Pitkä odotus

Kirjallisuusarvostelu

Tyrosine hydroxylase deficiency: a treatable disorder of brain catecholamine biosynthesis

Tyrosine hydroxylase deficiency is an autosomal recessive disorder resulting from cerebral catecholamine deficiency. Tyrosine hydroxylase deficiency has been reported in fewer than 40 patients worldwide. To recapitulate all available evidence on clinical phenotypes and rational diagnostic and therapeutic approaches for this devastating, but treatable, neurometabolic disorder, we studied 36 patients with tyrosine hydroxylase deficiency and reviewed the literature. Based on the presenting neurological features, tyrosine hydroxylase deficiency can be divided in two phenotypes: an infantile onset, progressive, hypokinetic-rigid syndrome with dystonia (type A), and a complex encephalopathy with neonatal onset (type B). Decreased cerebrospinal fluid concentrations of homovanillic acid and 3-methoxy-4-hydroxyphenylethylene glycol, with normal 5-hydroxyindoleacetic acid cerebrospinal fluid concentrations, are the biochemical hallmark of tyrosine hydroxylase deficiency. The homovanillic acid concentrations and homovanillic acid/5-hydroxyindoleacetic acid ratio in cerebrospinal fluid correlate with the severity of the phenotype. Tyrosine hydroxylase deficiency is almost exclusively caused by missense mutations in the TH gene and its promoter region, suggesting that mutations with more deleterious effects on the protein are incompatible with life. Genotype-phenotype correlations do not exist for the common c.698G > A and c.707T > C mutations. Carriership of at least one promotor mutation, however, apparently predicts type A tyrosine hydroxylase deficiency. Most patients with tyrosine hydroxylase deficiency can be successfully treated with l-dopa.

Mutations involved in Aicardi-Goutieres syndrome implicate SAMHD1 as regulator of the innate immune response

Aicardi-Goutieres syndrome is a mendelian mimic of congenital infection and also shows overlap with systemic lupus erythematosus at both a clinical and biochemical level. The recent identification of mutations in TREX1 and genes encoding the RNASEH2 complex and studies of the function of TREX1 in DNA metabolism have defined a previously unknown mechanism for the initiation of autoimmunity by interferon-stimulatory nucleic acid. Here we describe mutations in SAMHD1 as the cause of AGS at the AGS5 locus and present data to show that SAMHD1 may act as a negative regulator of the cell-intrinsic antiviral response.

Circulating estrogens and progesterone during primiparous pregnancies and risk of maternal breast cancer.

Pregnancy reduces maternal risk of breast cancer in the long term, but the biological determinants of the protection are unknown. Animal experiments suggest that estrogens and progesterone could be involved, but direct human evidence is scant. A case-control study (536 cases and 1,049 controls) was nested within the Finnish Maternity Cohort. Eligible were primiparous women who delivered at term a singleton offspring before age 40. For each case, two individually matched controls by age (±6 months) and date of sampling (±3 months) were selected. Estradiol, estrone and progesterone in first-trimester serum were measured by high-performance liquid chromatography tandem mass spectrometry and sex-hormone binding globulin (SHBG) by immunoassay. Odds ratios (OR) and 95% confidence intervals (CI) were estimated through conditional logistic regression. In the whole study population there was no association of breast cancer with any of the studied hormones. In analyses stratified by age at diagnosis, however, estradiol concentrations were positively associated with risk of breast cancer before age 40 (upper quartile OR, 1.81; CI, 1.08-3.06), but inversely associated with risk in women who were diagnosed ≥age 40 (upper quartile OR, 0.64; CI, 0.40-1.04), p(interaction) 0.004. Risk estimates for estrone mirrored those for estradiol but were less pronounced. Progesterone was not associated with risk of subsequent breast cancer. Our results provide initial evidence that concentrations of estrogens during the early parts of a primiparous pregnancy are associated with maternal risk of breast cancer and suggest that the effect may differ for tumors diagnosed before and after age 40.

Yhteistoiminnallinen hoitotyö

Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, mitä on yhteistoiminnallinen hoitotyö. Opinnäyteytössä määritellään yhteistoiminnallisen hoitotyön käsite ja sisältö. Työssä on tarkasteltu yhteistoiminnallisuutta selittäviä käsitteitä. Opinnäytetyö on osa laajempaa projektia, jossa on mukana HUS:n Psykiatriakeskus, Helsingin kaupungin terveyskeskuksen psykiatrian osasto sekä Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia. Projekin tarkoituksena on kehittää psykiatrisen hoitotyön käytäntöä yhteistoiminnalliseksi. Opinnäytetyö on tehty soveltaen systemaattisen kirjallisuuskatsauksen mallia. Aineisto koostuu yhteensä kolmestatoista lähteestä. Mukana on väitöskirjoja, pro gradu- tutkielmia sekä tutkimusartikkeleita, jotka on julkaistu hoitotieteellisissä julkaisuissa. Kirjallisuuskatsauksen tuloksina nousi esiin, että yhteistoiminnallinen hoitotyö on potilaan ja hoitajan välistä yhteistyötä. Se on potilaslähtöinen tapa tehdä hoitotyötä, jossa otetaan huomioon potilaan voimavarat ja tarpeet. Potilas on vastuullinen osallistuja. Jokainen hoitoon osallistuva määrittelee hoidon tavoitteen ja kukin osallistuu siihen tasavertaisesti. Yhteistoiminnallisuuteen kuuluu molemminpuolinen luottamus. Kaikki osapuolet vaikuttuvat toisistaan ja dialogisuuden avulla voidana löytää uusia näkökulmia hoitoon. Yhteistoiminnallisuus on uusi käsite hoitotyössä. Sen ymmärtäminen ja toteutuminen vaatii hoitotyön tekijöiden perehdyttämistä syvällisemmin aiheeseen. Se vaatii potilaalta mahdollisuutta osallistua voimavarojensa mukaan hoitoon. Yhteistoiminnallisen hoitotyön avulla voidaan motivoida potilasta aktiivisempaan rooliin omassa hoidossaan.

Putkistosuunnittelun tunnusluvut

Tässä insinöörityössä tutkittiin Neste Jacobsin toimeksiantamia laitossuunnitteluprojekteja ja tarkemmin niiden yleis- ja putkistosuunnittelua ja siinä yleisimmin käytettäviä tunnuslu-kuja. Tunnuslukujen selvittämistä varten valittiin neljä projektia, jotka olivat tyypillisiä teollisia investointiprojekteja, ja joista saadut tekniset tiedot olivat tuoreita. Valittujen projektien suunnittelutyö oli joko valmis tai valmistumassa tietojenkeruuhetkellä. Työssä tutkittiin projektien tunnuslukujen eroja ja niiden syitä. Projektien tekniset tiedot kerättiin niiden suunnittelutyössä mukana olleilta yrityksiltä. Alkutietojen hyväksymisen jälkeen niiden pohjalta laskettiin projektikohtaiset tunnusluvut Tunnuslukutietojen keräämisen tuli olla huolellista ja pitkäjänteistä, koska niistä saatuja tietoja käytetään tulevien projektien laajuuksien ja kustannuksien arviointiin. Työn tärkeimpiä tuloksia olivat yleisimmin käytettyjen tunnuslukujen saanti jokaisesta pro-jektista ja tietojen kokoaminen helposti luettavaan taulukkoon. Saatuja tuloksia voidaan pitää luotettavina ja niitä voidaan käyttää jatkossa arvioitaessa projektien laajuuksia.

Immunoturbidometrisen fibriinimonomeerimäärityksen menetelmätestaus

Fibriinimonomeerejä syntyy fibrinogeenistä veren hyytyessä. Fibriinimonomeerit muodostavat liukoisia komplekseja, joiden olemassaolo voidaan osoittaa plasmasta silloin, kun niitä esiintyy veressä suuria määriä, kuten disseminoituneen intravaskulaarisen koagulaation (DIK) yhteydessä. HUSLABin Meilahden sairaalan laboratoriossa fibriinimonomeerien olemassaolo todetaan tällä hetkellä hemagglutinaatioon perustuvalla kvalitatiivisella testillä, jossa tulos tulkitaan silmämääräisesti. Diagnostica Stago on tuonut markkinoille uuden kvantitatiivisen STA® - Liatest® FM immunoturbidometrisen testin, joka perustuu monoklonaaliseen fibriinimonomeerivasta-aineeseen. Uusi testi on automatisoitavissa, mikä helpottaa testin suoritusta. Työssäni testasin immunoturbidometrisen menetelmän analyyttisiä suorituskykyominaisuuksia määrittämällä Blood Coagulation System (BCS) -analysaattorilla sarjan sisäisen ja sarjojen välisen toistuvuuden sekä lineaarisuuden. Tulosten perusteella menetelmä toimii toistettavasti, mutta lineaarisuus ei ole optimaalinen. Vertasin myös nykyisen ja uuden menetelmän tuloksia 40:stä potilasnäytteestä. Kaikki näytteet olivat agglutinaatiotestissä negatiivisia. Osa näistä antoi kuitenkin positiivisia tuloksia immunoturbidometrisellä testillä. Tulosten perusteella immunoturbidometrinen menetelmä ei mittaa ainoastaan fibriinimonomeerejä. Lisäksi tarkastelin fibriinimonomeeritulosten korrelaatiota saman näytteen fibrinogeeni- ja D-dimeerituloksiin. Fibriinimonomeeritulokset eivät korreloineet fibrinogeenitulosten kanssa, mutta D-dimeeritulosten kanssa korrelaatio oli voimakasta ja tilastollisesi merkitsevää. D-dimeeri mahdollisesti ristireagoi menetelmässä. Jos menetelmä halutaan ottaa käyttöön, se edellyttää lisätutkimuksia.

HPV In situ -hybridisaation käyttöönotto

Ihmisen papilloomavirus (Human papillomavirus HPV) aiheuttaa yleisen sukupuoliteitse leviävän tartuntataudin. Virusinfektiolla on todettu olevan yhteys kohdunkaulan syöpään ja on siksi tärkeä tutkimuskohde. Kätilöopiston sairaalan patologian laboratoriossa tutkitaan HPV:ta Hybrid Capture 2 -menetelmällä, joka antaa tuloksen kvantitatiivisena. Tulos on joko positiivinen tai negatiivinen korkean riskin HPV-genotyypeille. Tutkimuskohteena oli ihmisen papilloomavirusta määrittävä in situ -hybridisaatiomenetelmä, joka on tarkoitus ottaa käyttöön Kätilöopiston sairaalan patologian laboratorioon. Näytemateriaali kerättiin HUSLAB:n Qpati-tietokannasta. 40 potilastapausta valittiin, joista kymmenen potilastapausta kuuluu kondyloma planum-, kymmenen dysplasia levis-, kymmenen dysplasia moderata- ja viimeiset kymmenen dysplasia gravis -luokitukseen. Näytteet oli valettu parafiiniin, joista leikkattiin uudet näytelasit. Näistä tehtiin HPV in situ -hybridisaatio-, p16INK4a-, Ki67- ja hematoksyliini-eosiinivärjäykset. HPV ISH:n tuloksia verrattiin negatiivisten ja positiivisten kontrollien antamiin tuloksiin. Lisäksi tutkittiin proteiinien p16INK4a ja Ki67 vastaavuutta HPV ISH:n antamiin tuloksiin. Ki67 ja p16INK4a ovat merkkiaineita, joita havaitaan HPV:n aiheuttamissa dysplastisissa muutoksissa. HE-värjäyksen avulla tarkistettiin diagnoosiluokat. HPV in situ -hybridisaationäytteissä esiintyi HPV DNA-viruskopioita 82,5 %:ssa (33/40). Näytteistä negatiivisen tuloksen antoi 12,5 % (5/40) ja 5 % (2/40) niistä ei voitu tulkita. Immunohistokemialliset värjäykset antoivat keskenään yhteneväisiä tuloksia. Tulokset olivat yhteneviä myös HPV in situ -hybridisaation antamiin tuloksiin. Tulokset olivat luotettavia, koska negatiivinen kontrolli antoi negatiivisen ja positiivinen kontrolli positiivisen tuloksen. Hematoksyliini-eosiinivärjäyksellä tarkistetuista diagnoosiluokista 20 prosenttia (8/40) oli muuttunut. Tulokset olivat luotettavia, joten voidaan todeta, että in situ -hybridisaatiomenetelmä voidaan ottaa käyttöön Kätilöopiston sairaalan patologian laboratoriolle.

Italian kansalliskirjasto Firenzessä

Marjo Kuusela

Kun kumous vie kodin : Suomeen paenneet venäläiset 1917-1927

Marjo Haimila