Suomen Kuvalehden Hän-henkilöjutut tekstilajina

Tutkielma käsittelee Suomen Kuvalehden Hän-henkilöjuttuja tekstilajina. Lehti on itse nimennyt sarjan, mikä tukee ajatusta omasta tekstilajista. Marraskuusta 1989 lähtien Suomen Kuvalehdessä on ilmestynyt viikottain kahden aukeaman henkilöjuttu, jonka tekstin määrä ja jaottelu, otsikointi, taitto ja kuvitus ovat pysyneet lähes samana vuosien ajan. Jutut ovat pääosin tunnettujen suomalaisten haastatteluja. Hän-henkilöjutut ovat instituutio Suomen aikakauslehdistössä. Hän-henkilöjuttuja tarkastellaan tekstintutkimuksen keinoin. Teoreettisena viitekehyksenä on tekstilaji- eli genreteoria. Keskeiset teorialähteet ovat Swales (1990) ja Bhatia (1993). Työn aluksi Hän-henkilöjutut kontekstualisoidaan, mikä on olennaista tekstilajin tutkimisessa. Johdatuksessa perehdytään niin Hän-juttujen historiaan, Suomen Kuvalehden toimituksen näkemyksiin kuin journalistiikan oppikirjojen ohjeisiinkin. Hän-juttuja on ilmestynyt yli 700. Tutkimusaineisto rajataan pääosin vuoden 2003 juttuihin, mutta sarjan historiaa kerratessa juttuja tarkastellaan laajemmalti. Hän-logo, yhtenäiset otsikot ja tekstin asettelu ovat huomattavia tekstilajin määrittäjiä. Ne tekevät sarjaan toistuvuuden, jota vahvistetaan visuaalisesti. Hän-henkilöjuttujen valokuvia tarkastellaan Kressin ja van Leeuwenin visuaalisen kieliopin (1996) avulla. Kuvien säännönmukaisuus näkyy muun muassa niin, että vuoden 2003 Hän-juttujen kuvissa henkilö on useimmiten sijoitettu kuvan keskelle, ja tämä katsoo lähes poikkeuksetta suoraan kohti. Lisäksi henkilö on pienessä kuvassa rajattu tiukemmin kuin jutun pääkuvassa, joka täyttää 2/3 jutun ensimmäisestä aukeamasta. Kertojan havaittavuus tekstissä on omalaatuista Hän-henkilöjutuissa. Aihetta tarkastellaan käymällä tarkasti läpi yhden Hän-jutun koko kerronta. Taustalla on kirjallisuustieteen narratologian näkemys fyysisen tekijän ja kertojan eriävyydestä. Hän-henkilöjutussa Maskun Kalustetalon toimitusjohtajasta Toivo Sukarista (Suomen Kuvalehti 39/2003) havaitaan, että kertoja on jatkuvasti läsnä. Ainoastaan havaittavuuden aste vaihtelee. Kertoja esittää kysymyksiä, hän käskee lukijaa, huudahtaa, havainnoi kohdehenkilöä ja tapahtumaympäristöä, ottaa kantaa, esittää yhteenvetoja ja käyttää nimeämisen valtaa. Tuloksia kertojan havaittavuudesta testataan 15:een Hän-henkilöjuttuun. Niistä 12 on vuodelta 2003, lisäksi mukana on yksi juttu vuodelta 1990, 1995 ja 2000. Jutuista hahmotetaan tekstilajin kertojaa, joksi kirjallisuustieteen sisäistekijää kutsun. Tekstilajin kertojan rajoitukset ovat väljät, mutta havaittavuus näyttää olevan sidoksissa käsiteltävän henkilön tunnettuuteen. Mitä tunnetumpi henkilö, sitä enemmän kertoja voi tekstissä näyttäytyä. Lopuksi kartoitetaan Hän-henkilöjuttujen aloituksia. Niissä hahmottuu päätyyppejä, kuten tapahtuma-aloitus, havaintoaloitus ja referointialoitus, mutta tarkkarajaista luokittelua niistä ei voi tehdä. Osaksi sen perusteella voidaan väittää, että Hän-henkilöjutuilla ei ole kaavaa. Avainsanat: tekstintutkimus, tekstilaji, genre, henkilöjuttu, haastattelu, kertoja, sisäistekijä, aloitukset

Kaikkialla minne hän katsoo, hän näkee Sinut : Johannes Viiniköynnöksen käsitys ruumiillisten ja hengellisten aistien merkityksestä Jumalan tuntemisessa

Johannes Viiniköynnös oli 700-luvulla syyrialaisella kielialueella elänyt erakko ja mystikko, jonka värikkäissä ja runollisissa kirjoituksissa käsitellään monenlaisia hengellisen elämän kysymyksiä. Eräs merkille pantava piirre hänen ilmaisussaan on hengellisten aistikielikuvien runsaus. Tässä pro gradu -tutkielmassa Johannes Viiniköynnöksen kirjoitukset liitetään osaksi patristista hengellisten aistien traditiota. Tutkielmassa selvitetään, miten Johannes ymmärtää sisäisen ja ulkoisen aistitoiminnan merkityksen ja muutoksen hengellisen elämän eri vaiheissa. Kysymys sisältää sekä epistemologisen että antropologisen tason: Ensinnäkin analysoidaan, mikä on ruumiillisen ja hengellisen aistitoiminnan tiedollinen merkitys hengellisessä elämässä ja Jumalan tuntemisessa. Sen ohella pohditaan, minkä roolin Johannes antaa ruumiille ja sielulle tässä prosessissa ja millaisia muutoksia niiden suhteessa tapahtuu hengellisen elämän edetessä. Tutkielmassa tarkastellaan Johanneksen käsitystä aistitoiminnasta sekä askeettisen kilvoittelun että mystisen kontemplaation yhteydessä. Analyysissa osoittautuu, että Johanneksen käsitys ihmisen langenneesta aistitoiminnasta sisältää stoalaisen havaintoteorian elementtejä, jotka ovat välittyneet hänelle Evagrios Pontoslaisen kautta. Johannes painottaa, että ihmisen on irtauduttava aistimaailman impulsseista ja käännettävä katseensa omaan sisimpäänsä, sillä Jumala voidaan oppia tuntemaan vain sielun peilistä kuvastuvana heijastuksena. Johannes Viiniköynnökselle mystinen elämä merkitsee yhdistymistä Kristuksen mieleen, jonka kautta avautuvat kaikki hengelliset salaisuudet. Ne vastaanotetaan aistien kaltaisilla kyvyillä, joita Johannes kutsuu sielun voimiksi . Analyysi hengellisen aistivaikutuksen välittymisestä osoittaa, että Johanneksen aistiteologiassa tapahtuu askeesista kontemplaatioon siirryttäessä myös siirtymä stoalaisen havainto-opin periaatteista uusplatonistiseen emanaatiomalliin, jossa aistivaikutus välittyy intellektin kautta sieluun ja lopulta ruumiiseen. Tutkielmassa tuodaan esiin, että hengelliseen aistikieleen sisältyy myös tiettyjä ongelmia. Se kuvaa aina väistämättä olemisen tapaa, joka muistuttaa ihmisen ruumiillista eksistenssiä aineellisessa maailmassa. Tarkastelussa kuitenkin osoittautuu, että Johannes on tietoinen tästä ongelmasta ja vastaa siihen kuvaamalla mystisen yhtymyksen huipentuman tilaksi, jossa kaikki aistinta lamaantuu. Tästä tilasta voidaan puhua vain apofaattisesti negaatioilla ja paradokseilla, jotka irrottavat Jumalan aistimaailman lainalaisuuksista. Tutkielmassa kiinnitetään huomiota arvoon, jonka Johannes antaa sekä aineelliselle luodulle että ihmisruumiille Jumalan tuntemisessa, ja korostetaan, ettei platonistisen filosofian vaikutus väistämättä tarkoita ruumiin ja hengen dualismia. Lopuksi esitetään, että hengellisten aistien ideaa on hedelmällisintä tarkastella koko hengellisen elämän kattavana tiedollisten kykyjen transformaationa eikä pelkkänä mystisen kontemplaation erityisaspektina.

Efficient sequential assignments in proteins with reduced dimensionality 3D HN(CA)NH

We present reduced dimensionality (RD) 3D HN(CA)NH for efficient sequential assignment in proteins. The experiment correlates the N-15 and H-1 chemical shift of a residue ('i') with those of its immediate N-terminal (i - 1) and C-terminal (i + 1) neighbors and provides four-dimensional chemical shift correlations rapidly with high resolution. An assignment strategy is presented which combines the correlations observed in this experiment with amino acid type information obtained from 3D CBCA(CO)NH. By classifying the 20 amino acid types into seven distinct categories based on C-13(beta) chemical shifts, it is observed that a stretch of five sequentially connected residues is sufficient to map uniquely on to the polypeptide for sequence specific resonance assignments. This method is exemplified by application to three different systems: maltose binding protein (42 kDa), intrinsically disordered domain of insulin-like growth factor binding protein-2 and Ubiquitin. Fast data acquisition is demonstrated using longitudinal H-1 relaxation optimization. Overall, 3D HN(CA)NH is a powerful tool for high throughput resonance assignment, in particular for unfolded or intrinsically disordered polypeptides.

Reduced dimensionality 3D HNCAN for unambiguous HN, CA and N assignment in proteins

We present here an improvisation of HNN (Panchal, Bhavesh et al., 2001) called RD 3D HNCAN for backbone (HN, CA and N-15) assignment in both folded and unfolded proteins. This is a reduced dimensionality experiment which employs CA chemical shifts to improve dispersion. Distinct positive and negative peak patterns of various triplet segments along the polypeptide chain observed in HNN are retained and these provide start and check points for the sequential walk. Because of co-incrementing of CA and N-15, peaks along one of the dimensions appear at sums and differences of the CA and N-15 chemical shifts. This changes the backbone assignment protocol slightly and we present this in explicit detail. The performance of the experiment has been demonstrated using Ubiquitin and Plasmodium falciparum P2 proteins. The experiment is particularly valuable when two neighboring amino acid residues have nearly identical backbone N-15 chemical shifts. (C) 2012 Elsevier Inc. All rights reserved.

Gründliche Untersuchung der unter dem Nahmen des T. T. Hn. Johann Friderich Rübel ... in dieser Tagen im Druck erschienenen Aufrichtigen und unpartheyischen Prüfung des Dreyfachen Beweises des D. Joh. Helfrich Sagittarii ...

dargethan von Joseph Nepomuc Hobel

Shāhnāmah : manuscript, 1718-1721

Written in a professional taʻlīq script in black ink, rubricated in red, 20 lines per page in 4 gold-ruled columns. Contains 115 miniatures portraying various scenes from the poem.

The Prem sāgar : or, The ocean of love : being a history of Kr̥iṣhṇ according to the tenth chapter of the Bhāgavat of Vyāsadev /

"The present edition ... is a careful reprint of the ... edition ... of 1810."--pref.

Modeling 2R regenerator based on High Nonlinear Dispersion Imbalanced Loop Mirror (HN-DILM)

The model of Reshaping and Re-amplification (2R) regenerator based on High Nonlinear Dispersion Imbalanced Loop Mirror (HN-DILM) has been designed to examine its capability to reduce the necessary of fiber loop length and input peak power by deploying High Non linear Fiber (HNLF) compared to Dispersion Shifted Fiber (DSF). The simulation results show by deployed a HNLF as a nonlinear element in Dispersion Imbalanced Loop Mirror (DILM) requires only 400mW peak powers to obtain a peak of transmission compared to DSF which requires a higher peak power at 2000mW to obtain a certain transmissivity. It also shows that HNLF required shorter fiber length to achieve the highest transmission. The 2R regenerator also increases the extinction ratio (ER) of the entire system. © 2010 IEEE.

Rakkauden ateria: jonka Jesus Kristus on asettanut ja meille mailmaan jättänyt, koska hän tahtoi mailmasta luopua ..

Tekijä Tiililän mukaan Villadtz Nielsøn.

El informe de Juba II sobre las Fortunatae Insulae (Plinio el Viejo, HN, VI, 202-205)

El propósito de este artículo es el análisis del informe realizado por el monarca mauritano Juba II, quien en los albores de la Era envió una expedición de índole político-científica a las Islas Canarias, o Islas Afortunadas, como él las denominó, y cuyos resultados consignó en el tratado Sobre Libia (6 d.C.). Esta información fue recogida décadas más tarde por el naturalista romano Plinio el Viejo, única fuente de transmisión de este texto fundamental para la primera historia de Canarias.

4-Amino-N-(4,6-dimethylpyrimidin-2-yl)benzenesulfonamide--2-nitrobenzoic acid (1/1)

In the asymmetric unit of the title co-crystal, C12H14N4O2S·C7H5NO4, the sulfamethazine and 2-nitrobenzoic acid molecules form a heterodimer through intermolecular amide-carboxylic acid N-HO and carboxylic acid-pyrimidine O-HN hydrogen-bond pairs, giving a cyclic motif [graph set R22(8)]. The dihedral angle between the two aromatic ring systems in the sulfamethazine molecule is 88.96 (18)° and the nitro group of the acid is 50% rotationally disordered. Secondary aniline N-HOsulfone hydrogen-bonding associations give a two-dimensional structure lying parallel to the ab plane.

Proton-transfer and non-transfer compounds of the multi-purpose drug dapsone [4-(4-Aminophenylsulfonyl)aniline] with 3,5-dinitrosalicylic acid and 5-nitroisophthalic acid

The structures of the compounds from the reaction of the drug dapsone [4-(4-aminophenylsulfonyl)aniline] with 3,5-dinitrosalicylic acid, the salt hydrate [4-(4-aminohenylsulfonyl)anilinium 2-carboxy-4,6-dinitrophenolate monohydrate] (1) and the 1:1 adduct with 5-nitroisophthalic acid [4-(4-aminophenylsulfonyl)aniline 5-nitrobenzene-1,3-dicarboxylic acid] (2) have been determined. Crystals of 1 are triclinic, space group P-1, with unit cell dimensions a = 8.2043(3), b = 11.4000(6), c = 11.8261(6)Å, α = 110.891(5), β = 91.927(3), γ = 98.590(4)deg. and Z = 4. Compound 2 is orthorhombic, space group Pbcn, with unit cell dimensions a = 20.2662(6), b = 12.7161(4), c = 15.9423(5)Å and Z = 8. In 1, intermolecular analinium N-H…O and water O-H…O and O-H…N hydrogen-bonding interactions with sulfone, carboxyl, phenolate and nitro O-atom and aniline N-atom acceptors give a two-dimensional layered structure. With 2, the intermolecular interactions involve both aniline N-H…O and carboxylic acid O-H…O and O-H…N hydrogen bonds to sulfone, carboxyl, nitro and aniline acceptors, giving a three-dimensional network structure. In both structures π--π aromatic ring associations are present.

Embracing humanity in the face of death: Why do existential concerns moderate ingroup humanization?

People humanize their ingroup to address existential concerns about their mortality, but the reasons why they do so remain ambiguous. One explanation is that people humanize their ingroup to bolster their social identity in the face of their mortality. Alternatively, people might be motivated to see their ingroup as more uniquely human (UH) to distance themselves from their corporeal “animal” nature. These explanations were tested in Australia, where social identity is tied less to UH and more to human nature (HN) which does not distinguish humans from animals. Australians attributed more HN traits to the ingroup when mortality was salient, while the attribution of UH traits remained unchanged. This indicates that the mortality-buffering function of ingroup humanization lies in reinforcing the humanness of our social identity, rather than just distancing ourselves from our animal nature. Implications for (de)humanization in intergroup relations are discussed.

Folk conceptions of humanness: Beliefs about distinctive and core human characteristics in Australia, Italy, and China

The present research explores cultural understandings of what it means to be human. We used open-ended responses to examine whether the most culturally salient aspects of humanness are captured by two theoretical dimensions: human uniqueness (HU) and human nature (HN). Australians, Italians, and Chinese (N = 315) showed differences in the characteristics considered human and in the emphasis placed on HU and HN. These findings contribute to developing cross-cultural folk psychological models of humanness.

Vanadium Catalysis in Bromoperoxidation Reaction

Peroxidative bromination of phenol red to its tetrabromo derivative, bromophenol blue, required vanadate in addition to H2O2 when carried out in the pH range of 5-7. Excess H2O2, with ratio of H2O2:vanadate of 2:1 and above, prevented the reaction. Diperoxovanadate, known to be formed in such reaction mixtures, was ineffective by itself and needed uncomplexed vanadate (V-v) or vanadyl (V-iv) to support bromination. Bromide-assisted reduction of the excess vanadate to vanadyl appeared to be an essential secondary reaction. In the absence of phenol red oxygen was released, and concomitantly bromide was oxidized to a form competent to brominate phenol red added after termination of oxygen release. These findings indicated participation of reactions leading to an intermediate derived from vanadyl and diperoxovanadate, previously described from this laboratory (Arch. Biochem. Biophys. 316, 319-326, 1995). Continuous bromination of phenol red occurred when glucose oxidase-glucose system was used as a source of continuous flow of H2O2. A scheme of reactions involving peroxovanadates (mono-, di-, mu-, and bromo-) is proposed for the formation and utilization of an active brominating species and for the recycling of the product, mono-peroxovanadate, by H2O2, which explains the catalytic role of vanadium in the bromoperoxidation reaction.