515 resultados para Flexor tendon
Resumo:
Sormen koukistajajännevamman korjauksen jälkeisen aktiivisen mobilisaation on todettu johtavan parempaan toiminnalliseen lopputulokseen kuin nykyisin yleisesti käytetyn dynaamisen mobilisaation. Aktiivisen mobilisaation ongelma on jännekorjauksen pettämisriskin lisääntyminen nykyisten ommeltekniikoiden riittämättömän vahvuuden vuoksi. Jännekorjauksen lujuutta on parannettu kehittämällä monisäieommeltekniikoita, joissa jänteeseen tehdään useita rinnakkaisia ydinompeleita. Niiden kliinistä käyttöä rajoittaa kuitenkin monimutkainen ja aikaa vievä tekninen suoritus. Käden koukistajajännekorjauksessa käytetään yleisesti sulamattomia ommelmateriaaleja. Nykyiset käytössä olevat biohajoavat langat heikkenevät liian nopeasti jänteen paranemiseen nähden. Biohajoavan laktidistereokopolymeeri (PLDLA) 96/4 – langan vetolujuuden puoliintumisajan sekä kudosominaisuuksien on aiemmin todettu soveltuvan koukistajajännekorjaukseen. Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää välittömän aktiivisen mobilisaation kestävä ja toteutukseltaan yksinkertainen käden koukistajajännekorjausmenetelmä biohajoavaa PLDLA 96/4 –materiaalia käyttäen. Tutkimuksessa analysoitiin viiden eri yleisesti käytetyn koukistajajänneompeleen biomekaanisia ominaisuuksia staattisessa vetolujuustestauksessa ydinompeleen rakenteellisten ominaisuuksien – 1) säikeiden (lankojen) lukumäärän, 2) langan paksuuden ja 3) ompeleen konfiguraation – vaikutuksen selvittämiseksi jännekorjauksen pettämiseen ja vahvuuteen. Jännekorjausten näkyvän avautumisen todettiin alkavan perifeerisen ompeleen pettäessä voima-venymäkäyrän myötöpisteessä. Ydinompeleen lankojen lukumäärän lisääminen paransi ompeleen pitokykyä jänteessä ja suurensi korjauksen myötövoimaa. Sen sijaan paksumman (vahvemman) langan käyttäminen tai ompeleen konfiguraatio eivät vaikuttaneet myötövoimaan. Tulosten perusteella tutkittiin mahdollisuuksia lisätä ompeleen pitokykyä jänteestä yksinkertaisella monisäieompeleella, jossa ydinommel tehtiin kolmen säikeen polyesterilangalla tai nauhamaisen rakenteen omaavalla kolmen säikeen polyesterilangalla. Nauhamainen rakenne lisäsi merkitsevästi ompeleen pitokykyä jänteessä parantaen myötövoimaa sekä maksimivoimaa. Korjauksen vahvuus ylitti aktiivisen mobilisaation jännekorjaukseen kohdistaman kuormitustason. PLDLA 96/4 –langan soveltuvuutta koukistajajännekorjaukseen selvitettiin tutkimalla langan biomekaanisia ominaisuuksia ja solmujen pito-ominaisuuksia staattisessa vetolujuustestauksessa verrattuna yleisimmin jännekorjauksessa käytettävään punottuun polyesterilankaan (Ticron®). PLDLA –langan todettiin soveltuvan hyvin koukistajajännekorjaukseen, sillä se on polyesterilankaa venymättömämpi ja solmujen pitävyys on parempi. Viimeisessä vaiheessa tutkittiin PLDLA 96/4 –langasta valmistetulla kolmisäikeisellä, nauhamaisella jännekorjausvälineellä tehdyn jännekorjauksen kestävyyttä staattisessa vetolujuustestauksessa sekä syklisessä kuormituksessa, joka simuloi staattista testausta paremmin mobilisaation toistuvaa kuormitusta. PLDLA-korjauksen vahvuus ylitti sekä staattisessa että syklisessä kuormituksessa aktiivisen mobilisaation edellyttämän vahvuuden. Nauhamaista litteää ommelmateriaalia ei aiemmin ole tutkittu tai käytetty käden koukistajajännekorjauksessa. Tässä tutkimuksessa ommelmateriaalin nauhamainen rakenne paransi merkitsevästi jännekorjauksen vahvuutta, minkä arvioidaan johtuvan lisääntyneestä kontaktipinnasta jänteen ja ommelmateriaalin välillä estäen ompeleen läpileikkautumista jänteessä. Tutkimuksessa biohajoavasta PLDLA –materiaalista valmistetulla rakenteeltaan nauhamaisella kolmisäikeisellä langalla tehdyn jännekorjauksen vahvuus saavutti aktiivisen mobilisaation edellyttämän tason. Lisäksi uusi menetelmä on helppokäyttöinen ja sillä vältetään perinteisten monisäieompeleiden tekniseen suoritukseen liittyvät ongelmat.
Resumo:
Fundação de Amparo à Pesquisa do Estado de São Paulo (FAPESP)
Resumo:
The aim of this study was to describe the tenovaginoscopic approach to the bovine common digital flexor tendon sheath (CDFTS). A comparative anatomical, ultrasonographic and endoscopic study was undertaken using 26 healthy cadaver feet from adult dairy cows. Tenovaginoscopy was performed using a rigid, 30 degrees arthroscope (length 18 cm; outer diameter 4mm) enabling a direct view of the synovial cavity and the following structures: digital flexor tendons, digital annular ligaments, lateral and medial pouches, three mesotendons, the vinculum of the superficial digital flexor tendon, and a slot-shaped opening in the manicaflexoria of the hind feet. Additionally, four clinical cases of septic tenosynovitis treated with lavage under tenovaginoscopic control were examined. Tenovaginoscopy represents a feasible, minimally invasive method for the diagnosis and treatment of septic tenosynovitis of the CDFTS, which allows the degree of alterations of the normal structures to be evaluated.
Resumo:
Hand surgeons continue to search for the best surgical flexor tendon repair and treatment of the tendon sheaths and pulleys, and they are attempting to establish postoperative regimens that fit diverse clinical needs. It is the purpose of this report to present the current views, methods, and suggestions of six senior hand surgeons from six different countries - all experienced in tendon repair and reconstruction. Although certainly there is common ground, the report presents provocative views and approaches. The report reflects an update in the views of the committee. We hope that it is helpful to surgeons and therapists in treating flexor tendon injuries.
Resumo:
In this chapter we present our experience with treatment of zone 2 flexor tendon repair using a six-strand repair technique combined with postoperative place-and-hold exercise. The six-strand Lim/Tsai repair technique combined with place-and-hold exercises demonstrated better digital function compared to a two-strand repair without place-and-hold exercises. Range of motion in the Lim/Tsai repair group appeared to be increased without a higher rate of ruptures but with a shorter rehabilitation period. The fact that the two groups differed in both suture techniques and rehabilitation programs made it impossible to know whether the better results in the group of Lim/Tsai were due to the six-strand repair or the place-and-hold exercises or both. Despite the obvious benefit of early active mobilization, an active motion protocol may not always be possible to apply in a substantial number of patients due to concomitant injuries, the quality of the surgical repair or patient factors (swelling, pain, limited compliance). Since August 2006 a staged rehabilitation program (“stop and go”) was introduced within our unit using early active controlled flexion (green), place-and-hold (yellow), or passive flexion exercises (red) introduced by Kleinert-Duran. Our experience using the six-strand suture repair technique and “stop and go” is outlined.
Resumo:
Collagen synthesis inhibition potentially can reduce adhesion formation after tendon injury but also may affect cutaneous wound healing. We hypothesized that a novel orally administered collagen synthesis inhibitor (CPHI-I) would substantially reduce flexor tendon adhesions after injury, without any clinically important effect on cutaneous wound healing. The experiments were performed in a rat model with an in-continuity crush injury model in the rat hindfoot flexor tendon to provoke adhesion formation. Assays of dermal collagen production and the rate of healing of an excised wound were performed to assess cutaneous wound healing. Animals in the treatment groups received CPHI-I for 1, 2, or 6 weeks and were assessed at either 2 or 6 weeks. The work of flexion in the injured digit was reduced in the CPHI-I-treated animals compared with control animals, (0.188 J versus 0.0307 J at 2 weeks, and 0.0231 J versus 0.0331 J at 6 weeks) The cutaneous wound healing rate was similar in all animals, but dermal collagen synthesis was reduced in the treated animals. The CPHI-I seems to reduce tendon adhesion, and although collagen synthesis was reduced in cutaneous wounds, CPHI-I did not retard wound healing.
Resumo:
In the present study, the effects of intralesional injections of beta-aminopropionitrile fumarate (BAPN-F) was assessed in equine experimental tendinitis. BAPN-F is a lathyrogen which inhibits crosslinking of collagen, permitting more time for parallel reorientation of the repair tissue. Sixteen two-year-old Arabian horses without health problems were used in this experiment. The animals were divided into two groups: group one was left in box rest, and group two was submitted to controlled exercise during the experiment. Tendinitis was induced with collagenase in the superficial flexor tendon of both forelimbs. Twenty days after the induction of tendinitis, intralesional treatment with BAPN-F was performed and the contralateral limbs received saline. A biopsy was obtained and gross and histopathological analysis was performed on the 150th day of the experiment. The collagen fibrillar alignment pattern in the heating area was better in the BAPN-F group submitted to controlled exercise than in the other group, as observed by sonographic and histopathologic examination. The present results indicate that BAPN-F in combination with controlled loading improved sear remodeling and tendon wound collagen maturation.
Resumo:
Fundação de Amparo à Pesquisa do Estado de São Paulo (FAPESP)
Resumo:
Coordenação de Aperfeiçoamento de Pessoal de Nível Superior (CAPES)
Resumo:
Coordenação de Aperfeiçoamento de Pessoal de Nível Superior (CAPES)
Resumo:
Pós-graduação em Bases Gerais da Cirurgia - FMB
Resumo:
Aim: Injury of tendons contained within a synovial environment, such as joint, bursa or tendon sheath, frequently fails to heal and releases matrix proteins into the synovial fluid, driving inflammation. This study investigated the effectiveness of cells to seal tendon surfaces and provoke matrix synthesis as a possible effective injectable therapy. Materials & methods: Equine flexor tendon explants were cultured overnight in suspensions of bone marrow and synovium-derived mesenchymal stems cells and, as controls, two sources of fibroblasts, derived from tendon and skin, which adhered to the explants. Release of the most abundant tendon extracellular matrix proteins into the media was assayed, along with specific matrix proteins synthesis by real-time PCR. Results: Release of extracellular matrix proteins was influenced by the coating cell type. Fibroblasts from skin and tendon appeared less capable of preventing the release of matrix proteins than mesenchymal stems cells. Conclusion: The source of cell is an important consideration for cell therapy.
Resumo:
Fundação de Amparo à Pesquisa do Estado de São Paulo (FAPESP)