Modulation du développement du cancer de l'intestin et du côlon par des nutriments des produits laitiers

Mémoire numérisé par la Direction des bibliothèques de l'Université de Montréal.

Modulation du développement du cancer de l'intestin et du côlon par des nutriments des produits laitiers

Mémoire numérisé par la Direction des bibliothèques de l'Université de Montréal.

Interrelation entre déficits métaboliques et neuropathologie associée à la maladie d’Alzheimer chez la souris 3xTg-AD

La maladie d’Alzheimer (MA) est la maladie neurodégénérative qui cause le plus important nombre de cas de démence. On estime que près de 15% des canadiens âgés de plus de 65 ans sont atteints de la MA. Avec le vieillissement de la population, le nombre de cas augmentera de manière substantielle dans les prochaines années. À l’heure actuelle, aucun traitement ne permet de ralentir la progression de la maladie. Pour plus de 99% des cas, ses causes exactes demeurent indétermin��es. Toutefois, de nombreux facteurs de risque ont été identifiés. Parmi eux, on retrouve plusieurs facteurs liés au métabolisme énergétique dont l’obésité et le diabète de type 2 (DT2). De manière intéressante, des modifications du métabolisme, telles qu’une résistance à l’insuline centrale et périphérique, sont également observées chez les patients Alzheimer. Afin de mieux comprendre l’interaction entre le DT2 et la MA, nous avons d’abord étudié les altérations métaboliques chez la souris triple transgénique (3xTg-AD), un modèle murin de la MA. Nous avons, en premier lieu, observé une intolérance au glucose qui progresse avec l’âge, qui est plus importante chez les femelles et qui semble liée à l’accumulation du peptide beta-amyloïde (Aβ) humain dans le pancréas. Ensuite, nous avons nourri cette souris avec une diète riche en gras pour vérifier l’impact d’une aggravation des déficits métaboliques sur la pathologie Alzheimer. L’aggravation de l’intolérance au glucose chez les souris 3xTg-AD semblait liée à l’atrophie des îlots de Langerhans et, en conséquence, à une réduction de la production d’insuline en réponse à l’injection de glucose. En plus de l’aggravation des déficits métaboliques, la diète riche en gras a augmenté de manière drastique l’accumulation de la forme soluble du peptide Aβ dans le cortex et a déterioré la mémoire des souris 3xTg-AD. De manière intéressante, l’élévation du peptide Aβ et les troubles de la mémoire ont été rétablis par l’administration d’une seule dose d’insuline. Aussi, nous avons observé une augmentation du peptide Aβ dans le plasma 30 minutes à la suite de l’injection d’insuline, suggérant qu’il est possible que la baisse rapide du peptide soit en partie causée par une élévation de la clairance du peptide au cerveau. Ces résultats renforcent les évidences supportant le potentiel thérapeutique de l’insuline dans le traitement de la MA. Toutefois, les résultats chez les patients mettent en lumière l’inefficacité de l’administration intranasale d’insuline chez les porteurs de l’allèle 4 du gène de l’apolipoprotéine E (APOE4). Afin de comprendre les raisons qui expliquent cette différence de réponse à l’insuline chez les porteurs de l’APOE4, nous avons injecté des souris exprimant l’APOE3 et l’APOE4 humain avec de l’insuline dans le but de vérifier l’effet central et périphérique de l’insuline chez ces animaux. Les souris APOE4 montrent une plus importante élévation de la signalisation de l’insuline au cerveau comparativement aux souris APOE3. Cette plus haute réponse est aussi associée à une élévation plus importante de la phosphorylation de la protéine tau, un marqueur neuropathologique de la MA. En somme, ces résultats suggèrent qu’il existe un cercle vicieux entre la MA et le DT2. L’administration d’insuline a un potentiel thérapeutique intéressant pour la MA, malgré des effets limités chez les patients APOE4 en raison de son impact probable sur la phosphorylation de la protéine tau.

Effects of starting strategy on 5-min cycling time-trial performance

The importance of pacing for middle-distance performance is well recognized, yet previous research has produced equivocal results. Twenty-six trained male cyclists (O2peak 62.8 ± 5.9 ml · kg-1 · min-1; maximal aerobic power output 340 ± 43 W; mean ± s) performed three cycling time-trials where the total external work (102.7 ± 13.7 kJ) for each trial was identical to the best of two 5-min habituation trials. Markers of aerobic and anaerobic metabolism were assessed in 12 participants. Power output during the first quarter of the time-trials was fixed to control external mechanical work done (25.7 ± 3.4 kJ) and induce fast-, even-, and slow-starting strategies (60, 75, and 90 s, respectively). Finishing times for the fast-start time-trial (4:53 ± 0:11 min:s) were shorter than for the even-start (5:04 ± 0:11 min:s; 95% CI = 5 to 18 s, effect size = 0.65, P < 0.001) and slow-start time-trial (5:09 ± 0:11 min:s; 95% CI = 7 to 24 s, effect size = 1.00, P < 0.001). Mean O2 during the fast-start trials (4.31 ± 0.51 litres · min-1) was 0.18 ± 0.19 litres · min-1 (95% CI = 0.07 to 0.30 litres · min-1, effect size = 0.94, P = 0.003) higher than the even- and 0.18 ± 0.20 litres · min-1 (95% CI = 0.5 to 0.30 litres · min-1, effect size = 0.86, P = 0.007) higher than the slow-start time-trial. Oxygen deficit was greatest during the first quarter of the fast-start trial but was lower than the even- and slow-start trials during the second quarter of the trial. Blood lactate and pH were similar between the three trials. In conclusion, performance during a 5-min cycling time-trial was improved with the adoption of a fast- rather than an even- or slow-starting strategy.

Influence of all-out and fast start of 5-min cycling time trial performance

Purpose: To examine the influence of two different fast-start pacing strategies on performance and oxygen consumption (V˙O2) during cycle ergometer time trials lasting ∼5 min. Methods: Eight trained male cyclists performed four cycle ergometer time trials whereby the total work completed (113 ± 11.5 kJ; mean ± SD) was identical to the better of two 5-min self-paced familiarization trials. During the performance trials, initial power output was manipulated to induce either an all-out or a fast start. Power output during the first 60 s of the fast-start trial was maintained at 471.0 ± 48.0 W, whereas the all-out start approximated a maximal starting effort for the first 15 s (mean power: 753.6 ± 76.5 W) followed by 45 s at a constant power output (376.8 ± 38.5 W). Irrespective of starting strategy, power output was controlled so that participants would complete the first quarter of the trial (28.3 ± 2.9 kJ) in 60 s. Participants performed two trials using each condition, with their fastest time trial compared. Results: Performance time was significantly faster when cyclists adopted the all-out start (4 min 48 s ± 8 s) compared with the fast start (4 min 51 s ± 8 s; P < 0.05). The first-quarter V˙O2 during the all-out start trial (3.4 ± 0.4 L·min-1) was significantly higher than during the fast-start trial (3.1 ± 0.4 L·min-1; P < 0.05). After removal of an outlier, the percentage increase in first-quarter V˙O2 was significantly correlated (r = -0.86, P < 0.05) with the relative difference in finishing time. Conclusions: An all-out start produces superior middle distance cycling performance when compared with a fast start. The improvement in performance may be due to a faster V˙O2 response rather than time saved due to a rapid acceleration.

Count-min sketches for estimating password frequency within Hamming distance two

The count-min sketch is a useful data structure for recording and estimating the frequency of string occurrences, such as passwords, in sub-linear space with high accuracy. However, it cannot be used to draw conclusions on groups of strings that are similar, for example close in Hamming distance. This paper introduces a variant of the count-min sketch which allows for estimating counts within a specified Hamming distance of the queried string. This variant can be used to prevent users from choosing popular passwords, like the original sketch, but it also allows for a more efficient method of analysing password statistics.

Min�� kirjoittajana : Identiteetit, subjektit ja persoonat lukion 1. vuoden opiskelijoiden omaa kirjoittamista pohdiskelevissa teksteissä

Tutkimuksessani tarkastelen kirjoittajaidentiteettejä teksteissä, joissa lukion ensimmäisen vuoden opiskelijat pohdiskelevat omaa kirjoittamistaan. Lähtökohtanani on ajatus narratiivisesta identiteetistä: identiteetti nähdään hermeneuttisena itsen ymmärtämisen prosessina sen sijaan, että sitä pidettäisiin kuvauksena, jonka totuusarvoa olisi relevanttia arvioida. Tutkimuskohteena on kirjoittajaidentiteetti, joten lähestyn aineistoni tekstejä osana prosessia, jossa ihminen ottaa etäisyyttä omaan kirjoittamiseensa ja siten lisää omaa ymmärrystään siitä. Myös sosiaalinen konteksti vaikuttaa tähän identiteettiprosessiin. Lähestyn kirjoittajaidentiteettejä yhteisöllisestä ja yksilöllisestä näkökulmasta, mutta jaossa ei ole kysymys dikotomiasta vaan kahdenlaisesta valotuksesta samaan asiaan: myös yksilö tarvitsee yhteisön, josta erottua. Yhteisöllisyyttä pohtiessani käsittelen nollapersoonakonstruktiota näkökulman jakamisen ja samastumisen tarjoamisen välineenä. Aineistossani nollapersoonakonstruktio on yhtäältä keino käsitellä omaa kokemusta ja toisaalta keino kurkottaa lukijan puoleen ja saada tämä ymmärtämään kirjoittajaa. Hyvin samanlainen merkitys on aineistossani yleistävällä yksikön 2. persoonalla. Molemmat kielen keinot ilmentävät kirjoittajaidentiteettien sosiaalisuutta: lukija edustaa kirjoittajalle sosiaalista yhteisöä, joka halutaan saada ymmärtämään kirjoittajan ratkaisuja ja kokemuksia. Yhteisöllisyyden valossa tarkastelen myös erilaisia keinoja luoda kirjoittajien kollektiivia. Aineistoni lukiolaiset määrittävät teksteissään erilaisia ryhmiä käyttämällä monikon 1. persoonaa tai passiivia. Monikon 1. persoonaa käyttämällä voidaan luoda myös yhteyttä kirjoittajan ja lukijan välillä. Kirjoittajaidentiteetit näyttäytyvät sosiaalisena, sillä kuuluminen johonkin ryhmään esitetään oman kirjoittamisen kannalta olennaisena asiana. Yksilöllisyyttä tuodaan esiin mm. yksikön 1. persoonaa käyttämällä, kun kirjoittaja asettaa itsensä lausuman subjektiksi, joka erottuu puhuteltavasta sinästä. Kirjoittaja ikään kuin määrittää rajansa ja eronsa suhteessa toiseen. Yksikön 1. persoonan lisäksi myös sana itse nostaa esiin eron muihin. Tässäkin suhteessa kirjoittajaidentiteetit näyttäytyvät sosiaalisina. Erilaisten kielellisten keinojen käyttö tuo näkyviin, kuinka ihminen jäsentää omaa suhdettaan toisiin: mihin hän kuuluu ja mistä hän eroaa. Sosiokulttuurisessa kontekstissa on subjektipositioita, joiden välityksellä identiteetit rakentuvat. Tutkimuksessani pohdin yhteisöllisyyttä ja yksilöllisyyttä myös kahden aineistosta konstruoimani subjektiposition avulla. Ensinnäkin esittelen hyvän kirjoittajan malliposition, johon asettuvan kirjoittajan tekstit ovat mm. pitkiä, monipuolisia ja normatiivisen kieliopin mukaisia. Kirjoittajat suhteuttavat itseään tähän positioon: he joko hyväksyvät sen tai asettuvat vastustamaan sitä. Toiseksi esittelen romanttisen kirjoittajan malliposition, johon liittyy mm. inspiraatio ja kirjoittamisen näkeminen itseilmaisuna. Kirjoittajat projisoivat teksteissään itseään ja omaa kirjoittamistaan suhteessa näihin subjektipositioihin, ja kirjoittajaidentiteetti muodostuu kirjoittajan ja tekstiyhteisön välisessä vuorovaikutuksessa. Avainsanat: kirjoittaminen, identiteetti, nollapersoona, persoonareferenssi

Min-preposition kääntäminen Septuagintan Pentateukissa

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan preposition min kääntämistä Septuagintan Pentateukissa. Työssä selvitetään, millaisia käännösvastineita Pentateukin kirjojen kääntäjät käyttävät ja millaista kreikkaa lopputulos on. Lisäksi tutkitaan, poikkeavatko Pentateukin kirjojen käännökset toisistaan. Työ on Septuagintan käännöstekniikan tutkimusta. Tämä tarkoittaa pyrkimystä ymmärtää, millaisia kriteerejä kääntäjillä on ollut ja miksi tietynlaiseen käännökseen on päädytty. Metodisesti työ liittyy Helsingin yliopistossa aiemmin tehtyyn Septuagintan käännöstekniikan tutkimukseen. Tässä työssä tutkimuskohteeksi on valittu yksi heprean syntaksin osaalue, min-prepositio. Valittu osa-alue voidaan nähdä yhtenä näkökulmana tai "mittarina" Septua-gintan käännöstekniikan tutkimukseen. Tutkimus on siten osa kokonaiskuvaa, joka saadaan, kun otetaan huomioon Septuagintan käännöstekniikkaa mahdollisimman monesta eri osa-alueesta. Tutkimuksessa on analysoitu min-preposition esiintymät Pentateukissa. Työn ulkopuolelle on rajattu min-prepositiot, jotka esiintyvät yhdistetyn preposition tai puolipreposition osana sekä min-prepositiot, jotka esiintyvät infinitiivin tai komparatiivisen ilmauksen kanssa. Analysointia varten aineisto on luokiteltu erityyppisten tapausten mukaan: 1) lokaaliset tapaukset; 2) kuvainnollisesti lokaaliset tapaukset; 3) partitiiviset tapaukset; 4) temporaaliset tapaukset; 5) kausaaliset ja instrumentaaliset tapaukset sekä agentti; 6) rektiotapaukset ja 7) erikoistapaukset. Tutkimuksessa on käynyt ilmi, että yleisimmät käännösvastineet ovat ??? (48 %) ja ?? (33 %), joita käytetään lähes aina kun se on mahdollista. Näiden kahden yleisimmän käännöksen lisäksi kääntäjät ovat monissa yksittäistapauksissa käyttäneet monia erilaisia käännöksiä. Kokonaisuutena Pentateukin kirjat näyttävät melko yhtenäiseltä. Selvimmin Pentateukista erottuu Exodus muita vapaampana käännöksenä. Kreikan kielen kannalta käännökset ovat hyvin suureksi osaksi sujuvia. Muutamat piirteet käännöksissä ovat hepraistisia. Kyse on yleensä siitä, että jokin ilmiö esiintyy Septuagintassa useammin kuin kreikkalaisessa aineistossa yleensä. Min-preposition käännöksissä Septuagintan kielessä on havaittavissa kaksi kreikan kielelle ominaista ajan ilmiötä: sijamuotojen korvautuminen prepositioilla sekä preposition ?? sulautuminen prepositioon ???.

"Ni sit mä tajusin, et on muitakin kuin min��" : Suomenuskoisten sosiaalinen identiteetti

Työ on uskontososiologian tutkimusalaan lukeutuva laadullinen tapaustutkimus, joka perustuu argumentatiiviseen haastatteluaineistoon ja sosiaalisen identiteetin teoriaan. Tutkimuskysymys liittyy sosiaalisen identiteettiin. Miten suomenuskoinen hahmottaa oman yhteisönsä ja sen jäsenyyden? Mitä merkitystä yhteisöllä on suomenuskoiselle? Tutkimuksen aihepiiri on suomalainen uuspakanuus ja sen eräs suuntaus, suomenusko. Työn eräänä tarkoituksena on määritellä suomenuskon käsitettä ja sijoittaa suomenuskoinen suuntaus nykyajan suomalaisen uuspakanuuden kentälle. Hypoteesin mukaan suomenusko on uusiin uskontoihin lukeutuva uuspakanallinen liike. Se kuuluu ásatrún tavoin etnopakanuuden luokkaan, eli kansallisista muinaisperinteistä inspiraationsa ammentaviin suuntauksiin. Suomenuskolle on omalaatuista esikristillisten suomalaisten uskontoperinteiden sekä suomalaisen kansanuskon korostaminen lähteinä. Suomenuskon muut ominaispiirteet vastaavat tyypillistä uuspakanuutta: Luonnon ja perinteiden kunnioitus sekä epädogmaattisuus ja tasavertaisuus ovat keskeisiä arvoja. Työ tehtiin puolistrukturoituna haastattelututkimuksena. Seitsemää suomenuskoista haastateltiin laadullisen asennetutkimuksen menetelmän mukaisesti. Menetelmä on uudehko ja kiinnostava. Se perustuu argumentatiivisen haastatteluaineiston tuottamiseen väittämäkorttien avulla. Analyysissä haastatteluaineistosta paikannetaan asenteita, eli subjektin ilmaisemaa jonkin kohteen arvottamista. Asenteista pyrittiin löytämään ulkoryhmiin kohdistuvia vertailuja ja retorisia erottautumisia. Työn teoreettisena tukirankana on Henri Tajfelin ja John C. Turnerin kehittämä sosiaalisen identiteetin teoria. Teorian mukaan sosiaalista identiteettiä on mahdollista tutkia ainoastaan sosiaalisten ryhmien keskinäisen vertailun asetelmassa. Omia sisäryhmiä vertaillaan aina ulkoryhmiin siten, että oma ryhmä näyttäytyy voittajana. Tämä takaa yksilölle myönteisen omanarvontunnon. Karmela Liebkindin mukaan vähemmistöryhmät vertailevat itseään valtakulttuurin enemmistöryhmiin. Heikki Pesosen ja Elina Huhdan mukaan vähemmistöuskonnot pyrkivät oikeuttamaan omaa uskontoaan tekemällä omalle ryhmälle suotuisia vertailuja. Tutkimuksessa havaittiin haastateltavien tekemiä retorisia erottautumisia ulkoryhmistä sekä heidän ilmaisemiaan asenteita, jotka liittyvät suomenuskoisten sisäryhmän dynamiikkaan. Tulosten perusteella haastatellut suomenuskoiset erottautuvat ryhmänä muusta uuspakanuudesta ja vielä selvemmin New Agesta ja satanismista, jotka eivät ole uuspakanuutta. Lisäksi haastateltavat korostavat eroa dogmaattisiin valtauskontoihin, varsinkin evankelis-luterilaisen valtionkirkon enemmistöryhmään. Suomenuskoisten yhteisöön liittymisen prosessin havaittiin muistuttavan sosiaalista itsekategorisointia yhteisön jäsenyydessä ratkaiseva tekijä on oman jäsenyyden tajuaminen itse. Teorian mukaan tämä johtaa sosiaalisen identiteetin muodostumiseen ja siten ryhmäkäyttäytymiseen. Haastateltavilla oli havaittavissa vahva sosiaalinen identiteetti. Uuspakanuuden kenttään suhteutettuna se oli poikkeuksellisen yhtenäinen. Lisäksi selvisi, että suomenuskoiset suunnittelevat uskonnolliseksi yhdyskunnaksi rekisteröitymistä.

Parallel min-cut placement on reduced hardware SIMD architecture.

Massively parallel SIMD computing is applied to obtain an order of magnitude improvement in the executional speed of an important algorithm in VLSI design automation. The physical design of a VLSI circuit involves logic module placement as a subtask. The paper is concerned with accelerating the well known Min-cut placement technique for logic cell placement. The inherent parallelism of the Min-cut algorithm is identified, and it is shown that a parallel machine based on the efficient execution of the placement procedure.

An optimal local approximation algorithm for max-min linear programs

In a max-min LP, the objective is to maximise ω subject to Ax ≤ 1, Cx ≥ ω1, and x ≥ 0 for nonnegative matrices A and C. We present a local algorithm (constant-time distributed algorithm) for approximating max-min LPs. The approximation ratio of our algorithm is the best possible for any local algorithm; there is a matching unconditional lower bound.

Local approximability of max-min and min-max linear programs

In a max-min LP, the objective is to maximise ω subject to Ax ≤ 1, Cx ≥ ω1, and x ≥ 0. In a min-max LP, the objective is to minimise ρ subject to Ax ≤ ρ1, Cx ≥ 1, and x ≥ 0. The matrices A and C are nonnegative and sparse: each row ai of A has at most ΔI positive elements, and each row ck of C has at most ΔK positive elements. We study the approximability of max-min LPs and min-max LPs in a distributed setting; in particular, we focus on local algorithms (constant-time distributed algorithms). We show that for any ΔI ≥ 2, ΔK ≥ 2, and ε > 0 there exists a local algorithm that achieves the approximation ratio ΔI (1 − 1/ΔK) + ε. We also show that this result is the best possible: no local algorithm can achieve the approximation ratio ΔI (1 − 1/ΔK) for any ΔI ≥ 2 and ΔK ≥ 2.

A Cache coherence protocol for MIN-based multiprocessors

In this paper we present a cache coherence protocol for multistage interconnection network (MIN)-based multiprocessors with two distinct private caches: private-blocks caches (PCache) containing blocks private to a process and shared-blocks caches (SCache) containing data accessible by all processes. The architecture is extended by a coherence control bus connecting all shared-block cache controllers. Timing problems due to variable transit delays through the MIN are dealt with by introducing Transient states in the proposed cache coherence protocol. The impact of the coherence protocol on system performance is evaluated through a performance study of three phases. Assuming homogeneity of all nodes, a single-node queuing model (phase 3) is developed to analyze system performance. This model is solved for processor and coherence bus utilizations using the mean value analysis (MVA) technique with shared-blocks steady state probabilities (phase 1) and communication delays (phase 2) as input parameters. The performance of our system is compared to that of a system with an equivalent-sized unified cache and with a multiprocessor implementing a directory-based coherence protocol. System performance measures are verified through simulation.

Solving MIN ONES 2-SAT as fast as VERTEX COVER

The problem of finding a satisfying assignment that minimizes the number of variables that are set to 1 is NP-complete even for a satisfiable 2-SAT formula. We call this problem MIN ONES 2-SAT. It generalizes the well-studied problem of finding the smallest vertex cover of a graph, which can be modeled using a 2-SAT formula with no negative literals. The natural parameterized version of the problem asks for a satisfying assignment of weight at most k. In this paper, we present a polynomial-time reduction from MIN ONES 2-SAT to VERTEX COVER without increasing the parameter and ensuring that the number of vertices in the reduced instance is equal to the number of variables of the input formula. Consequently, we conclude that this problem also has a simple 2-approximation algorithm and a 2k - c logk-variable kernel subsuming (or, in the case of kernels, improving) the results known earlier. Further, the problem admits algorithms for the parameterized and optimization versions whose runtimes will always match the runtimes of the best-known algorithms for the corresponding versions of vertex cover. Finally we show that the optimum value of the LP relaxation of the MIN ONES 2-SAT and that of the corresponding VERTEX COVER are the same. This implies that the (recent) results of VERTEX COVER version parameterized above the optimum value of the LP relaxation of VERTEX COVER carry over to the MIN ONES 2-SAT version parameterized above the optimum of the LP relaxation of MIN ONES 2-SAT. (C) 2013 Elsevier B.V. All rights reserved.