Land deed between Daniel Cline and Cornelius Benner, 1839

A land deed for a parcel of land in the district of Niagara purchased by Daniel Cline and his wife Jamima for the sum of two hundred pounds. The land purchased involved lot numbers 5 and 6 in the 2nd concession in the Township of Humberstone, County of Lincoln, District of Niagara. The land was sold by Cornelius Benner and the deed is dated January 17, 1839.

Converse Bergmann cline in a eucalyptus herbivore, paropsis atomaria olivier (coleoptera: chrysomelidae) : phenotypic plasticity or local adaptation?

Aim To measure latitude-related body size variation in field-collected Paropsis atomaria Olivier (Coleoptera: Chrysomelidae) individuals and to conduct common-garden experiments to determine whether such variation is due to phenotypic plasticity or local adaptation. Location Four collection sites from the east coast of Australia were selected for our present field collections: Canberra (latitude 35°19' S), Bangalow (latitude 28°43' S), Beerburrum (latitude 26°58' S) and Lowmead (latitude 24°29' S). Museum specimens collected over the past 100 years and covering the same geographical area as the present field collections came from one state, one national and one private collection. Methods Body size (pronotum width) was measured for 118 field-collected beetles and 302 specimens from collections. We then reared larvae from the latitudinal extremes (Canberra and Lowmead) to determine whether the size cline was the result of phenotypic plasticity or evolved differences (= local adaptation) between sites. Results Beetles decreased in size with increasing latitude, representing a converse Bergmann cline. A decrease in developmental temperature produced larger adults for both Lowmead (low latitude) and Canberra (high latitude) individuals, and those from Lowmead were larger than those from Canberra when reared under identical conditions. Main conclusions The converse Bergmann cline in P. atomaria is likely to be the result of local adaptation to season length.

Grandiflora : Recent Paintings by Daniel Mafe

Grandiflora: Recent Paintings by Daniel Mafe The paintings of Grandiflora are improvised around a range of different flower motifs culled from medieval textiles and botanical illustrations. Each of the paintings is constructed upon a ground of flat, palely luminous yellow occasionally supplemented by additional areas of high-keyed pastel. Pink, blue, green and mauve together with the yellow, generate a shimmering and even incandescent glow. The graphic images of the flowers with the flat colour areas are then contrasted and worked over with richly sensual, abstract gestures of paint. Within the work there is a pronounced almost rococo-esque opticality as it operates between these different visual codes of flat colour, recognizable floral forms, and gesture. These codes combine to produce a definite visceral impact on the viewer, a pronounced and tactile sense of the experience and ambiguity inherent in perceiving. This ambiguity is interestingly at odds with the apparently clean and crisp quality each painting demonstrates as an integrated whole. Indeed each piece goes on to reveal, despite the use of overt figurative quotations, a sense of the purely abstract which in its turn concretely establishes the ornamental.

Archiving primary data: Solutions for long-term studies

The recent trend for journals to require open access to primary data included in publications has been embraced by many biologists, but has caused apprehension amongst researchers engaged in long-term ecological and evolutionary studies. A worldwide survey of 73 principal investigators (Pls) with long-term studies revealed positive attitudes towards sharing data with the agreement or involvement of the PI, and 93% of PIs have historically shared data. Only 8% were in favor of uncontrolled, open access to primary data while 63% expressed serious concern. We present here their viewpoint on an issue that can have non-trivial scientific consequences. We discuss potential costs of public data archiving and provide possible solutions to meet the needs of journals and researchers.

Tuuleen piirrän nimeni : Daniel Urwindin fragmentaarinen omaelämäkerta Bo Carpelanin romaanissa Alkutuuli

Tutkielma käsittelee Bo Carpelanin romaania Alkutuuli (Urwind 1993) päähenkilö Daniel Urwindin fragmentaarisesti kerrottuna elämäntarinana. Kyse on kahdella aikatasolla etenevästä fiktiivisestä omaelämäkerrasta, joka perustuu viikottaisiin päiväkirjamerkintöihin. Daniel hahmottaa identiteettiään tilaan kytkeytyneiden muistojen sekä oman nimensä avulla leikaten samalla kerronnan jatkuvuuden. Tutkimusongelmana on hahmottaa Danielin kerronnan tavat, kirjoittamisen syyt sekä prosessiin lopputulos. Menneisyyteen kohdistuvan minä-kerronnan analyysi perustuu Dorrit Cohnin Transparent minds -teoksen käsitteistöön. Alkutuulessa esiintyy muistikerronnan ja muistimonologin epäsäännöllistä vuorottelua. Niiden osana on edesmenneiden läheisten upotettuja monologeja, joiden takaa kuultaa Danielin ääni: monologit ovat Danielin kuvittelemia tai referoimia puheita ja ajatuksia, joiden esittäjä on hänen yksinäisen keskustelunsa toinen osapuoli. Omaelämäkertaa käsittelevinä teoreettisina lähteinä ovat ensisijaisesti Päivi Kososen artikkelit sekä hänen tutkimuksensa Elämät sanoissa. Tutkielman tulkinnan kannalta keskeisessä asemassa ovat Bo Carpelanin essee- ja kaunokirjallinen tuotanto. Kirjoittamisen lähtökohtana on päähenkilön identiteettiä horjuttava elämänvaihe. Vaimo Marian lähdettyä vuodeksi Amerikkaan Daniel pyrkii löytämään oman kielensä ja luomaan muistojensa avulla eheämmän kuvan itsestään. Prosessiin kytkeytyy keskeisesti tila - Danielin kulkiessa talossaan, joka on hänen lapsuudenkotinsa, aistitodellisuus toimii mieleenpalauttajana: äänet ja tuoksut johdattavat hänet elämään menneisyyden muistoja uudelleen nykyhetkessä. Samalla talo ja huoneet personifioituvat ja minuus alkaa rakentua tilan kaltaiseksi. Uusien ovien ja huoneiden löytyminen symboloi Danielin muistojen selkeytymistä ja itseymmärryksen syvenemistä. Kirjoittamisen voi tulkita olevan psykoanalyyttinen prosessi, jossa omaelämäkerran minä keskustelee menneisyyden minänsä kanssa. Puhuja odottaa vastausta toiselta, vaikka vastaus löytyy paradoksaalisesti itsestä. Omaelämäkerran moniäänisyyttä korostavat edesmenneiden läheisten läsnäolo, Danielin eri ikävaiheiden identiteetit ja kaksoisolentojen hahmoissa esiintyvät minuudet. Kirjoittamisen avulla Daniel pyrkii pääsemään etäämmälle itsestään ja saavuttamaan minättömyyden tilan, jota käsitellään John Keatsilta peräisin olevan käsitteen "negatiivinen kyky" avulla. Alkutuuli on taiteilijaromaani, jossa taiteilijuutta edustavat siivet ja lentäminen kytkeytyvät mielikuvitukseen ja uusiutumiseen. Danielin tie taiteilijuutta edeltävään minättömyyteen on kuitenkin vaikea ja monet merkit viittaavat diletantin kohtaloon. Unenomaisen logiikan omaavan, fragmentaarisen kerronnan takaa on hahmotettavissa myös lainalaisuuksia. Muiden henkilöiden lyhyet elämäkerrat ovat heidän haavansa paljastavia episodeja, jotka muuttuvat osaksi Danielin elämäntarinaa. Danielin kirjallinen omakuva on montaasi, jossa eri tasossa olevat elementit, nykyhetki ja menneisyys, mielikuvitus, unet ja upotetut monologit rinnastuvat samaan tasoon. Daniel peilaa elettyä ja koettua koomisen peilirakenteen avulla, jossa hänen elämäänsä osallisena olleet menneisyyden henkilöt kulkevat narrikulkueen mukana. Toive eheästä minäkuvasta osoittautuu kuitenkin mahdottomaksi merkityssulkeuman todenvastaisuuden vuoksi. Urwind-nimen pohdinnasta liikkeelle lähtenyt omaelämäkerta päättyy syklistä liikettä mukaillen tilanteeseen, jossa päähenkilö hyväksyy elämän käsittämättömyyden ja luottaa omassa nimessään piilevään voimaan, tuuleen, viitaten samalla myös romaanin nimeen. Avainsanat: Bo Carpelan - muistot - tila - fragmentaarisuus - fiktiivinen omaelämäkerta

Tombstone of Meta Levy nee Daniel; Strangriede Cemetery; Hannover Cemeteries Tombs

Digital Image

Tombstone of Meta Levy nee Daniel; Strangriede Cemetery; Hannover Cemeteries Tombs

Digital Image

Solutions for archiving data in long-term studies: A reply to Whitlock et al.

In our recent paper [1], we discussed some potential undesirable consequences of public data archiving (PDA) with specific reference to long-term studies and proposed solutions to manage these issues. We reaffirm our commitment to data sharing and collaboration, both of which have been common and fruitful practices supported for many decades by researchers involved in long-term studies. We acknowledge the potential benefits of PDA (e.g., [2]), but believe that several potential negative consequences for science have been underestimated [1] (see also 3 and 4). The objective of our recent paper [1] was to define practices to simultaneously maximize the benefits and minimize the potential unwanted consequences of PDA.

Tombstone of Meta Levy nee Daniel; Strangriede Cemetery; Hannover Cemeteries Tombs

Digital Image