Bordering with Culture(s): Europeanization and Cultural Agency at the External Border of the European Union.

Rajallistamisen kulttuuri(t): Eurooppalaistuminen ja kulttuurinen toimijuus Euroopan unionin ulkorajalla Euroopan integraation ja Euroopan unionin laajentumisen myötä EU:n sisärajat ovat avautuneet kun taas sen ulkorajoilla lisääntyvää rajan ylitysten valvontaa on pyritty kompensoimaan yhteistyön merkitystä ja verkostoitumista painottamalla. Tämä tutkimus pyrkii ymmärtämään EU:n ulkorajan muutosten merkitystä paikalliselle hyvinvoinnille sekä laajemmin ylirajaisuuden merkitystä identiteettien rakentamiselle raja-alueilla. EU:n ulkorajalla Puolassa ja Suomessa toteutettavat rajat ylittävät, kulttuuriin ja kulttuuriperintöön liittyvät, projektit kertovat eurooppalaistumisesta ja sen vaikutuksista kulttuurisen horisontin muutokselle. Voidaan nähdä miten Eurooppa kulttuurisena konstruktiona tulee paikallisesti merkittäväksi tavoilla jotka kertovat myös paikallisten toimijoiden mahdollisuuksista osallistua EU-rajan muutoksia ja paikallisuutta määritteleviin prosesseihin. Tällöin erityisesti raja-alueiden materiaalisen perinnön, ja sen mahdollistamien rajaan liittyvien neuvottelujen, voidaan nähdä kertovat Eurooppalaistumisesta myös ns. alhaaltapäin muotoutuvana prosessina. Artikkeliväitöskirjan taustalla on Puolan ja Suomen toisen maailmansodan seurauksena luovuttamien raja-alueiden (Kresy ja Karjala) asema nykyisellä Euroopan unionin ulkorajalla. Tutkimusidea perustuu tutkijan omiin kokemuksiin projekteista Puolan ja Ukrainan raja-alueella vuonna 2003, ennen Puolan liittymistä EU:hun vuonna 2004. Tutkimusaineisto on peräisin vuosien 2005-2009 aikana tehdyistä ns. monipaikkaisista (multi-sited) kenttätöistä EU:n ulkorajalla, pääosin Puolassa ja Suomessa, joissa kohteena olivat kulttuuria ja kulttuuriperintöä hyödyntävät, pääosin EU-rahoitetut, rajat ylittävät projektit. Materiaalit koostuvat 34 projektitoimijan haastatteluista, projektien materiaaleista, kenttätöiden havainnoista, paikallisten sanomalehtien artikkeleista sekä eri tasoilla (EU, kansallinen, alueellinen) tuotetuista ohjelmadokumenteista. Huomio kiinnittyy projektitoimijoiden tapoihin tehdä rajanylityksiä, sekä heidän tapaansa kokea ja hyödyntää raja-alueiden kulttuuriperintöä sekä ymmärtää niiden nykyistä kulttuurista moninaisuutta. Tällöin havaitaan miten erilaiset eurooppalaiset ideat, representaatiot ja käytänteet tulevat osaksi erilaisia translokaaleja, rajat ylittäviä ja paikallis-eurooppalaisia, suhteita. Vertailun kohteeksi eivät tällöin asetu projektit, toimijat tai raja-alueet sinänsä, vaan näihin suhteisiin liittyvä kulttuurinen toimijuus. Keskeinen käsite tutkimuksessa on ’rajallistaminen’, eli sen havaitseminen, miten jokainen rajan ylitys tarkoittaa myös neuvottelua rajasta. Rajan ylitys voi siis tarkoittaa myös sen vahvistamista. Myös itse raja voi asettua toiminnan kohteeksi, jolloin nousee esiin se, miten rajat ylittäviä ”kulttuureja” käytetään ja mitkä ovat niiden rajaan liittyvät paikalliset merkitykset. Kysymys on siitä kuka, ja kenelle, rajan merkityksiä neuvottelee? Projektitoimijoiden voidaan nähdä neuvottelevan näitä erilaisia ”kulttuureja” jotka tuottavat rajaa neuvottelevia suhteita, kuten esimerkiksi yhteistyön verkostojen tapaa ohittaa rajan paikallinen merkitys. Tämä rajallistaminen voi kuitenkin tarkoittaa myös paikallisten kulttuuristen identifikaatioiden huomioimista. Tällöin kyse on myös sen luovuuden havaitsemisesta, jota yksilöillä on kun he neuvottelevat näitä erilaisia rajallistamisen kulttuureja. Erityisesti toisen maailmansodan seurauksena valtiorajoista tuli vahvasti kansallisia kulttuureja erottavia, mutta nyt kulttuurisista rajoista neuvotellaan ja rajojen yli tapahtuva vuorovaikutus, sekä paikallisen ja Eurooppalaisen tason väliset suhteet, ja niiden moniäänisyys, nousevat tutkimuksen keskiöön. Tutkimuksen yhteenvedon kannalta keskeinen on kysymys raja/alueen kestävyydestä. Tyypillisesti verkostoitumista painottavan rajat ylittävän yhteistyön suhde paikalliseen yhteisöön voi jäädä häilyväksi. Tavoite paikallisen kulttuuriperinnön suojeluun ei itsessään vielä kerro sen merkityksestä paikalliselle hyvinvoinnille. Arvioinnin kannalta on hyödyllistä nähdä miten myös materiaalisella perinnöllä on toimijuutta osana paikallisuutta muokkaavia suhteita. Paikallisten asukkaiden kokemus rajasta voi edelleen olla että se ei ole muuttunut Neuvostoliiton ajoista, toisaalta EU:nkin voidaan toivoa määrittelemään rajansa vielä tarkemmin, jotta sen kansallinen luonne muuttuisi. Tutkimus nostaa esiin miten eurooppalaiset yhteistyötä ja kulttuurista moninaisuutta korostavat ideat ja käytänteet vaikuttavat erityisesti puolalaisten toimijoiden mahdollisuuksiin määritellä EU-rajaan liittyviä prosesseja osana paikallisia kulttuuriperinnön määrittelyjä. Paikallisten rajaan liittyvien kulttuuristen identifikaatioiden liittäminen osaksi projekteja ei kuitenkaan ole helppoa. Toisaalta rajan merkitys on sisäistetty osana arkea, toisaalta taas rajaan liittyvät suuret kertomukset kansallisena ja EU-rajana voivat olla etäännyttäviä tekijöitä. EU-raja, projektit ja monikulttuurisen perinnön autenttisuus ovat kuitenkin raja-alueen toimijoille ja yhteisöille mahdollisuus osallistua rajallistamiseen. Toiminnan kestävyyden kannalta kyse on pitkälti siitä avaako rajallistaminen paikallisen perinnön merkityksiä osana paikallis-eurooppalaisia suhteita.

CORPORATE GRASSROOTS LOBBYING IN THE EUROPEAN UNION

The European Union has gone through significant changes in the past 20 years. The importance of public opinion in politics has increased and the new technologies are empowering the wider public to express its opinions. The purpose of this study is to explore how corporations use the tactic of grassroots lobbying in the European Union environment. The research objectives were addressed through qualitative research methods. Six expert interviews were conducted to find new perspectives and to deepen the understanding of the research objectives. Following the data collection, the research material was transcribed and analysed. In the analysis, the data was organized based on concepts and themes found from the literature review. The empirical findings on grassroots lobbying in the EU were presented. It was found that when a company is selecting grassroots lobbying tactic, the familiarity of the tactic, organizational culture, financial resources and amount of stakeholders seem to have an impact to the selection. The issues that are successfully lobbied through the grassroots-lobbying tactic were seen to be those, which have high and direct impact on lives of people, arouse strong feelings and are not very complex. Furthermore, when deciding on the timing of a campaign, in the EU it was found that a company should take into account the long policy process and limited capabilities to mobilise people. Targeting the object of the campaign and selecting the channels used in a grassroots- lobbying campaign were seen to be in function of identifying the key decision-makers on the issue. The decisions of who to mobilise and the mobilisation channels were considered to be dependant on who the campaign is trying to influence. Also, it was found that when the implementing a grassroots lobbying campaign in the EU environment, the special features such as multiple cultures and languages should be taken into account. This study has provided novel practical insights for corporate grassroots lobbying in the EU environment and furthermore successfully contributed to the academic research in the field.

Corporate grassroots lobbying in the European Union

The European Union has gone through significant changes in the past 20 years. The importance of public opinion in politics has increased and the new technologies are empowering the wider public to express its opinions. The purpose of this study is to explore how corporations use the tactic of grassroots lobbying in the European Union environment. The research objectives were addressed through qualitative research methods. Six expert interviews were conducted to find new perspectives and to deepen the understanding of the research objectives. Following the data collection, the research material was transcribed and analysed. In the analysis, the data was organized based on concepts and themes found from the literature review. The empirical findings on grassroots lobbying in the EU were presented. It was found that when a company is selecting grassroots lobbying tactic, the familiarity of the tactic, organizational culture, financial resources and amount of stakeholders seem to have an impact to the selection. The issues that are successfully lobbied through the grassroots-lobbying tactic were seen to be those, which have high and direct impact on lives of people, arouse strong feelings and are not very complex. Furthermore, when deciding on the timing of a campaign, in the EU it was found that a company should take into account the long policy process and limited capabilities to mobilise people. Targeting the object of the campaign and selecting the channels used in a grassrootslobbying campaign were seen to be in function of identifying the key decision-makers on the issue. The decisions of who to mobilise and the mobilisation channels were considered to be dependant on who the campaign is trying to influence. Also, it was found that when the implementing a grassroots lobbying campaign in the EU environment, the special features such as multiple cultures and languages should be taken into account. This study has provided novel practical insights for corporate grassroots lobbying in the EU environment and furthermore successfully contributed to the academic research in the field.

The role of European Union integration in post-communist democratization in Bulgaria and Macedonia

Cette recherche porte sur la dimension interprétative de l'intégration européenne et sur son rôle dans la démocratisation au sein des pays postcommunistes. Je focalise mon attention sur la signification pour les gens desdits pays que revêtent la participation politique, la compétence politique, et l’action collective. Cette signification prend forme selon des circonstances spécifiques, agencées par les relations de pouvoir asymétriques avec l’Union européenne (UE). J’examine la littérature sur le rôle de l'intégration européenne dans la démocratisation des pays postcommunistes et je distingue deux paradigmes théoriques principaux : un premier qui met l'accent sur le processus institutionnel, l’autre sur le processus instrumental stratégique. Au sein de ces deux approches, je présente différents auteurs qui voient l'UE soit comme un facteur pro-démocratique, soit comme un facteur antidémocratique dans le contexte postcommuniste de transition politique. Cette recherche ne suit pas théoriquement et méthodologiquement les études contenues dans la revue de la littérature. Plutôt, elle s’appuie sur un modèle théorique inspiré des recherches de McFalls sur la réunification culturelle allemande après 1989. Ce modèle, sans négliger les approches institutionnelles et stratégiques, met l’accent sur d'autres écoles théoriques, interprétatives et constructivistes. Mes conclusions se basent sur les résultats de séjours d'étude dans deux pays postcommunistes : la Bulgarie, membre de l'UE depuis 2007, et la Macédoine, pays-candidat. J’ai recours à des méthodes qualitatives et à des techniques ethnographiques qui triangulent des résultats puisés à des sources multiples et variées pour exposer des trajectoires dynamiques de changement culturel influencées par l'intégration européenne. Les conclusions montrent sous quelles conditions les idéaux-types de changement politique conventionnels, soit institutionnel ou stratégique, représentent des modèles utiles. Je présente aussi leurs limitations. Ma conclusion principale est que l'intégration européenne représente un phénomène complexe dans le monde des significations. C’est un facteur qui est simultanément un amplificateur et un inhibiteur de la culture politique démocratique. Les gens créent des sous-cultures différentes où des interprétations multiples du processus d'intégration européenne mènent à des effets dissemblables sur la participation politique, la compétence et l’action collective. La conversation discursive entre les gens qui composent de telles sous-cultures distinctes peut produire des effets divergents au niveau national. Cette recherche n’est pas une analyse de l’UE comme mécanisme institutionnel ; elle ne pose ainsi pas l’UE comme une institution qui détermine directement le processus de démocratisation postcommuniste. Plutôt, elle s’intéresse au processus d’intégration européenne en tant qu’interaction qui affecte la culture politique au sein des pays postcommunistes, et à la manière dont cette dernière peut agir sur le processus de démocratisation. Mon point d’intérêt central n’est donc pas l’européanisation ou le processus de devenir « comme l’Europe », à moins que l’européanisation ne devienne une composante de la culture politique avec des conséquences sur le comportement politique des acteurs.

The European Union, the World Trade Organization and Cultural Diversity

The chapter maps these trade versus culture developments in the WTO and the positions of the European Union (EU or the Union) and its member states, which were not always coherent. It also looks at the actual results of the trade versus culture contestation – that is, the rules on trade in goods and services in the WTO and how they reflect the need for more policy space in matters of cultural policy, which the EU so ardently pressed for. The chapter further analyses the evolution of both the international trade regulation and the discourse on cultural policy. This discourse has in fact undergone a major transformation in the last two decades, as it has moved from the ‘exception culturelle’ rhetoric, which dominated the Uruguay trade talks, towards a more positive but also more pro-active agenda under the slogan of cultural diversity. The EU has been a major driver of this transformation, which has succeeded in mobilising the international community and ultimately led to the adoption of the 2005 UNESCO Convention on the Protection and Promotion of the Diversity of Cultural Expressions. The chapter concludes by appraisal of the current state of the debate situating it into the broader picture of contemporary global governance. It asks how the EU could effectively pursue its cultural policy aspirations and endorse its cultural diversity agenda in a world of complexity and rapid technological change, in particular in view of the affordances of digital media.

European Union (EU) general farm animal directive applicability in Africa and bovine welfare assessment in Italy

The was conducted with objectives focusing on the EU farm animal directive and applicability in Africa focusing in Ethiopia, the welfare assessment and the effect of different bovine respiratory disease (BRD) treatment protocols in beef cattle fattening unit and the calves navel healing and fitness for transport. Different methodology was applied: relevant literates, international organization, regional organization, countries legislations, standards were assessed and reviewed, for assessing beef welfare and biosecurity a modified version of the Italian protocol for assessing beef cattle was adopted which is part of the ClassyFarm monitoring scheme, 264 Limousine bulls with an average age of 11 months at the entrance to fattening unit were considered. Mycoplasma bovis was tested using RT-PCR at arrival and with culture at after 15 days of arrival to the fattening unit. For studying the navel healing and effect on transport the navels of 299 dairy calves (55 males, 244 females) aged 0–90 days were examined. As a conclusion, the European Union (EU) farm directive, could not be completely implement in African countries like Ethiopia, but it could serve as a good starting point, so as after successful identification of the farm animal welfare critical points may help as a starting point with modification to the local situation in the ground. In beef welfare assessment, integration of different assessment parameters could be of useful, when assessing beef welfare, and further continues detail physiological parameters of welfare assessment for integration with other assessment protocols should be studied, our finding indicate that also BRD was a major welfare and health concern in the studied population and evidence the difficulties of antimicrobial treatment of M. bovis associated BRD. In transporting calves with a completely healed navel should be considered best practice because it ensures that calves that are too young are not transported.

Using economic instruments to address emissions from air transport in the European Union

Air transport has become a vital component of the global economy. However, greenhouse-gas emissions from this sector have a significant impact on global climate, being responsible for over 3.5% of all anthropogenic radiative forcing. Also, the accrued visibility of aircraft emissions greatly affects the public image of the industry. In this context, incentive-based regulations, in the form of price or quantity controls, can be envisaged as alternatives to mitigate these emissions. The use of environmental charges in air transport, and the inclusion of the sector in the European Union Emissions Trading Scheme (EU ETS), are considered under a range of scenarios. The impacts of these measures on demand are estimated, and results suggest that they are likely to be minimal-mainly due to the high willingness to pay for air transport. In particular, in the EU ETS scenario currently favoured by the EU, demand reductions are less than 2%. This may not be true in the longer run, for short trips, or if future caps become more stringent. Furthermore, given current estimates of the social Cost Of CO2 as well as typical EU ETS prices, supply-side abatement would be too costly to be encouraged by these policies in the short term. The magnitude of aviation CO2 emissions in the EU is estimated, both in physical and monetary terms; the results are consistent with Eurocontrol estimates and, for the EU-25, the total social cost of these emissions represents only 0.03% of the region`s GDP. It is concluded that the use of multisector policies, such as the EU ETS, is unsuitable for curbing emissions from air transport, and that stringent emission charges or an isolated ETS would be better instruments. However, the inclusion of aviation in the EU ETS has advantages under target-oriented post-2012 scenarios, such as policy-costs dilution, certainty in reductions, and flexibility in abatement allocation. This solution is also attractive to airlines, as it would improve their public image but require virtually no reduction of their own emissions, as they would be fully capable of passing on policy costs to their customers.

Trade relationships between the Gulf Cooperation Council and the European Union

This paper examines the trade relationship between the Gulf Cooperation Council (GCC) and the European Union (EU). A simultaneous equation regression model is developed and estimated to assist with the analysis. The regression results, using both the two stage least squares (2SLS) and ordinary least squares (OLS) estimation methods, reveal the existence of feedback effects between the two economic integrations. The results also show that during times of slack in oil prices, the GCC income from its investments overseas helped to finance its imports from the EU.