Reliure de : Tertia Ferdinandi Cortesii, Sac. Caesar. et Cath. Majesta. in Nova Maris Oceani Hyspania generalis praefecti, praeclara narratio, in qua... Temixtitan expugnatio... continetur... Per doctorem Petrum Savorgnanum Forojuliensem... ex hyspano ydiomate in latinum versa

Numérisation partielle de reliure

Le thresor des trois langues, espagnole, françoise, et italienne : auquel est contenuë l'explication de toutes les trois, respectivement l'une par l'autre... ([Reprod.]) / par Caesar Oudin, Nicot, La Crusca, et autres

Collection : Archives de la linguistique française ; 308

Source and Target Text-Orientation in Drama Translation. An Analysis of Four Translations of William Shakespeare’s Julius Caesar

Tässä pro gradu -tutkielmassa käsittelen lähde- ja kohdetekstikeskeisyyttä näytelmäkääntämisessä. Tutkimuskohteina olivat käännösten sanasto, syntaksi, näyttämötekniikka, kielikuvat, sanaleikit, runomitta ja tyyli. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, näkyykö teoreettinen painopisteen siirtyminen lähdetekstikeskeisyydestä kohdetekstikeskeisyyteen suomenkielisessä näytelmäkääntämisessä. Oletuksena oli, että siirtyminen näkyy käytetyissä käännösstrategioissa. Tutkimuksen teoriaosuudessa käsitellään ensin lähde- ja kohdetekstikeskeisiä käännösteorioita. Ensin esitellään kaksi lähdetekstikeskeistä teoriaa, jotka ovat Catfordin (1965) muodollinen vastaavuus ja Nidan (1964) dynaaminen ekvivalenssi. Kohdetekstikeskeisistä teorioista käsitellään Touryn (1980) ja Newmarkin (1981) teoreettisia näkemyksiä sekä Reiss ja Vermeerin (1986) esittelemää skopos-teoriaa. Vieraannuttamisen ja kotouttamisen periaatteet esitellään lyhyesti. Teoriaosuudessa käsitellään myös näytelmäkääntämistä, William Shakespearen kieltä ja siihen liittyviä käännösongelmia. Lisäksi esittelen lyhyesti Shakespearen kääntämistä Suomessa ja Julius Caesarin neljä kääntäjää. Tutkimuksen materiaalina oli neljä Shakespearen Julius Caesar –näytelmän suomennosta, joista Paavo Cajanderin käännös on julkaistu vuonna 1883, Eeva-Liisa Mannerin vuonna 1983, Lauri Siparin vuonna 2006 ja Jarkko Laineen vuonna 2007. Analyysissa käännöksiä verrattiin lähdetekstiin ja toisiinsa ja vertailtiin kääntäjien tekemiä käännösratkaisuja. Tulokset olivat oletuksen mukaisia. Lähdetekstikeskeisiä käännösstrategioita oli käytetty uusissa käännöksissä vähemmän kuin vanhemmissa. Kohdetekstikeskeiset strategiat erosivat huomattavasti toisistaan ja uusinta käännöstä voi sanoa adaptaatioksi. Jatkotutkimuksissa tulisi materiaali laajentaa koskemaan muitakin Shakespearen näytelmien suomennoksia. Eri aikakausien käännöksiä tulisi verrata keskenään ja toisiinsa, jotta voitaisiin luotettavasti kuvata muutosta lähde- ja kohdetekstikeskeisten käännösstrategioiden käytössä ja eri aikakausien tyypillisten strategioiden kartoittamiseksi.

The Roman Empire as it was in the time of Julius Caesar and it is described in his Commentaries, and in Silius Italicus

Julkaisussa: Geographia classica : the geography of the ancients

Julius Caesar

UANL

Shakespeare's Julius Caesar

UANL

Antonia Pastora del Baño Caesar : ser maestra en primera persona.

Resumen basado en el de la revista

Julius Caesar.

Incluye el texto completo de la obra de teatro y se acompaña de una explicación detallada de palabras, frases y pasajes difíciles de entender, resúmenes al comienzo de las escenas individuales y notas sobre los personajes principales. Todo ello para ayudar a los estudiantes a una mejor comprensión del texto. Además, contiene actividades para la clase, prácticas de examen e información sobre la Inglaterra isabelina como apoyo adicional.

Medusa, Antaeus, and Caesar Libycus

Although it is well known that Lucan’s Libya is a wild and threatening place, its threat is not restricted to indigenous people, places and things, such as Hannibal, Cleopatra, the Syrtes, or the desert with its catalogue of horrifying snakes. He also associates Libya with anti-Republican Romans, above all Julius Caesar, who endangers the Republic with his excessive, animalistic energy and resembles the continent where he is trapped in the final book. Although the gods as characters are removed from the world of the Bellum Civile, Lucan allows supernatural traces to linger in particular locations such as the Gallic grove in Book 3 or Thessaly in Book 6. Libya is by far the greatest of these reservoirs of frightening myth and fantasy, which do violence to the historical credibility of the narrative, just as Libya itself is presented as the origin or conduit of a number of historical characters who assault Italy and Europe. Lucan’s two mythic narratives (Antaeus in Book 4 and Medusa in Book 9) are essential parts of the hostile Libyan landscape, but in very different ways. The male Antaeus, associated with lions, is connected with a region of solid rock where he was destroyed. The female Medusa, associated with snakes, is connected with a region of shifting sands where she left a deadly, everlasting legacy. To complicate matters further, even though Medusa’s snakes represent the annihilation of the Republican self, the logic of the narrative is undermined and there is even a sympathetic subtext. As part of Libya’s historical and mythical legacy, these stories reveal that for Lucan, historical epic is linked with Republicanism, but mythical epic is in the service of dictatorship.