Paineviemärissä muodostuvan rikkivedyn vähentäminen kemikaloimalla

Anaerobisissa olosuhteissa muodostuva rikkivetykaasu on tyypillinen ongelma etenkin pitkillä paineviemäriosuuksilla. Sille ominainen epämiellyttävä haju aiheuttaa jätevedenkäsittelyverkostoissa ja viemärilinjojen lähialueilla merkittäviä hajuongelmia. Lisäksi rikkivedyn hapettuessa rikkihapoksi viemäri joutuu alttiiksi korroosiolle. Helsingin Etelä rannassa sijaitsevaan Munkkisaareen päätyy 4,4 km pitkä paineviemäri. Viemärin tuuletusputken kautta leviävä rikkivety on aiheuttanut hajuongelmia alueella. Korkeimmat mitatut rikkivetypitoisuudet tuuletusputken läheisyydessä olivat jopa 300 ppm. Tutkimuksessa tehtiin koeajoja erilaisilla hajunpoistokemikaaleilla rikkivetyongelman ratkaisemiseksi. Viemäriin annosteltiin sen alkupäässä jatkuvatoimisesti ferrosulfaattia ja ferrinitraattisulfaattia, sekä shokki-käsittelyllä natriumhydroksidia (lipeää). Munkkisaaressa mitatut rikkivetypitoisuudet osoittivat käytettyjen kemikaalien tehokkuuden rikkivedyn poistossa. Rikkivedyn saostamiseen tarkoitetut rautasuolat (ferrosulfaatti ja ferrinitraattisulfaatti) vähensivät 100 - 150 g annoksilla rikkivetyä yli 90 prosenttia. Natriumhydroksin annoksella 3600 g/m³ viemärin mikrobiologinen toiminta voitiin estää keskimäärin kymmeneksi päiväksi, mutta tehokas rikkivedyn muodostumisen esto vaatisi käsittelyn uusimisen noin 5 päivän välein. Normaaleissa viemärin olosuhteissa rikkivetyä muodostui vuorokauden aikana yhtä neliömetriä kohden noin 10 g. Kemikaalikäsittelyjen avulla muodostuminen aleni parhaimmillaan kymmenesosaan alkuperäisestä. Tulosten perusteella kemikaalien käytöllä viemärissä voisi välttyä kalliilta saneeraukselta Munkkisaaressa sekä muissa korroosiolle alttiiksi joutuvissa viemäreissä. Kemikalointikustannukset rautasuoloilla olivat noin 11 000 - 34 000 € ja lipeällä noin 7 000 € vuodessa.

Juste milieu : taidehistoriaa

Kirjallisuusarvostelu

Uudissanojen semantiikkaa Elina Karjalaisen lastenkirjasarjassa Uppo-Nalle

Tutkielmassani tarkastelen, miten Elina Karjalainen on käyttänyt hyväkseen suomen kielen sananmuodostuksen mahdollisuuksia lastenkirjasarjassaan Uppo-Nalle (1977―1995), joka edustaa lasten fantasiakirjallisuuden lajia. Tutkimusaineistoni koostuu teossarjassa olevista 215 uudismuodosteesta. Tutkin sanojen merkityksiä mutta otan huomioon myös niiden rakenteen. Tutkimukseni perusteella voidaan sanoa, että Uppo-Nalle-kirjasarjan sanaston erityispiirteitä ovat semanttisilla suhteilla leikittely, merkitysten ja rakenteiden yhteensulauttaminen, uusien käsitteiden luominen kirjasarjan fantasiamaailman kuvaamiseksi sekä sanojen ja sanontojen muuntaminen kontekstiin sopivaksi. Monen uudissanan motivaationa on loppusointuisuus. Huomattavaa on myös se, että moni uudissana saa kontekstissa erikoismerkityksen. Elina Karjalaisen uudissanankäytössä voi nähdä tendenssejä. Ensiksikin uudissanan merkitys vahvistetaan tekstissä selittävällä lauseella tai sisällön toistolla. Toiseksi uudissanalla korostetaan kieleen vakiintuneen ilmauksen merkitystä. Kolmanneksi tilojen nimityksissä leikitellään konkreettisen ja abstraktin välillä. Neljänneksi Elina Karjalainen käyttää erilaisia sanontoja leikitellen hyväkseen. Viidenneksi Elina Karjalainen käyttää laajasti sananmuodostuskeinona prefiksinsiirtoa tehostamassa merkitystä.

Lausunto Elina Laamasen väitöskirjatutkimuksesta "Vapaaehtoiset pakkoliitokset"

Kirjallisuusarvostelu

Elina, Henry ja Elsi : lapsuuden melankoliaa elokuvallisten maisemien kautta nähtynä

Teemanumero 3/2010: Jotain lainattua : ulkomaiset vaikutteet ja lokalisaatio suomalaisessa mediakulttuurissa.

Novel mutations consolidate KCTD7 as a progressive myoclonus epilepsy gene

The progressive myoclonus epilepsies (PMEs) comprise a group of clinically and genetically heterogeneous disorders characterised by myoclonus, epilepsy, and neurological deterioration. This study aimed to identify the underlying gene(s) in childhood onset PME patients with unknown molecular genetic background.