Opiskelun ohjaus etälukiossa

Tutkimus tarkastelee opiskelijoiden kokemuksia opiskelun ohjauksesta etälukiossa. Etälukio on opetushallituksen syksyllä 1997 aloittama itseopiskeluväylä, jonka kautta voi suorittaa joko koko lukion oppimäärän tai yksittäisiäkursseja. Tutkimuksessa mielenkiinnon kohteena on ensinnäkin etälukiolaisten ohjauksen tarve ja heidän ohjauksensa toteutus. Ohjauksen toteutuksen tarkastelu jakaantuu kahteen osioon, kaksi-kolme kertaa kuussa järjestettävän lähiopetuksen tarkasteluun sekä faksin, kirjeen, puhelimen ja sähköpostin kautta tapahtuvan ohjauksen tarkasteluun. Keskeistä tutkimuksessa on myös opiskelijoiden ohjaukseen liittyvien kokemusten tarkastelu sekä se, millä tavoin ohjauksella on tuettu opiskelijoiden itsenäisten opiskeluvalmiuksien kehittymistä. Tutkimuksen teoriatausta jakaantuu kahteen osaan. Ensiksi analysoidaan etäopiskelun uusiin opiskeluympäristöihin keskeisesti liittyvää käsitettä avoin opiskeluympäristö, jonka määrittely on osoittautunut vaikeaksi. Toisen keskeisen osan teoriataustaa muodostaa ohjaus-käsitteen tarkastelu. Tutkimuksessa käytettiin kahta tiedonhankintamenetelmää. Kvantitatiiviseen kyselylomakkeeseen toukokuussa 1998 vastasi 115 opiskelijaa etälukion pilottialueilta Satakunnasta, Savosta ja Varsinais-Suomesta. Kyselylomakkeella hankittuja tietoja täydennettiin haastatteluilla joulukuussa 1998. Etälukiolaisten ohjauksen tarkastelu osoitti, että etälukio-opiskelu eroaa vain vähän muusta aikuislukio-opiskelusta. Suurimmalla osalla etälukiolaisista on tavoitteena ylioppilastutkinto, jonka sisällöt ja vaatimukset selkeästi rajoittavat yksilöllisyyden ja joustavuuden toteutumista etälukiossa. Etälukion opiskeluympäristön avoimuuden määrittely tarkemmin on jatkossa olennaisen tärkeätä. Tulokset osoittavat, että etälukiolaisten ohjaustarve oli ollut alhainen. Etälukion suorittaminen itsenäisesti osoittautui mahdolliseksi. Suurimman osan ohjauksesta opiskelijat olivat saaneet osallistumalla lähiopetukseen. Lähiopetus osoittautui luonteeltaan opettajajohtoiseksi ryhmäopetukseksi. Opiskelijat kokivat, että lähiopetukseen oleva aika on rajallinen, joten henkilökohtaisen ohjauksen pyytäminen lähiopetuksessa ei ollut ollut mahdollista. Opiskelijoista 40% oli hyödyntänyt lähiopetuksen lisäksi tarjottua ohjausta joko vain hyvin vähän tai ei lainkaan. Opiskelijoista yli puolet ei ollut käyttänyt sähköpostia lainkaan tai oli käyttänyt sitä vain harvemmin kuin kerran kuussa. Internetin ja sähköpostin käyttötaidoilla ei koettu olevan suurta merkitystä etälukio-opiskelussa. Opiskelijoiden ohjaukseen liittämät kokemukset olivat positiivisia. Tärkeintä opiskelijoille oli tieto siitä,että ohjausta oli tarvittaessa ollut saatavilla, vaikka sitä oli vain vähän hyödynnetty. Etälukiolaiset eivät kokeneet etälukio-opiskelun vaatineen uusien itsenäisten opiskelutaitojen oppimista. Avainsanat: avoin opiskeluympäristö, etäopiskelu, opiskelun ohjaus, tutorointi, aikuisopiskelu, etälukio Keywords: open learning, distance education, student guidance, tutoring, adult education, upper secondary distance learning

Kokemuksia tieteellisten jatko-opintojen ohjauksesta Teknillisen korkeakoulun Tuotantotalouden osastolla : Tavoitteeksi suunnitelmallinen ohjaus jatko-opiskelijan kasvun tueksi

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Teknillisen korkeakoulun Tuotantotalouden osaston jatko-opintojenohjauksen nykykäytännöt ja kartoittaa jatko-opiskelijoiden kokemuksia jatko-opintojen ohjauksesta. Lisäksi haluttiin kehittää ohjauksen käytäntöjä. Tutkimusote oli kvalitatiivinen ja pääasialliset tutkimusmenetelmät olivat grounded theory ja teemahaastattelu. Jatko-opiskelijoita haastateltiin yhteensä 18 Tuotantotaloudenosaston kaikilta jatkokoulutuslinjoilta: perinteiseltä linjalta, valtakunnallisesta tohtoriohjelmasta ja teollisuuden tohtoriohjelmasta ExIMasta. Tutkimuksen teoriapohjana olivat konstruktivistinen oppimiskäsitys ja sosiaalikonstruktivismi. Tutkimuksessa pyrittiin löytämään tutkimuksen teon elementit ja selvittämään, kuinka tutkijankoulutusprosessia tulisi konstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaisesti tukea. Tieteellisen tiedon tuottamista sosiaalisena prosessina ja ryhmän tukea tutkimuksen teossa käsiteltiin sosiaalikonstruktivistisen teorian avulla. Tutkimuksen päätulokseksi saatiin, että jatko-opiskelijan tutkimusprosessin ohjaamiseen kaivataan suunnitelmallisuutta ja struktuuria. Tutkimuksen tuloksena esitetyn ohjausmallin mukaan opiskelija halutaan aktivoida pohtimaan omia tavoitteitaan ja tutkimuksen teon etenemistä sekä ohjaustarpeitaan jatahoja, joista ohjausta voi hakea. Tämän prosessin tueksi sekä jatko-opiskelijan ja ohjaajan avuksi tutkimuksessa esitetään käytännön työkalu, ohjaussuunnitelma. Yksilöohjauksen järjestäminen on kaikilla jatkokoulutuslinjoilla opiskelijan omalla vastuulla, ja usein ohjaustilanteiden järjestäminen koetaan vaikeaksi. Jatko-opiskelijoilla on useita ohjaustahoja, esimerkiksi oman korkeakoulun ja muiden korkeakoulujen professorien lisäksi tutkijakollegat ja teollisuuden edustajat. Yksilöohjaus on menetelmä- ja sisältötukea, henkistä tukea, kannustusta, keskustelua, ideoita ja ajatusten jäsennystä. Vertaisohjaukseen kuuluu näiden lisäksi samassa tilanteessa olevien ihmisten tuki, palaute ja kritiikki. Hyvän ohjauksen elementtejä ovat kannustaminen ja innostaminen, neuvominen ja jäsentäminen sekä seuranta ja säännöllisyys. Ohjauksessa tulisi lisäksi ottaa huomioon jatkotutkinnon erilainen merkitys eri opiskelijoille. Jatkotutkinto merkitsee joillekin ajokorttia akateemiseen maailmaan, toisille ammatillista kehitystä teollisuudessa. Tutkimuksen teon eri vaiheissa tarvitaan erilaista ohjausta: alkuvaiheessa tiukkaa ohjausta, jotta tutkimuksen oikeat urat löytyvät, raakatyön vaiheessa tukea ja kannustusta, jotta aineistonkeruu ja analyysi onnistuvat, ja loppuvaiheessa tutkimusraportin kommentointia. Tutkimuksessa todetaan lisäksi, että tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntäen voidaan hoitaa joitakin ohjausalueita paremmin kuin nykykäytännöillä. Tutkimuksen tärkeimpiä lähteitä olivat grounded theoryn osalta Strauss & Corbinin(1990) teos, ohjauksen osalta Aittolan (1995), Aittolan & Määtän (1997, 1998) tutkimukset ja Ackerin,Hillin & Blackin (1994) tutkimukset sekä konstruktivismin osalta von Wrightin (1996) ja Tynjälän (1999) tutkimukset. Avainsanat: Tieteelliset jatko-opinnot, teollisuuden tohtoriohjelma, ohjaus, tutorointi, mentorointi, konstruktivismi, sosiaalikonstruktivismi, grounded theory Keywords: Postgraduate education, Ph.D. studies, industry-university collaboration in Ph.D. studies, constructivism, social constructivism, grounded theory, tutoring, mentoring, supervision

Nuorten hyvinvointi, opiskelu ja opinto-ohjaus erityisen koulutustehtävän saaneessa lukiossa

This is a case-study of students well-being studying in Sibelius Upper Secondary School which has got a special educational task in dance and music. The first purpose of this study is to analyse the students well-being, motivation, studying satisfaction and try to find out what kind of problems the students meet when studying in Upper Secondary School. The second purpose of this study is to try find means in counselling to help students in their Upper Secondary School Studies. The data were gathered in three parts. The first questioning was based on Allardt s (1976; 1998) well-being theory. In this questioning (N = 187) the students described their satisfaction in having (material things), loving (social relationships) and being (free time). The second data was collected by interviews (N = 19). The third data is a follow-up questioning (N = 10) for graduated students. The whole data was analysed with qualitative methods. The gathered qualitative data were compared with the quantitative data gathered by the National Institute for Health and Welfare. Results of this study indicate that the students in this case-study are mainly satisfied with their well-being, social and material things in their studying environment including counselling and teaching. The research results show that some of the students are exhausted due too muchtime spent in studying. This was verified also in the quantitative data gathered by the National Institute for Health and Welfare. These students suffer for the lack of free time and rest. Students who are motivated and have reached the autonomous way of studying do better in their Upper Secondary School Studies than those who study in unautonomous way.A quite wide range of students tend to make individual studying programmes and spend four or more years in Upper Secondary School instead of the three year programme. The individual programme gives them more time for practicing their special skills in the field of the school s special educational task and to give themselves more time for studying the basic subjects of the Upper Secondary School. Some of the students who tend to take extra years in Upper Secondary School have difficulties in their studying skills and are unsure of their studying motivation. The competition among students in Upper Secondary School with the special educational task causes stress and exhaustion for some of the studied students. These students have difficulties with integrating themselves into the social environment. For the other students the school s social environment works as a motivator for their studies and increases their well-being in their studies. According to the results of the follow-up questioning in this study the students value most the network with the other students they made while studying at the Sibelius Upper Secondary School. According to this study the students would need more counselling in all stages of their Upper Secondary School Studies. The autonomous students do quite well in their studies despite of the small amount of given counselling. They would also need more counselling in planning their further studies after Upper Secondary School. The biggest challenges to student counselling in Sibelius Upper Secondary School are helping the students to find their individual ways of studying and helping them to learn the ways of autonomous studying skills. Keywords: Upper Secondary School with a special educational task, well-being, talent, Upper Secondary School, Young person in Upper Secondary School, motivation, counselling, studying

Suomalaiset antisankarit : Suomalaisuusdiskurssi kolmessa 1980-luvun elokuvassa

Tutkimuksen aiheena on suomalaisuusdiskurssi elokuvissa Täältä tullaan, elämä! (1980, ohjaus Tapio Suominen), Ajolähtö (1982, ohjaus Mikko Niskanen) ja Arvottomat (1982, ohjaus Mika Kaurismäki). Tutkimuksen kohteena ovat elokuvien sisältö ja aikalaisten lehdistöarviot elokuvista. Elokuvia analysoidaan kahdella tasolla: pintatasolla jossa tutkitaan elokuvien kerrontaa ja tyyliä ja syvemmällä tasolla, jossa tutkitaan elokuvien merkitysrakenteita semiotiikan ja analyyttisen psykologian keinoin. Elokuvatekstien pintatason tutkimuksessa käytän päälähteenä David Bordwellin ja Kirstin Thompsonin kirjaa Film Art: An Introduction (1990, 3. ed.). Merkitysrakenteiden analyysissa käytän Algirdas Julien Greimasin semanttista neliötä ja aktanttikaavaa ja Ronald Barthesin teorioita kirjasta Mytologioita (1957/1994). Elokuvien sankaruuden tutkimisessa sovelletaan Carl Gustav Jungin teorioita kollektiivisesta alitajunnasta ja sankarin arkkityypistä. Suomalaisuusdiskurssin analyysissa käytän pohjana Michel Foucaultin teosta The Archaeology of knowledge (1972/1985) ja samaa teokseen teoreettisesti paljolti pohjautuvaa Päivi Rantasen teosta Suolatut säkeet. Suomen ja suomalaisten diskursiivinen muotoutuminen 1600-luvulta Topeliukseen (1997). Rantasen teos tuo tutkittavien elokuvien suomalaisuusdiskurssin analyysiin historiallista perspektiiviä. Kontekstina elokuva-analyyseille tarkastelen myös elokuvateollisuuden rakennemuutoksia 1980-luvulla ja elokuva-arvosteluja. Suomalaisuusdiskurssi korostuu elokuvien sovittamattomissa ristiriidoissa. Elokuvien kerronnan ja tyylin, narratiivisen merkitysrakenteen ja jungilaisen analyysin tutkimustuloksina on, että elokuvien sisäisistä ristiriidoista voi havaita suomalaisuusdiskurssin pyrkimystä muutokseen. Elokuvien realistisuus sitoo elokuvia perinteiseen topeliaanis-runebergiläiseen suomalaisuuteen, mutta elokuvissa on myös uudenlaisia suomalaisuustulkintoja jotka tulevat ilmi päähenkilöiden toiminnan kautta. Elokuvien analyysi osoittaa, että elokuvien suomalaisuusdiskurssi ei ole vielä valmis täysin sisäistämään muun muassa kansainvälistymistä (Ajolähtö) ja yksilöllisempää suomalaisuutta (Täältä tullaan, elämä! ja Arvottomat). Tarve uudenlaiseen suomalaisuuden määrittelyyn kuitenkin näkyy sekä elokuvateksteissä että elokuva-arvosteluissa. Tutkimusta voisi jatkaa analysoimalla eri aikakausien elokuvia ja vertailemalla niiden suomalaisuusdiskurssia toisiinsa.

Liian huono kansalaiseksi? : Kansalaisihanne sterilisaatioasiakirjoissa v. 1935-1949

Tutkimuksessa tarkastellaan moderniin kansalaisuuteen sisältyneitä normeja ja ihanteita, joita analysoidaan vuoden 1935 sterilisaatiolain toteuttamisessa syntyneiden asiakirjojen kautta. Pyrkimyksenä on löytää asiakirjoihin implisiittisesti kirjatut hyvän elämän ja kansalaisuuden kriteerit. Työn laajemman kehyksen muodostaa suomalaisen modernisaation ja ns. uuden keskiluokan analyysi erityisesti lääketieteen ja huoltotoimen asiantuntijaviranomaisten avulla. Rotuhygienian tarkastelu avaa uuden väylän tutkia moderniin kansalaisuuteen liittyneitä määreitä. Rotuhygienia ja erityisesti sen käytäntöön soveltaminen sterilisaatiolain muodossa tarjoaa kansalaisuuden näkökulmalle konkreettisen ja fokusoidun tutkimuskohteen. Sterilisaatioasiakirjoissa kristallisoituu lääketieteellisin perustein tehty huonon kansalaisen määrittely. Tutkimus rakentuu kolmesta pääluvusta. Ensin käydään läpi vuoden 1935 sterilisaatiolain toteuttamista yleisesti aikaisemman tutkimuksen perusteella, minkä jälkeen tarkennetaan kuvaa otoksista saatujen tulosten avulla. Seuraavassa luvussa tarkastellaan hyvän elämän kriteerejä oikeanlaisen elämänkulun hahmottamisen avulla. Viimeinen pääluku keskittyy modernin kansalaisen muotokuvan rakentamiseen normeiksi määrittyvien fysionomisten ja seksuaalisten sekä luonne- ja älykkyysominaisuuksien palasilla. Normaali, terve kansalainen oli lapsesta asti sekä fyysisiltä että psyykkisiltä ominaisuuksiltaan normien mukaan kehittynyt. Hänessä ei ilmennyt diagnosoitavia häiriötiloja vaan hänen yksilöllinen elämänsä noudatti sisäsyntyistä "luonnollista" elämänkulkua. Fyysiseltä olemukseltaan ihannekansalainen oli sopusuhtainen, säännönmukainen ja mahdollisimman symmetrinen. Normaali kansalainen oli alistanut viettinsä rationaalin alle. Hän hallitsi tunteitaan ja elämäänsä järkevästi niitä itse tietoisesti ohjaillen. Seksuaaliviettinsä ihannekansalainen oli rajannut porvarillisen avioliiton alueelle, ja sielläkin sukupuolielämän tehtävänä oli reproduktio uusien kansalaisten tuottajana. Viettielämän hallitsemattomuus ja ylivalta suhteessa yksilön järjen tahtoon osoitti sisäsyntyistä rappiota, degeneraatiota, jolloin vajaan, epänormaalin yksilön elämä oli jäänyt lapsen tai lähes eläimen tasolle. Normaali kansalainen kulki jatkuvan yksilöllisen kehityksen polkua, jonka tarkoituksena oli saattaa atavistiset piirteet ja vietit järjen ja sivistyksen tuoman hallinnan alle.Ihannekansalaisen evolutionääriseen kehitykseen kuului valintojen tekeminen yhteneväisinä kansallisvaltion päämäärien kanssa. Hän kykeni elättämään itsensä ja perheensä mahdollisimman itsenäisesti muiden apuun turvautumatta. Hän eli kristillisten moraaliarvojen mukaisesti rehellisyydessä, säästäväisyydessä ja anteeksiannossa. Modernin ihannekansalaisen kasvatus alkoi kotona, jossa häntä oli hoidettu ja kasvatettu normien mukaisesti sekä oikeanlaisessa tunnesuhteessa äitiinsä. Indoktrinoiva kasvatus ja ohjaus ihannekansalaisuuteen jatkui koulussa. Tutkimukseni osoittaa kristilliseen opetukseen sisältyneiden arvojen ja moraalikäsitysten jatkumon objektiiviksi kutsutuissa moderneissa (luonnon-)tieteissä. Tieteen avulla perustellut käsitykset työnteosta, sukupuolimoraalista sekä auktoriteetin ylivallasta ovat verrattavissa luterilaisen opin sisältöihin. Avainsanat: Kansalainen, sterilisaatio, rotuhygienia, moderni keskiluokka, älykkyys

Ohjaukselliset käytännöt yliopisto-opintojen alkuvaiheessa : Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelijoiden merkitykselliset kokemukset ensimmäisen opiskeluvuoden ohjauksesta

In this Master's Thesis I study guidance practises, which facilitate first year students' integration into the university. Besides formal guidance, for example tutoring and peer tutoring, general student advising and introduction courses, I address my research to informal everyday guidance practices. I aim to highlight existing supportive practices, which are meaningful from the university students' perspective. My aim is to study what kind of guidance practises exists in university and how these practises support first year student. The aim of the guidance practises is to facilitate new university student to integrate into the academic community. I study the implementation of this aim as a development of an academic identity, which requires that students have an opportunity for guided participation in academic practises. The research is based on phenomenological-hermeneutic research tradition, and my aim is to produce information of students' everyday experiences and meanings. My informants were students of agriculture and forestry at University of Helsinki. I gathered research material utilizing the critical incident technique in 11 theme interviews, which I carried out with individuals, pairs or small groups. During interviews I asked the students to describe and evaluate their first year guidance experiences, especially those that were extreme positive or negative. Based on my research I specified four meaningful guidance practices: care of students, transparency of the practises of the learning community, presence of guidance in everyday activities of a student and communal reflection to studies. I represent the character and components of the guidance practises, and I also describe the meaning of those practises to university students. Keywords: Guidance practices, guidance, first year studies, academic community, integration, academic identity,critical incidents

Suomalaisten jääkiekkovalmentajien johtamiskäyttäytyminen

Tutkimuksen kohteena olivat jääkiekon valmentajakoulutukseen vuosina 1998 ja 1999 osallistuneet 30 valmentajaa. Valmentajien johtamistoimintaa arvioi yhteensä 245 pelaajaa ja lisäksi valmentajat arvioivat itse omaa johtamistoimintaansa. Menetelmänä käytettiin 360 asteen CPE (Change, Production, Employee)-johtamisarviota. Kuuden faktorin malli nousi tulkinnallisesti tarkoituksenmukaisimmaksi. Faktorit nimettiin seuraavasti: visiointi ja muutos, kontrolli, pelaajien positiivinen huomiointi, reiluus jaoikeudenmukaisuus, kehitys ja toimeenpano ja valmentava yksilöllinen ohjaus. Faktoreiden sisäinen konsistenssi vaihteli välillä .70 ja .80. Pelaajat arvioivat valmennuspäälliköt merkitsevästi valmentajia korkeammalla visiointi ja muutosfaktorilla, pelaajien positiivisessa huomioinnissa sekä kehitys ja toimeenpanofaktorilla. Korkeammin koulutetut arvioitiin myös korkeammallavisiointi ja muutosfaktorilla kuin vähemmän koulutusta saaneet. Jatkotarkastelua varten aineisto klusteroitiin ja klustereiden määräksi valittiin 5. Korkean profiilin valmentajat olivat itsearvioinneissaan varovaisempia, kun taas matalamman profiilin valmentajat olivat taipuvaisia itsensä yliarviointiin. Tulokset näyttäisivät tukevan käsitystä siitä, että johtaminen valmentamisessa on laadullisesti erilaista kuinjohtaminen työelämässä ja että valmentajan johtamistoiminnan arvioimiseen ei voida suoraan soveltaa työelämän tarpeisiin kehitettyjä mittareita. Valmennuskulttuurissa on vähitellen nostamassa päätään muutossuuntautunut ja ihmiskeskeisempi valmennuskulttuuri, jossa pelaajat nähdään enemmän kehityskykyisinä yksilöinä kuin kasvottomana pelaaja-materiaalina. Urheilu ei voi elää tyhjiössä, vaan ulkopuolisen maailman odotukset ja muutospaineet muuttavat väistämättä myös valmennuskulttuuria muun maailman kehityksen tahdissa.

Kohti ulkorajoja : Lukion toimintakulttuurikuvaus ohjauksen ja johtamisen näkökulmasta

The aim of this qualitative study is to chart the operational context of the upper-secondary school principals and the historical, cultural and structural factors that steer their day-to-day work. The concepts regarding the study environment and operational culture are defined and analysed in terms of how they are interrelated. Furthermore it is explained why the upper-secondary schools must describe their operational culture within the curriculum. The study also aims to connect the description of the operational culture with the operational system of the upper-secondary school and to analyse the descriptions of the five upper-secondary schools in relation to the commitment to developing a study environment conducive to learning and participation, as well as conducive to supporting interaction. Interview data is used to provide the background for the description of the operational culture and to particularise the results of the analysis. According to the theory used in this study, the steering sources of the day-to-day work of the upper-secondary school are the rules system of the state, the municipality, the curriculum, and on the level of the upper-secondary school administration. The research data consist of the literature concerning the steering, steering forms and the principals professional picture in general terms, from 1950 to the present, and the steering texts concerning the educational environment and operational culture. Furthermore the research data include five descriptions of the operational culture concerning the upper-secondary school, the action reports and student guides. The methods of analysis include the level model and content analysis. The first is a part of the theory used in this study. For the purpose of content analysis, moreover, classifying grounds are established on the basis of theoretical and empirical research data. A result of this study is that, from the perspective of steering, the function of describing the operational culture is clearly linked to the evaluation supporting the goals and the vision of a learning organization. From an administrative point of view, a description is a problem-solving strategy and an instrument of evaluation. The study environment is a structural context in and through which the actors of the school create, change and renew the elements of the structure rooted in the context; this structure is their historically and culturally mediated way of thinking and acting. The initial situation and orientation of the students affect the emphasis of the operational culture descriptions; principals also have their own personal style of leadership. Key words: source of steering, educational environment, operational culture, self-evaluation, learning organisation

Läksi puut ylenemähän : Metsien hoidon historia Suomessa keskiajalta metsäteollisuuden läpimurtoon 1870-luvulla

Tutkimuksen tavoitteena on historiantutkimuksen menetelmiä käyttäen selvittää metsänhoidon teorian sekä käytännön metsänhoidon kehitysvaiheet ja näihin vaikuttaneet tekijät, keskiajalta lähtien 1870-luvulla tapahtuneeseen metsäteollisuuden läpimurtoon saakka. Tutkimus tarkastelee Suomen metsiä, niiden käyttöä ja metsänhoidon alkuvaiheita Ruotsin ja Venäjän vallan aikoina. Vastauksia haetaan erityisesti seuraaviin pääkysymyksiin: - miten eri metsänkäyttömuodot ja -käyttäjät vaikuttivat metsiin ja metsänhoidon edistymiseen? - millä tavoin maanomistuksen kehitys vaikutti metsien käyttöön ja hoitoon? - millaisiin päämääriin ja yhteiskunnallisiin taustatekijöihin metsien käytön julkinen ohjaus perustui? - mitä käytännön vaikutuksia valtion metsäpolitiikalla ja ohjauksella oli metsänhoidon kehitykseen? - missä ja miten kehittyivät Suomessa sovellettu metsänhoidon teoria ja käytännön menetelmät? - mitkä tekijät säätelivät metsänhoidon teorioiden soveltamista käytäntöön? - mikä oli naapurimaiden metsänhoidon sekä kansainvälisten yhteyksien merkitys metsänhoidon kehitykselle Suomessa? - miten vuosisatainen pelko metsien ja puun loppumisesta vaikutti metsänhoidon kehitykseen? - millainen merkitys puun arvon kehityksellä oli metsänhoidon alkuun saattamiselle ja edistymiselle? Suomessa harjoitettiin 1870-luvulle saakka pääasiassa talonpoikaista metsänkäyttöä. Maaseudun väestö hankki toimeentulonsa metsistä eränkäynnin, kaskiviljelyn, laiduntamisen, rakennushirsien valmistamisen, tervantuotannon ja paikoin myös potaskan tai sysien valmistamisen avulla. Erityisesti rannikkoseuduilla tuotettiin "isorakennuksen puita", lehtereitä, mastopuita ja muuta erikoispuutavaraa. Lautojen ja lankkujen sahaus laajeni vähitellen, saavuttaen 1800-luvun lopulla hallitsevan aseman myyntiin tarkoitettujen metsäntuotteiden tuotannossa. Polttopuun sekä muun kotitarvepuun kulutus säilyi suurimpana puunkäytön ryhmänä pitkälle 1900-luvulle saakka. Mainituista metsänkäyttömuodoista erityisesti kaskeaminen ja sitä seuraava laiduntamisvaihe sekä tervaspuiden koloaminen "autioittivat" laajoja metsäalueita. Tiheimmin asutuilla seuduilla esiintyi pulaa poltto- ja rakennuspuusta myöhäiskeskiajalta alkaen. Nämä ongelmat sekä laivanrakennuksen ja vuoriteollisuuden puunsaannin turvaamisen tarve johtivat 1600-luvun puolivälissä pysyvään metsänkäytön julkiseen ohjaukseen. Tuolloin Ruotsin valtakunnan metsälainsäädännön kivijalaksi tuli kestävyyden periaate, josta kruunu kylläkin joutui tinkimään moneen otteeseen. Valtion jatkuva rahantarve oli käytännössä metsäpolitiikan tärkein taustavoima sekä Ruotsin vallan että autonomian aikana. Jo 1600-luvulla ruvettiin vaatimaan talonpoikien yhteismaiden jakamista omistajilleen vastuullisemman metsänkäytön nimissä. Isoajakoa saatiin Suomessa odottaa 1770-luvulle saakka. Etelä-Suomessa se valmistui melko nopeasti, 1800-luvun puoliväliin mennessä. Sillä olikin myönteinen, metsien säästävämpään käsittelyyn johtava vaikutus. Valtiosta tuli isonjaon myötä erityisesti Pohjois-Suomessa merkittävä metsänomistaja 1800-luvun jälkipuoliskolla. Valtion metsähallinto, jota maaherrat ja sivistyneistö vaativat perustettavaksi jo 1700-luvun puolivälissä, aloitti toimintansa maanlaajuisesti 1860-luvulla. Se oli ensimmäinen merkittävä metsänhoidon organisaatio, ja vasta sen myötä metsänkäyttöä ohjaavilla säädöksillä ja ohjeilla alkoi olla käytännön merkitystä. Yksityismetsiä varten ei tällaista organisaatiota vielä perustettu, niitä rasittivat pahoin nousevan sahateollisuuden määrämittahakkuut pitkälle 1900-luvun puolelle. Turun Akatemiassa tehtiin mittavaa metsänhoidon menetelmiä koskevaa sekä myös metsäpoliittista tutkimustyötä 1700-luvun jälkipuoliskolla. Tulokset eivät vielä sanottavasti siirtyneet käytäntöön, lähinnä puun alhaisen arvon ja tarvittavien organisaatioiden puuttumisen takia. Kun valtion metsähallintoa ja Suomen omaa metsäopetusta ryhdyttiin perustamaan 1800-luvun puolivälissä, haettiin metsänhoidon mallia alan johtavaksi maaksi kehittyneestä Saksasta. Tultaessa 1870-luvulle, oli Evolla jo käynnissä voimakas kehitystyö maamme olosuhteisiin soveltuvien menetelmien luomiseksi saksalaisen teorian pohjalta. Metsänhoidon tiedot ja taidot olisivat jo tässä vaiheessa riittäneet kestävän metsätalouden harjoittamiseen kaikkien omistajaryhmien metsissä, jos tarvittavat organisaatiot olisi kyetty perustamaan ja metsäammattilaisia olisi koulutettu tarpeeksi. Metsänhoidon kehitystä hidastivat 1800-luvun lopulla lähinnä valtion heikko talous ja poliittiset näkemyserot. Metsäteollisuuden 1870-luvulta alkanut voimakas kasvu ja lisääntyvä puuntarve pakottivat kuitenkin valtiovallan pitämään huolta puuntuotannon jatkuvuudesta. Metsäteollisuuden kasvavan viennin kautta lisääntyvät verotulot ja kan-santalouden myönteinen kehitys antoivat vähitellen mahdollisuuden metsänhoidon edistämiseen ammattilaisten koulutuksen, kansalaisten neuvonnan, lainsäädännön ja viranomaisten toiminnan kautta. Tämä tutkimus lähestyy aihettaan metsähistorian, taloushistorian, yhteiskuntahistorian ja ympäristöhistorian näkökulmista. Ajankohtaista merkitystä sillä on kehitysmaiden sekä Itä-Euroopan siirtymätalouksien metsänhoidon edistämiselle, missä suomalaiset metsäammattilaiset ovat mukana lukuisten kehityshankkeiden asiantuntijoina. Kymmenissä maissa metsätalous kamppailee samanlaisten ongelmien kanssa kuin Suomessa ja naapurimaissa 100 - 300 vuotta sitten. Meidän kokemuksistamme on näille kansantalouksille hyötyä valtion- ja yksityismetsätalouden metsänhoito-organisaatioita sekä metsälainsäädäntöä kehitettäessä.

Keittiömaailman matkassa 20 vuotta : Tutkimus erään keittiökalustevalmistajan johtavan markkina-aseman rakentamisesta ja säilyttämisestä

A View into the World of Kitchen: Development and retention of a leading position in the market of kitchen interiors - a case study of 20 years. This study focuses on the development of a kitchen interiors company, presently called Novart Inc., into the leading company of the industry from 1980´s to the present. The objective of the study is to describe the effects of strategic choices, the decisions of the management and the owner´s direction and control to the build up and the retaining of the leading position in the market. From theory point of view, strategic choices refer to com-pany purchases as corporate-level strategies, and business and marketing strategies. The empirical research was carried out in two phases and it is based on various company documents and records, and on the intensive interviews of seven key executives in the company. An abductive research design was utilized. The company gained the leading position in the kitchen market in Finland by company purchases, and the company has been able to retain the position. Firstly the goal was to expand to retail market and, secondly, the company has maintained the balance of supply and demand by closing the purchased production units when needed. The simultaneous use of these two strategic goals is a kind of a new observation, and the strategy may be suitable only for market leaders. During the latter part of the research period the strategy of com-pany purchases has been abandoned and the leading position in the market has been main-tained by developing systematically business and marketing capability. In the business and marketing strategies the distribution channels and the brands have been emphasized. During the research period the company has almost totally abandoned the long distribution channels and started to use its own channels built and named after the main brands. These are A la Carte, Parma and Petra. At the moment, in the beginning of the 21st century, a new distribution channel, the concept of the Kitchen World, is being built in addition to the channels mentioned above. The management´s decision making and the implementation the decisions have been well-considered. The executives emphasized the valuing of the importance of the decisions dif-ferently except the two decisions named the most important ones, i.e., the decisions to start own production of the raw material and to concentrate the business only to one company. The executive staff has also succeeded in managing crisis and threats of bankruptcy, and the company has been managed profitable. During all the four terms of ownership: Puolimatka Corporation, the Hankkija/Novera Corporation, the ownership period of the "bank", and the Nobia Corporate the ownership direction and control has been somewhat different. All the owners have paid attention to economic issues. The direction of cash flows and investments was at its strongest during the Hankkija/Novera term. For the last owner Nobia the production and marketing of the kitchen interiors has been the core business, which thus has strengthened the business and marketing capabilities of the target company of this research. A common denominator during all the four terms of ownership has been owners' trust gained by the professional skills of the management of the target company. This has lead to greater independence of the management of the company and less owners´ direction. Keywords: leading position, marketing strategy, management decisions, acquisition, corporate governance

Stiffer Optical Tweezers through Real-Time Feedback Control

This thesis integrates real-time feedback control into an optical tweezers instrument. The goal is to reduce the variance in the trapped bead s position, -effectively increasing the trap stiffness of the optical tweezers. Trap steering is done with acousto-optic deflectors and control algorithms are implemented with a field-programmable gate array card. When position clamp feedback control is on, the effective trap stiffness increases 12.1-times compared to the stiffness without control. This allows improved spatial control over trapped particles without increasing the trapping laser power.

Precipitation-induced runoff and leaching from milled peat mining mires by peat types : a comparative method for estimating the loading of water bodies during peat pruduction

Precipitation-induced runoff and leaching from milled peat mining mires by peat types: a comparative method for estimating the loading of water bodies during peat production. This research project in environmental geology has arisen out of an observed need to be able to predict more accurately the loading of watercourses with detrimental organic substances and nutrients from already existing and planned peat production areas, since the authorities capacity for insisting on such predictions covering the whole duration of peat production in connection with evaluations of environmental impact is at present highly limited. National and international decisions regarding monitoring of the condition of watercourses and their improvement and restoration require more sophisticated evaluation methods in order to be able to forecast watercourse loading and its environmental impacts at the stage of land-use planning and preparations for peat production.The present project thus set out from the premise that it would be possible on the basis of existing mire and peat data properties to construct estimates for the typical loading from production mires over the whole duration of their exploitation. Finland has some 10 million hectares of peatland, accounting for almost a third of its total area. Macroclimatic conditions have varied in the course of the Holocene growth and development of this peatland, and with them the habitats of the peat-forming plants. Temperatures and moisture conditions have played a significant role in determining the dominant species of mire plants growing there at any particular time, the resulting mire types and the accumulation and deposition of plant remains to form the peat. The above climatic, environmental and mire development factors, together with ditching, have contributed, and continue to contribute, to the existence of peat horizons that differ in their physical and chemical properties, leading to differences in material transport between peatlands in a natural state and mires that have been ditched or prepared for forestry and peat production. Watercourse loading from the ditching of mires or their use for peat production can have detrimental effects on river and lake environments and their recreational use, especially where oxygen-consuming organic solids and soluble organic substances and nutrients are concerned. It has not previously been possible, however, to estimate in advance the watercourse loading likely to arise from ditching and peat production on the basis of the characteristics of the peat in a mire, although earlier observations have indicated that watercourse loading from peat production can vary greatly and it has been suggested that differences in peat properties may be of significance in this. Sprinkling is used here in combination with simulations of conditions in a milled peat production area to determine the influence of the physical and chemical properties of milled peats in production mires on surface runoff into the drainage ditches and the concentrations of material in the runoff water. Sprinkling and extraction experiments were carried out on 25 samples of milled Carex (C) and Sphagnum (S) peat of humification grades H 2.5 8.5 with moisture content in the range 23.4 89% on commencement of the first sprinkling, which was followed by a second sprinkling 24 hours later. The water retention capacity of the peat was best, and surface runoff lowest, with Sphagnum and Carex peat samples of humification grades H 2.5 6 in the moisture content class 56 75%. On account of the hydrophobicity of dry peat, runoff increased in a fairly regular manner with drying of the sample from 55% to 24 30%. Runoff from the samples with an original moisture content over 55% increased by 63% in the second round of sprinkling relative to the first, as they had practically reached saturation point on the first occasion, while those with an original moisture content below 55% retained their high runoff in the second round, due to continued hydrophobicity. The well-humified samples (H 6.5 8.5) with a moisture content over 80% showed a low water retention capacity and high runoff in both rounds of sprinkling. Loading of the runoff water with suspended solids, total phosphorus and total nitrogen, and also the chemical oxygen demand (CODMn O2), varied greatly in the sprinkling experiment, depending on the peat type and degree of humification, but concentrations of the same substances in the two sprinklings were closely or moderately closely correlated and these correlations were significant. The concentrations of suspended solids in the runoff water observed in the simulations of a peat production area and the direct surface runoff from it into the drainage ditch system in response to rain (sprinkling intensity 1.27 mm/min) varied c. 60-fold between the degrees of humification in the case of the Carex peats and c. 150-fold for the Sphagnum peats, while chemical oxygen demand varied c. 30-fold and c. 50-fold, respectively, total phosphorus c. 60-fold and c. 66-fold, total nitrogen c. 65-fold and c. 195-fold and ammonium nitrogen c. 90-fold and c. 30-fold. The increases in concentrations in the runoff water were very closely correlated with increases in humification of the peat. The correlations of the concentrations measured in extraction experiments (48 h) with peat type and degree of humification corresponded to those observed in the sprinkler experiments. The resulting figures for the surface runoff from a peat production area into the drainage ditches simulated by means of sprinkling and material concentrations in the runoff water were combined with statistics on the mean extent of daily rainfall (0 67 mm) during the frost-free period of the year (May October) over an observation period of 30 years to yield typical annual loading figures (kg/ha) for suspended solids (SS), chemical oxygen demand of organic matter (CODmn O2), total phosphorus (tot. P) and total nitrogen (tot. N) entering the ditches with respect to milled Carex (C) and Sphagnum (S) peats of humification grades H 2.5 8.5. In order to calculate the loading of drainage ditches from a milled peat production mire with the aid of these annual comparative values (in kg/ha), information is required on the properties of the intended production mire and its peat. Once data are available on the area of the mire, its peat depth, peat types and their degrees of humification, dry matter content, calorific value and corresponding energy content, it is possible to produce mutually comparable estimates for individual mires with respect to the annual loading of the drainage ditch system and the surrounding watercourse for the whole service life of the production area, the duration of this service life, determinations of energy content and the amount of loading per unit of energy generated (kg/MWh). In the 8 mires in the Köyhäjoki basin, Central Ostrobothnia, taken as an example, the loading of suspended solids (SS) in the drainage ditch networks calculated on the basis of the typical values obtained here and existing mire and peat data and expressed per unit of energy generated varied between the mires and horizons in the range 0.9 16.5 kg/MWh. One of the aims of this work was to develop means of making better use of existing mire and peat data and the results of corings and other field investigations. In this respect combination of the typical loading values (kg/ha) obtained here for S, SC, CS and C peats and the various degrees of humification (H 2.5 8.5) with the above mire and peat data by means of a computer program for the acquisition and handling of such data would enable all the information currently available and that deposited in the system in the future to be used for defining watercourse loading estimates for mires and comparing them with the corresponding estimates of energy content. The intention behind this work has been to respond to the challenge facing the energy generation industry to find larger peat production areas that exert less loading on the environment and to that facing the environmental authorities to improve the means available for estimating watercourse loading from peat production and its environmental impacts in advance. The results conform well to the initial hypothesis and to the goals laid down for the research and should enable watercourse loading from existing and planned peat production to be evaluated better in the future and the resulting impacts to be taken into account when planning land use and energy generation. The advance loading information available in this way would be of value in the selection of individual peat production areas, the planning of their exploitation, the introduction of water protection measures and the planning of loading inspections, in order to achieve controlled peat production that pays due attention to environmental considerations.

Harmoniaa ja riitasointuja : Yksilön ja yhteisön hyvinvointiin liittyvät ihanteet Syon Abbeyn luostarissa (1415-1539)

Tutkimus käsittelee hyvinvointiin liittyviä ihanteita yksilön ja yhteisön näkökulmasta Syon Abbeyn birgittalaisluostarissa myöhäiskeskiajalla. Vuonna 1415 perustettu Syon Abbey kuului Englannin varakkaimpien luostarien joukkoon. Se noudatti Birgitan (1302/1303–1373) luostarisääntöä (Regula Salvatoris) ja oli säännön mukaisesti kaksoisluostari, jossa eli nunnien lisäksi myös veljiä. Tutkimuksen päälähteinä käytetään Birgitan sääntöä täydentäviä Syon Abbeyn luostaria varten kirjoitettuja sääntölisäyksiä sekä kahta nunnia varten laadittua hengellistä opaskirjaa. Hyvinvointiin liittyvät ihanteet on tässä tutkimuksessa jaoteltu fyysiseen, sosiaaliseen ja henkis-hengelliseen osa-alueeseen. Fyysisen hyvinvoinnin osalta tarkastellaan luostarin omaisuutta ja työnjakoa sekä ravintoon, vaatetukseen ja terveyteen liittyviä kysymyksiä. Varakkaana luostarina Syon Abbey kykeni tarjoamaan asukkailleen tasokkaat elinolosuhteet. Luostaria johti abbedissa, joka jakoi harkintansa mukaan työtehtävät muille luostarin asukkaille. Nunnien vastuu luostarin talouden ja arkielämän järjestämisessä oli suuri. Veljien vastuulla oli sakramenttien toimittaminen, saarnaaminen ja hengellinen ohjaus. Monilla Syon Abbeyn asukkailla oli aristokraattinen syntyperä, ja tottumus korkeaan elintasoon näkyi muun muassa ruokahankinnoissa kalliina mausteina ja muina ylellisyystuotteina, vaikka ihanteena olikin kohtuullisuus. Fyysisiin tarpeisiin liittyviä säädöksiä perusteltiin terveellisyydellä ja tarkoituksenmukaisuudella. Nunnien henkinen työ edellytti, että he olivat hyvin ravittuja ja terveitä. Vaatetuksen tuli olla yhtenäinen, millä osoitettiin toisaalta yhteenkuuluvuutta, toisaalta erottauduttiin muista sääntökunnista ja maallikoista. Sosiaalinen hyvinvointi liittyy yksittäisen nunnan asemaan yhteisössä ja siihen, miten nunnien (sekä nunnien ja veljien) välistä kommunikaatiota säädeltiin. Lähteet osoittavat, että yhteisöelämän sujuvuutta pidettiin Syon Abbeyssä tärkeänä. Pahan puhuminen, toisten loukkaaminen, juoruilu, ylempien uhmaaminen ja puhuminen hiljaisuusaikoina oli kielletty. Toisia piti kohdella kunnioittavasti ja ystävällisesti, mutta kommunikointi olisi pitänyt rajoittaa välttämättömään. Kieltojen ja määräysten runsaslukuisuus nimenomaan kommunikointiin liittyen kertonee siitä, että näitä sääntöjä ei aina noudatettu. Erityisen tiukasti kontrolloitiin nunnien ja veljien keskinäistä yhteydenpitoa. Henkinen ja hengellinen hyvinvointi liittyy luostarin varsinaiseen tehtävään. Syon Abbeyllä oli maine oppineisuuden keskuksena. Kirjallisuuden rooli luostarin elämänihanteiden luojana oli merkittävä ja sen tarkoitus oli auttaa nunnia hoitamaan hyvin tärkeintä tehtäväänsä, yhteisten hetkipalvelusten toimittamista. Veljet ja ulkopuoliset käänsivät Syon Abbeyn nunnille kirjoja englanniksi, joten myös latinaa taitamattomilla oli mahdollisuus hankkia teologista tietämystä ja ymmärtää hetkipalvelusten sisältöä. Suuri kirjasto takasi hyvät lähtökohdat opiskelulle varsinkin, kun huomioidaan, että naisten mahdollisuudet saada opillista sivistystä olivat keskiajalla rajalliset. Yksilön hengellisen elämän tukeminen palveli yhteisöä, koska luostarin hengellinen työ nähtiin konkreettisena taisteluna pahaa vastaan. Vaikka luostari-ihanteet perusteltiin Syon Abbeyssä hengellisesti, myös maallisista tarpeista huolehdittiin, koska ne loppujen lopuksi palvelivat hengellisiä päämääriä.