Kontrollista kasvatukseen

Teemanumero: Nuoruus ja kontrolli.

Kriittisyyteen kasvattaminen mediakasvatuksen tavoitteena

Tutkielmassa perehdytään kriittisyyden käsitteen saamiin merkityksiin kasvatustavoitteena, etenkin koulujen mediakasvatuksen tavoitteena. Tutkielmassa yhdistellään ja vertaillaan ajatuksia monenlaisesta, etenkin kasvatusfilosofisesta ja mediakasvatusta koskevasta tutkimuskirjallisuudesta. Erääksi mediakasvatuksen tärkeimmäksi tavoitteeksi mainitaan usein kriittisyyteen kasvattaminen, mutta kuten tutkielma osoittaa, kriittisyydellä voidaan ymmärtää monia eri asioita. Kun kriittisyys yhdistetään kasvatusta koskevassa puheessa erityisesti mediakasvatukseen, tullaan samalla määritelleeksi sekä kriittisyyttä että mediakasvatusta. Kriittisyys näyttäytyy tutkielmassa hyvin vaativana ja osin myös ongelmallisena kasvatustavoitteena. Tutkielmassa pohditaan kriittisyyden yhteyksiä autonomian, rationaalisuuden, demokratian, individualismin ja eettisyyden ihanteisiin. Kriittisyyteen kasvattamiseen liittyy paradokseja, jotka tuovat havainnollisesti esiin kasvatuksen etiikan ikuisuuskysymykset. Keskeinen kysymys kuuluu, pitäisikö kasvatuksen sopeuttaa kasvatettavat vallitsevaan yhteiskunnalliseen järjestykseen vai pikemminkin kannustaa muuttamaan yhteiskuntaa. Koulukasvatuksen yhteydessä oman lisänsä kysymyksenasetteluihin tuo koulun luonne yhteiskunnallisena instituutiona. Mediakasvatuksessa kriittisyyden käsite saa erilaisia merkityksiä sen mukaan, millaisia käsityksiä tiedosta, oppimisesta ja viestinnästä kasvattajalla on. Tutkielmassa mediakasvatus ja kriittisyys tuodaan esiin erilaisista ja jopa vastakkaisista näkökulmista. Tarkoituksena on kuvata mediakasvatuksen kentän monipuolisuutta ja useita mahdollisia tapoja kasvattaa mediakulttuurin keskelle syntyneistä ihmisistä järkiperäisiä, itsenäisesti ajattelevia ja vastuuntuntoisia kansalaisia, jotka ottavat toiset huomioon ja kykenevät tarvittaessa myös vastustamaan vallitsevia ajatusmalleja. Postmoderni ajattelu on asettanut kyseenalaiseksi monet keskeiset kasvatustavoitteet ja niiden taustalla vaikuttavan valistuksen ihanteen. Tutkimuksessa päädytään kuitenkin siihen, että kaikkia moderneja ajattelutapoja ei voida hylätä, jos kriittisyyden kaltaisia koulun kasvatustavoitteita halutaan edelleen perustella.

Wood density of trees in black water floodplains of Rio Jaú National Park, Amazonia, Brazil

The Jaú National Park is the largest protected forested area in the world. The Vitória Amazônica Foundation is working towards understanding its ecosystem, to which this paper contributes. Wood density was analysed in 27 common tree species growing in the blackwater flood-plains of the Rio Jaú, an affluent of the Rio Negro (Amazonia, Brazil). Wood was sampled with an increment borer. Mean wood density of the analysed species ranged from 0.35 to 0.87 g cm-3. The mean of all sampled species was 0.67 g cm-3 (st. dev. 0.13). Lowest density was found for Hevea spruceana with 0.32 g cm-3 and highest for Crudia amazonica with 0.9 g cm-3.

Estudo antropométrico da população infantil da calha do Rio Negro, Amazonas, Brasil. III - parque nacional do Jaú

Foi realizado no Parque Nacional do Jaú (1999) estudo transversal, onde avaliou-se o estado nutricional de 49 pré-escolares e 130 escolares, adotando-se os critérios propostos pela OMS (1986). Segundo estes critérios, 23,9% dos pré-escolares e 9,4% dos escolares apresentavam inadequação no indicador "altura/idade" (desnutrição crônica). A inadequação no indicador "peso/altura" (desnutrição aguda) foi constatada em apenas 2,2% dos pré-escolares e 1,6% dos escolares. Estes resultados evidenciam as precárias condições de saúde e nutrição da referida população.

Dinastíneos (Coleoptera, Scarabaeidae, Dynastinae) do parque nacional do Jaú, Amazonas, Brasil

Besouros dinastíneos foram coletados no Parque Nacional do Jaú, Estado do Amazonas, entre julho de 1993 a junho 1996, em dias de Lua minguante e nova, em 5 localidades diferentes, abrangendo principalmente a região dos baixos cursos dos rios Jaú, Carabinani e Unini. Utilizou-se para as coletas luz mista de mercúrio de 250 W e duas lâmpadas ultra-violeta, black-light (BL) e black-light blue (BLB), sobre um lençol branco em períodos diários de 12 horas consecutivas. Foram identificadas 34 espécies de 14 gêneros, sendo as espécies da tribo Cyclocephalini as mais representadas (19 espécies), seguidas por Oryetini (6 spp.), Phileurini (4 spp.), Pentodontini (3 spp.) e Dynastini com 2 espécies.

Esfingofauna (Lepidoptera: Sphingidae) do Parque Nacional do Jaú e arredores, Amazonas, Brasil

A fauna de esfingídeos (Lepidoptera, Sphingidae) foi estudada no Parque Nacional do Jaú e arredores, Amazonas, Brasil, durante o período de julho de 1993 a junho de 1996. O método empregado para as coletas foi luz mista de mercúrio e luz negra UV montadas sobre um lençol branco em períodos de 12 horas consecutivas. Foram coletados 2362 espécimes de 25 gêneros e 79 espécies, com a predominância de espécies das tribos Dilophonotini (45 espécies), seguida por Sphingini (13 spp.), Macroglossini (8 spp.), Philampelini (7 spp.) e Ambulycini (6 spp.). Os dados são comparados a outras áreas da Amazônia brasileira: Município de Itacoatiara (AM), Ilha de Maracá e Pacaraima (RR). Apresenta-se uma lista das espécies de esfingídeos incluindo 16 registros novos para o Estado do Amazonas e igualmente para todas as localidades em que foram coletadas.

Composição da comunidade de diatomáceas periféricas do rio Jaú, Amazonas, Brasil

Foi realizado um estudo da flora perifítica de diatomáceas (Bacillariophyceae) existente no Rio Jaú, tributário do Rio Negro, Amazônia (2º57'S e 61º49'W). As coletas foram realizadas manualmente nas cheias de 1995, 1996 e 1997, e as lâminas permanentes encontram-se depositadas no Herbário FLOR, Universidade Federal de Santa Catarina. Foram identificados 60 táxons específicos e infra-específicos, distribuidos em 16 gêneros e 13 famílias. Eunotiaceae foi a família melhor representada, com 43,3% do total dos táxons inventariados, seguida de Pinnulariaceae com 21,6% e Surirellaceae com 11,6%. O gênero Eunotia destacou-se dentre os demais com 20 táxons. Eunotia e Pinnularia foram os gêneros mais abundantes da flora diatomológica e os que apresentaram maior variação morfológica. Para cada táxon identificado foi feita uma revisão de literatura que incluem diversos aspectos ecológicos.

Hybotinae (Diptera, Hybotidae) do Parque Nacional do Jaú, Amazonas, Brasil, com descrição de cinco espécies novas de Syneches Walker

A composição de Hybotinae do Parque Nacional do Jaú foi estudada. Dezesseis espécies de Hybotinae são registradas e cinco espécies novas de Syneches Walker são descritas e ilustradas: Syneches hispidus sp. nov., S. jauensis sp. nov., S. longiflagellatus sp. nov., S. rafaeli sp. nov. e S. vidali sp. nov.