Scanlation - What Fan Translators of Manga Learn in the Informal Learning Environment

The present paper discusses two pilot studies carried out to see the possibility of the fan community of manga (Japanese comics), in which fan translators translate the original Japanese manga into English (which is called scanlation), functioning as an informal learning environment for the Japanese language learning and translator training. Two pilot studies consist of a) comparison of the original Japanese version with the scanlation and official translation, and b) comparison of the original Japanese version with two different versions of scanlation to see the translators’ level of Japanese language and the overall translation quality. The results show that in scanlation versions, there were numbers of inaccuracies which would prevent them to be treated as professional translation. Some of these errors are clearly caused by insufficient understanding of Japanese language by the translator. However, the pilot studies also suggested some interesting features of fan translation, such as the treatment of cultural references. The two pilot studies indicate that it is desirable to conduct further studies with more data, in order to confirm the results of present studies, and to see the possible relationship between the types of trnalsation errors found in scanlation and the particular type of Japanese language (informal, conversational) that could be learned from manga.

Fan Culture as an Informal Learning Environment : Presentation of a NGL project

Fan culture is a subculture that has developed explosively on the internet over the last decades. Fans are creating their own films, translations, fiction, fan art, blogs, role play and also various forms that are all based on familiar popular culture creations like TV-series, bestsellers, anime, manga stories and games. In our project, we analyze two of these subculture genres, fan fiction and scanlation. Amateurs, and sometimes professional writers, create new stories by adapting and developing existing storylines and characters from the original. In this way, a "network" of texts occurs, and writers step into an intertextual dialogue with established writers such as JK Rowling (Harry Potter) and Stephanie Meyer (Twilight). Literary reception and creation then merge into a rich reciprocal creative activity which includes comments and feedback from the participators in the community. The critical attitude of the fans regarding quality and the frustration at waiting for the official translation of manga books led to the development of scanlation, which is an amateur translation of manga distributed on the internet.  Today, young internet users get involved in conceptual discussions of intertextuality and narrative structures through fan activity. In the case of scanlation, the scanlators practice the skills and techniques of translating in an informal environment. This phenomenon of participatory culture has been observed by scholars and it is concluded that they contribute to the development of a student’s literacy and foreign language skills. Furthermore, there is no doubt that the fandom related to Japanese cultural products such as manga, anime and videogames is one of the strong motives for foreign students to start learning Japanese. This is something to take into pedagogical consideration when we develop web-based courses. Fan fiction and fan culture make it ​​possible to have an intensive transcultural dialogue between participators throughout the world and is of great interest when studying the interaction between formal and informal learning that puts the student in focus

Harrastajat lainsäädännön harmaalla alueella: fanikääntäminen ja tekijänoikeudet

Käännösala on muutoksen kynnyksellä. Uusia kääntämisen muotoja syntyy uuden teknologian, erityisesti internetin tarjoaman uuden, entistä vuorovaikutteisemman kommunikaatiotavan ansiosta. Ammattikääntäjien lisäksi nykyään käännöksiä tekevät myös vapaaehtoiset harrastajat, ja tässä tutkimuksessa tarkemmin rajattu aihe on fanikääntäminen, jota voidaan pitää omana kääntämisen lajina omine konventioineen ja sääntöineen. Fanikääntäminen on lisäksi asettanut käännösalan uudenlaisten kysymysten eteen niin käännösstrategioiden kuin kääntämisen eettisyyden suhteen. Tutkimuksessa selvitetään kyselylomakkeen avulla fanikääntämistä japanilaisen sarjakuvan eli mangan piirissä. Tämä scanlation-käsitteellä tunnettu, jo muutaman vuosikymmenen ajan jatkunut toiminta on pohjimmiltaan laitonta, joten sen voisi kuvitella olevan ongelmallista. Yllättävän usein oikeudenhaltijat kuitenkin katsovat toimintaa läpi sormiensa, sillä se voidaan nähdä myös mainoksena, jonka myötä manga-sarjat saavat uusia yleisöjä. Tässä tutkimuksessa keskitytään ennen kaikkea scanlation-toiminnan eettisten ulottuvuuksien tarkasteluun tekijänoikeuksien näkökulmasta. Perinteisten kansallisten lakien lisäksi entistä globaalimmassa maailmassa vaaditaan myös kansainvälistä lainsäädäntöä, jonka yhdenmukaistamiseen ja tehokkuuteen on tekijänoikeuksienkin osalta paneuduttu monin kansainvälisin sopimuksin. Vaikka tekijänoikeudet perinteisesti kuuluvat myös kääntäjille, on tilanne laittomalta pohjalta tapahtuvassa fanikääntämisessä monimutkaisempi. Tutkimuksen kvalitatiivinen kyselytutkimus on suunnattu kahdelle kohderyhmälle, scanlation-toimintaa harjoittaville harrastelijaryhmille sekä toisaalta scanlation-julkaisujen lukijoille. Kyselylomake rakentui kahden hypoteesin ympärille. Ensimmäisen hypoteesin mukaisesti pyrittiin selvittämään, vaikuttaako vastaajan ikä, maantieteellinen sijainti tai luettujen sarjojen genre siihen, koetaanko scanlation tekijänoikeuksia loukkaavana toimintana. Toinen hypoteesi oli, että scanlation-ryhmässä tai muussa yhteydessä kääntäjänä toimiminen vaikuttaa siihen, miten vahvasti vastaaja on tietoinen paitsi lähdeteoksen oikeudenhaltijan oikeuksista, myös omista tekijänoikeuksistaan scanlation-julkaisun kääntäjänä. Hypoteesien tarkastelun lisäksi tutkimuksessa pyrittiin saamaan mahdollisimman paljon uutta tietoa scanlation-toiminnasta ilman ennakko-oletuksia. Hypoteesien paikkansapitävyys ei selvinnyt tutkimuksessa, mutta ne eivät myöskään yksiselitteisesti kumoutuneet: suppean vastaajajoukon seurauksena tuloksista ei voi tehdä yleistyksiä. Suppeasta vastaajajoukosta huolimatta tuloksissa näkyy piirteitä siitä, että Aasiassa scanlation-toimijat ovat tietoisempia tekijänoikeuksistaan kuin länsimaissa, mutta tämänkin tuloksen varmistamiseksi lisätutkimukset ovat tarpeen. Jatkotutkimuksia ajatellen havainnointiin perustuvat menetelmät saattaisivat antaa syvällisempää tietoa scanlationin kaltaisesta suhteellisen tutkimattomasta ilmiöstä.