Kasvihuonekaasupäästölaskenta kunnassa

Kiihtyvän kasvihuoneilmiön aiheuttama ilmaston lämpeneminen on modernin yhteiskunnan suurimpia haasteita. Ympäristöteknologian tavoitteena on hidastaa tämän ilmiön haitallisia vaikutuksia maailmanlaajuisesti, kansallisesti sekäkunnallisella tasolla. Tässä työssä on selvitetty, kuinka kunnallinen kasvihuonekaasupäästölaskenta toteutetaan ja voidaanko siitä saada luotettavia tuloksia. Lisäksi tulosten pohjalta on laadittu kunnallinen kasvihuonekaasupäästöjen kehitysennuste sekä toimenpide-ehdotus päästöjen leikkaamiseksi. Esimerkkikuntana on Lappeenrannan kaupunki ja päästölaskenta on kohdistettu vuoteen 2004. Lappeenrannan kaupungin alueen kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2004 olivat 1 156 500 tonnia hiilidioksidiekvivalenttia. Alueen luonnon nieluvaikutus oli 23 500 tonnia hiilidioksidiekvivalenttia. Laskennassa käytetty aineisto, eli yritysten ja kunnallisten toimintojen päästö- ja polttoainetiedot, saatiin kirjallisuudesta, virallislähteistä sekä henkilökohtaisina tiedonantoina. Laskentaohjelmistona käytettiin Suomen Kuntaliiton kehittämää Excel-pohjaista kasvihuonekaasu-ja energiataseohjelmisto KASVENER:ia. Työssä on osoitettu, että kasvihuonekaasupäästölaskennan tarkkuus ja onnistuminen ovat riippuvaisia käytettävissä olevista resursseista, ennen kaikkea laskennan lähtötietojen laajuudesta ja tarkkuudesta. Laskentatuloksista selviää, että esimerkkikunnan kasvihuonekaasupäästöt ovat kasvaneet Suomen keskiarvoa vastaavalla tavalla. Toimenpide-ehdotuksia listatessa kävi lisäksi ilmi, että kasvihuonekaasupäästöjen leikkaaminen on melko helppoa olemassa olevalla teknologialla tiettyyn pisteeseen asti. Isompien tavoitteiden saavuttaminen edellyttää laajamittaisia investointeja ja kunnan infrastruktuurin muuttamista.

Etelä- ja Pohjois-Savon maakuntien kasvihuonekaasutaseet 2010

Kasvihuonekaasutaselaskennassa selvitettiin Etelä- ja Pohjois-Savon maakuntien kasvihuonekaasupäästöjen ja nielujen suuruudet vuodelta 2010. Päästölaskenta suoritettiin Etelä- ja Pohjois-Savon alueilta kunta- ja maakuntakohtaisesti kuntaliiton Kasvener-ohjelmalla. Etelä-Savon kulutusperäiset kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna 2010 yhteensä 1492 tuhatta tonnia (kt) CO2-ekv, joka oli noin 2% koko Suomen kasvihuone-kaasupäästöistä. Asukasta kohti laskettuna päästöt olivat 9,6 t CO2-ekv. Maankäyttösektorin nettonielu oli 1300 kt CO2-ekv vuonna 2010. Päästöt olivat siten 192 kt CO2-ekv suuremmat kuin nieluvaikutukset. Pohjois-Savon kulutusperäiset kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna 2010 yhteensä 3148 kt CO2-ekv. Asukasta kohden päästö oli 12,7 t CO2-ekv. Koko Suomen vuoden 2010 päästöistä Pohjois-Savon osuus oli 4%. Pohjois-Savon maankäyttösektorin nettonielu oli 2600 kt CO2-ekv vuonna 2010. Yhteen laskettuna päästöt olivat 548 kt CO2-ekv suuremmat kuin nieluvaikutukset. Suomen vuoden 2010 laskennassa kulutusperusteiset kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt olivat 74600 kt CO2-ekv, joka oli 13,9 tonnia CO2-ekv asukasta kohden. Etelä-Savossa suurimmat kasvihuonepäästöjä tuottavat sektorit vuonna 2010 olivat liikenne (tie-, laiva, lento- ja raideliikenne) ja rakennusten lämmitys. Molempien sektoreiden osuudet olivat 30% maakunnan kasvihuonekaasupäästöistä. Muun sähkönkäyttösektorin osuus oli 19%, joka sisältää mm. teollisuuden ja kotitalouksien sähkönkulutuksen lukuun ottamatta kotitalouksien sähkölämmitystä. Maatalouden osuus päästöistä oli 13% sisältäen sekä karjankasvatuksen että peltoviljelyn päästöt. Muiden polttoaineiden osuus oli 6%, joka sisältää teollisuuden käyttämien polttoaineiden ja työkoneiden polttoaineiden käytöstä syntyvät kasvihuonekaasupäästöt. Jätehuollon osuus oli 1%. Teollisuuden prosessiperäisiä päästöjä syntyi vain hyvin vähäisiä määriä poltetun kalkin tuotannosta Kerimäellä. Pohjois-Savossa suurin kasvihuonepäästöjä tuottava sektori vuonna 2010 oli rakennusten lämmitys, joka tuotti 29% alueen kasvihuonekaasupäästöistä. Muun sähkönkäyttösektorin osuus oli 22%, mikä sisältää mm. teollisuuden ja kotitalouksien sähkönkulutuksen lukuun ottamatta kotitalouksien sähkölämmitystä. Muiden polttoaineiden osuus oli 13%, joka sisältää teollisuusprosessien käyttämien polttoaineiden ja työkoneiden polttoaineiden käytöstä syntyvät kasvihuonekaasupäästöt. Liikenteen (tie-, laiva, lento- ja raideliikenne) päästöt olivat 19% ja maatalouden osuus sisältäen sekä karjankasvatuksen että peltoviljelyn päästöt oli 15%. Teollisuuden prosessiperäisiä päästöjä (N2O) syntyi Siilinjärvellä typpihapon tuotannossa. Prosessiperäisten päästöjen ja jätehuollon osuus kokonaispäästöistä oli molemmista 1%.