Oforty /

"Polnyĭ katalog vsekh ofortov, sostavlennyĭ samim khudozhnikom. So vstupitelʹnoĭ statʹeĭ N.I. Romanova k vystavke gravi︠u︡r V.N. Masi︠u︡tina v Gravi︠u︡rnom kabinete Rumi︠a︡nt︠s︡ovskogo muzei︠a︡."

El alma nueva de las cosas viejas, poesías.

Mode of access: Internet.

Jean-Christophe: Journey's end /

Love and friendship.--The burning bush.--The new dawn

Pacific charter; our destiny in Asia.

"First edition."

Geology of field map-area,

Mode of access: Internet.

Love.

Mode of access: Internet.

Devious ways,

Mode of access: Internet.

Mummery, a tale of three idealists,

Mode of access: Internet.

Corn for the Northwest /

Includes bibliographies and index.

Lettera del signor dottore Allesandro Visconti al signor Giuseppe Carnevali di Albano.

Mode of access: Internet.

Misericordiae Antemortem - The 1955 Mount Superbus Crash

On the 9th April 1955, RAAF Lincoln Bomber A73-64, on a mercy flight to transfer a critically ill infant from Townsville to Brisbane, crashed at Mount Superbus killing the four crew and two civilians on board. The immediate search and rescue was organised by a group of Brisbane bushwalkers who were camping in the area. Police and RAAF personnel subsequently joined the civilians at the crash site to recover the victims. During their initial search of the crash they located what were believed to be the remains of five adults. The arrival of the RAAF Senior Medical Officer (SMO) the following day revealed that only four adult bodies had been found and the bodies of both civilians, an adult and infant, were missing. Later that day the remains of six victims were recovered from the crash site and conveyed to the Warwick Police Station for identification. The RAAF SMO was responsible for the identifications of the aircrew while the Government Medical Officer, police and coroner were responsible for the identifications of the civilians. Eight days later, further remains of the infant were found by a civilian looking through the wreckage. This paper uses archival records not previously researched from a Disaster Victim Identification (DVI) perspective to stimulate interest among forensic practitioners, criminologists and other interested parties in the history of DVI and how practices in Australia have evolved.

"You must trust somebody" : Valtio, liberalismi ja sotatarviketeollisuus Britanniassa 1884-1905

Tutkielmassa on tarkasteltu Britannian sotilasviranomaisten ja maan sotatarviketeollisuuden välisiä suhteita vuosina 1884-1905. Kiihtyvän kilpavarustelun myötä Britannian sotilasbudjetit kasvoivat nopeasti, mikä johti maan sotatarviketeollisuuden saamien tilausten määrän nopeaan kasvuun samalla kun tuotteiden teknologinen kehitys oli nopeaa. Sotilasmenojen nopea kasvu antoi sotamateriaalihankinnoista vastaaville viranomaisille mahdollisuuden vaikuttaa yksityisen teollisuuden kehitykseen. Keskittämällä tilaukset vain luotettavina pitämilleen yrityksille viranomaiset loivat näiden kanssa puolivirallisia yhteistyösuhteita ja edistivät samalla voimakkaasti alan keskittymistä. Toisaalta muutamien suuryritysten hallitsemasta sotatarviketuotannosta muodostui yksi niistä harvoista teollisuuden aloista, joilla Britannian nopeasti kasvavat kilpailijat eivät pystyneet ohittamaan sitä enempää tuotteiden teknologisessa tasossa kuin markkinaosuuksien suuruudessakaan. Tiettyjen yritysten suosimisen taustalla ei ollut vain maanpuolustuksen kannalta rationaalinen pyrkimys hankkia riittävän laadukasta ja kehittynyttä sotamateriaalia, vaan asiaan vaikutti myös upseerien ja sotilasministeriöiden siviilivirkamiesten perinteiset aristokraattiset ajattelu- ja toimintamallit. Taloudellisen liberalismin hengessä tapahtuneet pyrkimykset uudistaa hankintamenettelyä vastaamaan enemmän vapaan kilpailun ja taloudellisuuden ihanteita jäivät yleensä tuloksettomiksi. Sotamateriaalihankintoihin liittyvä päätöksenteko vaati suurta asiantuntemusta, mikä johti sotaministeriön ja amiraliteetin virkamiesten vaikutusvallan kasvamiseen. Sotateollisuuden laajeneminen kytkeytyy läheisesti 1900-luvun alussa Britannian yhteiskunnallisessa elämässä tapahtuneeseen muutokseen, jota yleensä on luonnehdittu laissez fairen lopuksi. Jo 1880-luvulla alkaneella puuttumisellaan yksityisten sotateollisuusyritysten kehitykseen viranomaiset olivat alkaneet harjoittaa suunniteltua teollisuuspolitiikkaa, jonka tuloksena syntynyt puolivirallinen sotilasteollinen sektori oli aatteellisesti liberaaliin yhteiskuntaan soveltumaton ilmiö. Aseteollisuudessa Britannian valtio oli siten joutunut ensimmäisen kerran läheiseen vuorovaikutussuhteeseen modernien suuryritysten kanssa. Kytkentä, joka 1900-luvun kuluessa levisi yhä uusille aloille samalla kun valtion roolia talouselämässä alettiin vahvistaa. Tutkimuksen varsinaisen lähdemateriaalin muodostavat Britannian parlamentin pöytäkirjat ja sen komiteoiden raportit Niiden ohella on käytetty päätöksien tekemiseen osallistuneiden tai niihin vaikuttamiseen pyrkineiden poliitikkojen ja sotilaiden painettuja puheita, kirjekokoelmia, päiväkirjoja ja muistelmia sekä eräitä aikakauden historiaa koskevia dokumenttikokoelmia ja tilastojulkaisuja. Oleellista valaistusta asiaan tuovat osaltaan aikalaisten kirjoittamat teokset sekä lehdistö, joista kuvastuu ajalle ominainen ajattelutapa. Aihetta suoranaisesti koskevaa, tieteellisen tutkimusten kriteerit täyttävää aikaisempaa tutkimusta on vähän, mutta aihetta sivuavien tutkimusten määrä on erittäin suuri. Sotamateriaalihankintoja ja niiden taustalla olevia syitä voidaan tarkastella niin talous-, sota- aate-, kuin poliittisen historiankin näkökulmista, mutta yksinään mikään niistä ei ole riittävä tämän tutkimuksen kysymyksenasettelun kannalta. Siten tutkielmaa varten on perehdytty laajasti aikakautta koskevaan tutkimuskirjallisuuteen.

Portrait of (l-r) unidentified man, Thomas Mann, Singer (painter), Lion Feuchtwanger and unidentified man Portraits Groups Men

Digital Image