Mitä avoimuus maksaa? TAJUA-hankkeen selvityksiä

Esa-Pekka Keskitalon ja Piia Naukkarisen esitys Asiantuntijaseminaarissa Helsingissä 26.11.2015.

Vega del Tajuña.

Guía que analiza diferentes rutas para conocer la Vega del Tajuña. Analiza brevemente diferentes aspectos del medio natural así como aspectos socio culturales y geográficos..

La Laguna de San Juan y demás zonas húmedas del Tajuña.

Contiene tablas, gráficas y dibujos

Proyecto de restauración hidrológico-forestal de la cuenca del Arroyo de la Vega desde su nacimiento hasta la confluencia con el río Tajuña.

La cuenca del Arroyo de la Vega presenta una serie de particularidades que se han de considerar para llevar a cabo el cumplimiento de los objetivos de los Proyectos de Restauración Hidrológico Forestal. Por un lado, el intenso aprovechamiento agrícola que históricamente se ha hecho de los terrenos de la vega ha generado la desaparición de la vegetación riparia en zonas próximas a su desembocadura en el Tajuña. Otro problema a considerar es que en esta zona existen vertidos puntuales y basura dispersa que produce alteraciones en el medio. Los objetivos en esta zona son los propios de una restauración de un río y su ribera, y son: - Recuperación y estabilización de la morfología del cauce. - Recuperación de la conexión longitudinal de la vegetación riparia en aquellos tramos en los que las diferentes comunidades vegetales no sean capaces de recuperarse por sí solas. - Mantenimiento y conservación de los sotos riparios de los tramos bien conservados a la vez que aquellos cuya restauración natural sea posible. - Recuperación del paisaje ribereño.

Underground dwellings in the Tajuña valley, Madrid, Spain and their bioclimatic adaptation

Underground dwellings are the maximum example of the vernacular architecture adaptation to the climatic conditions in areas with high annual and daily thermal fluctuations. This paper summarizes the systematic research about the energy performance of this popular architecture and their adaptation to the outdoor conditions in the case of the low area of the River Tajuña and its surroundings. Some considerations on their maintenance and renovation arise from the research.

Proyecto constructivo de la variante de la carretera M-302 a su paso por Morata de Tajuña (Madrid)

El presente proyecto se enmarca dentro de un encargo promovido por la Comunidad de Madrid para facilitar el tránsito y la movilidad de los usuarios de la carretera M-302 en las proximidades del casco urbano de Morata de Tajuña. Con la construcción de la variante M-302 a su paso por Morata de Tajuña, se consigue eliminar el tráfico del interior del municipio que afecta a la circulación interior y reduce la calidad de vida de los habitantes de Morata de Tajuña. Además se mejora la seguridad puesto que se reduce el número de intersecciones, y éstas se realizan de forma mucho más legible y sencilla. También se reducen los tiempos de viaje para todos los usuarios que no tengan en su origen o destino el casco urbano de Morata de Tajuña. Todo ello manteniendo unos estándares de calidad, seguridad, medioambiente, salud, tiempo y dinero, propios para una infraestructura de este tipo. El factor ambiental más influyente en el presente proyecto es la presencia del Lugar de Interés Comunitario “Vegas, Cuestas y Páramos del sureste de Madrid”. Debido a que el proyecto constructivo se encuentra en la Vega del Tajuña, el proceso de erosión que ha sufrido la zona ha producido zonas de grandes pendientes, siendo la media del 15% pudiendo llegar a extremos del 50%.

Acondicionamiento de la M-302 desde el cruce con la M-311 a Perales de Tajuña. Variante de Morata de Tajuña

En el presente documento se estudia el acondicionamiento de la M-302 entre la M-311 y Perales de Tajuña así como la variante de población de Morata de Tajuña. El termino municipal de Morata de Tajuña se encuentra al sureste de la Comunidad de Madrid, limitando al oeste con San Martín de la Vega, al este con Perales de Tajuña, al norte con Arganda del Rey y al sur con Chichón y Valdelaguna, en el valle del rió Tajuña, segundo rió de mayor longitud de la Cuenca del Tajo. Este proyecto se enmarcaba dentro de la última fase de un Plan de Variantes de la Comunidad de Madrid, que comprendía la construcción de 12 circunvalaciones en distintas localidades, con el objetivo de mejorar la seguridad vial y la calidad de vida de los vecinos de las mismas. Este proyecto se desarrolla a partir de la petición por parte del Ayuntamiento de Morata de Tajuña a la Dirección General de Carreteras del inicio de los trámites para la construcción de una variante por el norte del pueblo. El objeto del presente Proyecto es la definición completa con el nivel de detalle suficiente de las obras conducentes al acondicionamiento de la M-302 entre la M-311 y Perales de Tajuña para mejorar principalmente las condiciones de seguridad en la vía, así como la construcción de la variante de la M-302 a su paso por Morata de Tajuña, para desviar el trafico de paso por el pueblo.

Acondicionamiento y mejora de la N-III, carretera convencional. Tramo desde pk. 35+000 hasta pk. 41+008, enlace con la A-3. Perales de Tajuña (Madrid)

En este Proyecto de Construcción se trata el acondicionamiento y mejora de un tramo de la N-III, entre el p.k. 35+000 y su enlace con la A-3, situado en la localidad madrileña de Perales de Tajuña. Esta carretera, que en otra época fue la principal vía de comunicación entre la capital de España y la costa levantina, ha visto reducida su importancia hasta convertirse en la práctica en una carretera de orden local. Se han estudiado, por tanto, distintas alternativas para adaptar las características de la vía a la demanda que actualmente presenta, prestando atención a todos los condicionantes que presenta, y se ha desarrollado la solución que se ha considerado más adecuada

Lukion äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjojen antamat valmiudet tekstitaidon kokeen kriittistä lukutaitoa vaativien tehtävien suorittamiseen

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen, millaiset valmiudet lukion äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjat antavat tekstitaidon kokeen kriittistä lukutaitoa vaativien tehtävien tekemiseen. Tutkielma kuuluu tekstintutkimuksen alaan. Tutkimuksessa pohjaan ajatuksiani muun muassa kielentutkija Norman Faircloughin kriittiseen diskurssianalyysiin. Tutkittaviksi oppikirjasarjoiksi olen valinnut kuudesta tarjolla olevasta äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjasarjasta Äidinkieli ja kirjallisuus-, Kieli ja tekstit-, Piste- ja Lähde-sarjat. Olen tarkastellut vuosien 2007, 2008 ja 2009 keväiden tekstitaidon kokeita ja jakanut kokeiden kysymykset tekstilajin tuntemusta, päättelevää lukutaitoa ja kriittistä lukutaitoa vaativiin tehtäviin. Tehtävien perusteella olen todennut, että kriittistä lukutaitoa vaativissa tehtävissä vaaditaan tekstilajin tajua sekä tekstin tuottamisprosessin, argumentaation, retoristen keinojen ja muiden keinojen tarkastelua. Analyysistäni selviää, että oppikirjasarjojen antamat valmiudet kriittistä lukutaitoa vaativien tehtävien suorittamiseen vaihtelevat. Osassa kirjoista käsitettä kriittinen lukutaito ei suoraan mainita, osa kirjoista kannustaa kriittiseen lukutapaan korostamalla, että kaikkia tekstejä voidaan lukea kriittisesti ja että kaikki tekstit on kirjoitettu jostakin näkökulmasta. Osa kirjoista esittelee monia eri tekstilajeja, osa kirjoista paneutuu valikoituihin tekstilajeihin ja olettaa joidenkin tekstilajien olevan opiskelijalle jo tuttuja. Tekstin tuottamisprosessia käsitellään oppikirjoissa vaihtelevasti. Kieliopin ja kuvan keinoja käsitellään joissain kirjoissa kattavasti, joissain ei juuri ollenkaan. Käsitteitä argumentaatio ja retoriset keinot ei oppikirjoissa välttämättä määritellä lainkaan tai ne määritellään puutteellisesti. Lisäksi kirjojen määritelmät käsitteistä poikkeavat toisistaan, vaikka ne esitetään kirjoissa ehdottomina. Myös ylioppilastutkintolautakunnan ja Äidinkielen opettajain liiton arviointivinkkien, Ylioppilastekstejä- kokoelman kirjoittajien ja oppikirjojen käsitykset argumentointi- ja retorisista keinoista poikkeavat toisistaan. Analyysini perusteella kriittisen lukutaidon opettamisessa on parannettavaa. Analyysini ja aiemman tutkimuksen pohjalta voi todeta, että oppikirjojen tiedon tulisi olla yksiäänisen sijaan moniäänistä. Jotta opiskelijoista tulisi kriittisiä lukijoita, tulisi oppikirjojen esitellä erilaisia näkemyksiä. Kirjojen tulisi antaa käsitteille ainakin suuntaa-antavat määritelmät ja todeta, että määritelmät eivät ole ehdottomia ja muuttumattomia. Kriittiseen lukutapaan tulisi ohjata kaikissa aineissa opiskeluvuosien alusta asti. Mediayhteiskuntaa koskevaa tietoa tarvitaan, jotta tekstejä voidaan tarkastella kriittisesti. Tärkeintä kriittisen lukutaidon opettamisessa on ohjata huomaamaan, mihin erilaisilla valinnoilla teksteissä pyritään.

Abiturientti uutistoimittajana. Tekstilajin taju ja uutisen tuottaminen äidinkielen tekstitaidon kokeessa

Väitöstutkimuksen kohteena oli abiturienttien kirjoittamien uutistekstien uutismaisuus ja tekstien implikoima tekstilajin taju. Tavoitteena oli lisäksi tarkastella vertailun pohjaksi prototyyppisen uutisen piirteitä, käsitellä uutistekstien kontekstia ja tekstien arviointia sekä pohtia tuottamistehtävätyypin toimivuutta. Tutkimuksen taustana oli suomalaisessa ylioppilastutkinnossa ensi kertaa keväällä 2007 toteutettu suomenkielinen äidinkielen koe, joka jakautui esseekokeeseen ja tekstitaidon kokeeseen. Tekstitaidon kokeen kolmas tehtävä oli niin sanottu tekstilajimuunnos. Siinä piti tuottaa 200–250 sanan uutinen Siklaxin paikallislehteen fiktiivisessä tekstissä kuvattujen tapahtumien pohjalta. Pohjatekstinä oli katkelma Lars Sundin romaanin Puodinpitäjän poika (1998) alusta. Tutkimus kuuluu diskurssintutkimuksen, tekstilajitutkimuksen ja lingvistiseen tekstintutkimuksen alaan. Päätutkimusaineistona oli 388 ylioppilaskokeessa kirjoitettua vastausta eli uutistekstiä keväältä 2007. Otos oli tilastollisesti edustava. Pääaineiston uutismaisuutta analysoitiin vertaamalla vastauksia prototyyppiseen perusuutiseen, jonka genre- ja diskurssikonventiot määrittyivät erilaisten vertailuaineistojen analyysin pohjalta. Vastausten genrepiirteet olivat tässä tutkimuksessa lähinnä tekstin rakenteellisia ominaisuuksia, kun taas diskurssipiirteet liittyivät uutismaiseen kielenkäyttöön, tyyliin ja uutiseen soveltuviin asiasisällön valintoihin. Uutistekstien kontekstia tutkittiin analysoimalla esimerkiksi kirjoittajaksi harjaantumista ohjaavia tekstejä, arvioijien kommentteja ja uutistoimittajien käsityksiä, jotka tulivat esiin fokusryhmäkeskustelussa. Tekstien arviointia ja tehtävätyypin toimivuutta analysoitiin suhteuttamalla uutismaisia piirteitä esimerkiksi uutistekstien saamiin pistemääriin ja sensorikommentteihin. Uutistekstejä lähestyttiin uutisgenrelle tyypillisten funktionaalisten jaksojen näkökulmasta.Yksityiskohtaisen analyysin kohteena olivat vastauksen otsikko ja intro sekä uutisen kärki kokonaisuutena uutiskysymysten ja aloitustapojen perusteella tarkasteltuina. Muita funktionaalisia jaksoja, kuten päätapahtumia, taustatietoja ja kommentteja, analysoitiin niissä tyypillisimmin esiintyvän tekstityypin avulla. Vastausten aikastruktuuri ja skeema kuvasivat tekstien kokonaisrakennetta.Tarkastelun kohteena olivat lisäksi uutisdiskurssin näkökulmaan soveltuvat asiasisällön ja tyylin valinnat. Tutkimuksen tuloksina oli tarkkaa tietoa uutistekstien genre- ja diskurssipiirteistä. Havainnot kokelaiden uutisteksteistä kertoivat paljon myös todellisen uutisen piirteistä. Vaikka uutinen ei osoittautunutkaan kontekstin analysoinnin perusteella lukiokirjoitelmien tyypilliseksi tekstilajiksi, abiturientit onnistuivat sijoittamaan vastauksensa oikeaan tilannekontekstiin ja tuottamaan tekstin, joka muistutti monin tavoin uutista. Tämä osoitti, että abiturienteilla oli uutisgenren tajua. Taju pohjasi tutkimuksen perusteella kulttuurisiin ja yhteisöllisiin konventioihin, jotka olivat tulleet tutuksi niin vapaa-aikana kuin koulussakin pääosin uutisten lukemisen ja analysoinnin kautta. Vastausten uutismaisuus syntyi kuitenkin erilaisten kielellisten ja rakenteellisten ratkaisujen kautta. Uutisteksteissä oli havaittavissa enemmän uutisgenreen kuin uutisdiskurssiin soveltuvia piirteitä. Tutkimustuloksista voi päätellä, että opiskelijoiden implisiittinen tekstilajin taju ja genrerepertuaari on tärkeää tiedostaa ja huomioida sekä opetuksessa että koetilanteessa. Vaikka kokelaiden uutisteksteissä oli paljon uutismaisia piirteitä, vastaukset olivat saaneet melko alhaisia pistemääriä. Erityinen huomio tulisikin kohdistaa kokeen tehtävänannon muotoiluun ja tehtävän ohjeistukseen, tehtävän kannalta toimivan pohjatekstin valintaan ja kokeen arviointikriteereihin, joita ei tutkimuksen mukaan tulkittu yhdenmukaisesti ja jotka olivat riittämättömät tuottamistehtävän arviointiin. Äidinkielen ylioppilaskokeessa mahdolliset genret tulisi mainita lukion opetussuunnitelmassa ja muissa institutionaalisissa teksteissä, jotta kokelaat, tehtävänantojen ja arviointiohjeiden laatijat sekä vastausten arvioijat jakaisivat saman kontekstin.