1000 resultados para Hartikainen, Pertti: Hugo Österman. Sotaväen päällikkö - rakentaja ja puolustaja
Resumo:
Summa - sum: Leader, builder and defender of the armed forces jaeger general Hugo Viktor Österman (1892-1975)
Resumo:
Suoritustasomittauksia tehdn joukkotuotettaville joukoille saapumiserien koulutuksen loppuvaiheessa. Suoritustasomittauksissa verrataan joukon toimintaa niille asetettuihin suorituskykyvaatimuksiin. Suoritustasomittauksista saatuja tuloksia hydynnetn joukkojen sodanajan sijoittamisessa, koulutuksen seurannassa ja jatkokoulutuksen suunnittelussa kertausharjoituksia varten. Arvioitava joukko koulutetaan perusyksikss, joka vastaa sodanajan joukon tuottamisesta. Tllin joukon saavuttama suorituskyky ja mittaustulos ovat osaltaan perusyksikss annetun koulutuksen tulosta. Tm joht aa mys siihen, ett suoritustasomittauksista saatua palautetta tulisi voida hydynt perusyksikn koulutuksen kehittmisess. Tutkimuksessa tarkastellaan, kuinka suorituskykymittauksista saatua palautetta ja tehtyj havaintoja hydynnetn koulutuksen kehittmiseksi perusyksikss yksikn henkilstn mielest. Tutkimuksen tehtvn on selvitt, kuinka Huolto- ja kuljetuskomppaniassa kehitetn koulutusta hydyntmll suoritustasomittauksista saatuja havaintoja ja palautteita. Tutkimus- ongelma on, miten suorituskykymittauksissa ja arvioinneissa saatuja h avaintoja hydynnetn perusyksikn koulutuksen suunnittelussa ja kehittmisess Karjalan prikaatin Huolto- ja kuljetuskomppaniassa? Tutkimus on laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus. Tutkimusmenetelm on tapaustutkimus, jolle on tyypillist kohteen kokonaisvaltainen tarkastelu. Olennaista tapaustutkimuk sessa on sen kohdistuminen nykyhetkeen, rajattuun tapaukseen ja todelliseen tilanteeseen, jota ei voida jrjest kokeelliseksi asetelmaksi. Tiedonhankintamenetelmn on kytetty teemahaastattelua. Teemahaastattelu on puolistrukturoitu haastattelumenetelm, jossa haastattelun aihepiirit, eli teema-alueet ovat ennalta suunniteltuja. Haastatteluaineiston analysointimene telmn on kytetty teemoittelua. Se perustuu teemahaastattelu ssa muodostettujen teemojen hydyntmiseen. Teemoittelulla tarkoitetaan ett analyysivaiheessa tarkastellaan sellaisia aineistosta nousevia piirteit ja teemoja, jotka ovat yhteisi use alle haastateltavalle. Analyysissa kytetty pttely voidaan kuvailla teorialhtiseksi, eli abduktiiviseksi. Tutkimusilmit tarkastellaan sotilaspedagogiikan nkkulmasta. Tutkimuksen keskeisimmt lhteet ovat pedagogiikkaa ja koulusta ksittelev kirjallisuus, Puolustusvoimien ja Karjalan prikaatin koulutusta ksittelevt asiakirjat, sek Huolto- ja kuljetuskomppanian henkilkunnan haastattelut. Tutkimusta varten haastateltiin yksikn päällikkö, varapäällikkö ja kahta kouluttajaa. Tutkimuksen tuloksena muodostui kuvaus suorituskykymittausten toteutuksesta ja siit saatujen tulosten hydyntmisest osana Huolto- ja kuljetuskomppanian koulutuksen suunnittelua ja kehittmist. Tutkimuksessa selvisi mys yksikn koulutuksessa kytettvien epvirallistenhuoltokomppanian taktiikkaa ja taistelutekniikka oh jaavien asiakirjojen ja tuotettavan sodanajanjoukon pllikn vaikutus koulutukseen. Tutkimuksen keskeisimpn johtoptksen on tutkijan tekem havainto epvirallisten ky- tntjen ja koulutuskulttuurin vaikutuksesta koulutuksen kehittmisess. Erityisesti koulutustapahtumien kehittmisess korostuu yksikn henkilkunnan tekemt havainnot, ei niinkn mittaustulokset tai harjoitusraportit. Mittaustuloksia ja harjoitusraportteja hydynnetn seuraavan saapumisern koulutuksen lpivientej suunniteltaessa ja tarkennettaessa koulutuksen painopistett.
Resumo:
Vuonna 1918 armeijan ensimmisiksi tehtviksi tuli puolustaa valtakuntaa, poistaa varusmieskoulutuksessa ilmenneet puutteet ja yhtenist asevoimien koulutus. Koulutuksen antamista hankaloitti se, ettei kytss ollut koulutusta koskevia ohjesntj ja kouluttajien taso oli kirjavaa. Ampumakoulutus, ja kouluammunnat osana sit, on ollut itsenisyyden alkuajoista lhtien yksi puolustusvoimien varusmieskoulutuksen trkeimpi osa-alueita. Tutkimus tarkastelee sit, miksi ja miten kivrill suoritetut kouluammunnat ovat kehittyneet itsenisyyden ensimmisin vuosikymmenin vuosien 19181939 vlisen aikana. Tutkimus luo laadullisen aineistolhtisen sisltanalyysin avulla yleiskuvan kouluammuntojen kynnistymisest ja kouluammunnoissa tapahtuneista muutoksista tutkittavalla ajanjaksolla. Keskeist on mys selvitt mit tavoitteita muutoksille on asetettu. Tt kautta arvioidaan kouluammuntojen kehittymist. Tutkimus pohjautuu primrilhteisiin, joita ovat koulutusta ohjanneiden sotaväen esikunnan koulutusosaston ja jalkaven tarkastajan arkistot sek tutkittavana ajanjaksona julkaistut ampumaohjelmistot. Alkuvaiheessa kouluammuntojen kynnistmisen perustana toimivat jkreiden tuottama Suomalainen sotilasksikirja ja von Gerichin Ampumaoppi. Itsenisen puolustuslaitoksen ensimminen, ennen sotia ainoaksi jnyt ampumaohjesnt ilmestyi vuonna 1923. Kouluammuntoja ohjaavia ampumaohjelmistoja oli julkaistu jo tt ennen, ensimmisen kerran vuonna 1918 ja tmn jlkeen vuosina 1919, 1921, 1922, 1926, 1929 ja 1933. Kouluammuntojen tavoitteena on ollut perusampumataidon luominen sotilaalle, mik ei ole tutkittavalla ajanjaksolla ratkaisevasti muuttunut. Kouluammuntojen kehittmisess tapahtuneita keskeisimpi muutoksia ovat vuodesta 1919 alkanut ammuntojen jaottelu alku- ja pharjoituksiin, vuodesta 1920 alkanut ammuntojen aselaji- ja toimialakohtaistuminen, vuonna 1921 kenttammuntojen mukaantulo ampumaohjelmistoihin ja vuonna 1926 pienoiskivriammuntojen lisminen kivriampumakoulutukseen. Ase- ja ampumakoulutuksen muuttuessa yh tavoitteellisemmaksi, kouluammuntoja kehitettiin osana taisteluammuntoihin thtv kokonaisuutta. Tm nkyy ampumaohjelmistoista muun muassa siten, ett kouluammunnat yhdistettiin kenttammuntojen kanssa yhdeksi kokonaisuudeksi 1930-luvulla. Kahden vuosikymmenen kuluessa kouluammuntojen pohjalta saatiin rakennettua tavoitteellinen ase- ja ampumakoulutuksen kokonaisuus.
Resumo:
Zusammenfassung: Das Zusammenleben der finnischen Zivilbevlkerung und der deutschen Truppen in Nordfinnland in den Jahren 1941-1944
Resumo:
Olli Hartikainen ksittelee EUK 65:n tutkielmassaan mentorointia ilmin ja menetelmn sek pohtii mentoroinnin uusia kyttmahdollisuuksia puolustusvoimissa. Puolustusvoimissa on pitkt perinteet mentorointiin. Formaalien mentorointisuhteiden lisksi puolustusvoimissa ilmenee runsaasti informaalia mentorointia. Mentorointi voidaan jakaa formaaliin, ohjattuun sek informaaliin, itsestn muodostuvaan mentorointiin. Ohjattua mentorointia toteutetaan puolustusvoimissa tll hetkell erityisesti aliupseerien tyss-oppimisessa, kadettien koulutuksessa sek ylimmn johdon osaaminen kehittmisess. Lisk-si informaalia mentorointia esiintyy kaikilla tehtv- ja henkilstryhmtasoilla. Tutkimuksen luvussa kolme kuvataan mentointi ilmin ja menetelmn. Mentoroinnilla on useita eri toteuttamismuotoja, nit ovat mm. pari-, ryhm-, vertais- sek verkkomentorointi. Useimmiten mentorointiohjelma muodostuu eri menetemlien yhdistelmst. Keskeist men-toroinnin onnistumisen kannalta on tynantajan tuki ja resurssointi hankkeelle, mentori-aktori parin yhteensopivuus, aktorin aktiivinen omien tarpeiden esiintuominen sek mento-rin hyv itsetuntemus sek substanssi- ja vuorovaikutusosaaminen. Erityisiksi kehitystarpeiksi tutkimuksessa nousivat esille puolustusvoimissa toteutuvan infor-maalin mentoroinnin nkyvksi tekeminen sek mentori-aktori -valmennuksen ja mentoroin-nin mallirakenteiden kehittminen normi-/ohjetasalla. Tutkimustulosten pohjalta voidaan ar-vioida, ett erityisesti keskijohto hytyisi jo lyhyist mentorointiohjelmista huomattavasti. Lisksi puolustusvoimien tulisi henkilstn elkkeelle siirtymiseen liittyen luoda mentoroin-timallit hiljaisen tiedon varmistamiseen, jossa elkityvien henkiliden resurssit olisivat uu-sien tehtvnhoitajien kytettviss mys elkitymisen jlkeen. Tutkielmasta on noussut esille seuraavat jatkotutkimustarpeet: 1. Mentoroinnin malliraken-teiden luominen puolustusvoimatasolla. 2. Upseeriston mentorointiohjelmien suunnittelu jao-teltuna erikseen päällikkö- ja komentajatason tehtviin ja esikuntatehtviin. 3. Mentoroinnin mallirakenteiden suunnittelu erikoisupseereille ja siviileille painopisteen vaativat asian-tuntijatehtvt 4. Mentoroinnin valmennusohjelman luominen sek 5. Mentoroinnin palaute- ja laadunvarmennusjrjestelmn kehittminen.
Resumo:
Tmn tutkimuksen tarkoituksena oli perehty pedagogiseen johtamiseen ja sen suhteeseen perusyksikn päällikkön. Pedagogista johtamista lhestytn sotilaspedagogiikan nkkulmasta. Tutkimuksella pyrittiin jsentmn, analysoimaan ja erittelemn ksite pedagoginen johtaminen ja tmn jlkeen sitomaan se osaksi pllikn jokapivist toimintaa. Tutkimuksella pyrittiin saamaan vastaus kolmeen kysymykseen. Ptutkimuskysymyksen oli mit on pedagoginen johtaminen? ja alatutkimuskysymyksin olivat miten pedagoginen johtaminen nkyy tai voisi nky perusyksikss? ja miten johtaa pedagogisesti oikein?. Nihin kysymyksiin on vastattu jakamalla tutkimus kahteen osaan. Ensimmisess osassa ksitelln ksitett pedagoginen johtaminen, mit se on, mit siihen kuuluu ja minklaisia tykaluja se pit sislln. Ksittely on toteutettu kermll useita pedagogisen johtamisen mritelmi erilaisista toimintaympristist. Kyseisist mritelmist on etsitty jsentelyn, analysoinnin ja erittelyn keinoin toistuvuuksia ja yhtenevisyyksi, ja etsinnn tulokset on julkaistu ensimmisen osan lopussa. Toisessa osassa perehdytn perusyksikn päällikkön, hnen tytehtviins sek vaatimuksiinsa. Tss osiossa suurimpana lhteen on ollut Perusyksikn pllikn opas vuodelta 1997. Tutkimuksen perusteella pedagoginen johtaminen voidaan mritell olevan johtamisen, vuorovaikutuksen ja suunnittelun keinoin tapahtuvaa oppimisen ja osaamisen johtamista, jonka trkeimpn tavoitteena on jatkuva kehittyminen kaikissa organisaation ulottuvuuksissa. Pedagoginen johtaminen nyttytyy perusyksikss pllikn jokapivisen toimintana, jossa yhdistyvt pedagogiset tykalut sek pedagogiselle johtajalle ominaiset luonteenpiirteet ja ominaisuudet. Pedagogisesti oikein johdettaessa johtajan on omattava halu tytt tytehtvns mahdollisimman hyvin. Hnen on tunnettava pedagogiset tykalut sek niiden kytt. Lisksi hnen on omattava hyvlle johtajalle ominaiset luonteenpiirteet sek trkeimpn tunnettava pedagogisen johtamisen mritelm. Kun johtajalla on edell mainitut asiat kunnossa, on hnell edellytykset johtaa pedagogisesti oikein.
