Luterilaisen maailmanliiton neljännen yleiskokouksen järjestäminen Helsingissä vuonna 1963 : suomalaiset kokousvalmistelut

Zusammenfassung: Die Organisation der vierten Vollversammlung des lutherischen Weltbundes in Helsinki 1963 : die finnischen Konferenzvorbereitungen

Esimerkillistä kylmän sodan kirkkohistoriaa

Kirjallisuusarvostelu

Suomen luterilainen kirkko amerikkalaisten avustustyöntekijöiden kuvaamana toisen maailmansodan jälkeen

Zusammenfassung: Die Lage der evangelisch-lutherischen Kirche Finnlands nach dem zweiten Weltkrieg aus der Sicht amerikanischer Mitarbeiter von Hilfsorganisation

Luterilainen kutsumus ja naisten sosiaalinen vastuu Pohjoismaissa

Kirjallisuusarvostelu

Luterilainen sosiaalietiikka?

Kirjallisuusarvostelu

Rovasti Ahti Auranen 16/5 1963

Kirje

Libellus musicus

Kirjanen on Michael Michaeliksen, Naantalin kappalaisen, Mikael Agricolan aikalaisen ja oppilaan käsikirjoitus, joka voidaan ajoittaa 1500-luvun lopulle. Kyseessä on ns. sekakirjanen, joka sisältää eri kirkkolaulujen traditioista syntyneitä sävelmiä erikielisine sanoituksineen. Kirjaseen kuuluu mm. luterilainen graduale, ruotsalainen kyriale, latinalainen hymnikokoelma, Te Deum käännöksineen ja muutamia muita kappaleita, joita joko seurakunta tai kuoro lauloivat kirkoissa.

A liturgical miscellany, consisting of a tonarium, parts of a graduale (including a kyriale), sequentiarium and a hymnarium, produced by one scribe, probably for his own use, in the last quarter of the sixteenth century. Complete critical and codicological description of the book and its contents available in the Codices Fennici -database.

Contents: Fols. 1r–8v, 9r–v, tonarium (defect); Fols. 10r–14v, sequentiarium in Latin (defect); Fols. 15r–24r, Te Deum in Latin (defect), O Jumala sinua me kijtämme (Te Deum in Finnish), O Gudh wij lofwe tig och bekenne tig (Te Deum in Swedish), O Gudh wij lofwe tig, o Gudh wij tacke tig (rhymed Te Deum in Swedish) and O Jumal sinua kijtäm (rhymed Te Deum in Finnish); Fols. 24r–32r, Kyriale in Swedish; Fols. 32r–40v, sequentiarium in Latin; Fols. 41r–42v, 43br–v, 43r–v, 44r–56v, hymnarium in Latin; Fol. [b]. "| co | side [verso] |orum | signifi |"; Fols. [c–k], fragments without legible text.

Yhtenäisyyden pyhä ideologia. Yhteisön rakentuminen 1600-luvun ruotsalaisessa kirkollisessa kansankasvatuksessa

Tarkastelen tutkielmassani yhteisön ja sen yhtenäisyyden vaatimusten rakentumista 1600-luvun ruotsalaisen kirkollisen kansankasvatuksen teksteissä. Pääosan tutkielman lähteistä muodostavat Turun ja Viipurin hiippakunnissa pidetyt saarnat. 1600-luku oli Ruotsissa puhdasoppisuuden ja valtion keskittymisen aikaa, minkä myötä yhteisöjen rajat ja sisäinen yhtenäisyys korostuivat myös kirkollisessa kansankasvatuksessa. Saarnoilla ja muulla kirkossa tapahtuneella kasvatuksella oli 1600-luvulla tärkeä asema esivallan edustaman ideologian esittämisessä ja yleisessä tiedonvälityksessä. Tarkastelen yhteisön rakentumista sosiaalisena konstruktiona erityisesti diskursiivisella tasolla. Tutkin, kuinka yhteisöä käsitteenä ja muita yhteisöön viittaavia merkityksiä kuten kollektiivisuutta tuotettiin saarnoissa. Kiinnitän erityisesti huomiota diskurssin uskonnollisuuteen ja ideologisuuteen tarkastelemalla saarnojen sanoman legitimointia ja sen ylläpitämiä valtasuhteita. Johtoajatukseni on ollut arvioida “yhtenäisyyden pyhän ideologian” mahdollisuutta. Kontekstualisoin kirkollisen kansankasvatuksen historiallisesti. Saarnoissa jatkettiin luterilaisuuden rakentamista 1500-luvun reformaation jäljiltä ja taisteltiin symbolisesti muita uskontunnustuksia vastaan. Ajalle tyypillinen yhteiskunnallisen hierarkian korostus ja kuuliaisuuden hyve näkyivät myös yhteisöopetuksessa. Saarnat voi tulkita myös omanlaisekseen sivilisointiprosessiksi, jossa koko kansan tavat haluttiin puhdistaa. Kirkollinen kansankasvatuksen opetus yhteisöstä perustui syvän kollektiivisuuden tunteeseen. Koko luterilainen seurakunta muodosti Raamatun ajoista periytyvän yhteisön, jonka oli yhteisesti valvottava synnittömyyttään ja toisaalta itse kunkin oli pidettävä huolta omasta hurskaudestaan. Synnin teeman vuoksi kollektiivisuuteen liittyi ehdoton elämäntavallinen yhtenäisyys. Saarnoissa pyrittiin estämään kaikkinainen erilaisuus maailmankuvaan ja tärkeisiin rituaaleihin ja pyhäpäiviin liittyen. Kaikkein tärkeimmäksi yhteisön perustaksi nähtiin luterilainen usko, josta poikkeamista ei sallittu juuri missään tapauksessa. Uskontunnustusta vasten rakentui myös vahva toiseuskuvasto vääräuskoisista ja vaarallisista luterilaisten vastustajista, mikä vahvisti käsitystä ruotsalaisista oikeaoppisena ja pelastuvana yhteisönä. Ihanteellinen yhteisö nähtiin hierarkkisena ja harmonisen muuttumattomana. Tässä mielessä yhtenäisyys tarkoitti kuuliaisuutta ja yhteiskuntajärjestyksen kyseenalaistamattomuutta. Kirkollisen esivallan sanoma vahvisti sen omaa asemaa pyhäksi ymmärretyn tiedon haltijoina ja jakajina. Uskonnollisuus oli läsnä yhteisöä ja yhtenäisyyttä koskevassa opetuksessa alati ja ihanteet esitettiin poikkeuksetta joko Jumalan ilmoittamina tai muuten Jumalan vihalta säästävinä tai synnin välttämisessä edesauttavina.