Kuka luottaa ja mihin strategisessa kumppanuudessa? Case pankki ja kiinteistönvälitys

Tässä tutkielmassa tarkastellaan luottamuksen roolia kahden yrityksen välisessä yhteistyössä sekä sitä miten luottamus yhteistyössä rakentuu. Tavoitteena on selvittää mihin luottamus yhteistyössä kohdistuu ja mikä on henkilöityvän ja ei-henkilöityvän luottamuksen rooli. Tutkimuksen käytännöllinen tavoite on löytää keinoja, joilla yritysten johto voisi edesauttaa luottamuksen rakentumista. Lisäksi tarkastellaan sitä näyttääkö luottamuksella olevan vaikutusta yhteistyön toimivuuteen ja tuloksellisuuteen. Tämä laadullisen tutkimuksen teoreettinen osuus toteutettiin kirjallisuus-katsauksena. Empiirinen aineisto koostui haastatteluista, jotka toteutettiin molemmissa kohdeyrityksissä ja analysoitiin. Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, että luottamus on toimivan ja tu-loksellisen yhteistyön perusedellytys. Luottamus ilmenee sekä henkilöiden välisenä luottamuksena että ei-henkilöityvänä luottamuksena, jolloin se kohdistuu yritykseen, jonka kanssa yhteistyötä tehdään. Luottamus kohdistuu sekä toisen osapuolen kyvykkyyteen että hyväntahtoisuuteen. Tulosten perusteella ei pysty sanomaan onko henkilöityvällä luottamuksella tai ei-henkilöityvällä luottamuksella suurempi vaikutus yhteistyön toimivuuteen ja tuloksellisuuteen. Henkilöityvä luottamus ja ei-henkilöityvä luottamus eivät kuitenkaan kompensoi toisiaan. Tulosten perusteella näyttää siltä, että yhteistyö on tuloksellisinta kun osapuolet luottavat paitsi henkilöihin, joiden kanssa he yhteistyötä tekevät, myös kumppaniyrityksen brändiin, strategiaan sekä kaupalliseen kilpailukykyyn. Luottamusta rakentaa haastateltujen mukaan henkilösuhteiden lisäksi avoin ja selkeä tiedottaminen, ammattitaito, vuorovaikutus ja säännöllinen yhteydenpito, hyvät kokemukset ja saatu palaute, positiivinen asenne ja sitoutuminen, ongelmanratkaisukyky ja lupausten pitäminen. Yritysten johto voi rakentaa luottamusta mahdollistamalla ja vahvistamalla edellä mainittuja tekijöitä ja prosesseja.

Tiedonanto- ja selonottovelvollisuus käytetyn asunnon kaupassa

Tutkielman tavoitteena oli selvittää tiedonanto- ja selonottovelvollisuuden sekä virhevastuun jakautumista käytetyn asunnon kaupassa. Ostajan ja myyjän lisäksi tutkittiin kiinteistönvälittäjän asemaa asuntokaupassa ja asuntokaupan virhetilanteissa. Tutkielmassa havaittiin asuntokauppaa ja kiinteistökauppaa säätelevien lakien jättävän sijaa tulkinnoille ja siten oikeustapaukset tulevat täsmentämään asuntokaupan sääntöjä. Jokainen asuntokauppa on omanlaisensa ja asuntokauppaan sekä virhearviointiin vaikuttavat monet tekijät, joten selonotto- ja tiedonantovelvollisuuden välinen rajanveto jää yksittäistapauksittain ratkaistavaksi.

Kiinteistönvälittäjän vastuu vanhan asunnon kaupassa

Tutkielman tarkoituksena oli selvittää kiinteistönvälittäjän vastuuta vanhan asunnon kaupassa, kun toisena osapuolena on kuluttajan asemassa oleva yksityishenkilö. Työn perustana on kiinteistönvälittäjän toimintaa ohjaava voimassa oleva lainsäädäntö. Tutkimusaineistona käytettiin lisäksi kirjallisuutta ja viime vuosien oikeuskäytäntöä. Kiinteistönvälittäjän vastuu kaupan osapuolille perustuu joko sopimus- tai vahingonkorvausvastuuseen riippuen siitä, onko vahinkoa kärsinyt toimeksiantaja vai tämän vastapuoli. Vastuu edellyttää virhettä välittäjän toiminnassa, joka on tuottamuksen lisäksi syy-yhteydessä aiheutuneeseen vahinkoon. Välittäjän toimissa on virhe, jos se ei vastaa sovittua tai laissa säädettyä.

Kiinteistönvälittäjän tiedonantovelvollisuus käytetyn asunnon kaupassa

Tutkielman tarkoituksena on selvittää kiinteistövälittäjän tiedonantovelvollisuuden laajuus käytetyn asunnon kaupassa. Tutkielma noudattaa lainopillista tutkimusmenetelmää ja sen perustan muodostaa kiinteistönvälitystä ja asuntokauppaa sääntelevä lainsäädäntö ja sen tulkinta. Tarkemmat rajaukset kiinteistönvälittäjän tiedonantovelvollisuudelle sekä tukea lain tulkinnalle haetaan aihetta käsittelevistä korkeimman oikeuden ennakkopäätöksistä ja oikeuskirjallisuudesta. Ennakkopäätösten sekä kuluttajariitalautakunnan ratkaisujen läpikäynti ja tulkinta muodostavat tutkimuksen ytimen. Tutkimus osoittaa, että kiinteistönvälittäjän tiedonantovelvollisuuteen vaikuttaa monta tekijää kussakin yksittäisessä asuntokaupassa, jolloin tiedonantovelvollisuuden täyttäminen on monisyinen ja tulkinnanvarainen seikka. Laki ei siis anna tyhjentävää vastausta kiinteistönvälittäjän tiedonantovelvollisuudesta, vaan se on kokonaisuus, joka täytyy arvioida voimassa olevan lain sekä ennakkopäätösten linjausten valossa.

Kiinteistövälitysliikkeen vahingonkorvausvastuu ostajaa kohtaan riskinä

Tutkimuksessa tarkastellaan millainen riski kiinteistövälitysliikkeelle syntyy kiinteistövälitysliikkeen vahingonkorvausvastuusta toimeksiantajan vastapuolta kohtaan, puhuttaessa asunnon- ja kiinteistönkaupasta.

Taloustaantuman vaikutus kiinteistövälitysliikkeen tulokseen

Tutkimuksessa tarkastellaan talouden taantuman vaikutuksia asuntomarkkinoihin ja kiinteistönvälitysliikkeiden tuloksiin.