Marking with pigments for identification of flies in experimental populations of Megaselia scalaris Loew

A técnica de marcação de insetos de Tadei & Mourão (1976) é, até o momento, o único método experimental que possibilita determinar a idade real de cada indivíduo na população e, conseqüentemente, determinar a estrutura etária da mesma. Para isto propomos um aprimoramento dessa técnica, utilizada aqui para determinar a estrutura etária de populações da linhagem geográfica SR do díptero forídeo Megaselia scalaris Loew, mantidas pela técnica da transferência seriada em câmaras com temperatura constante de 25 ± 1,0ºC e 20 ± 1,0ºC. O estabelecimento da estrutura etária permitiu calcular a longevidade real das moscas e detectar o efeito ambiental temperatura, sendo fator determinante neste trabalho a marcação dos insetos, pois se não o fosse, teríamos somente estimativas e, dependendo do erro cometido na estimação, o efeito do fator de interesse (temperatura) poderia não ser detectado.

Breeding of the Scuttle Fly Megaselia scalaris in a fish Carcass and Implications for the use in Forensic Entomology (Diptera: Phoridae).

Fundação de Amparo à Pesquisa do Estado de São Paulo (FAPESP)

Megaselia scalaris (Diptera : Phoridae) causing myiasis in Crotalus durissus terrificus (Serpentes : Viperidae) in Brazil

We describe a case of myiasis in Crotalus durissus terrificus (Laurenti) caused by Megaselia scalaris (Loew). The snake was Found in Anhembi, São Paulo, Brazil, with a lesion measuring 25 mm in diameter where the larvae of M. scalaris had penetrated the ribs. The opportunistic behavior of the larvae of M. scalaris is discussed.

Estimation of population profiles of two strains of the fly Megaselia scalaris (Diptera: Phoridae) by bootstrap simulation

A partir de perfis populacionais experimentais de linhagens do díptero forídeo Megaselia scalaris, foi determinado o número mínimo de perfis amostrais que devem ser repetidos, via processo de simulação bootstrap, para se ter uma estimativa confiável do perfil médio populacional e apresentar estimativas do erro-padrão como medida da precisão das simulações realizadas. Os dados originais são provenientes de populações experimentais fundadas com as linhagens SR e R4, com três réplicas cada, e que foram mantidas por 33 semanas pela técnica da transferência seriada em câmara de temperatura constante (25 ± 1,0ºC). A variável usada foi tamanho populacional e o modelo adotado para cada perfíl foi o de um processo estocástico estacionário. Por meio das simulações, os perfis de três populações experimentais foram amplificados, determinando-se, dessa forma, o tamanho mínimo de amostra. Fixado o tamanho de amostra, simulações bootstrap foram realizadas para construção de intervalos de confiança e comparação dos perfis médios populacionais das duas linhagens. Os resultados mostram que com o tamanho de amostra igual a 50 inicia-se o processo de estabilização dos valores médios.

Community, Power, and Colonialism: The U.S. Army in Southern Arizona and New Mexico, 1866-1886

Empire is central to U.S. history. When we see the U.S. projecting its influence on a global scale in today s world it is important to understand that U.S. empire has a long history. This dissertation offers a case study of colonialism and U.S. empire by discussing the social worlds, labor regimes, and culture of the U.S. Army during the conquest of southern Arizona and New Mexico (1866-1886). It highlights some of the defining principles, mentalities, and characteristics of U.S. imperialism and shows how U.S. forces have in years past constructed their power and represented themselves, their missions, and the places and peoples that faced U.S. imperialism/colonialism. Using insights from postcolonial studies and whiteness studies, this work balances its attention between discursive representations (army stories) and social experience (army actions), pays attention to silences in the process of historical production, and focuses on collective group mentalities and identities. In the end the army experience reveals an empire in denial constructed on the rule of difference and marked by frustration. White officers, their wives, and the white enlisted men not only wanted the monopoly of violence for the U.S. regime but also colonial (mental/cultural) authority and power, and constructed their identity, authority, and power in discourse and in the social contexts of the everyday through difference. Engaged in warfare against the Apaches, they did not recognize their actions as harmful or acknowledge the U.S. invasion as the bloody colonial conquest it was. White army personnel painted themselves and the army as liberators, represented colonial peoples as racial inferiors, approached colonial terrain in terms of struggle, and claimed that the region was a terrible periphery with little value before the arrival of white civilization. Officers and wives also wanted to place themselves at the top of colonial hierarchies as the refined and respectable class who led the regeneration of the colony by example: they tried to turn army villages into islands of civilization and made journeys, leisure, and domestic life to showcase their class sensibilities and level of sophistication. Often, however, their efforts failed, resulting in frustration and bitterness. Many blamed the colony and its peoples for their failures. The army itself was divided by race and class. All soldiers were treated as laborers unfit for self-government. White enlisted men, frustrated by their failures in colonial warfare and by constant manual labor, constructed worlds of resistance, whereas indigenous soldiers sought to negotiate the effects of colonialism by working in the army. As colonized labor their position was defined by tension between integration and exclusion and between freedom and colonial control.

Genealogy of Rabbi Eleasar Loew known as Schemen Rokeach

Photocopy of family tree.

Mothers, your's is a sacred work! Naiskysymys adventistijulistaja Ellen Whiten profeetallisessa terveysopetuksessa vuosina 1866 1878

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani naiskysymystä Seitsemännen päivän adventtikirkon oppiäiti Ellen Whiten (1827 1915) terveysopetuksessa. White tunnetaan ennen kaikkea näyistään, joiden välityksellä hän koki saavansa Jumalalta hyvinvointiin liittyviä ohjeita. White kirjoitti näkyjensä innoittama terveysoppaita ja julisti pääasiassa Yhdysvalloissa yli 70 vuotta. Päälähteenäni ovat kaksi Whiten omaelämäkertaa vuosilta 1880 ja 1915 sekä 83 artikkelia, jotka hän julkaisi adventistien johtavassa terveyslehdessä, Health Reformerissa, vuosina 1866 1878. Tutkimuskysymykseni ovat, miksi White osoitti lähes kaiken terveyteen liittyvän opetuksensa naisille ja miten hän ymmärsi terveyden osana naisen roolia ja tehtäviä. Tulkintani mukaan White julisti naisille, sillä hän uskoi, että naisen asema oli selkeytettävä. Yhdysvallat teollistui ja kaupungistui nopeasti 1800-luvulla, mikä aiheutti naisille taloudellisia, sosiaalisia ja terveyteen liittyviä ongelmia. Lisäksi toinen suuri herätys (1800 1830) synnytti keskustelua naisen roolista. Monet kirkot antoivat naisille luvan esimerkiksi saarnaamiseen, mutta Yhdysvalloissa vahvistui samaan aikaan myös käsitys naisesta kodin uskonnollisena johtajana. Ymmärrän, että Whiten mukaan ratkaisu naisen sekavaan asemaan oli terveys. Uskon, että Whiten mukaan nainen pystyi ottamaan oman paikkansa yhteiskunnassa, mikäli hän pysyi terveenä ja oppi tuntemaan terveyden periaatteet. Toisaalta White sai vaikutteita naisten yhteiskunnallisten oikeuksien puolustajilta. He ajattelivat, että vain koulutettu ja terve nainen kykeni vapautumaan avioliitosta. Toisaalta White oli naisasianaisia maltillisempi. Hän ymmärsi, että vain terve ja terveyskoulutuksen saanut nainen saattoi olla hyvä äiti. Ellen White osallistui terveysopetuksellaan keskusteluun myös naisen uskonnollisesta roolista. White oli itse kiertelevä terveyssaarnaaja. Silti hän ymmärsi, että muiden naisten kutsumus oli olla terve ja koulutettu äiti. White korosti äitien pyhyyttä luultavasti siksi, että hän pyrki turvaamaan oman auktoriteettiasemansa Adventtikirkossa. White myös luultavasti ymmärsi roolinsa ja tehtävänsä poikkeuksellisiksi ja arvosti vilpittömästi äitiyttä. Whiten mukaan äidin tehtävä oli kasvattaa terveitä ja moraalisia kansalaisia. Tehtävän arvon hän perusteli aikansa tieteellisillä teorioilla. White korosti luonnontieteilijä Charles Darwinin (1809 1882) evoluutioteorian mukaisesti, että äidin velvollisuus oli siirtää lapsilleen hyvä terveys. Käsityksensä terveyden ja moraalin suhteesta hän selitti frenologialla, jonka mukaan ihmisen elämäntavat vaikuttivat hänen luonteenpiirteisiinsä. White oli myös todennäköisesti kiinnostunut sosiaalitieteilijä Herbert Spencerin (1820 1903) ajatuksista, joiden mukaan kansalaisten kehittyessä myös yhteiskunta jalostui yhä paremmaksi. Vaikka White perusteli opetustaan modernilla tieteellä, hän oli ennen kaikkea uskonnollinen julistaja. Hän kuului 1840-luvulla herätyssaarnaaja William Millerin (1782 1849) liikkeeseen, jonka jäsenet uskoivat, että Jumala tuhoaa Yhdysvallat viimeisellä tuomiolla, mikäli kansan moraalin tila ei nopeasti kohene. Millerin liikkeen painotukset säilyivät Adventtikirkossa, joka perustettiin vuonna 1863. Siten White ymmärsi, ettei äiti ollut vastuussa vain perheensä ja kansansa maallisesta hyvinvoinnista vaan myös heidän pelastuksestaan. Whiten käsitys äidistä on mielestäni ristiriitainen. White antoi äideille paljon valtaa, mutta myös suuren vastuun. Hän korosti äitien arvokkuutta, mutta toisaalta he eivät olleet hänen mukaansa korvaamattomia. White ei myöskään huomioinut naisia, jotka eivät olleet äitejä.

Collecção das Leis do Imperio do Brasil de 1866

Parte 1 - Atos do Poder Legislativo

Traducciones de teatro inglés en la colección "Teatro selecto, antiguo y modeno, nacional y extranjero (1866-1869)"

Santamaría, José Miguel; Pajares, Eterio; Olsen, Vickie; Merino, Raquel; Eguíluz, Federico (eds.)

Species diversity of the subgenus Amiota (s. str.) Loew, 1862 (Diptera, Drosophilidae) in southern China

A total of 38 Amiota (s. str.) species (about 40% of the world total) are reported from southern China, with descriptions of 23 new species, i.e. sinuata species-group: aculeata Chen and Aotsuka, sp. nov., subsinuata Chen and Aotsuka, sp. nov., xishuangbanna Chen and Aotsuka, sp. nov.; basdeni species-group: brevipartita Chen and Gao, sp. nov., curvispina Chen and Gao, sp. nov., lipingae Chen and Gao, sp. nov., huae Chen and Gao, sp. nov., longispina Chen and Gao, sp. nov.; taurusata species-group: asymmetrica Chen and Takamori, sp. nov.; femorata Chen and Takamori, sp. nov., yixiangensis Chen and Takamori, sp. nov.; alboguttata species-group: ailaoshanensis Chen and Watabe, sp. nov., arcuata Chen and Watabe, sp. nov., dehiscentia Chen and Watabe, sp. nov., jizushanensis Chen and Watabe, sp. nov., latitabula Chen and Watabe, sp. nov., luguhuensis Chen and Watabe, sp. nov., nozawai Chen and Watabe, sp. nov., paraspinata Chen and Watabe, sp. nov., shangrila Chen and Watabe, sp. nov.; and ungrouped: fuscicata Chen and Zhang, sp. nov., wangi Chen and Zhang, sp. nov., wuyishanensis Chen and Zhang, sp. nov. A key to all species from southern China is provided. The Amiota fauna of southern China at the species-group level is compared with that of six geographic regions. The subgenus Amiota is assumed to have originated and produced many species-groups in the Oriental region of East Asia, and then the basdeni, alboguttata and rufescens species-groups might have spread to Europe and North-Central America throughout the Palearctic region of East Asia and both the apodemata, sinuata and nagatai species-groups to tropical regions of South-East Asia.

For the faith, life of Just de Brenteniáeres, martyred in Korea, March 8, 1866; adapted from the French of C. Appert, by Florence Gilmore.

http://www.archive.org/details/forthefaithlifeo00appeuoft

A cell surface antigen associated with meiosis in male Staurdoderus scalaris (Orthopteran)

Immunofluorescence has identified seven monoclonal antibodies reactive with the surface of meiotic cells and absent in premeiotic cells. Analysis by immunogold electron microscopy indicated that these antigens were present on the external surface of the cells and were coincident with the presence of synaptonemal complexes in the nucleus. On immunoblots a common glycosylated protein of 205 kDa was recognized, in addition to smaller subunits, suggesting the presence of a protein complex comprised of smaller peptides.