Análisis de la intervención de la OTAN en la crisis de Kosovo, como reflejo de las transformaciones del concepto estratégico de la Alianza de 1999

Análisis de la intervención de la OTAN en la crisis interna de Kosovo, como reflejo de las transformaciones del Concepto Estratégico de 1999.

Les motivations des acteurs étatiques dans les interventions humanitaires : les États-Unis face aux cas du Rwanda (1994), du Kosovo (1999) et du Darfour (2003 à 2008)

Ce mémoire vise à comprendre les motivations des États à intervenir militairement dans un autre État pour mettre fin aux violations graves des droits de l’homme tel que le nettoyage ethnique et le génocide. Plus précisément, nous cherchons à comprendre pourquoi il y a eu une variation dans la position américaine face aux cas de génocide au Rwanda en 1994, au Kosovo en 1999 et au Darfour de 2003 à 2008. À partir d’une approche réaliste en Relations Internationales qui met l’accent sur l’intérêt national égoïste comme facteur principal explicatif du comportement des États, nous procédons à l’étude des cas de la position américaine lors de trois crises humanitaires. Plus précisément, nous cherchons à comprendre la non intervention des États-Unis lors du génocide des Tutsis au Rwanda en 1994, l’intervention américaine au Kosovo en 1999, et enfin la non intervention américaine au Darfour de 2003 à 2008. En somme, nos études de cas démontrent que c’est l’intérêt national qui motive les États d’intervenir ou de ne pas intervenir lors des cas de nettoyage ethnique ou de génocide. D’une part, lors du génocide des Tutsis au Rwanda en 1994, les États-Unis ne sont pas intervenus car l’intérêt national interprété comme le repli sur les affaires internes américaines ne serait pas maximisé par l’intervention militaire. Ensuite, l’intervention des États-Unis et de l’OTAN au Kosovo en 1999 est expliquée par l’intérêt national américain dans un contexte de l’après guerre froide d’approfondir son engagement sécuritaire en Europe et de préserver sa position hégémonique et son prestige sur la scène internationale, d’assurer la stabilité régionale et de préserver la crédibilité de l’OTAN. Finalement, l’intérêt national défini en termes de sécurité dans un contexte de la guerre au terrorisme explique la non intervention américaine au Darfour de 2003 à 2008.

Empleo de la diplomacia preventiva por parte de la Organización de Naciones Unidas en el conflicto de Kosovo de 1998-1999

En el interés de alcanzar la estabilidad y promover el mantenimiento de la paz internacional, la diplomacia preventiva nace como un concepto generador de estrategias encaminadas a actuar antes, durante y después del conflicto. El siguiente documento busca analizar el funcionamiento de los instrumentos de diplomacia preventiva empleados por las Naciones Unidas en la crisis de Kosovo de 1998 y 1999. Esta crisis surgida a raíz del conflicto entre el gobierno serbio y un movimiento disidente, conocido como el Ejército de Liberación Albano-Kosovar, que pretendía darle un perfil más autónomo al territorio y a la población albano-kosovar, reveló una serie de debilidades estructurales que sigue enfrentando este mecanismo en la resolución de conflictos étnicos al interior de los Estados.

Enhancing human security through crisis management : opportunities and challenges for learning

Inhimilliseen turvallisuuteen kriisinhallinnan kautta – oppimisen mahdollisuuksia ja haasteita Kylmän sodan jälkeen aseelliset konfliktit ovat yleensä alkaneet niin sanotuissa hauraissa valtioissa ja köyhissä maissa, ne ovat olleet valtioiden sisäisiä ja niihin on osallistunut ei-valtiollisia aseellisia ryhmittymiä. Usein ne johtavat konfliktikierteeseen, jossa sota ja vakaammat olot vaihtelevat. Koska kuolleisuus konflikteissa voi jäädä alle kansainvälisen määritelmän (1000 kuollutta vuodessa), kutsun tällaisia konflikteja ”uusiksi konflikteiksi”. Kansainvälinen yhteisö on pyrkinyt kehittämään kriisinhallinnan ja rauhanrakentamisen malleja, jotta pysyvä rauhantila saataisiin aikaiseksi. Inhimillinen turvallisuus perustuu näkemykseen, jossa kunnioitetaan jokaisen yksilön ihmisoikeuksia ja jolla on vaikutusta myös kriisinhallinnan ja rauhanrakentamisen toteuttamiseen. Tutkimukseen kuuluu kaksi empiiristä osaa: Delfoi tulevaisuuspaneeliprosessin sekä kriisinhallintahenkilöstön haastattelut. Viisitoista eri alojen kriisinhallinta-asiantuntijaa osallistui paneeliin, joka toteutettiin vuonna 2008. Paneelin tulosten mukaan tulevat konfliktit usein ovat uusien konfliktien kaltaisia. Lisäksi kriisinhallintahenkilöstöltä edellytetään vuorovaikutus- ja kommunikaatiokykyä ja luonnollisesti myös varsinaisia ammatillisia valmiuksia. Tulevaisuuspaneeli korosti vuorovaikutus- ja kommunikaatiotaitoja erityisesti siviilikriisinhallintahenkilöstön kompetensseissa, mutta samat taidot painottuivat sotilaallisen kriisinhallinnan henkilöstön kompetensseissakin. Kriisinhallinnassa tarvitaan myös selvää työnjakoa eri toimijoiden kesken. Kosovossa työskennelleen henkilöstön haastatteluaineisto koostui yhteensä 27 teemahaastattelusta. Haastateltavista 9 oli ammattiupseeria, 10 reservistä rekrytoitua rauhanturvaajaa ja 8 siviilikriisinhallinnassa työskennellyttä henkilöä. Haastattelut toteutettiin helmi- ja kesäkuun välisenä aikana vuonna 2008. Haastattelutuloksissa korostui vuorovaikutus- ja kommunikaatiotaitojen merkitys, sillä monissa käytännön tilanteissa haastateltavat olivat ratkoneet ongelmia yhteistyössä muun kriisinhallintahenkilöstön tai paikallisten asukkaiden kanssa. Kriisinhallinnassa toteutui oppimisprosesseja, jotka usein olivat luonteeltaan myönteisiä ja informaalisia. Tällaisten onnistumisten vaikutus yksilön minäkuvaan oli myönteinen. Tällaisia prosesseja voidaan kuvata ”itseä koskeviksi oivalluksiksi”. Kriisinhallintatehtävissä oppimisella on erityinen merkitys, jos halutaan kehittää toimintoja inhimillisen turvallisuuden edistämiseksi. Siksi on tärkeää, että kriisinhallintakoulutusta ja kriisinhallintatyössä oppimista kehitetään ottamaan huomioon oppimisen eri tasot ja ulottuvuudet sekä niiden merkitys. Informaaliset oppimisen muodot olisi otettava paremmin huomioon kriisinhallintakoulutusta ja kriisinhallintatehtävissä oppimista kehitettäessä. Palautejärjestelmää olisi kehitettävä eri tavoin. Koko kriisinhallintaoperaation on saatava tarvittaessa myös kriittistä palautetta onnistumisista ja epäonnistumisista. Monet kriisinhallinnassa työskennelleet kaipaavat kunnollista palautetta työrupeamastaan. Liian rutiininomaiseksi koettu palaute ei edistä yksilön oppimista. Spontaanisti monet haastatellut pitivät tärkeänä, että kriisinhallinnassa työskennelleillä olisi mahdollisuus debriefing- tyyppiseen kotiinpaluukeskusteluun. Pelkkä tällainen mahdollisuus ilmeisesti voisi olla monelle myönteinen uutinen, vaikka tilaisuutta ei hyödynnettäisikään. Paluu kriisinhallintatehtävistä Suomeen on monelle haasteellisempaa kuin näissä tehtävissä työskentelyn aloittaminen ulkomailla. Tutkimuksen tulokset kannustavat tutkimaan kriisinhallintaa oppimisen näkökulmasta. On myös olennaista, että kriisinhallinnan palautejärjestelmiä kehitetään mahdollisimman hyvin edistämään sekä yksilöllistä että organisatorista oppimista kriisinhallinnassa. Kriisinhallintaoperaatio on oppimisympäristö. Kriisinhallintahenkilöstön kommunikaatio- ja vuorovaikutustaitojen kehittäminen on olennaista tavoiteltaessa kestävää rauhanprosessia, jossa konfliktialueen asukkaatkin ovat mukana.

Bosnia i Hercegowina wobec pytania o tozsamosc. Kosowo - kewstia ostatecznego statusu. Prace OSW 10/2003 = Bosnia and Herzegovina: facing the question of identity. Kosovo - the question of final status. OSW Study 10/2003

In June 2003, during a meeting held in Saloniki, the leaders of European Union member states turned to the presidents and heads of the governments of five Western Balkans nations – Croatia, Bosnia and Herzegovina, Serbia and Montenegro, Macedonia, and Albania – assuring them that Brussels sees a future for the entire region in Europe and that, without their membership in the EU, the integration of the continent would not be complete. Of these five – actually six, as Kosovo’s protectorate was represented by a separate delegation: the Prime Minister, President, the Head of the international administration, and a representative of the Serbian party – only Croatia can count on quick integration. The membership of the remaining countries is being spoken of (unofficially) in the perspective of ten to fifteen years. However, no EU diplomat is able to answer the question of how the integration of Bosnia and Herzegovina, and Kosovo, with the EU, will look in practice – these two organisms exist solely owing to the will and efforts of the international community.

EU Mission in Kosovo (EULEX): Constructing Ambiguity or Constructive Disunity? Transatlantic Security Paper No. 3, June 2011

In which skies should auspices about the future of EU foreign policy be looked for, Libya’s or Kosovo’s? Many commentators have been prompt in digging the grave for EU Security and Defense Policy after Member States’ discordance over taking military action against the Qaddafi regime1. However, as this paper will emphasize through the case of Kosovo, unanimity is not always an indispensable prerequisite – and should not be regarded as the sole criteria – to EU action in regional security. Overly focusing on the ‘speak with one voice’ mantra sometimes leads to stop short of assessing actual outcomes.

Energy gain induced by boundary crisis

We consider a nonlinear system and show the unexpected and surprising result that, even for high dissipation, the mean energy of a particle can attain higher values than when there is no dissipation in the system. We reconsider the time-dependent annular billiard in the presence of inelastic collisions with the boundaries. For some magnitudes of dissipation, we observe the phenomenon of boundary crisis, which drives the particles to an asymptotic attractive fixed point located at a value of energy that is higher than the mean energy of the nondissipative case and so much higher than the mean energy just before the crisis. We should emphasize that the unexpected results presented here reveal the importance of a nonlinear dynamics analysis to explain the paradoxical strategy of introducing dissipation in the system in order to gain energy.

Kosovo and international society

This book explains the international engagement with the Kosovo conflict from the dissolution of Yugoslavia to Operation Allied Force. It shows how Kosovo was deliberately excluded from the search for peace in Yugoslavia before going on to demonstrate how a shaky international consensus was forged to support air strikes in 1999. In doing so, it exposes many of the myths and conspiracy theories that have developed about the war and explains the dilemmas facing actors in this unfolding drama.

Contingent or structural crisis in British agriculture?

The British agricultural sector is either already in or rapidly approaching some sort of crisis. Two features are particularly significant in the political response to the current situation. First, there is an increasingly neoliberal approach to agricultural policy. Sec end, agricultural policy per se is being subsumed with wider rural policies. In this paper we question the rationality of both these trends, both theoretically through 'new wave regulation theory' and by relating the British situation to the recent experiences of the agricultural sectors in Australia and New Zealand.

Impact of the Subprime Crisis in the Provision of Credit Risk of Major National Banks

Financial institutions are directly exposed to the credit risk, that is, the risk of the borrower not fulfill with their obligations, paying their debts in its stated periods established previously. The bank predict this type of risk, including them in their balance-sheets. In 2006/2007 there was the impact of a new financial crisis that spread around the world, known as the crisis of subprime. The objective of this study is to analyze if the provisions for credit risk or liquidation increased the sprouting of the crisis of subprime in ten major national banks, chosen accordant to their total assets. To answer this question, the balance-sheets of each one of these banks in the period of 2005 to 2007 were analyzed. This research is characterized, as for its objectives, as descriptive and as for the procedures as documentary research. It is also characterized as having a qualitative approach. The results show that the crisis of subprime has caused little impact in the credit risk provision of the analyzed institutions. It was noticed a slight increase in the provision indicators at the peak of the crisis in 2006. These percentages were reduced in, 2007, probably reflecting the economic stability of Brazil and the stagnation of the crisis Of subprime in that year, at least in relation to in our country.