Kirjallisen teoksen omaperäisyys

Tutkielmassa tarkastellaan kirjallisten teosten tekijänoikeussuojan edellytyksiä EU:n jäseninä olevissa Pohjoismaissa sekä Iso-Britanniassa. Tarkastelun keskiössä on käsite omaperäisyys , joka on kansainvälisesti vakiintunut termi kuvaamaan tekijänoikeus-suojan edellytyksiä. Omaperäisyys ymmärretään sisällöllisesti varsin eri tavoin. Kansainvälisissä tekijänoikeussopimuksissa asete-taan vain vähimmäisedellytykset tekijänoikeussuojalle. Näin ollen Pohjoismaissa ja Iso-Britanniassa on voitu päätyä varsin erilaisiin käsityksiin vaatimuksen sisällöstä. EU:n tasolla on toisaalta 1980-luvulta lähtien ilmennyt pyrkimys luoda yhtenäinen sisältö omaperäisyyden käsitteelle ja näin harmo-nisoida teossuojan kansallisia edellytyksiä. Syynä tähän on ennen kaikkea ollut jäsenvaltioiden erilaisten tekijänoikeussuojan edelly-tysten vaikutus sisämarkkinoihin. Harmonisointi on tähän mennessä tapahtunut sekundäärilainsäädännön keinoin tietokoneohjelmien, tietokantojen ja valokuvien osalta. Sen sijaan jäsenvaltioiden tekijänoikeutta yhdenmukaistava ja kaikkia kirjallisia teoksia koskeva Infosoc-direktiivi ei sisällä suoraan ilmaistua vaatimusta omaperäisyydestä tekijänoikeussuojan edellytyksenä. Silloinen EY-tuomioistuin on kuitenkin 16.7.2009 julkistamassaan ns. Infopaq-ratkaisussa (C-5/08) esittänyt Infosoc-direktiiviin perusteella oman tulkintansa omaperäisyyden vaatimuksen sisällöstä ja edellytyksistä. Tutkielman tarkoituksena onkin selvittää, mitä kansallisia vaikutuksia tästä EU-oikeudellisesta omaperäisyyden käsitteestä aiheutuu unioniin kuuluvien Pohjoismaiden ja Iso-Britannian kansalliselle tekijänoikeussuojalle. Tutkielmassa selvitetään, onko EU-tuomioistuin asettanut Infopaq-ratkaisussa vain vähimmäisedellytykset kirjallisten teosten tekijänoikeussuojalle, joista jäsenvaltiot voivat vapaasti poiketa, vai onko kyse tosiasialli-sesti täysin uudesta jäsenvaltioita sitovasta vaatimuksesta. Tutkielmassa tarkastellaan ensin kansainvälisen tason sääntelykehystä. Tarkoituksena on paikallistaa ne instrumentit, joiden perus-teella kansallinen teoksen käsite Pohjoismaissa ja Iso-Britanniassa määräytyy ja joista omaperäisyyden vaatimus juontuu. Kansainvä-lisistä tekijänoikeussopimuksista on tällöin Bernin yleissopimus kaikkein merkityksellisin. Sopimus asettaa vähimmäisvaatimukset tekijänoikeussuojalle. Suojaa saadakseen teoksen on oltava omaperäinen eli henkisen luomistyön tuote. Tästä jäsenvaltiot voivat vapaasti asettaa tiukempia edellytyksiä. Lisäksi tässä yhteydessä tuodaan esiin myös EU:n pyrkimys tekijänoikeussuojan harmo-nisointiin. Tarkastelu kohdistuu tällöin sekundäärinormistoon, joka edellyttää tietokoneilta, tietokannoilta ja valokuvilta omaperäi-syyttä, mikä ilmenee tekijän henkisen luomistyön tuloksena. Kaikkia teoksia koskevassa Infosoc-direktiivissä ei puolestaan tällaista vaatimusta ole kirjoitettu näkyville. Tämän jälkeen tarkastellaan Pohjoismaiden ja Iso-Britannian kansallisia kirjallisten teosten teossuojan edellytyksiä. Tarkoituksena on tuoda esiin teossuojan edellytysten kansallisen tason keskeinen sisältö ja vertailla näitä edellytyksiä keskenään. Keskeistä on tällöin havaita, että Pohjoismaissa edellytetään tekijänoikeussuojan saamiseksi enemmän luovuutta kuin Iso-Britanniassa. Iso-Britanniassa saatetaan teossuojaa antaa myös puhtaan rutiininomaisen työn sekä tähän sisältyvän ajan ja vaivan perusteella. Näin ollen kansallisen tason eroavuudet ovat paikoin merkittävät. Kansallisen tason tarkastelun jälkeen otetaan analyysin kohteeksi EU-tuomioistuimen Infopaq-ratkaisu, jossa tuomioistuin katsoi, että suojaa saadakseen uutisartikkelista irrotetun osan on oltava omaperäinen siinä mielessä, että se on tekijänsä henkisen luomistyön tulos. Näin ollen kyse olisi samanlaisesta vaatimuksesta kuin sekundäärilainsäädännön tasolla on jo asetettu tietokoneohjelmille, tietokannoille ja valokuville. Esikysymyksenä tarkastellaan tällöin tämän EU-oikeudellisen omaperäisyyden käsitteen soveltuvuutta kirjallisiin teoksiin ylipäätään. Tämän jälkeen tuodaan esiin käsitteen tarkka sisältö. Näin kyetään analysoimaan mahdollisia kansalli-seen lainsäädäntöön kohdistuvia muutosvaikutuksia. Tässä yhteydessä korostetaan myös jäsenvaltioiden ja EU:n välisen yhteistyön merkitystä. Teossuojan edellytysten yhtenäistäminen edellyttää EU-oikeuden ja EU-tuomioistuimen ratkaisujen tarkoitusperien, tavoitteiden ja tulkintaperiaatteiden selkeää esiin tuontia. Samaten unionin on tunnistettava kansalliset erot, jottei harmonisoinnista koituisi kohtuuttomia tai mahdottomia vaatimuksia jäsenvaltioille. Vasta tällöin voidaan saavuttaa EU-oikeuden tehokas harmoni-sointi. Tutkielman lopuksi esitetään yhteenveto keskeisistä johtopäätöksistä. Tarkoituksena on korostaa vallitsevan tilanteen tulkinnallista epävarmuutta. Liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä EU-oikeudellisen omaperäisyyden käsitteen kansallisista vaikutuksista ei voida tehdä. Jotta omaperäisyys kirjallisten teosten tekijänoikeussuojan edellytyksenä voitaisiin tehokkaasti yhtenäistää unionin tasolla, tulisi vaatimus kirjoittaa esiin joko nykyiseen Infosoc-direktiiviin tai uuteen EU-oikeudelliseen lainsäädäntöinstrumenttiin. Muutoin jäsenvaltioilla säilyy mahdollisuus soveltaa vakiintunutta kansallista omaperäisyyden käsitettä suojan edellytyksenä ottamatta huo-mioon laajempaa EU-oikeudellista tavoitetta tekijänoikeussuojan yhtenäistämisestä.

Injunctions against Innocent Third Parties: The Case of Website Blocking

The paper discusses the phenomenon of injunctions against third parties that are innocent from the tort law perspective. One such type of injunction, website blocking, is currently appearing in the spotlight around various European jurisdictions as a consequence of the implementation of Article 8(3) of the Information Society Directive and Article 11 of the Enforcement Directive. Website-blocking injunctions are used in this paper only as a plastic and perhaps also canonical example of the paradigmatic shift we are facing: the shift from tort-law-centric injunctions to in rem injunctions. The author of this paper maintains that the theoretical framework for the latter injunctions is not in the law of civil wrongs, but in an old Roman law concept of ‘in rem actions’ (actio in rem negatoria). Thus the term ‘in rem injunctions’ is coined to describe this paradigm of injunctions. Besides the theoretical foundations, this paper explains how a system of injunctions against innocent third parties fits into the private law regulation of negative externalities of online technology and explores the expected dangers of derailing injunctions from the tracks of tort law. The author’s PhD project – the important question of the justification of an extension of the intellectual property entitlements by the in rem paradigm, along with its limits or other solutions – is left out from the paper.

A manifesto for an e-lending limitation in copyright

In the European Union, lending is an exclusive right for copyright and related rights, but Member States can transform public lending to a right of remuneration and even exempt some establishments from any payment. The making available of works online is not covered by the public lending right regime of the Rental and Lending Directive but is considered as an act of making available governed by the InfoSoc Directive. As a consequence, libraries are currently not allowed to digitally transmit works to their patrons as lending, but have entered into licenses with publishers to develop an offer of lending of e-books, also called e-lending, with the intermediation of dedicated platforms operated by commercial actors. Compared to physical lending, e-lending is not based on ownership of the book by libraries but on its provision by this intermediary. This paper discusses how the objective of enabling libraries to engage in e-lending should be achieved, and what is the proper dividing line between a market-based solution, as developing today, and a limitation to exclusive rights. The impact of an extension of the public lending right to e-lending should be assessed, but not based on a criterion of direct substitution of a book on loan at the library to a book bought at a retailer. By definition, libraries are substitutes to normal trade. Instead, the overall effect of lending to the commercialisation of books and other works should be verified. Particular conditions for a limitation in favour of lending are also addressed, and notably the modalities of lending (a limited duration, one simultaneous user per title, …), not to make e-lending through libraries easier and preferable to the normal acquisition of an e-book. This paper argues in favour of some and controlled extension of the public lending right to cover the lending of e-books and other digital content. For the role of libraries is essential in providing access to works and culture to readers who would or could not rely only on normal acquisition of books or other items on the market, to works that are not provided by the market, and to material for research. Libraries are a third sector providing access to works, aside the market and non-market exchanges between individuals. This role should not lose its relevance in the digital context, or it would culturally impoverish future generations of readers.

Under One Umbrella: Problems of Internet Retransmissions of Broadcasts and Implications for New Audiovisual Content Services

The development of broadband Internet connections has fostered new audiovisual media services and opened new possibilities for accessing broadcasts. The Internet retransmission case of TVCatchup before the CJEU was the first case concerning new technologies in the light of Art. 3.1. of the Information Society Directive. On the other side of the Atlantic the Aereo case reached the U.S. Supreme Court and challenged the interpretation of public performance rights. In both cases the recipients of the services could receive broadcast programs in a way alternative to traditional broadcasting channels including terrestrial broadcasting or cable transmission. The Aereo case raised the debate on the possible impact of the interpretation of copyright law in the context of the development of new technologies, particularly cloud based services. It is interesting to see whether any similar problems occur in the EU. The „umbrella” in the title refers to Art. 8 WCT, which covers digital and Internet transmission and constitutes the backrgound for the EU and the U.S. legal solutions. The article argues that no international standard for qualification of the discussed services exists.

Policy Options for Improving the Functioning and Efficiency of the Digital Single Market in the Field of Copyright. CEPS Special Report No. 121, 19 November 2015

This study explores the existing policy problems and the possible options for reforming the EU copyright framework as provided by EU Directive 29/2001 on Copyright in the Information Society (InfoSoc Directive) and related legislation, with a specific focus on the need to strengthen the Internal Market for creative content. We find two main policy problems: i) the absence of a Digital Single Market for creative works; and ii) the increasing tension between the current system of exceptions and limitations and the legal treatment of emerging uses of copyrighted content in the online environment. Without prejudicing a future impact assessment that might focus on more specific and detailed policy options, our analysis suggests that ‘more Europe’ would be needed in the field of copyright, given the existing sources of productive, allocative and dynamic efficiency associated with the current system. Looking at copyright from an Internal Market perspective would, in this respect, also help to address many of the shortcomings in the current framework, which undermine legal certainty and industrial policy goals.

The Implementation, Application and Effects of the EU Directive on Copyright in the Information Society. CEPS Special Report No. 120, 19 November 2015

This study provides an ex-post evaluation of the EU copyright framework as provided by EU Directive 29/2001 on Copyright in the Information Society (InfoSoc Directive) and related legislation, focusing on four key criteria: effectiveness, efficiency, coherence and relevance. The evaluation finds that the EU copyright framework scores poorly on all four accounts. Of the four main goals pursued by the InfoSoc, only the alignment with international legislation can be said to have been fully achieved. The wider framework on copyright still generates costs by inhibiting content production, distribution and creation and generating productive, allocative and dynamic inefficiencies. Several problems also remain in terms of both internal and external coherence. Finally, espite its overall importance and relevance as a domain of legislation in the fields of content and media, the EU copyright framework is outdated in light of technological developments. Policy options to reform the current framework are provided in the CEPS companion study on the functioning and efficiency of the Digital Single Market in the field of copyright (CEPS Special Report No. 121/November 2015).

Permissibility of Non-Voluntary Collective Management of Copyright under EU Law – The Case of the French Law on Out-of-Commerce Books

The possibility of the EU member states to adapt copyright legislation to new circumstances and to address unforeseen issues is limited by the list of exceptions and restrictions of the InfoSoc Directive. In spite of this constraint, the EU copyright framework provides for a possibility of introduction of non-voluntary forms of collective rights management that can help to tackle some of the contemporary problems with remuneration and access. This article is an attempt to deepen the understanding of non-voluntary collective management and its possible use. First, it provides a detailed description of the French mechanism adopted for facilitating mass digitization and making out-of-commerce books available, which was implemented through a new form of collective management of copyright. Then, it examines the mechanism’s compatibility with the InfoSoc Directive through comparison with the extended collective licensing.

Under One Umbrella: Problems of Internet Retransmissions of Broadcasts and Implications for New Audiovisual Content Services

The development of broadband Internet connections has fostered new audiovisual media services and opened new possibilities for accessing broadcasts. The Internet retransmission case of TVCatchup before the CJEU was the first case concerning new technologies in the light of Art. 3.1. of the Information Society Directive. On the other side of the Atlantic the Aereo case reached the U.S. Supreme Court and challenged the interpretation of public performance rights. In both cases the recipients of the services could receive broadcast programs in a way alternative to traditional broadcasting channels including terrestrial broadcasting or cable transmission. The Aereo case raised the debate on the possible impact of the interpretation of copyright law in the context of the development of new technologies, particularly cloud based services. It is interesting to see whether any similar problems occur in the EU. The „umbrella” in the title refers to Art. 8 WCT, which covers digital and Internet transmission and constitutes the backrgound for the EU and the U.S. legal solutions. The article argues that no international standard for qualification of the discussed services exists.