Stealth-kyvyn merkitys Persianlahden sodassa Wardenin kehäteorian mukaan

Ilmasodankäynnissä on tunnustettu useita teoreetikkoja ja vahvasti nykypäivän ilmasodan-käynnissä on ollut esillä John Warden, jonka teoriaa päästiin käytännössä todistamaan Persi-anlahden sodassa vuonna 1991. Hänen luoman kehäteorian lisäksi sodassa käytettiin laaja-mittaisesti ensimmäisen kerran stealth-kykyä, joka mahdollisti ilmasodankäynnin yllätyksel-lisyyden ja tarkkuuden lisäämisen. Tutkielman tavoitteena on selvittää stealth-kyvyn vaiku-tusta Persianlahden sodassa Wardenin kehäteorian mukaan. Nykyaikaisesta teknologiasta ja varsinkin sen käytöstä on vaikea löytää avoimia lähteitä. Per-sianlahden sota on tämän vuoksi hyvä tutkimuksen kohde tutkittaessa nykyaikaista il-masodankäyntiä, sillä siinä käytetystä stealth-teknologiasta löytyy julkisista lähteistä materi-aalia. Tutkimusstrategiana tutkielmassa on käytetty tapaustutkimusta, jossa tapauksena on Persianlahden sota. Tutkimusmenetelmänä on kirjallisuustutkimus, jonka tarkoituksena on analysoida ja tulkita käytettyjä lähteitä, kuten tutkimuksia ja artikkeleita. Tulokset osoittavat, että Wardenin kehäteoriaa hyödyntämällä stealth-kyvyllä pystyttiin saa-vuttamaan suuri etulyöntiasema Persianlahden sodassa. Kyseisellä kyvyllä saavutettu strate-ginen hyöty oli varsin suurta verrattuna aikaisemmin käytyihin ilmaoperaatioihin. Varsinkin Wardenin kehäteoriaa hyödyntäen stealth-kyvyllä oli mahdollista vaikuttaa suoraan Irakin johtoportaisiin ja muihin oleellisiin komponentteihin järjestelmän toimivuuden kannalta. Persianlahden sodassa Yhdysvallat käytti ensimmäisen kerran stealth-kykyä hyödyntävää hä-vittäjää hankkiakseen yliotteen heti sodan alusta asti. Irak oli hyvin varustautunut ilmapuo-lustuksellisesti, mutta stealth-kyvyn käyttö ensimmäisen kerran strategisella tasolla tuli va-rautuneelle Irakille yllätyksenä. Kyseisen kyvyn hyötyä ei voida siis suoraan projisoida nyky-päivän käytön ja Persianlahden sodan välillä. Stealth-kyvyn yleistymisen myötä myös vasta-keinot ovat kehittyneet ja tänä päivänä ei voida olettaa selviävän yhtä pienillä tappioilla kuin Yhdysvallat selvisi Persianlahden sodassa. Stealth-kyky on myös kriteeri, joka nousee var-masti esille suunniteltaessa seuraajaa Suomen nykyiselle Hornet-hävittäjälle.

Viidennen sukupolven hävittäjien häiveteknologia

Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää viidennen sukupolven hävittäjien häiveteknologian toteutusratkaisuja. On käsitelty miksi häiveteknologiaa tarvitaan sekä vertailtu miten häiveteknologia toteutetaan viidennen sukupolven hävittäjissä. Suomen ilmavoimien päähävittäjäkalusto F/A-18 Hornet edustaa neljättä sukupolvea ja saavuttaa elinkaarensa lopun 2020-luvun lopussa, joten seuraajasta on lähivuosina tehtävä päätös. On siis mahdollista, että seuraajaksi hankitaan jokin viidennen sukupolven hävittäjä häiveteknologialla varustettuna. Viidennen sukupolven hävittäjiä kehitellään ainakin Yhdysvalloissa, Venäjällä, Kiinassa, Intiassa ja Japanissa, mutta tässä tutkielmassa on vertailtu vain Yhdysvaltojen, Venäjän ja Kiinan viidennen sukupolven hävittäjiä. Yhdysvalloilla on tällä hetkellä ainut operaatiokäytössä oleva viidennen sukupolven hävittäjä, Lockheed Martin F-22 Raptor. Raptorin lisäksi Yhdysvalloilla on kehitysvaiheessa oleva Lockheed Martin F-35 Lightning II. Venäjällä on myös kehitysvaiheessa oleva Suhoi PAK FA samoin kuin Kiinalla on Chengdu J-20. Nämä kolme kehitysvaiheessa olevaa viidennen sukupolven hävittäjää on tarkoitus ottaa palveluskäyttöön ennen 2020-lukua. Tutkielman päätutkimuskysymys on, miten häiveteknologia toteutetaan viidennen sukupolven hävittäjissä. Lisäksi tutkielmassa on kaksi alakysymystä. Nämä ovat seuraavat: Miksi häiveteknologiaa tarvitaan? Miten häiveteknologian toteutus eroaa viidennen sukupolven hävittäjissä? Tutkimusmenetelmänä on käytetty kvalitatiivista kirjallisuustutkimusta ja vertailua julkisista lähteistä. Häiveteknologia ei ole mikään uusi innovaatio. Teknologiaa on kehitelty aina 1940-luvulta asti ja yksi tunnetuimmista häivepommikoneista, Lockheed Martinin F-117 Nighthawk, on jo poistunut palvelukäytöstä. Tuolloin häiveominaisuuksien ylläpito ja huolto aiheuttivat merkittäviä kustannuksia tutkasignaalia absorboivien maalien ja materiaalien takia. Viidennen sukupolven hävittäjissä on pyritty vähentämään näiden maalien ja materiaalien käyttöä, jotta käyttökustannukset saataisiin pienennettyä. On panostettu enemmän hävittäjien muodon antamaan suojaan tutkasignaalia vastaan maalien ja materiaalien sijaan. Tämä on nykyaikana mahdollista kehittyneiden tietokoneiden avulla, jotka pystyvät laskemaan optimaalisen muodon hävittäjälle sekä häive- että aerodynaamisten ominaisuuksien kannalta. Tutkasignaalia absorboivia maaleja ja materiaaleja on kuitenkin pakko käyttää erilaisten luukkujen ympärillä sekä muissa reunoissa, joissa muodolla ei saada riittävää vaikutusta.

Menarche, menopause, and breast cancer risk: individual participant meta-analysis, including 118 964 women with breast cancer from 117 epidemiological studies.

BACKGROUND: Menarche and menopause mark the onset and cessation, respectively, of ovarian activity associated with reproduction, and affect breast cancer risk. Our aim was to assess the strengths of their effects and determine whether they depend on characteristics of the tumours or the affected women. METHODS: Individual data from 117 epidemiological studies, including 118 964 women with invasive breast cancer and 306 091 without the disease, none of whom had used menopausal hormone therapy, were included in the analyses. We calculated adjusted relative risks (RRs) associated with menarche and menopause for breast cancer overall, and by tumour histology and by oestrogen receptor expression. FINDINGS: Breast cancer risk increased by a factor of 1·050 (95% CI 1·044-1·057; p<0·0001) for every year younger at menarche, and independently by a smaller amount (1·029, 1·025-1·032; p<0·0001), for every year older at menopause. Premenopausal women had a greater risk of breast cancer than postmenopausal women of an identical age (RR at age 45-54 years 1·43, 1·33-1·52, p<0·001). All three of these associations were attenuated by increasing adiposity among postmenopausal women, but did not vary materially by women's year of birth, ethnic origin, childbearing history, smoking, alcohol consumption, or hormonal contraceptive use. All three associations were stronger for lobular than for ductal tumours (p<0·006 for each comparison). The effect of menopause in women of an identical age and trends by age at menopause were stronger for oestrogen receptor-positive disease than for oestrogen receptor-negative disease (p<0·01 for both comparisons). INTERPRETATION: The effects of menarche and menopause on breast cancer risk might not be acting merely by lengthening women's total number of reproductive years. Endogenous ovarian hormones are more relevant for oestrogen receptor-positive disease than for oestrogen receptor-negative disease and for lobular than for ductal tumours. FUNDING: Cancer Research UK.

Confidential Enquiry into Stillbirths and Deaths in Infancy (PDF 117 KB)

Sixth Report - 2001 Northern Ireland

Friday Facts, September 30, 2011, Vol. 117

Bureau of Nutrition and Health Promotion part of the Iowa Department of Public Health produces of weekly newsletter about the Iowa WIC Program for the State of Iowa citizen.

Friday Facts, October 21, 2011, Vol. 117

Bureau of Nutrition and Health Promotion part of the Iowa Department of Public Health produces of weekly newsletter about the Iowa WIC Program for the State of Iowa citizen.

Development of Performance Properties of Ternary Mixtures and Concrete Pavement Mixture Design and Analysis (MDA): Effect of Paste Quality on Fresh and Hardened Properties of Ternary Mixtures, TPF-5(117), 2012

The purpose of this study was to investigate the effect of cement paste quality on the concrete performance, particularly fresh properties, by changing the water-to-cementitious materials ratio (w/cm), type and dosage of supplementary cementitious materials (SCM), and airvoid system in binary and ternary mixtures. In this experimental program, a total matrix of 54 mixtures with w/cm of 0.40 and 0.45; target air content of 2%, 4%, and 8%; a fixed cementitious content of 600 pounds per cubic yard (pcy), and the incorporation of three types of SCMs at different dosages was prepared. The fine aggregate-to- total aggregate ratio was fixed at 0.42. Workability, rheology, air-void system, setting time, strength, Wenner Probe surface resistivity, and shrinkage were determined. The effects of paste variables on workability are more marked at the higher w/cm. The compressive strength is strongly influenced by the paste quality, dominated by w/cm and air content. Surface resistivity is improved by inclusion of Class F fly ash and slag cement, especially at later ages. Ternary mixtures performed in accordance with their ingredients. The data collected will be used to develop models that will be part of an innovative mix proportioning procedure.

Development of Performance Properties of Ternary Mixtures: Field Demonstrations and Project Summary, TPF-5(117), 2012

Supplementary cementitious materials (SCM) have become common parts of modern concrete practice. The blending of two or three cementitious materials to optimize durability, strength, or economics provides owners, engineers, materials suppliers, and contractors with substantial advantages over mixtures containing only portland cement. However, these advances in concrete technology and engineering have not always been adequately captured in specifications for concrete. Users need specific guidance to assist them in defining the performance requirements for a concrete application and the selection of optimal proportions of the cementitious materials needed to produce the required durable concrete. The fact that blended cements are currently available in many regions increases options for mixtures and thus can complicate the selection process. Both Portland and blended cements have already been optimized by the manufacturer to provide specific properties (such as setting time, shrinkage, and strength gain). The addition of SCMs (as binary, ternary, or even more complex mixtures) can alter these properties, and therefore has the potential to impact the overall performance and applications of concrete. This report is the final of a series of publications describing a project aimed at addressing effective use of ternary systems. The work was conducted in several stages and individual reports have been published at the end of each stage.

The Use of Ternary Mixtures in Concrete, TPF-5(117), 2014

This manual is a summary of the findings of a comprehensive study. Its purpose is to provide engineers with the information they need to make educated decisions on the use of ternary mixtures for constructing concrete structures. It discusses the effects of ternary mixtures on fresh and hardened mixture properties and on concrete sustainability; factors that need to be considered for both structural and mixture design; quality control issues; and three example mixtures from constructed projects

CD 117: nova cultivar de trigo de ampla adaptação

A cultivar de trigo (Triticum aestivum L.) CD 117 foi obtida pela Cooperativa Central de Pesquisa Agrícola, por meio do cruzamento entre os genótipos PF 87373 e OC 938, a partir de uma linha selecionada na geração F6. Após dois anos de ensaios preliminares e cinco anos de avaliação em ensaios de valor de cultivo e uso, a cv. CD 117 foi indicada para cultivo no Rio Grande do Sul, Santa Catarina, Paraná, São Paulo, Mato Grosso do Sul, Mato Grosso, Goiás, Minas Gerais e Distrito Federal. Essa cultivar de trigo apresenta ampla adaptação, elevada qualidade industrial e rendimento médio de grãos de 3.877 kg ha-1, que supera em 6,3% a média das cultivares testemunhas.