Geochronological (U–Pb, U–Th–total Pb, Sm–Nd) and geochemical (REE, 87Sr/86Sr, δ18O, δ13C) tracing of intraplate tectonism and associated fluid flow in the Warburton Basin, Australia

The Warburton Basin of central Australia has experienced a complex tectonic and fluid-flow history, resulting in the formation of various authigenic minerals. Geochemical and geochronological analyses were undertaken on vein carbonates from core samples of clastic sediments. Results were then integrated with zircon U–Pb dating and uraninite U–Th–total Pb dating from the underlying granite. Stable and radiogenic isotopes (δ18O, Sr and εNd), as well as trace element data of carbonate veins indicate that >200 °C basinal fluids of evolved meteoric origin circulated through the Warburton Basin. Almost coincidental ages of these carbonates (Sm–Nd; 432 ± 12 Ma) with primary zircon (421 ± 3.8 Ma) and uraninite (407 ± 16 Ma) ages from the granitic intrusion point towards a substantial period of active tectonism and an elevated thermal regime during the mid Silurian. We hypothesise that such a thermal regime may have resulted from extensional tectonism and concomitant magmatic activity following regional orogenesis. This study shows that the combined application of geochemical and geochronological analyses of both primary and secondary species may constrain the timing of tectonomagmatic events and associated fluid flow in intraplate sedimentary basins. Furthermore, this work suggests that the Sm–Nd-isotopic system is surprisingly robust and can record geologically meaningful age data from hydrothermal mineral species.

Reply to van Oven: Suggestions and caveats for naming mtDNA haplogroup

The authors thank all subjects for their participation and Mr. Wen-Zhi Wang for helpful assistance with the data analysis. This study was supported in part by grants (30725044) from the National Natural Science Foundation of China.

Performance Analysis of Randomized Distributed Space-Time Codes over Composite Gamma/Lognormal Fading Channels

This work investigates the end-to-end performance of randomized distributed space-time codes with complex Gaussian distribution, when employed in a wireless relay network. The relaying nodes are assumed to adopt a decode-and-forward strategy and transmissions are affected by small and large scale fading phenomena. Extremely tight, analytical approximations of the end-to-end symbol error probability and of the end-to-end outage probability are derived and successfully validated through Monte-Carlo simulation. For the high signal-to-noise ratio regime, a simple, closed-form expression for the symbol error probability is further provided.

Hepatitis B surface antigen vector delivers protective cytotoxic T-lymphocyte responses to disease-relevant foreign epitopes

Although hepatitis B surface antigen (HBsAg) per se is highly immunogenic, its use as a vector for the delivery of foreign cytotoxic T-lymphocyte (CTL) epitopes has met with little success because of constraints on HBsAg stability and secretion imposed by the insertion of foreign sequence into critical hydrophobic/amphipathic regions. Using a strategy entailing deletion of DNA encoding HBsAg-specific CTL epitopes and replacement with DNA encoding foreign CTL epitopes, we have derived chimeric HBsAg DNA immunogens which elicited effector and memory CTL responses in vitro, and pathogen- and tumor-protective responses in vivo, when the chimeric HBsAg DNAs were used to immunize mice. We further show that HBsAg DNA recombinant for both respiratory syncytial virus and human papillomavirus CTL epitopes elicited simultaneous responses to both pathogens. These data demonstrate the efficacy of HBsAg DNA as a vector for the delivery of disease-relevant protective CTL responses. They also suggest the applicability of the approach of deriving chimeric HBsAg DNA immunogens simultaneously encoding protective CTL epitopes for multiple diseases. The DNAs we tested formed chimeric HBsAg virus-like particles (VLPs). Thus, our results have implications for the development of vaccination strategies using either chimeric HBsAg DNA or VLP vaccines. HBsAg is the globally administered vaccine for hepatitis B virus infection, inviting its usage as a vector for the delivery of immunogens from other diseases.

Social innovation and social enterprise : evidence from Australia

‘Social innovation’ is a construct increasingly used to explain the practices, processes and actors through which sustained positive transformation occurs in the network society (Mulgan, G., Tucker, S., Ali, R., Sander, B. (2007). Social innovation: What it is, why it matters and how can it be accelerated. Oxford:Skoll Centre for Social Entrepreneurship; Phills, J. A., Deiglmeier, K., & Miller, D. T. Stanford Social Innovation Review, 6(4):34–43, 2008.). Social innovation has been defined as a “novel solution to a social problem that is more effective, efficient, sustainable, or just than existing solutions, and for which the value created accrues primarily to society as a whole rather than private individuals.” (Phills,J. A., Deiglmeier, K., & Miller, D. T. Stanford Social Innovation Review, 6 (4):34–43, 2008: 34.) Emergent ideas of social innovation challenge some traditional understandings of the nature and role of the Third Sector, as well as shining a light on those enterprises within the social economy that configure resources in novel ways. In this context, social enterprises – which provide a social or community benefit and trade to fulfil their mission – have attracted considerable policy attention as one source of social innovation within a wider field of action (see Leadbeater, C. (2007). ‘Social enterprise and social innovation: Strategies for the next 10 years’, Cabinet office,Office of the third sector http://www.charlesleadbeater.net/cms xstandard/social_enterprise_innovation.pdf. Last accessed 19/5/2011.). And yet, while social enterprise seems to have gained some symbolic traction in society, there is to date relatively limited evidence of its real world impacts.(Dart, R. Not for Profit Management and Leadership, 14(4):411–424, 2004.) In other words, we do not know much about the social innovation capabilities and effects of social enterprise. In this chapter, we consider the social innovation practices of social enterprise, drawing on Mulgan, G., Tucker, S., Ali, R., Sander, B. (2007). Social innovation: What it is, why it matters and how can it be accelerated. Oxford: Skoll Centre for Social Entrepreneurship: 5) three dimensions of social innovation: new combinations or hybrids of existing elements; cutting across organisational, sectoral and disciplinary boundaries; and leaving behind compelling new relationships. Based on a detailed survey of 365 Australian social enterprises, we examine their self-reported business and mission-related innovations, the ways in which they configure and access resources and the practices through which they diffuse innovation in support of their mission. We then consider how these findings inform our understanding of the social innovation capabilities and effects of social enterprise,and their implications for public policy development.

A new life of Hans Christian Andersen : a study of the ‘peculiar nature’ of an author’s life

A review of "Hans Christian Andersen : European Witness" by Paul Binding (Yale UP, 2014). How a writer bears witness to his age is necessarily the expression of many things, not least the possibly quite peculiar nature of an author’s life. Literary works often emerge from complex upbringings, from periods of youthful isolation spent reading and writing. More still seem to have been written as a result of the fraught relationships that befall authors, perhaps because authors so often view their relationships with a degree of creative and critical distance. And yet, if a writer’s output evidences an unusual life, it also witnesses broader questions being asked by a community as a whole. At some level, even the most remarkable figures are typical of their age, and reflections of it. By the close of Paul Binding’s study of the life and works of Hans Christian Andersen (1805–75), we are reminded that extraordinary feats of originality and imagination are often the result of how unique minds enter wider discourses...

Modernismens förespråkare : Gösta Stenman och hans konstsalong

This dissertation, based on material from Stenman s vast private archive, examines the role played by Swedish-speaking Finnish art dealer Gösta Stenman (1888-1947) and his art gallery, Stenmans Konstsalong, in the Finnish and Swedish art worlds from 1911 to 1947. This archive is examined here for the first time. The analytical framework used for this empirical study derives from Pierre Bourdieu s sociological theories. An art-sociological approach allows for the inclusion of more mechanisms at work in the art world than are typically embraced in such inquiries. This approach provides a fuller understanding of how Stenman attained his standing and central role in the art world in Finland as well as Sweden; enabling us to appreciate how he came to occupy such a prominent position in current art historical writing. All of these issues constitute new areas of research. Taking his cues from the contemporary art world of Paris, Stenman became the year 1914 a modern art dealer like no other in the Nordic countries. This dissertation represents the first academic investigation into his operations, strategies, and objectives, offering insight into not only the art dealer himself but also the functioning of the art market one of the most vital aspects of the art world. A by-product of this work, is that the modern art market in Finland is portrayed, including essential issues related to its growth and development as well as how it altered the conditions under which art could be produced, exhibited and promoted and what this entailed for the art world at large, artists and patrons alike. This first systematic analysis of the operations of Stenman s Konstsalong offers greater understanding of the art worlds of Sweden and Finland in the early twentieth century. The work also looks at how an agent of the art market could move between the fields of art in Sweden and Finland. The manner in which Stenman promoted individual artists, including his relationships with Tyko Sallinen, Helene Schjerfbeck, Juho Mäkelä, Jalmari Ruokokoski, Siri Derkert, Esther Kjerner, Eva Bagge, and many others, also falls within this purview. Stenman s contract with Sallinen from 1913 stands out as a new phenomenon in Finnish art promotion, whereby an artistic career became established via a far-sighted, strategic promotional program. The case study of Stenman s promotion of Schjerfbeck in Sweden provides evidence of the increasingly advanced nature of Stenman s strategies. The title of the dissertation, The Promoter of Modernism, attempts to convey that Stenman was the consummate modernist, modern in his thoughts, his actions, and his approach to art. Keywords: Gösta Stenman, Stenmans konstsalong, Stenmans dotter, art market, modernism, collecting, Novembergruppen, Helene Schjerfbeck, Tyko Sallinen, Juho Mäkelä, Jalmari Ruokokoski, Wäinö Aaltonen, Siri Derkert, Åke Göransson, Esther Kjerner, Eva Bagge.

Kauppa, verkosto ja kaapparisota : Turkulaisen kirkonmiehen Paavali Scheelin ja Danzigin porvarin Hans Chonnertin kauppayhteydet 1509–1516

Työ on tapaustutkimus turkulaisen arkkidiakonin ja tuomiorovastin Paavali Scheelin ja Danzigin porvarin Hans Chonnertin sekä tämän pojan Hans Chonnert nuoremman kaupankäynnistä ja kaupan organisaatiosta. Työn pääasiallisena lähdeaineistona on käytetty Paavali Scheelin kirjekokoelmaa vuosilta 1509–1516. Suomen keskiajan lähteiden joukossa ainutlaatuinen kirjekokoelma mahdollistaa henkilötasolle ulottuvan tarkastelun sekä kaupassa ja henkilöverkostossa ilmenevien muutosten seuraamisen. Kirjekokoelman ohella on käytetty laajasti muita Itämeren piirin editoituja aikalaislähteitä. Aineiston lähiluvulla on hahmoteltu Scheelin ja Chonnertin kauppaverkosto: kaupan kannalta keskeiset henkilösuhteet ja henkilösuhteiden merkitys kaupassa. Verkoston kannalta olennaista on henkilöiden erilaisten roolien erottelu sekä kauppiaan, laivurin, lähetin ja velallisen roolien merkitys kauppaverkostossa. Scheelin ja Chonnertin kauppakontaktit osuvat osittain samalle ajalle Itämerellä 1500-luvun alussa käytyjen sotien kanssa. Tanskan ja Ruotsin unionikiistat sekä Tanskan ja Lyypekin (hansan) väliset kauppakiistat johtivat 1500-luvun alussa monivuotisiin sotiin, joiden yhteisenä piirteenä oli kaapparitoiminta vastustajan rannikoilla ja Itämeren keskeisillä kauppareiteillä. Itämeren kaapparisota muodostaa Scheelin ja Chonnertin kauppaverkoston kontekstin vuosina 1509–1512. Kaapparisodan loppuminen vuonna 1512 mahdollistaa Scheelin ja Chonnertin kauppaverkoston sodan- ja rauhanajan organisaation ja toiminnan vertailun. Scheelin ja Chonnertin kauppaverkoston ytimen muodosti pieni kauppiaiden ydinjoukko, johon kuului Turussa sekä kirkonmiehiä että porvareita. Ydinjoukon toiminta perustui luottamukseen, luottoihin, henkilökohtaisiin ystävyyssuhteisiin ja tiiviiseen informaation vaihtoon kirjeitse tai lähettien välityksellä. Vaikka purjehdus oli kaupankäynnin elinehto, laivureiden rooli kauppaverkostossa oli toissijainen. Sodan loppuminen Itämerellä johti laivureiden täydelliseen vaihtumiseen vuosien 1512–1513 aikana. Kauppaverkoston ydinryhmä sen sijaan säilyi samana, ja sen yhteistoiminta tiivistyi. Laajemmassa kontekstissa tapaustutkimus johtaa kolmeen päätelmään: 1) Paavali Scheelin omissa nimissään käymä kauppa oli normaali osa Turun tuomiokapitulin toimintaa; 2) turkulaiset kirkonmiehet ja porvarit tekivät kaupan saralla pitkälle menevää yhteistyötä, ja heidän kauppaverkostonsa olivat kytköksissä toisiinsa; 3) tanskalaisten monivuotinen kaapparitoiminta ei estänyt kaupankäyntiä Turun ja Danzigin välillä.

"Han är en trollkarl. Alla skriver laudatur som går på hans lektioner" : en studie om elevernas uppfattningar om orsakerna till toppresultat i svenska i tre finska gymnasier

Tämä pro gradu -tutkielma on tehty osana Svenska i toppen -projektia, joka alkoi syksyllä 2008 Pohjoismaisten kielten ja pohjoismaisen kirjallisuuden laitoksella. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat lukiolaisten näkökulmasta hyvien tulosten saavuttamiseen ruotsin ylioppilaskirjoituksissa kolmessa suomenkielisessä lukiossa, jotka sijaitsevat Turun, Tampereen ja Joensuun seuduilla. Lisäksi tavoitteena on selvittää, miten maantieteelliset tekijät vaikuttavat opiskelijoiden ruotsin kielen osaamiseen sekä mitä eroja on keskipitkän ja pitkän ruotsin oppimäärän opiskelijoiden asenteissa kieltä kohtaan. Tutkielman aineistona on kolme ryhmähaastattelua, joihin on osallistunut 14 lukiolaista, 11 tyttöä ja 3 poikaa. Haastattelut on tehty joulukuussa 2008 sekä tammi- ja maaliskuussa 2009. Haastatteluissa on käytetty strukturoitua kyselylomaketta, jossa kysytään opiskelijoiden näkemyksiä ruotsin opiskelusta. Tutkimusmenetelmänä on kvalitatiivinen tutkimusote, jossa on piirteitä kolmesta eri menetelmästä: tapaustutkimuksesta, etnografisesta tutkimuksesta sekä temaattisesta analyysistä. Tärkeimpänä teoriataustana on ruotsi toisena kielenä -tutkimus, oppiminen sosiokonstruktivistisena ilmiönä sekä motivaatiotutkimus. Tarkastelen kielenoppijaa luokkahuoneessa sosiaalisena osallistujana omassa oppimisprosessissaan. Oppiminen nähdään kokonaisuutena, johon kuuluu eri osa-alueita, esimerkiksi koulujen käytännöt, yhteisön vaikutus oppimiseen sekä opiskelijan identiteetin muokkautuminen kouluyhteisössä. Motivaatiota tarkastelen kielenoppimisen näkökulmasta, ja se koostuu erilaisista dynaamisista vaiheista, esimerkiksi tavoitteiden asettamisesta oppimisprosessin alussa, valintojen tekemisestä sekä motivaation ylläpitämisestä oppimisprosessin kuluessa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että suurin yksittäinen syy menestykseen opiskelijoiden näkökulmasta on opettaja, joka omalla toiminnallaan voi merkittävästi parantaa opiskelijoiden oppimisedellytyksiä. Työhön panostaminen, opiskelijoiden yksilöllinen kohtaaminen myös luokkahuoneen ulkopuolella ja esimerkiksi omien oppimateriaalien valmistaminen ovat opettajaan liittyviä tekijöitä, jotka voivat nostaa opiskelijoiden motivaatiota huomattavasti. Myös lukion maantieteellisellä sijainnilla on vaikutusta. Paikkakunnilla, joilla ruotsin kieltä käytetään vähän, korostuu opettajan rooli kielellisen oppimisympäristön luomisessa. Keskipitkän ja pitkän ruotsin opiskelijoiden välillä ei tutkimuksessa ilmene eroja asenteissa kieltä kohtaan.