O rap, o hip-hop e o funk: a "eróptica" da arte juvenil invade a cena das escolas públicas nas metrópoles brasileiras

A irreverência e a criticidade de alguns rappers e o gingar alegre do corpo erótico proposto pelo funk sugerem um novo cenário para as metrópoles do país, em que a pluralidade da arte juvenil surge como forma de enfrentamento das marcas deixadas por fraturas sociais profundas. Os conceitos de "visão dionisíaca de mundo", "estética extrema" e "transvaloração dos valores", de Nietzsche, e o "erotismo", segundo Bataille, nortearam o método de ruptura de campo, concebido por Herrmann. Este, essencial para se repensar as noções de autoridade e tradição na sociedade contemporânea a partir das ideias veiculadas pelo rap e pelo funk. Consideramos que somente uma etnografia do olhar que apanhe a dimensão erótica e irreverente - a "eróptica", segundo Canevacci - destas manifestações poderia nelas identificar uma estética afirmativa e crítica, como diria Nietzsche, capaz de produzir uma verdadeira reversão dos valores em nossa sociedade e, no caso, no interior da própria escola.

Revisitando os Clássicos da RAP

Este artigo revisita uma investigação realizada pelo Programa de Estudos de Administração Brasileira (Abras) em 2002, sobre os Clássicos da Revista de Administração Pública (RAP). Originalmente divulgado no formato de CD-ROM, como parte dos eventos comemorativos dos 35 anos de publicação ininterrupta daquele periódico, o texto discorre sobre a metodologia daquela investigação e revela 10 trabalhos que podem ser considerados os clássicos da revista. O banco de dados gerado pela pesquisa analisou cerca de 4.500 artigos de 13 revistas acadêmicas, registrando 887 citações aos artigos publicados pela RAP (total: cerca de 1.440) ao longo dos primeiros 35 anos de sua existência.

Can oil, plastic and RAP wastes have a new life in novel asphalt mixtures?

The pavement recycling allows to reuse reclaimed asphalt pavement (RAP) or other waste materials in new asphalt mixtures for road construction or rehabilitation, thus re-ducing the use of virgin materials (aggregates and bitumen). Thus, the main aim of this study is to minimize the use of natural resources through the reuse of three waste materials: HDPE, mo-tor oil and RAP. Different amounts of waste motor oil and HDPE were added to an asphalt binder with 50% aged bitumen. The best solutions to produce the modified binders (4.5 to 5.0% HDPE and 10 % waste motor oil) performed as well as a conventional bitumen although they only used 35 % of virgin bitumen. Asphalt mixtures with 50 % RAP were produced with the selected modified binders, improving some characteristics in comparison with conventional asphalt mixtures. In conclusion, these wastes can revive in new asphalt mixtures.

Carte routière du département de la Dordogne : comprenant les routes royales, les routes départementales les chemins vicinaux de grande communication classés par le Conseil général / Dressée par A. Bardon Géog[rap]he des Ponts et Ch[aus]sées

Échelle(s) : [ca 1:200 000], échelle de 0,01 pour 2000 mètres

Rap Kriol(u) O Pan-Africanismo de Cabral na Música de Intervenção Juvenil na Guiné-Bissau e em Cabo Verde

nos anos de 1990, com a vaga de democratização na Guiné-Bissau e em Cabo-Verde, quer o PAIGC quer o PAICV, partidos tidos como “força, luz e guia do povo”, perdem esse estatuto, pondo fim simultaneamente à cadeia de domesticação dos espíritos, precipitando assim uma descoletivização social das organizações juvenis sob o prisma comunista. Isto fez com que os jovens reinventassem formas de sociabilidades no seio dos grupos de pares, num contexto marcado pela globalização e afro-americanização do mundo, em que a cultura hip-hop, através do seu elemento oral, o rap, aparece como veículo da liberdade de expressão e de protesto dos grupos urbanos em situação de maior precariedade. Este artigo pretende analisar de que forma os jovens guineenses e cabo-verdianos recontextualizaram através do rap, na nova conjuntura dos dois países, o discurso pan-africanista e nacionalista de Amílcar Cabral, tendo em conta o risco de branqueamento da memória coletiva e histórica; a suposta traição dos seus ideais pelos atuais políticos dirigentes; a necessidade de o resgatar enquanto guia do povo; e de representá-lo como um MC (mensageiro da verdade).

Intravitreal ranibizumab (Lucentis) in the treatment of retinal angiomatous proliferation (RAP).

BACKGROUND: Retinal angiomatous proliferation (RAP) is a distinct variant of neovascular age-related macular degeneration (AMD). The aim of this study is to evaluate the functional and anatomic outcome after intravitreal ranibizumab (Lucentis) treatment in patients with RAP. METHODS: Prospective study of consecutive patients with newly diagnosed or recurrent RAP treated with intravitreal ranibizumab at the Jules Gonin Eye Hospital between March 2006 and December 2007. Baseline and monthly follow-up visits included best-corrected visual acuity (BCVA), fundus exam and optical coherence tomography. Fluorescein and indocyanine green angiography were performed at baseline and repeated at least every 3 months. RESULTS: Thirty-one eyes of 31 patients were treated with 0.5 mg of intravitreal ranibizumab for RAP between March 2006 and December 2007. The mean age of the patients was 82.6 years (SD:4.9). The mean number of intravitreal injections administered for each patient was 5 (SD: 2.4, range 3 to 12). The mean follow up was 13.4 months (SD: 3, range 10 to 22). The baseline mean logMAR BCVA was 0.72 (SD: 0.45) (decimal equivalent of 0.2). The mean logMAR BCVA was improved significantly (P < 0.0001) at the last follow-up to 0.45, SD: 0.3 (decimal equivalent 0.35). The visual acuity (VA) improved by a mean of 2.7 lines (SD 2.5). Mean baseline central macular thickness (CMT) was 376 microm, and decreased significantly to a mean of 224 microm (P < 0.001) at the last follow-up. Mean reduction of CMT was 152 microm (SD: 58). An average of 81.5% of the total visual improvement and 85% of the total CMT reduction occurred during the first post-operative month after one intravitreal injection of ranibizumab. During follow-up, an RPE tear occurred in one eye (3.2%) of the study group. No injection complications or systemic drug-related side-effects were noted during the follow-up period. CONCLUSIONS: Intravitreal ranibizumab injections appeared to be an effective and safe treatment for RAP, resulting in visual gain and reduction in macular thickness. Further long-term studies to evaluate the efficacy of intravitreal ranibizumab in RAP are warranted.

Luokatonta lyriikkaa? Yhteiskuntaluokka Asan, Palefacen ja Julman Henrin rap-sanoituksissa

Tutkimuksen tavoitteena on yhteiskuntaluokan näkökulmasta tutkia, miten ja miksi suomalaisissa rap-sanoituksissa tehdään eroa eri ihmisryhmien välille? Työssä tarkastellaan luokan tuottamista kolmen rap-artistin teksteissä. Asan Leijonaa metsästän (2005), Julman Henrin Al Queda Finland (2007) ja Palefacen Helsinki –Shangri-La (2010) ovat kaikki albumeita, joissa yhteiskuntaluokka nousee tavalla tai toisella korostuneesti esiin. Yhteistä albumien teksteille on vahva yhteiskunnallinen eetos, joka alleviivaa ihmisryhmien välisiä eroja ja valta-asetelmia. Luokka nähdään tutkimuksessa erona, joka nivoutuu yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen ja valtaan. Luokka on korostuneesti orgaaninen ilmiö. Se ei ole mikään jumalallinen ilmoitus, vaan se syntyy kerta toisensa jälkeen uudestaan kokemusten kautta. Tutkimuksessa tarkastellaankin sitä, millainen määräysvalta subjektilla on omaan luokkaansa. Yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden painottuminen sanoituksissa määrittää sitä, millaiseksi puhujien suhde omaan luokkaansa muodostuu. Rap-sanoitusten lisäksi työn aineistona toimivat 1970-luvun poliittisen laululiikkeen kärkiryhmän, Agit Propin sanoitukset. Agit-Propin kokoelmalevyn Agit-Prop 1970- 1977 (1995) tekstit luovat rap-sanoituksille niin sanotun ymmärtämisen kontekstin. Työväenlaulujen sanoitukset osoittavat, että 2000-luvun suomalaisen rap-musiikin luokkapuhe ei suinkaan ole historiatonta – rap-sanoitusten anti-kapitalistinen luokka käy vuoropuhelua poliittisen laululiikkeen työväenluokan kanssa. Rap-sanoitusten luokkapuhe kurottaa moneen suuntaan. Tarkoituksena on osoittaa, miten tekstien puhujien identiteetti on osin riippuvainen luokasta ja miten sanoitusten anti-kapitalistinen luokka syntyy vapaudettomuudesta, jonka puhujat kohtaavat. Kun kapitalistinen järjestelmä näyttää rap-tekstien alistetuille subjekteille nurjemman puolensa, syntyy oidipaalinen halu. Puhujat haluavat hyökätä heidät kuluttajina synnyttäneeseen kapitalistiseen järjestelmään ja suistaa kapitalistisen koneen raiteiltaan. Oidipaalinen halu kasvattaa vihan tunteen, joka toimii luokan koossapitävänä voimana. Yhteiskuntaluokkaa tuotetaan teksteissä monin tavoin. Keskeisiä kysymyksiä ovat, miten luokan rajat sanoituksissa kerrotaan ja miten subjektit merkitään symbolisen kamppailun myötä luokkiensa edustajiksi. Luokan tuottamisen erilaiset tavat tuovat esiin selkeitä eroja rap-sanoitusten luokkaprosesseissa.

Mull' on lupa – ainakin vielä” Puhuja ja valta Laineen Kasperin ja Palefacen rap-sanoituksissa

Tutkielman tavoitteena on analysoida suomenkielisten rap-sanoitusten sisältämiä valtasuhteita ja selvittää millä tavalla valta tuottaa sanoitusten puhujia ja minkälaiset puhujista rakentuvat. Tutkielman aineisto koostuu Laineen Kasperin ja Palefacen 2010-luvulla julkaistuista rap-sanoituksista. Laineen Kasperin tuotannosta aineestoon sisältyvät sanoitukset albumeilta Olet tässä / Du är här / You are here (2010), Pako-Laine (2012), Palava kaupunki (2015) sekä albumien ulkopuolelta eri esittäjien kappaleita sisältävällä OSW Mixtape (2012) -levyllä julkaistu kappale ”Totuutta ja tulta”. Palefacen tuotannosta aineistossa ovat albumit Helsinki–Shangri-La (2010), Maan tapa (2012) ja Luova tuho (2014). Aineisto on valikoitunut sen yhteiskuntakriittisen sisällön ja vallankäyttöön eri tavalla suhtautuvien puhujien vuoksi. Aineiston rajauksen 2010-luvulla julkaistuihin kappaleisiin on tarkoitus pitää tutkielma mahdollisimman ajankohtaisena, jotta se voisi kertoa myös jotain nykyaikaisesta yhteiskuntakriittisestä rap-musiikista ja yhteiskunnasta, jonka sisällä se on tehty. Tutkielmassa keskitytään erityisesti sanoituksissa representoidun yhteiskunnan instituutioiden ja puhujien välisiin valtasuhteisiin. Nuo valtasuhteet näyttäytyvät kamppailuina, joissa puhujien vastustus paljastaa heihin kohdistuvan vallankäytön. Vastarinta tuottaa puhujissa kriittisyyttä ja vastaukseksi yhteiskuntakritiikkiin syntyy unelma täydellisestä yhteiskunnasta, utopia. Vaikka eri puhujien vastarinnan kohteet ovat suurelta osin samoja, eroavat heidän tapansa vastustaa merkittävästi toisistaan. Syynä ovat puhujien erilaiset pääomat, jotka aiheuttavat sen, että mahdollisuudet vastarintaan ovat erilaiset. Toisinaan ainoa vaihtoehto on pakeneminen. Puhujat eivät kuitenkaan ole yksin vastarinnassa vaan osana suurempaa yhteisöllistä joukkkoa. Erottautumisen kautta puhujat tuottavat yhteiskunnallista luokkajakoa ja alakulttuuria. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä hyödynnetään Michel Foucault'n valtakäsitettä, jossa valtaa pidetään ensisijaisesti tuottavana. Näkökulmana tutkielmassa on se, miten valta tuottaa erityisesti aineiston puhujien ominaisuuksia ja toimintaa. Pierre Bourdieun distinktioteorian avulla analysoidaan, missä suhteessa puhujat ovat heihin valtaa käyttäviin instituutioihin ja minkälaiset mahdollisuudet puhujilla itsellään on vallankäyttöön. Tutkielmassa pohditaan lopuksi, minkälainen kuva vallankäytön mahdollisuuksista tai mahdottomuudesta yhteiskunnassa sanoituksissa rakennetaan.

Le rap comme lieu : ethnographie d’artistes de Montréal.

La proposition sur laquelle je fais reposer mon analyse est que le rap montréalais est plus qu’un genre musical, mais un lieu qui est le résultat changeant de l’intersection de forces, d’interactions sociales, ce que Doreen Massey (1993 et 2005) appelle des «trajectoires». Pour elle, un lieu se construit continuellement, à la fois dans le temps et dans l’espace, par l’interaction simultanée, à plusieurs niveaux, de ces «stories-so-far» (Massey, 2005). Mon objectif est de circonscrire quelques-unes des «trajectoires» qui composent le rap à Montréal, et d’identifier celles quisemblent être les plus pertinentes. Pour ce faire, j’ai effectué une filature de trois groupes/artistes faisant du rap à Montréal. En suivant ces artistes dans leurs activités professionnelles sur une période de quatre mois, je suis entré en contact avec des acteurs humains (journalistes,programmateurs de festivals, agents d’artistes, fans) et non-humains (salles de spectacles, studio, locaux de répétition, boutiques restaurants, stations de métro). Ce sont leurs interactions qui forment les trajectoires qui recomposent continuellement le rap comme lieu.

La promotion sur Internet : analyse d’un discours sous l’angle du mythe. Le cas de labels indépendants de rap au Québec

À l’heure où l’industrie de l’enregistrement sonore connait un certain nombre de bouleversements, Internet apparait à la fois comme un responsable d’une crise du disque et comme une plate-forme de diffusion et de promotion de la musique enregistrée. C’est dans ce contexte de mutations des industries culturelles que sont les industries de la musique que les labels indépendants voient les possibilités liées à la promotion se multiplier. Notamment par le biais des sites internet que j’envisage ici comme discours encodé et diffusé. Ce mémoire explore deux sites internet officiels de labels indépendants de rap québécois à l’aide de la proposition de la présence du mythe dans le discours de promotion. S’appuyant sur la théorie de Barthes, mon analyse s’articule autour de l’étude de la signification afin de mettre en lumière la façon dont le mythe fonctionne dans le discours. En m’intéressant principalement à l’image et au texte, je mets notamment en valeur le traitement de l’artiste, de la création musicale et du label dans le discours.