Lacan, Gödel, a ciência e a verdade

Jaques Lacan, the thinker who proposes a return to the fundamentals of psychoanalysis in Freud states that the math would face as a privileged way of transmission of knowledge by the science. Although he was a follower of the mathematization of nature as the foundation of modern science, for him this principle does not imply eliminating the subject that produces it. That would be equivalent to saying that there can not be a language, whatever, even the math, that may "erases" the subject assumption in science. In the text The science and the truth we will try to introduce the idea, not so simple, by the way, the truth as the cause. Citing the framework of the causes in Aristotle, Lacan will speak of a homology between the truth as formal cause, in the case of science, and the truth as material cause, on the side of psychoanalysis. Among its aims with this text, he wants to establish that the unconscious of the subject would be none other than the subject of science. The famous incompleteness theorems of logical-mathematical Kurt Gödel enter here as a chapter of this issue. Recognized as true watershed, these theorems have to be remembered as revealing even outside the mathematical environment, and Lacan himself is not indifferent to this. He makes mention of Gödel's name and draws some observations apparently modest support for his own theory. Since some technical sophisticated knowledges awaits the reader who intends understand this supposed corroboration that Gödel provides to psychoanalysis, introduce the student of Lacan in the use he makes of the incompleteness theorems is the objective of this work. In The science and the truth, which fits us to locate the name of Gödel, one must question how seize such an idea without incurring the extrapolation and abuse of mathematical knowledge, almost trivial in this case. Thus, this paper aims to introduce the reader to the reasoning behind the theorems of Gödel, acquaint him about the Lacan’s mathematical claims, and indicate how to proceed using this implicit math in the text The science and the truth.

Philipp Cavolini's Abhandlungen über Pflanzen-thiere des Mittelmeers / aus dem Italienischen übersetzt von Wilhelm Sprengel ; und herausgegeben von Kurt Sprengel.

1813

Tallenteen suhteellinen itsenäisyys. Kurt Krenin ja Wienin aktionistien tallennuskäsitysten kohtaamisia

Tutkielma käsittelee avantgarde-elokuvaohjaaja Kurt Krenin tekemiä Wienin aktionistien performansseja tallentavia elokuvia. Se lähestyy elokuvia kahden eri osapuolen ja heidän maailmankatsomustensa kohtaamisena. Ensisijaisena tutkimuskohteena on osapuolten käsitykset tallentamisesta ja niiden kohtaaminen: erot, ristiriitaisuudet sekä vuorovaikutus. Tässä kohtaamisessa tallenteen suhde tapahtumaan näyttäytyy monimuotoisissa riippuvuussuhteissa. Aktionistit edustavat radikaalia avantgardistiselle performanssitaiteelle tyypillistä ajattelutapaa, joka välttää taideobjektien tuottamista. Heidän taiteessaan ristiriidan muodostavat pyrkimys vuorovaikutteisuuteen jatkuvan muutoksen kanssa sekä tarve tuottaa marginaalisista performansseistaan tallenteita yleisön saavuttamiseksi. Aktionistien tarve mahdollisimman indeksisiin tallenteisiin ei kohtaa Krenin persoonallisen tyylin kanssa. Kren edustaa strukturalistista elokuvaa. Tätä kautta hänen tyyliään kuvaavat järjestelmällisyys sekä kiinnostus elokuvan leikkauksen kokemusta kohtaan. Itse kuvamateriaalin sisältö on toissijaista Krenille. Samalla Krenin tyyliä kuvaavat hänen kiinnostuksensa epämääräiseen ja epäselvään sekä hänen harhaileva tapansa kuvata ympäristöään. Nämä piirteet avaavat Krenin teosten ainutlaatuista dokumentaarisuutta, minkä purkaminen on myös tutkielman tärkeä osa. Krenin elokuvien dokumentaarisuus hahmottuu suhteessa avoimeen, vuorovaikutteiseen ja hahmottoman rajaa hipovaan nykyhetkeen. Tämä ilmenee etenkin Krenin tavassa korostaa kuvaushetkeä ja filmin luonnetta materiaalisena objektina. Toinen Krenin elokuvien dokumentaarisuudelle olennainen piirre on hänen matemaattisen järjestelmällinen tapansa leikata. Tarttumalla huolellisesti vähäiseen kuvamateriaaliinsa Kren korostaa nimenomaan tuon materiaalin olemassaoloa ja sen järjestystä. Krenin dokumentaarisuus ei ole illusionistista, vaan ilmenee erityislaatuisena filmin välittömän materiaalisen tason ja leikkauksen abstraktin tason kohtaamisessa. Viime kädessä dokumentaarisuus kuitenkin kiinnittyy materiaaliseen tasoonsa. Krenin elokuvat korostavat dokumentaarisuuden liikettä ja kontekstisidonnaisuutta. Tutkielma pyrkii myös purkamaan performanssitaiteelle yleistä tapaa hahmottaa tapahtuma ja tallenne hierarkisessa suhteessa. Tämän hierarkisen suhteen sijaan tutkielma hahmottaa tapahtuman ja sen tallenteen saman ilmiön rinnakkaisina ja vuorovaikutteisina osina.

Professor Kurt Bergel speaking at the dedication for Moulton Hall, Chapman College, Orange, California

Professor Kurt Bergel speaking at the dedication for Moulton Hall, Chapman College, Orange, California,1975. This building is named in memory of an artist and patroness of the arts, Nellie Gail Moulton. Within this structure are the departments of Art, Communications, and Theatre/Dance as well as the Guggenheim Gallery and Waltmar Theatre. Waltmar Theatre was a gift from the late Walter and Margaret Schmid.

De Kronecker à Gödel via Hilbert. Les fondements arithmétiques et une crise sans fondement

La crise des fondements n’a pas affecté les fondements arithmétiques du constructivisme de Kronecker, Bien plutôt, c’est le finitisme kroneckerien de la théorie de l’arithmétique générale ou polynomiale qui a permis à Hilbert de surmonter la crise des fondements ensemblistes et qui a poussé Gödel, inspiré par Hilbert, à proposer une extension du point de vue finitiste pour obtenir une preuve constructive de la consistance de l’arithmétique dans son interprétation fonctionnelle « Dialectica ».

Música y teatro escolar : la ópera de catro cuartos de Bertold Brecht y Kurt Weill.

Resumen basado en el del autor. Resumen en castellano e inglés

"I'm not a box. There's more than four sides to me." : En kvalitativ textanalys av karaktären Kurt Hummel och den homosexuella stereotypen

Arbetet består av en närläsning av karaktären Kurt Hummel i tv-serien Glee med fokus på stereotyper för homosexuella män, och hur Kurt förhåller sig till dem stereotyperna. Studien är gjord utifrån ett queerteoretiskt perspektiv och visar att Kurt i viss mån framställs stereotypt i seriens tidigare avsnitt, men att han efter hand uppvisar ett djup och komplexitet som man inte ofta ser hos homosexuella karaktärer på tv.