Arbitrage Pricing Theory and Return Generating Process: A Macroeconomic Approach to Indian Stock Market

A study focusing on the identification of return generating factors and to the extent of their influence on share prices the outcome will be a tool for investment analysis in the hands of investors portfolio managers and mutual funds who are mostly concerned with changing share prices. Since the study takes into account the influence of macroeconomic variables on variations in share returns by using the outcome the government can frame out suitable policies on long term basis and that will help in nurturing a healthy economy and resultant stock market. As every company management tries to maximize the wealth of the share holders a clear idea about the return generating variables and their influence will help the management to frame various policies to maximize the wealth of the shareholders.

Poverty and the Environment : Investment Poverty and the Role of Assets in Generating Welfare for Farmer Households in the Province of Herrera, Panama

Köyhiä maanviljelijöitä on usein syytetty kehitysmaiden ympäristöongelmista. On väitetty, että eloonjäämistaistelu pakottaa heidät käyttämään maata ja muita luonnonvaroja lyhytnäköisesti. Harva asiaa koskeva tutkimus on kuitenkaan tukenut tätä väitettä; perheiden köyhyyden astetta ja heidän aiheuttamaansa ympäristövaikutusta ei ole kyetty kytkemään toisiinsa. Selkeyttääkseen köyhyys-ympäristö –keskustelua, Thomas Reardon ja Steven Vosti kehittivät investointiköyhyyden käsitteen. Se tunnistaa sen kenties suuren joukon maanviljelijäperheitä, jotka eivät ole köyhiä perinteisten köyhyysmittareiden mukaan, mutta joiden hyvinvointi ei ole riittävästi köyhyysrajojen yläpuolella salliakseen perheen investoida kestävämpään maankäyttöön. Reardon ja Vosti korostivat myös omaisuuden vaikutusta perheiden hyvinvointiin, ja uskoivat sen vaikuttavan tuotanto- ja investointipäätöksiin. Tässä tutkimuksessa pyritään vastaamaan kahteen kysymykseen: Miten investointiköyhyyttä voidaan ymmärtää ja mitata? Ja, mikä on viljelijäperheiden omaisuuden hyvinvointia lisäävä vaikutus? Tätä tutkimusta varten haastateltiin 402 maanviljelijäperhettä Väli-Amerikassa, Panaman tasavallan Herreran läänissä. Näiden perheiden hyvinvointia mitattiin heidän kulutuksensa mukaan, ja paikalliset köyhyysrajat laskettiin paikallisen ruoan hinnan mukaan. Herrerassa ihminen tarvitsee keskimäärin 494 dollaria vuodessa saadakseen riittävän ravinnon, tai 876 dollaria vuodessa voidakseen ravinnon lisäksi kattaa muitakin välttämättömiä menoja. Ruoka- eli äärimmäisen köyhyyden rajan alle jäi 15,4% tutkituista perheistä, ja 33,6% oli jokseenkin köyhiä, eli saavutti kyllä riittävän ravitsemuksen, muttei kyennyt kustantamaan muita perustarpeitaan. Molempien köyhyysrajojen yläpuolelle ylsi siis 51% tutkituista perheistä. Näiden köyhyysryhmien välillä on merkittäviä eroavaisuuksia ei vain perheiden varallisuuden, tulojen ja investointistrategioiden välillä, mutta myös perheiden rakenteessa, elinympäristössä ja mahdollisuuksissa saada palveluja. Investointiköyhyyden mittaaminen osoittautui haastavaksi. Herrerassa viljelijät eivät tee investointeja puhtaasti ympäristönsuojeluun, eikä maankäytön kestävyyttä muutenkaan pystytty yhdistämään perheiden hyvinvoinnin tasoon. Siksi investointiköyhyyttä etsittiin sellaisena hyvinvoinnin tasona, jonka alapuolella elävien perheiden parissa tuottavat maanparannusinvestoinnit eivät enää ole suorassa suhteessa hyvinvointiin. Tällaisia investointeja ovat mm. istutetut aidat, lannoitus ja paranneltujen laiduntyyppien viljely. Havaittiin, että jos perheen hyvinvointi putoaa alle 1000 dollarin/henkilö/vuosi, tällaiset tuottavat maanparannusinvestoinnit muuttuvat erittäin harvinaisiksi. Investointiköyhyyden raja on siis noin kaksi kertaa riittävän ravitsemuksen hinta, ja sen ylitti 42,3% tutkituista perheistä. Heille on tyypillistä, että molemmat puolisot käyvät työssä, ovat korkeasti koulutettuja ja yhteisössään aktiivisia, maatila tuottaa paremmin, tilalla kasvatetaan vaativampia kasveja, ja että he ovat kerryttäneet enemmän omaisuutta kuin investointi-köyhyyden rajan alla elävät perheet. Tässä tutkimuksessa kyseenalaistettiin yleinen oletus, että omaisuudesta olisi poikkeuksetta hyötyä viljelijäperheelle. Niinpä omaisuuden vaikutusta perheiden hyvinvointiin tutkittiin selvittämällä, mitä reittejä pitkin perheiden omistama maa, karja, koulutus ja työikäiset perheenjäsenet voisivat lisätä perheen hyvinvointia. Näiden hyvinvointi-mekanismien ajateltiin myös riippuvan monista väliin tulevista tekijöistä. Esimerkiksi koulutus voisi lisätä hyvinvointia, jos sen avulla saataisiin paremmin palkattuja töitä tai perustettaisiin yritys; mutta näihin mekanismeihin saattaa vaikuttaa vaikkapa etäisyys kaupungeista tai se, omistaako perhe ajoneuvon. Köyhimpien perheiden parissa nimenomaan koulutus olikin ainoa tutkittu omaisuuden muoto, joka edisti perheen hyvinvointia, kun taas maasta, karjasta tai työvoimasta ei ollut apua köyhyydestä nousemiseen. Varakkaampien perheiden parissa sen sijaan korkeampaa hyvinvointia tuottivat koulutuksen lisäksi myös maa ja työvoima, joskin monesta väliin tulevasta muuttujasta, kuten tuotantopanoksista riippuen. Ei siis ole automaatiota, jolla omaisuus parantaisi perheiden hyvinvointia. Vaikka rikkailla onkin yleensä enemmän karjaa kuin köyhemmillä, ei tässä aineistossa löydetty yhtään mekanismia, jota kautta karjan määrä tuottaisi korkeampaa hyvinvointia viljelijäperheille. Omaisuuden keräämisen ja hyödyntämisen strategiat myös muuttuvat hyvinvoinnin kasvaessa ja niihin vaikuttavat monet ulkoiset tekijät. Ympäristön ja köyhyyden suhde on siis edelleen epäselvä. Köyhyyden voittaminen vaatii pitkällä tähtäimellä sitä, että viljelijäperheet nousisivat investointiköyhyyden rajan yläpuolelle. Näin heillä olisi varaa alkaa kartuttaa omaisuutta ja investoida kestävämpään maankäyttöön. Tällä hetkellä kuitenkin isolle osalle herreralaisia perheitä tuo raja on kaukana tavoittamattomissa. Miten päästä yli tuhannen dollarin kulutukseen perheenjäsentä kohden, mikäli elintaso ei yllä edes riittävään ravitsemukseen? Ja sittenkin, vaikka hyvinvointi kohenisi, ei ympäristön kannalta parannuksia ole välttämättä odotettavissa, mikäli karjalaumat kasvavat ja eroosioalttiit laitumet leviävät.

Amending the Export-import bank act of 1945 with respect to credit to Communist countries : hearings before the Subcommittee on International Trade, Investment, and Monetary Policy of the Committee on Banking, Finance, and Urban Affairs, House of Representatives, Ninety-sixth Congress, first session, on H.R. 1908 ... July 23 and 24, 1979.

"Serial no. 96-24."

Annual Report Showing the Conditions of State Banks, Savings Banks, Trust Companies and Loan and Investment Companies Building-Loan Associations and Credit Unions

Mode of access: Internet.

Structure of international cooperation in trade, investment and environment

This dissertation analyzes the obstacles against further cooperation in international economic relations. The first essay explains the gradual nature of trade liberalization. I show that existence of asymmetric information between governments provides a sufficient reason for gradualism to exist. Governments prefer starting small to reduce the cost of partner’s betrayal when there is sufficient degree of information asymmetry regarding the partner’s type. Learning about partner’s incentive structure enhances expectations, encouraging governments to increase their current level of cooperation. Specifically, the uninformed government’s subjective belief for the trading partner being good is improved as the partner acts cooperatively. This updated belief, in turn, lowers the subjective probability of future betrayal, enabling further progress in cooperation. The second essay analyzes the relationship between two countries facing two policy dilemmas in an environment with two way goods and capital flows. When issues are independent and countries are symmetric, signing separate agreements for tariffs (Free Trade Agreements-FTA) and for taxes (Tax Treaties-TT) provides the identical level of enforcement as signing a linked agreement. However, linkage can still improve the joint welfare by transferring the slack enforcement power in a case of asymmetric issues or countries. I report non-results in two cases where the policy issues are interconnected due to technological spillover effect of FDI. Moreover, I show that linking the agreements actually reduces enforcement when agreements are linked under a limited punishment rule and policy variables are strategic substitutes. The third essay investigates the welfare/enforcement consequences of linking trade and environmental agreements. In the standard literature, linking the agreements generate non-trivial results only when there is structural relation between the issues. I focus on institutional design of the linkage and show that even if environmental aspects of international trade are negligible linking the agreements might still have some interesting welfare implications under current GATT Rules. Specifically, when traded goods are substitutes in consumption, linking the environmental agreement with trade agreement under the Withdrawal of Equivalent Concession Rule (Article XXVIII) will reduce the enforcement. However, enforcement in environmental issue increases when the same rule is implemented in the absence of linkage.

The true cost and performance of individual residential property investment and the implication on real estate agency practice

Investment in residential property in Australia is not dominated by the major investment institutions in to the same degree as the commercial, industrial and retail property markets. As at December 2001, the Property Council of Australia Investment Performance Index contained residential property with a total value of $235 million, which represents only 0.3% of the total PCA Performance Index value. The majority of investment in the Australian residential property market is by small investment companies and individual investors. The limited exposure of residential property in the institutional investment portfolios has also limited the research that has been undertaken in relation to residential property performance. However the importance of individual investment in residential property is continuing to gain importance as both individuals are now taking control of their own superannuation portfolios and the various State Governments of Australia are decreasing their involvement in the construction of public housing by subsidizing low-income families into the private residential property market. This paper will: • Provide a comparison of the cost to initially purchase residential property in the various capital city residential property markets in Australia, and • Analyse the true cost and investment performance of residential property in the main residential property markets in Australia based on a standard investment portfolio in each of the State capital cities and relate these results to real estate marketing and agency practice.

New labour and the environment : too little too late.

New Labour and the environment: too little too late – symbolic success but real failure Achievements: Introduction of the Climate Change Act 2008, Low Carbon Transition Plan, the creation of the Department of Energy and Climate Change, establishment of several ‘green’ quangos and Green Investment Bank, Warm Front Scheme, international leadership on Kyoto and the European Directive for Landfill and Renewable Energy. Disappointments: Increased green house gas emissions that failto meet domestic UK targets, let alone Kyoto; significant increasesin energy and transport emissions; EU air pollution violations; failure to regulate the importation of illegally logged timber and wildlife; increase in chemical agriculture; unwillingness to tackle corporate environmental crime; road expansions and runway projects at the expense of low emission alternative public transport. Biggest broken promises: Global warming, low carbon transport; protection of biodiversity.

Reassessing the interaction between investment and tenure uncertainty

A diverse body of empirical literature recognizes that investment can influence tenure security, yet this phenomenon has rarely been examined analytically. This paper develops a theoretical model that demonstrates explicitly conditions under which the probability of eviction is endogenous to investment undertaken on illegally encroached land. By accommodating explicitly the government's objective function and its ability to commit credibly to an eviction policy, the model reveals why both those farmers who under-invest, and those who raise their investment levels to improve tenure security, may be behaving rationally. Indeed, both types of behaviour are accommodated within a single model.

Sustainable development: changing production patterns, social equity and the environment

Includes bibliography

Trade and the environment in the context of the World Trade Organization

Includes bibliography

The Mexican maquila industry and the environment: an overview of the issues

Includes bibliography

Threshold effects in the relationship between inward foreign direct investment and import productivity growth in Latin America and the Caribbean

Includes bibliography

Expenditures, investment and financing for sustainable development in Trinidad and Tobago

Includes bibliography