Why Freeter and NEET are Misunderstood: Recognizing the New Precarious Conditions of Japanese Youth

In developed countries, the transition from school to work has radically changed over the past two decades. It has become prolonged, complicated and individualized (Bynner et al., 1997; Walther et al., 2004). Young people used to transition directly from school to stable employment, or with a very short unemployed period. In many European countries, this situation has been changing since the eighties: overall youth unemployment has increased, and many young people experience long periods of unemployment, government training schemes and part-time or temporary jobs. In Japan, this change has taken a decade later to appear, becoming prevalent by the late nineties (Inui, 2003). The transiting process has become not only precarious for young people, but also difficult for society to precisely understand the risks and problems. Traditionally, we have been able to recognize young people's situation by a simple category: in education, employed, in training or unemployed. However, these categories no longer accurately represent young people's state. In Japan, most young people used to move from school directly to full-time employment through the new graduate recruitment system (Inui, 1993). Therefore, in official statistics such as the School Basic Survey, 'employed' includes only those who are in regular employment, while those who are in part-time or temporary work are covered by the categories 'jobless' and 'others'. However, with the increase in non-full-time jobs in the nineties, these categories have become less useful for describing the actual employment conditions of young people. Indeed, this is why, in the late of nineties, the Japanese Ministry of Education changed the category name from 'jobless' to 'others'.

Jovens NEET: o caso português

O fenómeno NEET- “Not in Employment, Education or Training”, jovens que não estudam, não trabalham e não frequentam qualquer formação, constitui um problema social comum ao espaço europeu, onde, segundo o Eurostat há 14 milhões de jovens excluídos do mercado de trabalho e do sistema de educação e formação. A perda económica resultante desde afastamento é estimada em 153 mil milhões de euros por ano, 1,2% do PIB da União Europeia. Apresenta-se uma análise crítica do conceito NEET e a sua dimensão europeia. Em Portugal a “Geração Nem-Nem” tem vindo a crescer significativamente desde 2008 e atingiu um valor recorde em 2012 com 434 mil jovens inativos, colocando Portugal entre os 10 países da OCDE com maior percentagem de NEET. Procura-se traçar um diagnóstico do perfil destes jovens, compreender quem são e quanto custa ao país o seu afastamento da escola e do mercado de trabalho. Por fim, abordam-se as principais estratégias políticas que vêm sendo adotadas para reduzir o número de NEET, com a criação de um conjunto de programas de apoio à transição entre o sistema de educação e formação e o mercado de trabalho, estímulos à criação de emprego e uma aposta no reforço do ensino profissional e da aprendizagem dual. Conclui-se que o fenómeno NEET em Portugal tem registado uma tendência crescente e resulta em grande medida do aumento exponencial das taxas de desemprego jovem que em 2013 atingiram os 40%, predominando jovens com um nível de escolaridade relativamente baixo. Contudo, as estatísticas demonstram que o problema também cresceu nos últimos anos entre os que têm formação superior, o que revela um problema estrutural que dificulta a transição da educação para o mercado de trabalho, mesmo entre os mais qualificados.

Aija ja Meija, Anja ja Minja : Kaksitavuisten ija- ja nja-päätteisten naistennimien yleistyminen ja suosionvaihtelu

Tutkielmassa tarkastellaan kahden etunimityypin yleistymistä ja suosionvaihtelua. Tutkittavat nimityypit ovat kak-sitavuiset ija-päätteiset naisennimet (kuten Eija, Maija ja Raija), joita tutkielmassa kutsutaan Aija-tyypiksi, ja kak-sitavuiset nja-päätteiset naisennimet (kuten Pinja, Ronja ja Tanja), joita kutsutaan Anja-tyypiksi. Tavoitteena on tutkia kahden naisennimityypin syntymistä ja suosiota. Mikä on nimien alkuperä ja onko uuden nimen mallina käytetty mahdollisesti toista, yleistä nimeä? Mitkä nimistä ovat yleistyneet ensimmäisinä ja mitkä nimet ovat jää-neet harvinaisiksi? Milloin ija- ja nja-päätteiset nimet ovat suosituimmillaan, ja miten nimityyppien suosiot ovat vaihdelleet? Tutkimuksen aineisto on saatu Väestörekisterikeskuksen tilastoista, jotka sisältävät tiedot vuonna 1965 elossa ol-leista ja sen jälkeen syntyneistä suomalaisista. Aineistoon on poimittu viisivuotiskausittain vuosilta 1870 1999 kaikki ija- ja nja-loppuiset nimet, jotka on annettu ensimmäisiksi etunimiksi suomenkielisille tytöille. Aineistoon kuuluu myös vastaavat tiedot yksittäisiltä vuosilta 2000 2009. Lisäksi työssä tukeudutaan monin paikoin Väestö-rekisterikeskuksen nimipalveluun, joka on Väestörekisterikeskuksen internetsivuilla toimiva hakupalvelu. Aineisto sisältää yhteensä 46 Aija-tyypin nimeä ja 66 Anja-tyypin nimeä. Työn tutkimusmetodi on kvantitatiivinen: etunimi-tyyppien yleistymistä selvitetään ja kuvataan taulukoiden ja kaavioiden avulla. Työssä hyödynnetään soveltuvin osin innovaatiotutkimuksen teorioita ja tilastotieteen menetelmiä. Sekä (K)+V+ija että (K)+V+nja ovat nimimuotteja. Niiden mukaan on helppo muodostaa uusia nimiä, jotka yleen-sä ongelmitta tunnistetaan (naisten)nimiksi. Alun perin nämä muotit on tunnettu lähinnä lempinimimuotteina, jotka todennäköisesti ovat alkujaan lainaa. Myöhemmin Aija- ja Anja-tyypin nimiä on alettu antaa myös virallisiksi ni-miksi, ja viimeistään 1900-luvun alusta lähtien tämän mallin mukaisilla nimillä on ollut kiistatta virallisen etuni-men asema. Tutkielmassa osoitetaan, että tutkittavat etunimityypit ovat kuuluneet etunimistöön jo 1800-luvun puolella. Monet Aija-tyypin nimet yleistyvät 1900-luvun alussa ja ovat yleisimmillään 1900-luvun puolivälissä. Suosionhuipun aikana ija-päätteisen nimen saa keskimäärin useampi kuin joka kymmenes tyttö. Anja-tyypillä ei ole yhtä selkeää suosionhuippua, vaan tyyppi on tasaisen suosittu 1900-luvun ajan. 2000-luvulla Anja-tyyppi on selvästi Aija-tyyppiä suositumpi. Etunimien suosionvaihtelututkimuksissa on tähän asti tukeuduttu prosenttilukuihin: mitä suuremman osuuden vuo-sittain syntyneistä lapsista kunkin nimen haltijat muodostavat, sitä suositumpi nimi on. Tutkielmassa kyseenalaiste-taan näin yksiselitteinen nimen suosion määritelmä. Vuosittain annettujen erilaisten nimien määrä on kasvanut merkittävästi 1900-luvun puolivälistä lähtien. Samalla valikoima, josta nimet valitaan, on kasvanut. Tämä suuri muutos nimenannossa pitäisi ottaa huomioon etunimien suosionvaihtelututkimuksissa. Vuoden yleisimmin valittu nimi 2000-luvulla ei voi saada yhtä suurta prosenttiosuutta kuin vuoden kärkinimi 1950-luvulla, mutta se ei välttä-mättä tee nimestä vähemmän suosittua.

Äidin hoiva, jaettu vanhemmuus – ja vapaus valita. Argumentointi perhevapaiden uudistamisessa 1970-luvulta 2000-luvulle

Äitiyslomaa pidennettiin 1970-luvulla useasti, mikä herätti huolta lomien vaikutuksista naisten työmarkkina-asemaan. Edistääkseen lasten hoidon tasapuolisempaa jakautumista vanhempien kesken Suomi otti käyttöön isyysloman sekä vanhempien yhteisesti jaettavan vanhempainloman. Lomien kehittäminen kuitenkin pysähtyi 1980-luvun alkupuolella, kun taas muissa Pohjoismaissa isien kannustamiseksi kehitettiin 1990-luvulla kokonaan isille korvamerkittyjä lomakiintiöitä. Suomi otti vasta vuonna 2003 käyttöön ns. isäkuukauden, jonka käyttö kuitenkin edellyttää, että isä käyttää kaksi viikkoa yhteisestä vanhempainvapaasta. Isät käyttävät Suomessa vanhempainvapaita edelleen hyvin vähän. Sen sijaan vuodesta 1985 saakka käytössä ollut kotihoidon tukijärjestelmä, jolla tuetaan lasten kotihoitoa, on äitien keskuudessa hyvin suosittu. Tässä tutkielmassa tarkastellaan perhevapaista Suomessa käytyä poliittista keskustelua ja sen pitkän aikavälin muutosta. Tutkielmassa syvennytään tarkemmin kahteen ajanjaksoon: 1970-luvun uudistusaaltoon, jossa isät otettiin mukaan järjestelmään, ja 2000-lukuun, jolloin isien kannustaminen vapaiden käyttöön on jälleen ollut vahvasti poliittisella agendalla. Kiinnostuksen kohteena on ennen kaikkea pyrkimys vanhempien roolien muuttamiseen. Tässä yhteydessä selvitetään itse uudistusprosesseja, mutta keskeisenä tutkimuskohteena on se, millä tavoin päätöksentekoon osallistu-neet toimijat ovat argumentoineet kantojaan perhevapaiden tiimoilta. Tutkielman aineisto koostuu mm. valtiopäiväasiakirjoista ja eduskunnan pöytäkirjoista, hallitusten ja puolueiden ohjelmista, työmarkkinajärjestöjen kannanotoista sekä komiteoiden ja työryhmien muistioista. Aineistoa lähestytään kehysanalyysin sekä argumentaatioteorian menetelmillä. Molemmat menetelmät kiinnittävät huomionsa siihen, millä tekniikoilla poliittisessa argumentoinnissa pyritään aikaansaamaan esitetyille toimenpiteille mahdollisimman laaja kannatus. Tutkielmasta ilmenee, että 1970-luvun keskustelu vanhempainlomista oli hyvin polarisoitunutta. Isien hoivaajaroolin kasvattaminen oli osa vasemmiston tasa-arvodiskurssia, jonka tavoitteena oli tehdä isistä äitien kanssa tasa-arvoisia vanhempia ja äideistä vastaavasti tasa-arvoisia ansaitsijoita työelämässä. Tätä näkökulmaa vastusti konservatiivien äidinhoivan diskurssi, joka näki äidin luonnostaan parempana hoitajana lapselle. Konservatiivien vaatimus pitkästä äitiyslomasta yhdistyi vaatimukseen kotihoidon tuesta, jonka turvin äiti voisi hoitaa lastaan kotona pidempään. Vasemmisto vastusti tätä kiivaasti. 2000-luvulla keskustelu on keskittynyt vanhemmuuden kustannusten tasaisempaan jakamiseen sekä isien kannustamiseen vapaiden käyttöön. Näistä tavoitteista sinänsä on vallinnut lähes yksimielisyys, mutta keinoissa on eroja. Isien kannustamiseksi on varsinkin esitetty erilaisia malleja isäkiintiöistä. Perusteina on ollut isyyden vahvistaminen, isä-lapsi-suhde, tasa-arvon edistäminen sekä Pohjoismaiden positiiviset kokemukset kiintiöistä. Kiintiöitä vastustaneet työnantajat ja konservatiivit ovat kuitenkin pitäneet niitä vanhempien valinnanvapauden rajoittamisena, vaikka ne muuten ovatkin argumentoineet tasa-arvon ja isien kannustamisen puolesta. Kotihoitoa puolustava diskurssi ei puolestaan 2000-luvulla enää ole kiteytynyt pelkästään äidin hoivaan, vaan kotipiiriin yleensä. Isäkiintiöiden kannattajat taas eivät enää 2000-luvulla ole kyseenalaistaneet kotihoidon tukea, joka on pidentänyt naisten katkoja työelämästä ja jolla on suuri merkitys lasten hoidon epätasaiselle jakautumiselle.

Guidelines for reducing porpoise mortality in tuna purse seining

More than a decade has passed since the passage of the Marine Mammal Protection Act of 1972. During that time the U.S. tuna purse seine neet reduced its incidental porpoise mortality rate more than 10-fold. This was made possible through the development of gear and techniques aimed at reducing the frequency of many low probability events that contribute to the kill. Porpoise are killed by becoming entangled or entrapped in folds and canopies of the net and suffocating. The configuration of the net, both before and during the backdown release procedure, is a major determinant of the number of porpoise killed. Speedboats can be used to tow on the corkllne to prevent net collapse and also to adjust the net configuration to reduce net canopies prior to backdown. Deepening a net can reduce the probability of porpoise being killed by prebackdown net collapse. The effects of environmental conditions and mechanical failures on net configuration can result in high porpoise mortality unless mitigated by skilled vessel maneuvers or prevented by the timely use of speedboats to adjust the net. The backdown procedure is the only means to effectively release captured porpoise from a purse seine. It is also the time during the set when most of the mortality occurs. The use of small mesh safety panels and aprons in the backdown areas of nets reduces porpoise entanglement, and Increases the probability of an effective release. The tie-down points on the net for preparing the backdown channel must be properly located in order to optimize porpoise release. A formula uses the stretched depth of the net to calculate one of these points, making it a simple matter to locate the other. Understanding the dynamics of the backdown procedure permits a thorough troubleshooting of performance, thus preventing the repetition of poorly executed backdowns and thereby reducing mortality. Porpoise that cannot be released must be rescued by hand. A rescuer in a rigidly inflated raft can rescue porpoise effectively at any time during a net set. Hand rescue can make the difference between above average kill and zero kill sets. In all circumstances, the skill and motivation of the captain and his crew are the final determinants in the prevention of incidental porpoise mortality in tuna seining. (PDF file contains 22 pages.)

Caught in a 'spiral': barriers to healthy eating and dietary health promotion needs from the perspective of unemployed young people and their service providers

The number of young people in Europe who are not in education, employment or training (NEET) is increasing. Given that young people from disadvantaged backgrounds tend to have diets of poor nutritional quality, this exploratory study sought to understand barriers and facilitators to healthy eating and dietary health promotion needs of unemployed young people aged 16-20 years. Three focus group discussions were held with young people (n=14). Six individual interviews and one paired interview with service providers (n=7). Data were recorded, transcribed verbatim and thematically content analysed. Themes were then fitted to social cognitive theory (SCT). Despite understanding of the principles of healthy eating, a ‘spiral’ of interrelated social, economic and associated psychological problems was perceived to render food and health of little value and low priority for the young people. The story related by the young people and corroborated by the service providers was of a lack of personal and vicarious experience with food. External, environmental factors such as the proliferation and proximity of fast food outlets and the high perceived cost of ‘healthy’ compared to ‘junk’ food rendered the young people low in self-efficacy and perceived control to make healthier food choices. Agency was instead expressed through consumption of junk food and substance abuse. Both the young people and service providers agreed that for dietary health promotion efforts to succeed, social problems needed addressed and agency encouraged through (individual and collective) active engagement of the young people themselves.

Correlates of food choice in unemployed young people: The role of demographic factors, self-efficacy, food involvement, food poverty and physical activity

Associations between socio-demographic and psychological factors and food choice patterns were explored in unemployed young people who constitute a vulnerable group at risk of poor dietary health. Volunteers (N = 168), male (n = 97) and female (n = 71), aged 15–25 years were recruited through United Kingdom (UK) community-based organisations serving young people not in education training or employment (NEET). Survey questionnaire enquired on food poverty, physical activity and measured responses to the Food Involvement Scale (FIS), Food Self-Efficacy Scale (FSS) and a 19-item Food Frequency Questionnaire (FFQ). A path analysis was undertaken to explore associations between age, gender, food poverty, age at leaving school, food self-efficacy (FS-E), food involvement (FI) (kitchen; uninvolved; enjoyment), physical activity and the four food choice patterns (junk food; healthy; fast food; high fat). FS-E was strong in the model and increased with age. FS-E was positively associated with more
frequent choice of healthy food and less frequent junk or high fat food (having controlled for age, gender and age at leaving school). FI (kitchen and enjoyment) increased with age. Higher FI (kitchen) was associated with less frequent junk food and fast food choice. Being uninvolved with food was associated with
more frequent fast food choice. Those who left school after the age of 16 years reported more frequent physical activity. Of the indirect effects, younger individuals had lower FI (kitchen) which led to frequent junk and fast food choice. Females who were older had higher FI (enjoyment) which led to less frequent fast food choice. Those who had left school before the age of 16 had low food involvement (uninvolved) which led to frequent junk food choice. Multiple indices implied that data were a good fit to the model which indicated a need to enhance food self-efficacy and encourage food involvement in order to improve dietary health among these disadvantaged young people.

Analyse des risques d'extinction des populations naturelles

A review of extinction risk analysis and viability methods is presented. The importance of environmental, demographic and genetic uncertainties, as well as the role of catastrophes are successively considered, and different approaches aiming at the integration of these risk factors in predictive population dynamic models are discussed.

Receipt book of Francis Kittredge, 1780

Contains instructions for preparing and administering medicine for adults and children, and generalized uses for certain ingredients, written by Dr. Francis Kittredge. Preparations include ointment for scurvy, bone ointment, nerve ointments, procedures to soothe a sore mouth and to stop excessive bleeding, and treatment to kill worms. The materials used to prepare bone ointment include fresh butter, hog fat, chamomile, garlic, and night shade, among other ingredients. The recipe for “simple nerve ointment” instructs the preparer to simmer half a pint of neet foot oil, a pint of rum, and one jell of oil of turpentine over a “gentle fire.” Kittredge writes that oil of St. John’s Wort is effective in treating swelling of the legs, for cold and aches, and for burning and scalds, while oil of Elderflower is indicated for belly aches. The manuscript is housed in a binding created by the Harvard Medical School library. Tipped into the binding is one letter from Frederick O. West, M.D., Harvard Medical School, Boston, Massachusetts, that accompanied his donation of the Kittredge receipt book to the library in 1919. There is also one letter of unknown provenance enclosed with the receipt book, which contains an inventory of the estate of Antipas Brigham, of Grafton, Massachusetts, signed by Worcester County Judge Joseph Wilder on 7 November 1749. It is unclear if this letter has any connection to Frederick O. West or Francis Kittredge.