Beethoven's Violinists: The Influence of Clement, Viotti, and the French School on Beethoven's Violin Compositions

Over the course of his career, Ludwig van Beethoven (1770–1827) admired and befriended many violin virtuosos. In addition to being renowned performers, many of these virtuosos were prolific composers in their own right. Through their own compositions, interpretive style and new technical contributions, they inspired some of Beethoven’s most beloved violin works. This dissertation places a selection of Beethoven’s violin compositions in historical and stylistic context through an examination of related compositions by Giovanni Battista Viotti (1755–1824), Pierre Rode (1774–1830) and Franz Clement (1780–1842). The works of these violin virtuosos have been presented along with those of Beethoven in a three-part recital series designed to reveal the compositional, technical and artistic influences of each virtuoso. Viotti’s Violin Concerto No. 2 in E major and Rode’s Violin Concerto No. 10 in B minor serve as examples from the French violin concerto genre, and demonstrate compositional and stylistic idioms that affected Beethoven’s own compositions. Through their official dedications, Beethoven’s last two violin sonatas, the Op. 47, or Kreutzer, in A major, dedicated to Rodolphe Kreutzer, and Op. 96 in G major, dedicated to Pierre Rode, show the composer’s reverence for these great artistic personalities. Beethoven originally dedicated his Violin Concerto in D major, Op. 61, to Franz Clement. This work displays striking similarities to Clement’s own Violin Concerto in D major, which suggests that the two men had a close working relationship and great respect for one another. The first recital was performed in Ulrich Recital Hall; the second and third recitals were performed in Gildenhorn Recital Hall at the University of Maryland. All three performances were collaborations with pianist, Hsiang-Ling Hsiao. A Recording of the first program can be found in the Digital Repository at the University of Maryland (DRUM). Recordings of the second and third recitals can be accessed at the University of Maryland Hornbake Library.

O estranho perfeito: a música orquestral de Franz Zappa. -

Coordenação de Aperfeiçoamento de Pessoal de Nível Superior (CAPES)

Das Übersetzen von Texten der Musikgattung Lied : am Beispiel von zehn Liedern aus dem Zyklus Winterreise von Franz Schubert und deren Übersetzungen

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on edistää ja kehittää saksalaisen liedmusiikin suomennosten tutkimusta. Tutkimusaineistona on käytetty kymmentä laulua Franz Schubertin säveltämästä laulusarjasta Winterreise (1827), joka pohjautuu Wilhelm Müllerin runoihin, ja Kyllikki Solanterän suomennoksia (1960) kyseisistä lauluista. Lähtökohtana oli lähtökielinen teksti, johon suomennosta verrattiin. Hypoteesina oli, että tavulukujen merkitys liedmusiikin kääntämisessä on suurempi kuin muiden lingvististen tai semanttisten ominaisuuksien, koska musiikki ja nuotit asettavat tiukat rajat käännökselle, eikä kääntäjä voi muuttaa kappaleen musiikillista rakennetta. Sanatarkan käännöksen sijaan kääntäjän tulee pyrkiä säilyttämään kappaleen semanttinen sisältö ja tunnelma riimejä unohtamatta. Aluksi kerrotaan taustatietoja säveltäjästä, sanoittajasta, teoksesta, liedmusiikista ja kääntäjästä. Teoriaosiossa kartoitetaan, mihin kategorioihin liedtekstien kääntäminen voidaan luokitella kuuluvaksi. Analyysi pohjautuu Wittbrodtin luokitteluun (1995). Teoriaosiossa käsitellään myös ekvivalenssia, adekvaattisuutta, näennäiskäännöksiä, tyyliä, uskollisuutta alkuperäisteokselle, vapaan kääntämisen rajoja ja käännösvirheitä tutkittavasta materiaalista valikoitujen esimerkkien pohjalta. Esimerkkejä edeltää aina teoriaosuus. Varsinainen vertailuosio, jossa vertaillaan lähtö- ja kohdetekstejä, on jaettu kuuteen osioon: säe- ja säkeistöluvut, sanaluvut, tavuluvut, kirjaimien poisjättö, suorat ja epäsuorat kysymykset sekä kappaleiden nimet. Sana- ja tavulukujen eroavaisuuksista esitetään myös taulukot. Sana- ja tavulukujen kohdalla pohditaan, mistä erot johtuvat. Kaiken kaikkiaan pohditaan myös, ovatko käännösratkaisut onnistuneita, ja miten kääntäjä on niihin päätynyt. Laulettavuutta käsittelevässä osiossa esitetään ensin aikaisempia pohdintoja ja tutkimustuloksia kyseisestä aiheesta. Lopuksi teen Mannilan Blueprint-metodin (2005) mukaiset testit. Metriikkatestin teen esimerkinomaisesti yhdelle säkeistölle ja musikaalisen testin teen kaikille kymmenelle laululle. Musikaalisessa testissä analysoidaan tarkemmin lähtökielisiä säkeitä ja niiden suomenkielisiä vastineita, joiden tavuluvut eroavat toisistaan. Loppupäätelmiä edeltävässä luvussa esitetään vielä suomalaisen lauluntekijän ajatuksia sanoittamisesta. Hypoteesi tavuluvuista osoittautui oikeaksi. 146 säkeestä vain viidessä eivät lähtö- ja kohdetekstin tavuluvut olleet identtiset, mikä todistaa sen, että kääntäjä pyrkii säilyttämään kappaleen rytmin. Kääntäjä on myös säilyttänyt kappaleiden riimit, mikä vaikuttaa osaltaan rytmin säilymiseen. Sanalukujen kohdalla taas vain 16 säkeellä oli identtiset sanaluvut, mikä kertoo siitä, että niitä tärkeämpää on säilyttää kappaleen semanttinen sisältö ja tunnelma. Käännösten voidaan katsoa kuuluvan useaan kategoriaan. Kappaleiden käännökset ovat suurimmalta osin ekvivalentteja, mutta osittain ne voidaan luokitella näennäiskäännöksiksi. Tyyli ei ole säilynyt virheettömänä aivan jokaisessa käännöksessä, mutta yhtään kääntäjän puutteellisesta kieli- tai kääntämistaidosta johtuvaa käännösvirhettä kappaleissa ei ole. Suomentaja ei ole tuottanut yhtään täydellisen sanatarkkaa käännöstä, vaikka leksikaalinen ero on osittain vain hiuksenhieno. Tämä osoittaa sen, että vapaan kääntämisen aste on liedmusiikin suomennoksissa suhteellisen korkea. Kaiken kaikkiaan Solanterän käännöksiä voi pitää suhteellisen onnistuneina.

Studio portrait of Franz Matthiesen; London Portraits Men

Digital Image

Portrait of Franz Matthiesen; London Portraits Men

Digital Image

Portrait of Franz Catzenstein with his uncle Ernst Gottschalk.

Digital Image

Portrait of Franz Catzenstein and his little sister Ellen. Portraits Children

Digital Image

Portrait of Aenny Catzenstein nee Gottschalk holding her infant son Franz Portraits Family

Digital Image

Portrait of Franz Matthiesen.

Digital Image

Studio portrait of Franz Matthiesen Portraits Men

Digital Image

Franz Matthiesen outdoors with his second wife Katherina Früh outside of Franz's Carton Hill home; London.

Digital Image

Franz Matthiesen and his mother Aenny Catzenstein nee Gottschalk; Oslo Court, London.

At the time Franz was ill with cancer but Aenny did not know.

Arthur Liebert, Albert Einstein, Franz Oppenheimer, Mrs. Kurt Goldstein, Fritz Medicus and Arthur Liebert's son walking outside the Grand Hotel Curhaus during the Davoser Hochschulkurse; Davos, Switzerland Portraits Groups

The Davoser Hochschulkurse took place for the first time in 1928. Mainly university teachers from Germany, France, Switzerland (perhaps elsewhere) offered lectures to students recovering from tuberculosis at the health resort in the Swiss mountains. The lecturers were accommodated at the Grand Hotel Curhaus, where the lectures also took place.

Lucien Levy-Bruehl, Albert Einstein, Franz Oppenheimer, Arthur Liebert and his son, Paul Tillich, unidentified woman and Mrs. Charles Blondel outside the Grand Hotel Curhaus during the Davoser Hochschulkurse; Davos, Switzerland Portraits Groups

The Davoser Hochschulkurse took place for the first time in 1928. Mainly university teachers from Germany, France, Switzerland (perhaps elsewhere) offered lectures to students recovering from tuberculosis at the health resort in the Swiss mountains. The lecturers were accommodated at the Grand Hotel Curhaus, where the lectures also took place.

Henriette Gottschalk nee Rothschild with her grandson Franz Catzenstein at the dining table in her garden.

Digital Image