised there would be a referendum on the euro if the government decided it was in the national interest to join. Many believed Tony Blair intended to call and try to win a referendum on the euro. Therefore, in the late 1990s, the debate over the euro raged in Britain, filling the pages of the tabloids and the minds of many Britons. In this paper based on empirical research conducted in London in 2005-06, I investigate whether the business sector had a clear preference on the issue of British membership in the EMU and tried to influence the government‟s decision. I use Jeffry Frieden's model of interest group preferences regarding exchange-rate policies to develop hypotheses regarding the position of the business sector on the euro. Research findings reveal that the business sector was divided on the issue of euro membership exactly as Frieden's model predicts. However, the intensity of business preferences decreased overtime. By the end of Tony Blair's second term, the business sector had become neutral on the issue of the euro.

JORNAL SUPER NOTÍCIA: SENSACIONALISMO OU POPULARIZAÇÃO DA NOTÍCIA?

Esta dissertação apresenta um estudo do jornal impresso, com foco no jornal diário, delimitado no tabloide Super Notícia , de Belo Horizonte (MG). A escolha de tal impresso se deu por ser ele um fenômeno editorial de vendas e de publicidade, dentro dos estilos reconhecidos como popular e popularesco, com páginas diárias contendo desde notícia policial até receita de bolo. Ao analisar um objeto jornalístico é necessário verificar de que modo as matérias são veiculadas nas páginas desse impresso. Para tanto, nossa análise busca mostrar as relações entre os gêneros jornalísticos para então classificar o objeto de estudo. A metodologia privilegia a conceituação de jornalismo, notícia, reportagem e jornalismo sensacionalista e contempla também a pesquisa de campo, com visitas in loco na redação do periódico e entrevista com seus agentes. Quanto ao método de trabalho, a pesquisa qualitativa segue o modelo teórico-crítico. Foram feitas análises morfológica e de conteúdo do corpus, para identificar, caracterizar e classificar o objeto estudado. Do ponto de vista jornalístico, os aportes teóricos estão ancorados em Marques de Melo e outros autores que construíram teoria sobre Jornalismo. No que concerne ao objeto de estudo, no segmento tabloide os resultados apontam para uma nova visão do jornalismo atual.

"Gene-fouled or gene-improved?" – Media framing of GM crops and food in Hungary

This paper presents results from a research which analyzed the reporting on genetically modified crops and food in the Hungarian tabloids and political papers with the highest circulation from 1 May 2007 to 31 October 2009. Both quantitative and qualitative media analysis was conducted. It was found that in contrast to some Western countries the issue had low salience in the investigated period; it featured especially marginally in the tabloids. Two distinct valenced frames could be differentiated: a dominant ANTI-GM (Threat) frame – which was particularly frequent compared to what has been found for some other countries, and a minority PRO-GM (Advancement and Benefits) frame. Despite a range of similarities with what had been reported by previous research from some other countries, argumentation on the GMO topic in the Hungarian press had several distinct characteristics, one of which was the relative prominence of economic arguments against the technology.

Commenting, sharing and tweeting news : Measuring online news participation

Social plugins for sharing news through Facebook and Twitter have become increasingly salient features on news sites. Together with the user comment feature, social plugins are the most common way for users to contribute. The wide use of multiple features has opened new areas to comprehensively study users’ participatory practices. However, how do these opportunities to participate vary between the participatory spaces that news sites affiliated with local, national broadsheet and tabloid news constitute? How are these opportunities appropriated by users in terms of participatory practices such as commenting and sharing news through Facebook and Twitter? In addition, what differences are there between news sites in these respects? To answer these questions, a quantitative content analysis has been conducted on 3,444 articles from nine Swedish online newspapers. Local newspapers are more likely to allow users to comment on articles than are national newspapers. Tweeting news is appropriated only on news sites affiliated with evening tabloids and national morning newspapers. Sharing news through Facebook is 20 times more common than tweeting news or commenting. The majority of news items do not attract any user interaction.

Lecturas de la prensa popular: Un estudio de recepción del periódico Q'hubo en la localidad de Kennedy en Bogotá

En este trabajo de grado se aborda la relación entre las audiencias y los medios a partir de un estudio de recepción del diario Q’hubo en los sectores populares de Bogotá, específicamente en la localidad de Kennedy de esta ciudad. El estudio reconoce que las formas determinadas de interactuar con los medios están atadas a los contextos, las instituciones y los entornos culturales y sociales desde los que lector construye su realidad y se inserta en la sociedad actual. Por lo mismo, se nutre de estos elementos para entender los procesos de recepción a través de las formas cotidianas de consumo del diario Q’hubo frente al contexto mediático actual. Se sustenta que el Q’hubo se comunica con sus lectores combinando aspectos clásicos de la prensa popular y adaptando aspectos de diseño y lenguaje aportados por los nuevos medios. Lo que a su vez se relaciona con apropiaciones, usos y modos de leer de la audiencia, que reivindica interacciones tradicionales y desarrolla interacciones emergentes gracias a la convergencia de las tecnologías con la cultura letrada, oral y visual.