Kirjallisuutta

Kirjallisuusarvostelu

Suomen ensimmäinen kulttuuriperinnön professori : haastattelussa Outi Tuomi-Nikula

Haastattelu

Comprehensive copy number and gene expression profiling of the 17q23 amplicon in human breast cancer

The biological significance of DNA amplification in cancer is thought to be due to the selection of increased expression of a single or few important genes. However, systematic surveys of the copy number and expression of all genes within an amplified region of the genome have not been performed. Here we have used a combination of molecular, genomic, and microarray technologies to identify target genes for 17q23, a common region of amplification in breast cancers with poor prognosis. Construction of a 4-Mb genomic contig made it possible to define two common regions of amplification in breast cancer cell lines. Analysis of 184 primary breast tumors by fluorescence in situ hybridization on tissue microarrays validated these results with the highest amplification frequency (12.5%) observed for the distal region. Based on GeneMap'99 information, 17 known genes and 26 expressed sequence tags were localized to the contig. Analysis of genomic sequence identified 77 additional transcripts. A comprehensive analysis of expression levels of these transcripts in six breast cancer cell lines was carried out by using complementary DNA microarrays. The expression patterns varied from one cell line to another, and several overexpressed genes were identified. Of these, RPS6KB1, MUL, APPBP2, and TRAP240 as well as one uncharacterized expressed sequence tag were located in the two common amplified regions. In summary, comprehensive analysis of the 17q23 amplicon revealed a limited number of highly expressed genes that may contribute to the more aggressive clinical course observed in breast cancer patients with 17q23-amplified tumors.

Morphology and morphometry of the foramen magnum in Toy Poodle and Yorkshire terrier dogs

The occipital dysplasia has been characterized by a dorsal enlargement of the foramen magnum which can vary in size and shape. Clinical signs may be present or not in animals with occipital dysplasia. The purpose of this study was to radiographically analyze the morphology and morphometry of the foramen magnum of thirty healthy dogs. This study chose to use fifteen Yorkshire terrier dogs and fifteen Toy Poodle dogs in order to characterize the radiographic aspects of the foramen magnum and contribute to the diagnosis and critical analysis of the occipital dysplasia importance. According to the foramen magnum morphology and tracings, it was possible to classify the radiographic aspects into different shapes varing from oval and quadrangular. Out of 26 (86.7%) animals had a dorsal enlargement and 4 (13.3%) showed normal foramen magnum. Animals without any clinical signs that are radiographically classified as dysplastic dogs may simply represent an anatomic variation of the foramen magnum.

Activation of Neural and Pluripotent Stem Cell Signatures Correlates with Increased Malignancy in Human Glioma

The presence of stem cell characteristics in glioma cells raises the possibility that mechanisms promoting the maintenance and self-renewal of tissue specific stem cells have a similar function in tumor cells. Here we characterized human gliomas of various malignancy grades for the expression of stem cell regulatory proteins. We show that cells in high grade glioma co-express an array of markers defining neural stem cells (NSCs) and that these proteins can fulfill similar functions in tumor cells as in NSCs. However, in contrast to NSCs glioma cells co-express neural proteins together with pluripotent stem cell markers, including the transcription factors Oct4, Sox2, Nanog and Klf4. In line with this finding, in high grade gliomas mesodermal-and endodermal-specific transcription factors were detected together with neural proteins, a combination of lineage markers not normally present in the central nervous system. Persistent presence of pluripotent stem cell traits could only be detected in solid tumors, and observations based on in vitro studies and xenograft transplantations in mice imply that this presence is dependent on the combined activity of intrinsic and extrinsic regulatory cues. Together these results demonstrate a general deregulated expression of neural and pluripotent stem cell traits in malignant human gliomas, and indicate that stem cell regulatory factors may provide significant targets for therapeutic strategies.

"Eu sou o ontem, o hoje e o amanhã" (livro dos mortos do Antigo Egipto, cap. 64)

Quando estudamos a civilização egípcia há dois fenômenos que, inevitavelmente, nos surpreendem. Um prende-se com a durabilidade desta civiUzação. O ouü-o refere-se à manutenção quase absoluta das diferentes expressões do seu rosto. Aparentemente, uma e outi-a realidade são distintas, mas quando nos debmçamos sobre a história do Egipto faraônico compreendemos que ela durou, exactamente por que se manteve, ao longo de ti-ês milênios, fechada sobre si própria, num discurso e numa posUira que remontava às origens do mundo e da sua história.

Yhteistoiminnallinen hoitotyö

Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, mitä on yhteistoiminnallinen hoitotyö. Opinnäyteytössä määritellään yhteistoiminnallisen hoitotyön käsite ja sisältö. Työssä on tarkasteltu yhteistoiminnallisuutta selittäviä käsitteitä. Opinnäytetyö on osa laajempaa projektia, jossa on mukana HUS:n Psykiatriakeskus, Helsingin kaupungin terveyskeskuksen psykiatrian osasto sekä Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia. Projekin tarkoituksena on kehittää psykiatrisen hoitotyön käytäntöä yhteistoiminnalliseksi. Opinnäytetyö on tehty soveltaen systemaattisen kirjallisuuskatsauksen mallia. Aineisto koostuu yhteensä kolmestatoista lähteestä. Mukana on väitöskirjoja, pro gradu- tutkielmia sekä tutkimusartikkeleita, jotka on julkaistu hoitotieteellisissä julkaisuissa. Kirjallisuuskatsauksen tuloksina nousi esiin, että yhteistoiminnallinen hoitotyö on potilaan ja hoitajan välistä yhteistyötä. Se on potilaslähtöinen tapa tehdä hoitotyötä, jossa otetaan huomioon potilaan voimavarat ja tarpeet. Potilas on vastuullinen osallistuja. Jokainen hoitoon osallistuva määrittelee hoidon tavoitteen ja kukin osallistuu siihen tasavertaisesti. Yhteistoiminnallisuuteen kuuluu molemminpuolinen luottamus. Kaikki osapuolet vaikuttuvat toisistaan ja dialogisuuden avulla voidana löytää uusia näkökulmia hoitoon. Yhteistoiminnallisuus on uusi käsite hoitotyössä. Sen ymmärtäminen ja toteutuminen vaatii hoitotyön tekijöiden perehdyttämistä syvällisemmin aiheeseen. Se vaatii potilaalta mahdollisuutta osallistua voimavarojensa mukaan hoitoon. Yhteistoiminnallisen hoitotyön avulla voidaan motivoida potilasta aktiivisempaan rooliin omassa hoidossaan.

Putkistosuunnittelun tunnusluvut

Tässä insinöörityössä tutkittiin Neste Jacobsin toimeksiantamia laitossuunnitteluprojekteja ja tarkemmin niiden yleis- ja putkistosuunnittelua ja siinä yleisimmin käytettäviä tunnuslu-kuja. Tunnuslukujen selvittämistä varten valittiin neljä projektia, jotka olivat tyypillisiä teollisia investointiprojekteja, ja joista saadut tekniset tiedot olivat tuoreita. Valittujen projektien suunnittelutyö oli joko valmis tai valmistumassa tietojenkeruuhetkellä. Työssä tutkittiin projektien tunnuslukujen eroja ja niiden syitä. Projektien tekniset tiedot kerättiin niiden suunnittelutyössä mukana olleilta yrityksiltä. Alkutietojen hyväksymisen jälkeen niiden pohjalta laskettiin projektikohtaiset tunnusluvut Tunnuslukutietojen keräämisen tuli olla huolellista ja pitkäjänteistä, koska niistä saatuja tietoja käytetään tulevien projektien laajuuksien ja kustannuksien arviointiin. Työn tärkeimpiä tuloksia olivat yleisimmin käytettyjen tunnuslukujen saanti jokaisesta pro-jektista ja tietojen kokoaminen helposti luettavaan taulukkoon. Saatuja tuloksia voidaan pitää luotettavina ja niitä voidaan käyttää jatkossa arvioitaessa projektien laajuuksia.

Helsingin Jalkapalloklubin naispelaajien keskivartalon hallinta

Alaselän ja lantion alueen rasitusvammat ja kiputilat ovat jalkapalloilijoille erittäin tyypillisiä. Keskivartalon hallinnan harjoittelun on tutkitusti todettu vähentävän ja ennaltaehkäisevän alaselän ja lantion alueen vaivoja, ja tästä syystä syvien lihasten vahvistamisesta onkin maailmalla tullut viime vuosina trendi kuntoilijoiden ja urheilijoiden keskuudessa. Suomalaisessa jalkapalloilussa keskivartalon hallinnan harjoittelu ei ole kuitenkaan vielä yleistynyt osaksi lajiharjoittelua. Selvitimme opinnäytetyönämme Helsingin Jalkapalloklubin (HJK) naisten edustusjoukkueen keskivartalon hallintaa. Työ toteutettiin yhteistyössä joukkueen fysioterapiasta vastaavan Fysiotera-piakeskus TUF:n kanssa. Pelaajat toteuttivat koostamaamme keskivartalon hallinnan harjoitusohjelmaa 29 viikon ajan. Tutkimuksen lähestymistapa oli kvantitatiivinen ja siinä käytettiin näennäiskokeellista tutkimusasetelmaa. Tutkimus toteutettiin helmikuun 2006 ja elokuun 2006 välisenä aikana. Tutkimus koostui alku-, väli- ja loppumittauksista, joissa testattiin musculus tranversus abdominiksen aktivoitumista, keskivartalon ja lantion dynaamista hallintaa sekä syvien ja pinnallisten lihasten yhteistoimintaa. Pelaajien harjoitteluaktiivisuutta kontrolloimme kyselyin ja lisäksi kartoitimme heidän kokemuksiaan harjoittelusta ja sen merkityksestä. Tulosten perusteella pelaajien tietoisuuden lisääntyminen keskivartalon hallinnasta ja sen merkityksestä sekä aktiivinen harjoittelu näytti edistäneen dynaamisen stabiliteetin kehittymistä. Sen sijaan kyky aktivoida eriytetysti musculus transversus abdominista ei vaikuttanut kehittyneen käytetyn harjoitusohjelman tuloksena. Työn teoriapohjaa ja tutkimustuloksia voidaan käyttää hyödyksi suunniteltaessa ja kehitettäessä jalkapalloharjoittelun sisältöä. Työtä voidaan hyödyntää myös ennaltaehkäisevässä urheilufysioterapiassa sekä urheiluvammojen kuntoutuksessa.

Immunoturbidometrisen fibriinimonomeerimäärityksen menetelmätestaus

Fibriinimonomeerejä syntyy fibrinogeenistä veren hyytyessä. Fibriinimonomeerit muodostavat liukoisia komplekseja, joiden olemassaolo voidaan osoittaa plasmasta silloin, kun niitä esiintyy veressä suuria määriä, kuten disseminoituneen intravaskulaarisen koagulaation (DIK) yhteydessä. HUSLABin Meilahden sairaalan laboratoriossa fibriinimonomeerien olemassaolo todetaan tällä hetkellä hemagglutinaatioon perustuvalla kvalitatiivisella testillä, jossa tulos tulkitaan silmämääräisesti. Diagnostica Stago on tuonut markkinoille uuden kvantitatiivisen STA® - Liatest® FM immunoturbidometrisen testin, joka perustuu monoklonaaliseen fibriinimonomeerivasta-aineeseen. Uusi testi on automatisoitavissa, mikä helpottaa testin suoritusta. Työssäni testasin immunoturbidometrisen menetelmän analyyttisiä suorituskykyominaisuuksia määrittämällä Blood Coagulation System (BCS) -analysaattorilla sarjan sisäisen ja sarjojen välisen toistuvuuden sekä lineaarisuuden. Tulosten perusteella menetelmä toimii toistettavasti, mutta lineaarisuus ei ole optimaalinen. Vertasin myös nykyisen ja uuden menetelmän tuloksia 40:stä potilasnäytteestä. Kaikki näytteet olivat agglutinaatiotestissä negatiivisia. Osa näistä antoi kuitenkin positiivisia tuloksia immunoturbidometrisellä testillä. Tulosten perusteella immunoturbidometrinen menetelmä ei mittaa ainoastaan fibriinimonomeerejä. Lisäksi tarkastelin fibriinimonomeeritulosten korrelaatiota saman näytteen fibrinogeeni- ja D-dimeerituloksiin. Fibriinimonomeeritulokset eivät korreloineet fibrinogeenitulosten kanssa, mutta D-dimeeritulosten kanssa korrelaatio oli voimakasta ja tilastollisesi merkitsevää. D-dimeeri mahdollisesti ristireagoi menetelmässä. Jos menetelmä halutaan ottaa käyttöön, se edellyttää lisätutkimuksia.