Memoirs : Heida Hermanns Holde /

The author's mother Alice Goldschmidt was a gifted piano player, who studied with Carl Maria Breithaupt and became his most talented student. Childhood recollections. Early musical awakening. Outbreak of World War One. Recollections of air raids and scarceness of food. Inflation and political instability in post-war Germany. Piano lessons by her mother from an early age. Heida made her debut at age fourteen with the Wiesbaden Symphony under the conductor Carl Schuricht, who became a close mentor and friend. Close relationship to her mother, who had a great influence on her professional career. Heida had a number of outstanding teachers, among them Artur Schnabel, Karl Leimer and Egon Petri. Heida was accepted as a student of Petri at the "Hochschule fuer Musik" in Berlin, where she studied between 1922-1925. Salon at her aunt's house with guests such as the playwright Georg Kaiser and Siegfried Wagner. Her sister Elsie received her Ph.D. in economics and moved to Berlin as well. Heida graduated from the "Hochschule" in 1925. Soon after she won an international piano competition in Berlin. Engagements with various conductors such as Max Fiedler and Otto Klemperer. Private lessons with Arthur Schnabel and Carl Friedberg, the co-founder of Juilliard. Due to occasional experiences of antisemitism during her music career Heida decided to change her name from Goldschmidt to Hermanns. Position at the "Hoch Conservatory" in Frankfurt. Encounter with the music critic Artur Holde, Heida's future-husband. Engagement and wedding in 1932. Move to Berlin.

Der Zionismus, sein Wesen und seine Organisation

S. Bernstein. [Hrsg. vom Kopenhagener Bureau der zionistischen Organisation]

Die Judenpolitik der rumänischen Regierung

von S. Bernstein. Hrsg. vom Kopenhagener Bureau der Zionistischen Organisation

SELECTED AMERICAN VIOLIN WORKS AND THEIR EUROPEAN CONTEXT

For my dissertation, I did a study and performance of American violin works by Charles Ives, Aaron Copland, Leonard Bernstein, and John Corigliano, along with contemporaneous European works by Paul Hindemith, Bela Bartok, Igor Stravinsky, Sergei Prokofiev, and Francis Poulenc. The selected American violin works display the development of a distinctively American style and cover a significant formative period (1914-1963) of American classical music. I intend that the European works form a backdrop for setting in relief any distinctly American qualities possessed by the American works. This is because they cover a similar time period and have significant stylistic affinities and shared influences. My topic stems from a question, "What defines the American Sound?" I attempted to find the answer by looking at the time when American composers consciously searched for their identities, and declared their music to be distinctly American. I found that those distinctive qualities stemmed from three sources: folk music, jazz and hymns. Ives and Copland can be viewed as American in content for their inclusion of such elements, while Bernstein and Corigliano can also be considered as "ideologically American" for their adventurous and eclectic spirit. The simplicity derived from singing a hymn or crooning a popular song; the freedom inspired by jazz; the optimism of accepting all possibilities-these elements inform the common spirit that I found in the music of these four American composers. FIRST RECITAL Sonatafor Violin Solo Op.3112 (1924), Paul Hindemith (1895-1963) Suite Italiennefor Violin and Piano (1932), Igor Stravinsky (1882-1971) Sonatafor Violin and Piano (1963), John Corigliano (b.1938) SECOND RECITAL Second Sonatafor Violin and Piano (1914-17), Charles Ives (1874-1954) First Rhapsody for Violin and Piano (1928), Bela Bart6k (1881-1971) Violin Sonata No.1 infminor (1938-46), Sergei Prokofiev (1891-1953) THIRD RECITAL Nocturne for Violin and Piano (1926), Aaron Copland (1900-1990)Sonata for Violin and Piano, Op. 119 (1942-3, rev.1949), Francis Poulenc (1899-1963)Serenade (after Plato's "Symposium'') (1954) by Leonard Bernstein (1918-1990) The pianists were Sun Ha Yoon (Bart6k) and Grace Eunae Cho (all other repertoire).

Amacy Matthews Letters, 1918

The correspondence is dated October 19, 1918 and December 17, 1918. Amacy Matthews was the treasurer for the Township of Crowland. The correspondence is from J.W. [John Wells] Marshall, the county school inspector and relates to payments to be made to each teacher listed in the correspondence. Each letter includes the signature of the teacher acknowledging receipt of the funds. Teachers listed are Orlin McKenney, Edward Farr, Leonard Matthews, Charles Terreberry, Hiram Pratt, William VanAlstine, Grant Jenkinson and Harry Terreberry.

Jüdische Kunst in Kiew und Petrograd : (1918 - 1920)

Rachel Wischnitzer-Bernstein

Mike Wallace & unidentified Asian-heritage man holding framed Leonard Zeidenberg First Amendment Award, presented March 11, 1998

printing info on back of print includes "IMG_0651.JPG"

The genesis of 'the new geography and the new imperialism : 1870-1918', or 'how I came to Jamaica and joined the UWI Geography Department

In this article, Brian Hudson relates how he came to write the paper published in the journal Antipode, for which he gained recognition as a radical geographer in the late 1970's. It is a tale of a journey in which the loves of his life, geography, history, travel and his wife of over 40 years, came together through living in a number of different places: the United Kingdom, Ghana, Hong Kong, and Jamaica. After leaving UWI, Brian and his family settled in Brisbane, Australia where he taught at Queensland University of Technology until his retirement.

PAC-Bayes-empirical-Bernstein inequality

We present PAC-Bayes-Empirical-Bernstein inequality. The inequality is based on combination of PAC-Bayesian bounding technique with Empirical Bernstein bound. It allows to take advantage of small empirical variance and is especially useful in regression. We show that when the empirical variance is significantly smaller than the empirical loss PAC-Bayes-Empirical-Bernstein inequality is significantly tighter than PAC-Bayes-kl inequality of Seeger (2002) and otherwise it is comparable. PAC-Bayes-Empirical-Bernstein inequality is an interesting example of application of PAC-Bayesian bounding technique to self-bounding functions. We provide empirical comparison of PAC-Bayes-Empirical-Bernstein inequality with PAC-Bayes-kl inequality on a synthetic example and several UCI datasets.

Vankina valkoisten : Oulun vankileiri 1918

Suomen sisällissodassa keväällä vuonna 1918 syntyi useita vankileirejä, jotka oli tarkoitettu valkoisten vangitsemia punaisia varten. Yksi vankileireistä sijaitsi Oulun Raatinsaaressa. Tässä tutkimuksessa olen tarkastellut Oulun vankileirin vankeja, vartijoita ja leirin oloja sekä valtiorikosoikeuden toimintaa ja leirin kuolleisuutta. Oulun vankileiri toimi Valloitettujen alueiden turvaamisosastoon kuuluneen sotavankilaitoksen alaisuudessa. Vankileiri oli tarkoitettu lähinnä Oulun ja Lapin läänin punavankeja varten. Myös asevelvollisuuskutsuntoja vältelleitä ja asevelvollisuudesta kieltäytyneitä oli vangittujen joukossa. Vankien määrä oli suurimmillaan hieman yli 800. Vangit kuuluivat pääsääntöisesti työväenluokkaan. Vangittuina oli myös naisia, joista suurin osa oli pidätetty venäläisten kasarmeilta. Venäläisiä sotilaita, joita oli noin 1000, pidettiin vangittuina omilla kasarmeillaan, ennen kuin heidät kotiutettiin toukokuun lopussa. Vartijoina toimivat aluksi Oulun ja lähikuntien suojeluskuntajoukot ja toukokuun lopusta lähtien asevelvollisuusjoukot. Erityisesti asevelvollisjoukkoja pidettiin vartiointitehtävään sopimattomina. Sotilaat suhtautuivat tehtäviinsä välinpitämättömästi ja vankeihin myötämielisesti. Heistä suurin osa oli kotoisin samoilta paikkakunnilta, mistä punavangitkin ja he kuuluivat suurimmalta osaltaan myös työväenluokkaan. Asevelvollisjoukot olivat myös ylityöllistettyjä ja sotilaskuri oli olematonta, joten ei ollut ihme, että heinäkuun alussa useat asevelvollissotilaat karkasivat riveistä. Vangit asuivat leirillä ahtaasti ja saivat vain niukasti ruokaa. Leirillä vankeja hoitivat lääkäri ja kaksi sairaanhoitajaa. Sairaanhoito oli hankalaa, koska sairastuneita ja heikkoja vankeja oli paljon. Vankien hengellisestä huollosta oli vastuussa kasvatusosasto, jonka johdossa oli pappi apunaan kaksi kasvatusapulaista. Kesäkuun aikana Oulussa toimintansa aloitti kaksi valtiorikosoikeuden osastoa, jotka langettivat tuomioita samanlaisen linjan mukaisesti kuin muuallakin maassa. Punaisena lankana näyttää olleen työväenliikkeen poliittinen nujertaminen. Kuolleisuuden suhteelliseen alhaisuuteen oli osasyynä se, että vartijat eivät olleet kiinnostuneita tehtäviään kohtaan. He eivät estäneet yhteydenpitoa vankien ja heidän omaistensa välillä. Vartijat eivät myöskään syyllistyneet vankileiriterroriin, vaan suhtautuivat vankeja kohtaan pääsääntöisesti maltillisesti. Vangeilla oli mahdollisuuksia ulkopuoliseen ruoansaantiin omaisten kautta ja työskennellessään leirin ulkopuolella eri työtehtävissä. Vankeja käytettiinkin vankileirin ulkopuolisiin työtehtäviin paljon. Koska työnantajat oli velvoitettu kustantamaan työssäkäyvien vankien ruoan, he saivat lisäravintoa ohi vankileiriorganisaation. Siten vangit olivat tarpeeksi vastustuskykyisiä tarttuvia tauteja kohtaan. Oulun vankileirissä kuolleisuus jäikin suhteellisen alhaiseksi hieman alle kuuteen prosenttiin. Avainsanat: Suomi 1918 . vankileirit . sisällissota - sotavangit

Paavo Ravila ja Leonard Bloomfield kielitieteen oppihistoriassa : Vertaileva tutkimus tutkijankuvasta ja tieteenfilosofiasta

Tämä tutkielma käsittelee Paavo Ravilan (1902–1974) ja Leonard Bloomfieldin (1887–1949) tieteenfilosofisia näkemyksiä ja heistä muodostunutta tutkijankuvaa. Työn näkökulma on oppihistoriallinen, ja sen tavoitteena on selvittää Ravilan ja Bloomfieldin teoreettisten näkemysten yhtäläisyyksiä. Työn pääasiallinen lähdekirjallisuus sisältää sekä kotimaista että kansainvälistä kielitieteen historiankirjoitusta. Aineistona on Ravilan ja Bloomfieldin teoreettisen tason kirjoitukset kielitieteestä ja tieteenfilosofiasta; näin ollen heidän kielitieteelliset tutkimuksensa jäävät työn ulkopuolelle. Työtä varten on käytetty myös arkistolähteitä sekä ulkomailta että Suomesta. Ravilan kansainvälisyyttä käsiteltäessä arvokasta aineistoa ovat varsinkin yhdysvaltalaisten yliopistojen arkistoista löytynyt kirjeenvaihto ja muu arkistomateriaali. Luvussa 2 esitellään yleistä kielitieteen historiaa 1800-luvulta 1960-luvulle. Luvussa 3 käsitellään Ravilan ja Bloomfieldin elämää ja uraa ja analysoidaan heistä muodostunutta tutkijankuvaa. Luvussa 4 käsitellään niitä tieteenfilosofisia kysymyksiä, joissa Ravilan ja Bloomfieldin ajatusten samankaltaisuus parhaiten tulee esille: empirismiä, positivismia, merkitystä, formalismia sekä synkronian ja diakronian suhdetta. Ravila ja Bloomfield painottivat empiristisen asennoitumisen tärkeyttä kielitieteessä erityisesti suhteessa aineistoon ja siitä tehtäviin päätelmiin. Lisäksi molemmat olivat positivisteja ja vastustivat siksi sellaisia selityksiä, joita ei voi perustella aineistosta käsin suorien havaintojen avulla. Myös molemmilla toistuva tieteellisyyden vaatimus on johdettavissa positivistisesta asennoitumisesta. Kielitieteen oppihistoriassa Ravilan ja Bloomfieldin tutkijankuva on erilainen varsinkin suhteessa merkityksentutkimukseen, mutta heidän kannanottojensa yksityiskohtaisempi tarkastelu osoittaa, että heidän näkemyksistään voidaan löytää yllättäviä samankaltaisuuksia. Myös synkronian ja diakronian suhdetta tutkittaessa voidaan havaita yhtymäkohtia: synkronistina pidetty Bloomfield ja diakronistina pidetty Ravila pitivät molemmat parhaana lähestymistapana kieleen synkronian ja diakronian yhdistävää tutkimusotetta. Vertailemalla Ravilan ja Bloomfieldin tieteenfilosofisia näkemyksiä voidaan havaita, että heidän käsityksensä kielitieteestä on monilta osin yhteneväinen. Lisäksi vertailu avaa mielenkiintoisia näkökulmia Ravilan suhteeseen suomalaiseen kielitieteeseen. Esimerkiksi positivismin mukainen metafysiikkavastaisuus erottaa hänet ajan eurooppalaisesta kielitieteestä ja toisaalta yhdistää häntä yhdysvaltalaiseen kielitieteeseen.

Judge Max Frankenbach of Berlin hiking with his wife Grete Frankenbach nee Bernstein; Sassal-Massone Portraits Couples

Digital Image

Meeting of the Joint Distribution Committee and the Executive Committee of the American Jewish Relief Committee 1918 in New York

Reproduction of a painting of a meeting of the Joint Distribution Committee (representing the American Jewish Relief Committee, the Central Rellief Committee and the People's Relief Committee) and the Executive Committee of the American Jewish Relief Committee, with chairman Felix Warburg, secretary Albert Lucas, stenographer Mrs. F. Friedman, executive director Boris Bogen, comptroller Harriet Lowenstein, associate treasurer Paul Baerwald and treasurer Arthur Lehman; Office of Mr. Felix M. Warburg, 52 William Street, New York