Extraversion et affiliation aux pairs antisociaux durant l'adolescence et persistance du comportement antisocial à l'âge adulte : un test de deux séquences développementales

Mémoire numérisé par la Division de la gestion de documents et des archives de l'Université de Montréal

RELATIONSHIP OF ANTISOCIAL PERSONALITY SYNDROME IN BOYS TO PARENTAL ALCOHOL/DRUG DEPENDENCY

The study focused on the relationship between antisocial personality syndrome in boys ages 8-15 and parental alcohol/drug dependency. The population studied was case records of 101 boys coming to a private psychiatrist from 1966 through 1979. The boys were predominantly white and from middle to upper income families.^ A boy was determined to have antisocial personality syndrome if he exhibited antisocial behaviors in four or five major categories, did not exhibit a brain syndrome, and did not exhibit a thought disorder. The five major behavior categories were: (1) self-control (i.e., temper tantrums or hyperactivity), (2) behavior at home (i.e., disobedience or lying), (3) behavior at school (i.e., truancy or cheating), (4) behavior toward peers (i.e., bullying, fighting, or tattling), and (5) behavior against property (i.e., destructiveness or stealing). A boy was determined to be a control if he exhibited antisocial behaviors in two or less behavior categories.^ A parent was determined to have alcohol/drug dependency if s/he exhibited a score above the established threshold (1) for the MacAndrew Alcoholism Scale (28 or above), and (2) for the Holmes Alcoholism Scale (35 or above) which are used with the MMPI. A parent was classified not alcohol/drug dependent if s/he had scores below set thresholds (22 on the MacAndrew Alcoholism Scale and 28 on the Holmes Alcoholism Scale).^ For the final sample (N = 10), there was no reason to believe a relationship exists between antisocial personality syndrome in boys ages 8-15 and parental alcohol/drug dependency (Fisher's Exact Test {FET} P = 1.0). The small sample size primarily occurred as a result of 88.12% of the parents being classified in a questionable category in terms of alcohol/drug dependency.^ The sample was suggestive of a relationship between the fathers' Psychopathic Deviate (Pd) Scale scores as a measure of antisocial tendencies and the boy having antisocial personality syndrome (N = 75; P = .12). There was no evidence of such a relationship for mothers (N = 75; P = .97). ^

Surface dental enamel lead levels and antisocial behavior in Brazilian adolescents

Lead poisoning has been reportedly linked to a high risk of learning disabilities, aggression and criminal offenses. To study the association between lead exposure and antisocial/delinquent behavior, a cross-sectional study was conducted with 173 Brazilian youths aged 14\201318 and their parents (n = 93), living in impoverished neighborhoods of Bauru-SP, with high criminality indices. Self-Reported Delinquency (SRD) and Child Behavior Checklist (CBCL) questionnaires were used to evaluate delinquent/antisocial behavior. Body lead burdens were evaluated in surface dental enamel acid microbiopsies. The dental enamel lead levels (DELL) were quantified by graphite furnace atomic absorption spectrometry (GFAAS) and phosphorus content was measured using inductively coupled plasma optical emission spectrometry (ICP-OES). Logistic regression was used to identify associations between DELL and each scale defined by CBCL and SRD scores. Odd ratios adjusted for familial and social covariates, considering a group of youths exposed to high lead levels (\2265 75 percentile), indicated that high DELL is associated with increased risk of exceeding the clinical score for somatic complaints, social problems, rule-breaking behavior and externalizing problems (CI 95 per cent). High DELL was not found to be associated with elevated SRD scores. In conclusion, our data support the hypothesis that high-level lead exposure can trigger antisocial behavior, which calls for public policies to prevent lead poisoning

ASD explained for peers, parents, and professionals

Can the parent of a child with autism or Asperger Syndrome ever really comprehend the experiences of their child? As a greater number of cases are identified and more is understood about these conditions, autism and Asperger Syndrome seem to be increasingly commonly understood terms. Despite the clear definitions provided by diagnostic criteria for the conditions (e.g., American Psychiatric Association [APA], 1994), it often remains difficult for professionals, parents and other carers, particularly those who are newcomers to this field, to truly understand the complexities of these conditions with respect to the day-to-day influences upon the affected individual.

Peers' evaluation of a reconfigurable IEEE1451.0-compliant and FPGA-based weblab

It is already more than 10 years that weblabs are seen as important resources to provide the experimental work required in engineering education. Several weblabs have been applied in engineering courses, but there are still unsolved problems related to the development of their infrastructures. For solving some of those problems, it was implemented a weblab with a reconfigurable infrastructure compliant with the IEEE1451.0 Std. and supported by Field Programmable Gate Array (FPGA) technology. This paper presents the referred weblab, and provides and analyses a set of researchers' opinions about the implemented infrastructure, and the adopted methodology for the conduction of real experiments.

Predictors of onset of cannabis and other drug use in male young adults: results from a longitudinal study.

BACKGROUND: The use of cannabis and other illegal drugs is particularly prevalent in male young adults and is associated with severe health problems. This longitudinal study explored variables associated with the onset of cannabis use and the onset of illegal drug use other than cannabis separately in male young adults, including demographics, religion and religiosity, health, social context, substance use, and personality. Furthermore, we explored how far the gateway hypothesis and the common liability to addiction model are in line with the resulting prediction models. METHODS: The data were gathered within the Cohort Study on Substance Use Risk Factors (C-SURF). Young men aged around 20 years provided demographic, social, health, substance use, and personality-related data at baseline. Onset of cannabis and other drug use were assessed at 15-months follow-up. Samples of 2,774 and 4,254 individuals who indicated at baseline that they have not used cannabis and other drugs, respectively, in their life and who provided follow-up data were used for the prediction models. Hierarchical logistic stepwise regressions were conducted, in order to identify predictors of the late onset of cannabis and other drug use separately. RESULTS: Not providing for oneself, having siblings, depressiveness, parental divorce, lower parental knowledge of peers and the whereabouts, peer pressure, very low nicotine dependence, and sensation seeking were positively associated with the onset of cannabis use. Practising religion was negatively associated with the onset of cannabis use. Onset of drug use other than cannabis showed a positive association with depressiveness, antisocial personality disorder, lower parental knowledge of peers and the whereabouts, psychiatric problems of peers, problematic cannabis use, and sensation seeking. CONCLUSIONS: Consideration of the predictor variables identified within this study may help to identify young male adults for whom preventive measures for cannabis or other drug use are most appropriate. The results provide evidence for both the gateway hypothesis and the common liability to addiction model and point to further variables like depressiveness or practising of religion that might influence the onset of drug use.

Exposure to superfluous information reduces cooperation and increases antisocial punishment in reputation-based interactions

Human cooperation is often based on reputation gained from previous interactions with third parties. Such reputation can be built on generous or punitive actions, and both, one's own reputation and the reputation of others have been shown to influence decision making in experimental games that control for confounding variables. Here we test how reputation-based cooperation and punishment react to disruption of the cognitive processing in different kinds of helping games with observers. Saying a few superfluous words before each interaction was used to possibly interfere with working memory. In a first set of experiments, where reputation could only be based on generosity, the disruption reduced the frequency of cooperation and lowered mean final payoffs. In a second set of experiments where reputation could only be based on punishment, the disruption increased the frequency of antisocial punishment (i.e. of punishing those who helped) and reduced the frequency of punishing defectors. Our findings suggest that working memory can easily be constraining in reputation-based interactions within experimental games, even if these games are based on a few simple rules with a visual display that provides all the information the subjects need to play the strategies predicted from current theory. Our findings also highlight a weakness of experimental games, namely that they can be very sensitive to environmental variation and that quantitative conclusions about antisocial punishment or other behavioral strategies can easily be misleading.

El trastorno antisocial de personalidad, la psicopatía y sus repercusiones sociales

El present treball es basa en un estudi sobre el trastorn antisocial de la personalitat i el controvertit concepte de psicopatia. Es realitza una descripció de cada trastorn amb les seves respectives característiques, així com una diferenciació entre un trastorn i un altre. S’analitzen les repercussions socials d’ambdós trastorns, així com les característiques delictives més comuns i el concepte d’imputabilitat. Per últim, ens torbem amb un anàlisi de casos reals de subjectes amb els esmentats trastorns.

El organismo antisocial: aspectos teóricos, conductuales, biológicos y evaluación

En este artículo se revisan y comentan varios enfoques teóricos, que coexisten en la actualidad, sobre la personalidad antisocial. Se intenta buscar diferencias y similitudes del concepto desde la perspectiva de las teorías biológicas de la personalidad. Se pone énfasis en que la personaliad antisocial de naturaleza psicopática presenta déficits coductuales y biológicas propios y que no necesariamente se solapa con el Trastorno Antisocial de la Personalidad del DSM-III

Resultados preliminares de una escala experimental para la evaluación del trastorno antisocial de la personalidad según los criterios diagnósticos DSM-III

El estudio que se presenta consiste en la aplicación de una escala ajustada a criterios para el diagnóstico del Trantorno Antisocial de la Personalidad (eje II, 301.70) a una población penitenciaria a efecto de comprovar su valor discriminativo resto al diagnóstico clínico. La escala propuesta se reveló altamente sensible (87,5%), específica (90%) y predictiva (valor predictivo positivo del 89% y valor predectivo negativo del 87%) frente a la evaluación clínica. La evaluación se llevó a cabo por dos clínicos especializados mediante la utilización de una entrevista semiestructurada extraida y adaptada del DIS (Robins, 1981), obteniéndose un índice concordancia intragrupo entre evaluadores de 8.82. Se hacen refencias a la posible explicación de los falsos positivos obtenidos en la escala TAP.

Evaluación clínica y psicométrica del Trastorno Antisocial de la Personalidad

Este trabajo se diseñó para evaluar el Trastorno Antisocial de la Personalidad del DSM-III en presos, mediante una entrevista semiestructurada y una escala auto-informada, construida a partir de los criterios del trastorno. El elevado coeficiente de acuerdo interevaluadores (0,80) muestra que los criterios son muy fiables y operativos a efectos del diagnóstico. La escala auto-informada es aceptablemente sensible (88,23%) y específica (89,06%) respecto al trastorno antisocial de la personalidad. La consistencia interna alfa también se reveló muy elevada (0,92) y la escala tiene un alto valor discriminante frente a variables sociodemográficas y de índole penitenciaria.

Escalas empíricas derivadas de la escala de Desviación Psicopática del MMPI, para la evaluación del trastorno antisocial de la personalidad del DSM-III en delincuentes y no delincuentes

Se realiza un análisis de los ítems de la escala de Desviación Psicopática (Pd;50 ítems) del MMPI que más discriminan entre delincuentes diagnosticados del trastorno antisocial de la personalidad (DSM-III), de delincuentes que no tienen el trastorno y estudiantes, del que se resulta dos escalas (Pd-P;24 ítems y Pd-N;33 ítems). Estas escalas obtienen mayor sensibilidad y especificidad que la propia escala Pd respecto al trastorno. Psicométricamente tienen mayor validez y fiabilidad, propiedades, que junto a su brevedad, hacen aconsejable su uso en el estudio de la personalidad antisocial.

Componentes psicológicos de la personalidad antisocial en delincuentes: búsqueda de sensaciones y susceptibilidad a las señales de premio y castigo

En este trabajo se plantea estudiar algunos componentes o variables de la personalidad que, según los modelos teóricos a que pertenecen, se asociarían a la personalida antisocial. Para ello se dispuso de una muestra de 67 reclusos penitenciarios clasificados en dos grupos en función de los criterios del diagnóstico de Trastorno Antisocial de la Personalidad del DSM-III. La escala Pd del MMPI, el Cuestionario Experimental de Psicopatía (CEP) y la Escala del Trastorno Antisocial de la Personalidad de Aluja (ETAPA), son las más predictivas del TAP. La escala de Susceptibilidad al Castigo (SC), escalas de Susceptibilidad a la Recompensa (SR) y escala de Búsqueda de Sensaciones (EBS), se relacionan menos con el trastorno, excepto cuando se les agregan las escalas CEP queda integrada dentro un factor de personalidad antisocial, pero también obtiene un peso importante en el factor de Búsqueda de Sensaciones, integrado también por SR. La escala SC no se relaciona con ninguno de los factores mencionados. Se hacen comentarios sobre las diferencias conceptuales y empíricas entre TAP y psicopatía.

Social competence and loneliness during the school years - Issues in assessment, interrelations and intergenerational transmission

Väitöskirjassa tarkastellaan kouluikäisten lasten ja nuorten sosiaalisen kompetenssin ja yksinäisyyden mittaamista, yhteyksiä ja periytyvyyttä vanhemmilta heidän lapsilleen. Alakouluikäisten lasten tutkimusaineisto (n=985) koostuu lapsilta itseltään, heidän luokkatovereiltaan, opettajiltaan ja vanhemmiltaan vuosina 2000 - 2004 osana Merkitystä etsimässä – tutkimusprojektia (M. Vauras) kerätystä aineistosta. Mukana on itse-, toveri-, opettaja- ja vanhempien arviot lasten sosiaalisesta kompetenssista, seuranta-aineisto lasten yksinäisyydestä, opettajien arviot lasten motivationaalisesta orientaatiosta, standardoiduin testisarjoin arvioidut akateemiset taidot sekä lasten äitien ja isien arviot omasta yksinäisyydestään ja koetusta kyvykkyydestään toimia vanhempana. Yläkouluikäisten nuorten (n=386) aineisto koostuu vuosina 2006 – 2007 osana Sosioemotionaalinen oppiminen ja hyvinvointi yläkouluyhteisössä (P. M. Niemi) kerätystä nuorten yksinäisyyden, sosiaalisen ahdistuneisuuden ja sosiaalisen fobian seuranta-aineistosta. Mitattavuutta (päätavoite 1) tutkittiin erityisesti monitahoarviointien rakenteiden yhtenäisyyksiä, subjektiivisten arvioiden ajallista pysyvyyttä sekä mittareiden validiteettia ja reliabiliteettia testaamalla. Sosiaalisen kompetenssin ja yksinäisyyden keskinäisten yhteyksien lisäksi tarkasteltiin näiden yhteyttä alakoululaisten oppimiseen sekä yläkou¬lulaisten psykososiaaliseen hyvinvointiin (päätavoite 2). Kolmantena päätavoitteena oli selvittää yksinäisyyden mahdollista periytymistä vanhemmilta lapsille. Osana ensimmäistä päätavoitetta kehitettiin Monitahoarviointi sosiaalisesta kompetenssista (MASK) -arviointimenetelmä (artikkeli 1). Konfirmatorisen faktorianalyysin tulosten perusteella nelifaktorinen rakenne (prososiaalisuus sisältäen yhteistyötaidot ja empatiakyvyn sekä antisosiaalisuus sisältäen impulsiivisuuden ja häiritsevyyden) sopi sekä lasten itsensä, heidän luokkatovereidensa, opettajiensa että vanhempiensa tekemiin arviointeihin. Eri tahojen arviointien väliset korrelaatiot olivat tilastollisesti merkitseviä, joskin suhteellisen matalia, ts. eri tahojen näkökulmat lapsen sosiaalisesta kompetenssista ovat toisistaan eriäviä. Täten eri arvioitsijatahojen käyttäminen on kokonaisuuden tutkimisen kannalta tärkeää. Toisena mittaamiseen liittyvänä tavoitteena oli validoida Hozan, Bukowskin ja Beeryn (2000) sosiaalisen ja emotionaalisen yksinäisyyden mittari suomalaisille lapsille (artikkeli 3) ja nuorille (artikkeli 4) soveltuvaksi sekä tutkia, ovatko lasten ja nuorten arviot omasta yksinäisyydestään ajallisesti pysyviä. Alakoululaisten lasten osalta yksinäisyys, erityisesti sosiaalinen yksinäisyys osoittautui suhteellisen pysyväksi, mutta vahvistui entisestään yläkouluikäisten nuorten aineistoa tarkasteltaessa. Huomionarvoista sekä ala- että yläkoululaisten aineistoissa oli poikien kokema vahva emotionaalinen yksinäisyys. Molempien mittareiden osalta sekä validiteetti että reliabiliteetti todettiin hyväksyttäväksi ja niitä voidaan suositella lasten ja nuorten sosiaalisen kompetenssin ja yksinäisyyden arviointimenetelmiksi. Toisena päätavoitteena oli rakenneyhtälömallinnuksen keinoin tarkastella sosiaalisen kompetenssin ja yksinäisyyden yhteyksiä sekä keskenään (artikkelit 2 ja 3) että suhteessa lasten oppimiseen (artikkeli 2) ja nuorten psykososiaaliseen hyvinvointiin (artikkeli 4). Alakouluikäisten lasten osalta sosiaalinen kompetenssi oli yhteydessä pait¬si yksinäisyyteen myös opettajien oppilaistaan tekemiin motivationaalisen orientaation arvioihin sekä standardoiduin testien arvioituihin akateemisiin taitoihin. Yläkouluikäisten nuorten osalta yksinäisyys oli yhteydessä sosiaaliseen ahdistuneisuuteen ja sosiaaliseen fobiaan. Täten sosiaalisen kompetenssin voidaan katsoa olevan koululaisten hyvinvointia ja oppimista vahvistava, ja toisaalta yksinäisyyden nuorten psykososiaalista hyvinvointia heikentävä tekijä. Viimeisenä päätavoitteena mallinnettiin yksinäisyyden mahdollista periytyvyyttä. Ensimmäisessä vaiheessa periytyvyyttä tarkasteltiin koko perheen sisällä, vanhempien tai lasten sukupuolta erottelematta (artikkeli 2). Tässä rakenneyhtälömallissa vanhempien kokema yksinäisyys ennusti heikompaa kyvykkyydentunnetta vanhemmuudesta, joka edelleen ennusti lapsen heikompaa toveriarvioitua sosiaalista kompetenssia koulussa ja tätä kautta vahvempaa yksinäisyyden kokemusta. Toisessa mallissa eroteltiin äitien ja isien sekä tyttöjen ja poikien aineistot, jotta periytyvyyttä voitiin tarkastella äiti-tytär, äiti-poika, isä-tytär ja isä-poika dyadisuhteissa. Rakenneyhtälömallinnuksen tulosten perusteella sekä äitien että isien kokema yksinäisyys ennusti