Philo und Johannes : oder, neue philosophisch=kritische Untersuchung des Logos beym Johannes nach dem Philo, nebst einer Erklärung und Uebersetzung des ersten Briefes Johannes aus der geweiheten Sprache der Hierophanten /

Includes bibliographical references.

Nós e os gregos

Este artigo responde afirmativamente à questão, vez por outra retomada, da efetiva contribuição que o estudo do pensamento político dos antigos gregos pode trazer ao debate dos problemas com que se defrontam as modernas sociedades democráticas.

Quaestiones Philoneae /

I. De theologiae Philonis fontibus et auctoritate quaestionis primae particula prima -- II. De Logō Philonis. Quaestio altera.

Heidegger ja logos : Oleminen ja aika inhimillisen järjellisyyden uudelleentulkintana

Käsilläolevan tutkielman kohteena on Martin Heideggerin (1889–1976) tulkintatyö, jonka hän varhaisessa ajattelussaan (1919–1927) kohdisti kreikkalaisen filosofian keskeiseen käsitteeseen logos: ”järki”, ”puhekyky”. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten Heidegger tulkitsi tätä käsitettä ja mikä merkitys Heideggerin tulkintatyöllä oli hänen pääteoksensa Sein und Zeit (1927, suom. Oleminen ja aika) kannalta. Työn keskeinen näkemys on, että Heideggerin ajattelu on nähtävä kreikkalaisen järjellisyyskäsityksen kriittisenä arviointina ja uudelleentulkintana. Heideggerin filosofia pohjautui vahvasti näkemykselle, jonka mukaan ajattelumme on hyvin perustavassa mielessä kiinni perinteessä ja sen välittämissä käsityksissä ja tulkinnoissa. Heideggerin mukaan filosofinen tutkimus ei voi koskaan täysin ennakkoluulotonta ja tämän vuoksi kaiken ajattelun on päästävä selville oman tilanteensa historiallisuudesta ja satunnaisuudesta; tieteellinen filosofia ei voi valita systemaattisen ja historiallisen lähestymistavan välillä, vaan sen on oltava olemuksellisesti molempia. Vuosina 1919–1929 Heideggerin historiallisen tulkintatyön ensisijaisena kohteena oli kreikkalainen filosofia, erityisesti Aristoteleen ajattelu. Heideggerin mukaan Aristoteles ei ollut ensimmäinen filosofista ajattelua harjoittanut henkilö, mutta Heidegger näki Aristoteleen tuotannon tiivistävän yhteen länsimaisen ajattelun keskeisimmät ennakkokäsitykset. Tutkielmassa seurataan Heideggerin pyrkimystä tulkita inhimillisen järjellisyyden ilmiötä, jonka juuret Heidegger paikansi Aristoteleen ihmismääritelmään zōon logon ekhon (”järjellinen eläin”). Aristotelesta seurannut skolastinen filosofia omaksui tämän määritelmän muodossa animal rationale, mutta Heidegger painotti, että tällä käännöksellä oli taipumus sivuuttaa se perusta, joka oli vielä ominainen kreikkalaiselle järjen käsitteelle. Sillä Aristoteleelle ja kreikkalaiselle ajattelulle logos ei merkinnyt ainoastaan haluihin ja tunteisiin rinnastuvaa mielen sisäistä kykyä vaan ennen kaikkea yhteisöllisesti jaettua tulkintaa ympäröivästä todellisuudesta. Tämä tulkinta ilmenee jokapäiväisesti keskustelun ja kommunikaation yhteydessä, mutta se on myös olennainen osa tapaamme jäsentää ympäröivää todellisuutta merkitykselliseksi. Heidegger kuitenkin argumentoi, että kreikkalainen ajattelu näki tämän kielellis-diskursiivisen käsittämisen alisteisena inhimillisen kokemuksen perustaville tavoille olla suhteessa todellisuuteen: puhtaalle aistihavainnolle (aisthēsis) sekä intuitiiviselle tajuamiselle (noein). Tutkielma koostuu neljästä luvusta sekä lyhyestä johdannosta. Ensimmäinen luku käsittelee Heideggerin filosofian kantavaa teemaa, kysymystä olemisen mielestä – sekä tämän kysymyksen perustaa kreikkalaisessa ajattelussa. Tämän jälkeen luodaan katsaus Heideggerin fenomenologiseen metodiin, sen ensisijaiseen kohdealueeseen inhimillisessä kokemuksessa sekä fenomenologisen tutkimuksen historialliseen ulottuvuuteen. Toisessa luvussa esitetään puolestaan Heideggerin tulkinta käsitteestä logos. Tulkinnan ymmärtämiseksi on välttämätöntä esittää tiivistetysti Heideggerin tulkinta kreikkalaisesta totuuden käsitteestä. Heideggerin mukaan kreikkalainen ajattelu ymmärsi totuuden monitasoisena ilmiönä, jonka perustavin käyttöyhteys on löydettävissä todellisuuden ilmiöstä. Kolmannessa luvussa pureudutaan niihin piirteisiin, joiden valossa Aristoteles Heideggerin mukaan tulkitsi kielen ja kokemuksen välistä suhdetta. Neljännessä luvussa esitetään, mitä edellä esitetyt oivallukset merkitsivät Heideggerin oman filosofisen projektin kannalta, erityisesti inhimillistä olemassaoloa (Dasein) selvittäneen fundamentaaliontologian kannalta.

Logos; internationale Zeitschrift für Philosophie der Kultur ...

Mode of access: Internet.

Logos.

Also published in German and Italian editions.

Logos : internationale Zeitschrift für Philosophie der Kultur.

Editors: 1910-24, Georg Mehlis (with Richard Kroner, 1912-24); 1924-33, Richard Kroner.

O Logos em João Principais interpretações cristãs acerca de Jesus

Esta dissertação procura compreender a relação do Logos com a criação do universo a partir da filosofia pré-cristã, sua inserção na narrativa do Novo Testamento pelos primeiros cristãos e, finalmente, sua divinização e humanização de acordo com a ideia do apóstolo João. Para tanto, além de uma reflexão filosófica e cristã primitiva acerca do Logos, propõe-se também uma leitura do prólogo do quarto Evangelho acerca do Logos e seu valor religioso junto à comunidade cristã. Assim, esta abordagem exegética em questão lança luz sobre a face mítica do Logos em João, de quem emana vida/luz, contrapondo às trevas/morte e sua fascinante encarnação com o nome de Jesus, o glorioso Monoguenês de Javé.

Language, Logos, and Social Ontology: Naturalist and Post-Naturalist Narratives of Human Rationality and Social Reality

I distinguish two ways that philosophers have approached and explained the reality and status of human social institutions. I call these approaches “naturalist” and “post-naturalist”. Common to both approaches is an understanding that the status of mind and its relation to the world or “nature” has implications on a conception of the status of institutional reality. Naturalists hold that mind is explicable within a scientific frame that conceives of mind as a fundamentally material process. By proxy, social reality is also materially explicable. Post-naturalists critique this view, holding instead that naturalism is parasitic on contemporary science—it therefore is non-compulsory and distorts how we ought to understand mind and social reality. A comparison of naturalism and post-naturalism will comprise the content of the first chapter. The second chapter turns to tracing out the dimensions of a post-naturalist narrative of mind and social reality. Post-naturalists conceive of mind and its activity of thought as sui generis, and it transpires from this that social institutions are better understood as a rational mind’s mode of the expression in the world. Post-naturalism conceives of social reality as a necessary dimension of thought. Thought requires a second person and thereby a tradition or context of norms that come to both structure its expression and become the products of expression. This is in contrast to the idea that social reality is a production of minds, and thereby derivative. Social reality, self-conscious thought, and thought of the second person are therefore three dimensions of a greater unity.

Plato’s Parmenides and understanding the One in the philosophy of Plotinus: an oversight by Heidegger?

The present article focuses on the study of the exegesis by Plotinus with regard to the meaning of the ineffability of the one provided in Plato’s Parmenides in the first hypothesis. He places this first ineffable one at the very centre of his system, which would have important implications from both an ontological point of view and with regard to understanding the language. The conception of reality that derives from the ineffability of the first principle and the implications for the nature of philosophical language that this postulate raises will be the centre of our reflections. To shed light on the position set down in the Enneads, we will review the key points based on the original texts that deal with this issue and related critical works. We will also look at the contemporary relevance of this position and its ability to go beyond the Heideggerian critique of metaphysics.

Teacher educators embrace philosophy: reflections on a new way of looking at preparing pre-service teachers

Over the last decade in Australia, the role of the teacher has changed. Teachers are now expected to model and foster in their students a wide range of skills such as critical thinking, self-regulated learning, knowledge of self and others and lifelong learning. These changes are having a significant impact on the design of pre-service teacher education programmes, with university educators re-evaluating the teacher training curriculum and embedded pedagogical processes in order to consider how they might develop these skills in pre-service teachers. One approach is to consider the processes and practices inherent in philosophical inquiry. This paper reports on three participants’ reflections of a 12-week philosophy programme that was conducted for teacher educators at Queensland’s University of Technology (QUT) in 2008. The programme was facilitated by teachers from Buranda State School who have been teaching philosophy in their P-7 school for more than ten years. This paper provides insight into teacher educators’ reflections on the philosophy programme and the associated changes and challenges of implementing such a programme in pre-service teacher education degrees.