"Hauska kaupunki, joka toimii" : Euroviisujen 2007 isäntäkaupunki suomalaisessa sanomalehdistössä

Hirviömaskeissa esiintynyt heviyhtye Lordi voitti Ateenassa vuonna 2006 järjestetyn Eurovision laulukilpailun. Tästä johtuen Suomi toimi seuraavan vuoden euroviisujen isäntämaana. Kisat järjestettiin Helsingissä Hartwall Areenalla toukokuussa 2007. Helsingin kaupunki päätti panostaa euroviisujen oheistapahtumiin totuttua enemmän. Euroviisujen aikaisilla toimillaan Helsingin kaupunki halusi luoda vision hauskasta kaupungista, joka toimii. Vision avulla Helsinki halusi vahvistaa kulttuuriprofiiliaan ja lisätä siten houkuttelevuuttaan kansainvälisessä kaupunkienvälisessä kilpailussa. Koska kaupunkikuva rakentuu asukkaille ja vierailijoille pitkälti median kautta, tässä työssä tutkitaan, millaista kaupunkikuvaa suomalainen sanomalehdistö loi kirjoituksillaan Helsingistä. Työn tavoitteena on myös selvittää, millaisista teemoista lehdistössä kirjoitettiin ja mihin sävyyn ja vahvistiko median luoma kaupunkikuva sitä imagoa, jota Helsinki elinkeinostrategiassaan tavoitteli. Työssä on käytetty menetelmänä tekstin laadullista analyysiä, teemoittelua ja tyypittelyä. Ensisijaisena tutkimusaineistona on käytetty Helsingin kaupungin tiedotuksen ja viestinnän kokoamaa lehdistöaineistoa keväältä 2007. Toissijaisena aineistona on käytetty Helsingin kaupungin euroviisutyöryhmän lehdistötiedotteita sekä omia kokemuksia oheistapahtumien tuotantotiimin jäsenenä. Media-aineistosta erottuivat seuraavat teemat: matkailu ja turistit, liikennejärjestelyt, turvallisuus, kaupunkikuva ja strategia sekä kaupunkitapahtumat. Lehdistön kirjoittelu oli runsasta ja sävyltään hyväntahtoista. Kirjoituksista välittyi kuva onnistuneista tapahtumajärjestelyistä ja tyytyväisestä kaupunginjohdosta. Sanomalehdistön välittämän kuvan perusteella voidaan todeta, että Helsingin imago suvaitsevana ja kansainvälisenä kaupunkina, jossa on toimiva julkinen liikenne sekä turvallinen ja elävä keskusta, vahvistui. Matkailukohteena Helsingistä muodostui kuva puhtaana ja luonnonläheisenä joskin kalliina ja koleana kohteena. Parasta Helsingissä olivat ihmiset ja rento tunnelma.

Hauska ja persoonallinen kirja Suomi-rockista

Kirjallisuusarvostelu

”Tää on vaa niinku hauska koulu, mä viihdyn tääl” Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden koulukokemukset alakoulussa

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia koulukokemuksia maahanmuuttajataustaisilla oppilailla oli ollut alakoulussa. Tutkimuskysymykset olivat ”Millaisia koulukokemuksia maahanmuuttajataustaisilla oppilailla on alakoulusta?” ja ”Millaisia ongelma maahanmuuttajataustaisilla oppilailla on alakoulussa?” Tutkimuksen kohteena olivat 5.-6.-luokkalaiset maahanmuuttajaoppilaat. Tutkimus toteutettiin yhdessä varsinaissuomalaisessa alakoulussa. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla yhdeksää maahanmuuttajataustaista oppilasta, joista viisi oli tyttöjä ja neljä poikia. Aineisto analysoitiin fenomenologisen psykologian analyysimenetelmällä. Tutkimukseen osallistuneilla maahanmuuttajataustaisilla oppilailla oli ollut pääasiassa positiivisia koulukokemuksia kyseisestä alakoulusta. He kaikki viihtyivät koulussa kivojen opettajien ja koulukavereiden vuoksi. Oppilaat kokivat, että koulussa oli haastatteluhetkellä kaikki hyvin. Koulussa ilmentyneet ongelmat liittyivät sosiaalisiin suhteisiin (kiusaaminen) sekä oppilaan oman huonon käytöksen seurauksiin. Oppilaat olivat saaneet aina apua ongelmatilanteisiin ja riitatilanteet oli ratkaistu koulun toimesta.

Desencuentro receptor y valor literario en la poética de César Aira : Análisis de dos relatos

La prolífica narrativa de César Aira ha despertado controversia entre sus lectores porque se caracteriza por una tensión paradójica entre, por un lado, una poética culta y un estilo hiperliterario, y por otro, una recurrencia de elementos massmediáticos tanto en su materia textual referencial como en sus propias técnicas ficcionales. Mediante un análisis de dos novelas breves ejemplares, El llanto y La prueba, centrado en las discrepancias espacio-temporales e incongruencias con respecto a la verosimilitud de la historia, se procura medir los efectos que provocan los procedimientos de Aira en sus lectores. Principalmente las aceleraciones desenfrenadas, las coincidencias melodramáticas y las escenas apocalípticas al final de muchos relatos suyos, cuestionan la frontera frágil entre la literatura de calidad y la literatura convencional de masas. Su gesto consciente de ruptura con toda forma de realismo unívoco y la polémica receptora inherente nos invitan a una reflexión sobre el valor literario que se construye en las distorsiones formales internas y en las combinaciones temáticas innovadoras de esta escritura.