Objektive Schläfrigkeitsmessung unter Alkoholeinfluss

Alkohol und Schläfrigkeit sind die wichtigsten fahrerbezogenen Faktoren bei der Entstehung von Autounfällen. Bislang gibt es relativ wenige konkrete Erkenntnisse über die schläfrigkeitsfördernde Wirkung von Alkohol. Mit der vorliegenden Arbeit sollte erstmals eine quantitative und objektive Analyse der (Tages-)Schläfrigkeit unter Alkoholeinfluss während der gesamten Alkoholumsetzungskurve erstellt werden. Mit dem pupillographischen Schläfrigkeitstest (PST) steht ein Verfahren zur Verfügung, mit dem es möglich ist, Schläfrigkeit unter Alkoholeinfluss quantitativ zu bestimmen. Diese Methode beruht auf der Vermessung der Pupille, deren Durchmesser der efferenten sympathischen Steuerung unterliegt. Bei zunehmender Schläfrigkeit lässt der sympathische Einfluss auf die Pupillenweite nach und es kommt zu typischen Oszillationen der Pupille. Diese Oszillationen, sogenannte „Fatigue Waves“, werden in einem ruhigen, abgedunkelten Raum mittels Infrarotkamera über 11 Minuten kontinuierlich aufgezeichnet und als Pupillen-Unruhe-Index (PUI) in mm / min ausgegeben. Für diesen Wert existieren Normwerte, welche eine Einteilung der PUI-Werte in „normal“, „erhöht“ und „pathologisch“ ermöglichen. Es wurde ein standardisiertes Kollektiv von 53 Probanden zwischen 20 und 60 Jahren untersucht. Dieses bestand aus 28 Männern und 25 Frauen. Die Probanden wurden wahlweise mit Bier oder Wein stufenweise unter Blutalkohohol-konzentrationen von annähernd 0,3, 0,5 und 0,8 ‰ gesetzt, die genaue BAK wurde jeweils durch Gaschromatographie und ADH-Methode bestimmt. Während dieser Anflutungsphase wurde bei jeder der drei Stufen die Schläfrigkeit bestimmt. Dies geschah zum einen mittels objektivem PST und zum anderen durch die subjektive Stanford Sleepiness Scale (SSS), eine siebenstufige Skala zur Einschätzung der eigenen Schläfrigkeit. In der Eliminationsphase der Alkoholumsetzungskurve wurde wiederum bei 0,5 und 0,3 ‰ sowohl die subjektive als auch die objektive Schläfrigkeit gemessen. Eine Kontrollgruppe von 11 Probanden aus dem genannten Kollektiv wurde zu einem späteren Zeitpunkt unter gleichen Bedingungen ohne Alkoholeinfluss untersucht. Im Ergebnis zeigte die Anflutungsphase zunächst ein signifikantes Absinken des PUI um 5,9 %, gleichbedeutend mit einer höheren Vigilanz. Im weiteren Verlauf war das Maximum der Schläfrigkeit in der Eliminationsphase bei einer verhältnismäßig geringen BAK von durchschnittlich 0,54 ‰ zu beobachten. Der PUI hatte sich im Vergleich zum Ausgangswert um durchschnittlich 17,4 % erhöht und 40,4 % der Probanden wiesen erhöhte oder pathologische Schläfrigkeitswerte auf. Dieser Anteil lag um hochsignifikante 110 % höher als bei der Ausgangsmessung. Insgesamt ließ sich keine Korrelation zwischen objektiver und subjektiver Schläfrigkeit feststellen, obwohl auch die subjektive Schläfrigkeit stieg. Das Maximum der subjektiven Schläfrigkeit fiel zusammen mit dem Maximum der Alkoholisierung von 0,8 ‰. Wirkung auf das Ausmaß der Schläfrigkeit hatten die Häufigkeit des Alkoholkonsums, der Body-Mass-Index (BMI) und das Geschlecht. Je häufiger die Probanden nach eigenen Angaben Alkohol tranken und je höher der jeweilige BMI war, desto geringer war der Einfluss des Alkohols auf die Schläfrigkeit. Mit der Eigenschaft „weibliches Geschlecht“ ging eine höhere objektive Schläfrigkeit einher, allerdings auch eine höhere subjektive Einschätzung der eigenen Schläfrigkeit. Ein Einfluss der Getränkeart ließ sich hingegen nicht nachweisen. Für die Abnahme der Vigilanz spielte es keine Rolle, ob dies durch Bier oder Wein verursacht worden war. Bedenklich erschien die Tatsache, dass zum einen die Probanden das Ausmaß der eigenen Schläfrigkeit sogar unter relativ geringer Alkoholisierung nicht adäquat einschätzen konnten, und dass zum anderen das Maximum der Schläfrigkeit – und damit auch des mutmaßlichen Unfallrisikos – in der Eliminationsphase lag. Ein Zeitpunkt, zu dem sicherlich die meisten Alkoholfahrten unternommen werden.

Einfluss neurologischer Krankheitsbilder auf die Vigilanz gemessen mit dem Pupillographischen Schläfrigkeitstest

Zahlreiche neurologische Erkrankungen wie Morbus Parkinson oder Epilepsien sind mit nicht erholsamem Schlaf und erhöhter Tagesschläfrigkeit assoziiert. Andere Erkrankungen wie Multiple Sklerose induzieren zwar Fatigue / Müdigkeit, aber keine objektivierbar erhöhte Einschlafneigung. Aufgrund der komplexen Interaktionen von Grunderkrankung, Krankheitsfolgen und Medikationseffekten differieren subjektive Einschätzung und objektive Maße von Schläfrigkeit oft erheblich. Der pupillographische Schläfrigkeitstest (PST) ist ein effizientes und objektives Verfahren zur Bestimmung der Vigilanz bzw. Tagesschläfrigkeit, für neurologische Patienten unter naturalistischen Bedingungen liegen aber nur wenige Daten vor.

Leistungssteigerung durch das Vergaster-Diesel-Verfahren, mit-Alkohol

Abstract is not available.

Päästä meidät pelosta : hengellinen väkivalta uskonnollisissa yhteisöissä

Tässä tutkielmassa tarkasteltiin pitkäkestoisen hengellisen väkivallan esiintymistä uskonnollisissa yhteisöissä sekä yhteisöjen jäsenten että ryhmien hengellisten auktoriteettien kautta. Tutkielmassa tutkittiin sitä, millaisissa muodoissa ja miksi pitkäkestoista jopa vuosikymmeniä kestävää mielenhallintaa, manipulointia ja kontrollointia ilmeni uskonnollisten yhteisöjen vallankäytössä. Lisäksi analysoitiin kyseisten yhteisöjen vallankäyttäjien profiileja ja selvitettiin heidän auktoriteettiasemaansa suhteessa yhteisön jäseniin. Tutkimus toteutettiin sähköpostihaastatteluina. Aineistoa kerättiin lehti- ja Internet-ilmoitusten avulla. Ensisijaisena tutkimusaineistona oli 49 kirjettä. Kirjeitä saapui yhteensä 17 eri yhteisöstä. Informantteina oli sekä lahkoistaan irtautuneita että yhä mukana olevia jäseniä. Yhtä yhteisöä lukuun ottamatta vastaukset saapuivat kristillisistä tai kristillisperäisistä yhteisöistä. Primääriaineiston lisäksi tutkimuksessa käytettiin jonkin verran erilaisiin uskonnollisiin yhteisöihin kuuluneiden henkilöiden elämäkerrallisia teoksia sekä muutamia lainauksia tutkimuksen teemoihin liittyviltä Internet-sivustoilta. Työn viitekehyksenä käytettiin Hannu Lauerman kokoamaa yhteenvetoa uskonnollisten lahkojen vaarallisiksi katsotuista piirteistä. Lauerma muotoili kyseisen aineiston Uskontojen uhrien tuki ry:n luettelon pohjalta täydentämällä sitä omilla havainnoillaan sekä muista lähteistä saaduilla esimerkeillä. Lisäksi työssä käytettiin Suomen Mielenterveysseuran työryhmän laatimaa luetteloa uskonnollisten yhteisöjen eettisistä periaatteista. Väljästi käytettynä teoreettisena viitekehyksenä sovellettiin Leon Festingerin kognitiivisen dissonanssin teoriaa. Festingerin teorian pääsisältönä oli toteamus, että ihminen pyrkii tasapainoon ja välttämään ristiriitaa karttamalla tai vähättelemällä sitä aiheuttavia ihmisiä, tapahtumia, asenteita ja informaatiota. Analyysiluvut jakautuivat kolmeen aihepiiriin. Ensimmäisessä tulosluvussa käsiteltiin kontrollointia ja jäsenten manipulointia käytöksen, ajatusten, tunteiden sekä informaation kautta. Toisessa tulosluvussa kuvattiin auktoriteetin alaisuudessa elämistä ja nostettiin esille teemoja, joiden kautta manipuloinnin esiintyminen informanttien yhteisöissä selkeimmin näkyi. Kolmas tulosluku keskittyi yhteisöjen vallankäyttöön sekä anonyymin auktoriteetin että yhteisöjen näkyvien vallanpitäjien kautta. Aineistosta oli selvästi havaittavissa, että pitkäkestoista uskonnollisten yhteisöjen säännöistä ja oppirakenteista lähtöisin olevaa kontrollointia ja manipulointia esiintyi jokaisen informantin kirjeessä. Osassa yhteisöjä kontrollointia oli vain pienessä sektorissa kun se toisissa kattoi lähes kaikki elämän alueet. Kontrolloinnin välineitä olivat syyllistäminen, pelottelu sekä opit, joiden kyseenalaistaminen tuotti jäsenille ahdistavia ristiriitaisia kokemuksia. Leon Festingerin teoriaa soveltamalla voitiin havaita, että tarkoituksella tai tarkoituksettomasti luodut oppirakenteet olivat tehokas väline yksilön sitomiseksi kontrolloivaan yhteisöön. Informanttien joukossa oli useita henkilöitä, jotka kokivat syvää ahdistusta yhteisöissään. Osa informanteista havaitsi ryhmän harjoittaman mielenhallinnan vasta yhteisöstä irtauduttuaan. Jotkut eivät kyenneet pelkojensa takia irtautumaan lahkosta, vaikka oireilivat psyykkisesti ja pahimmassa tapauksessa heillä oli jopa itsetuhoisia ajatuksia. Yleisesti informantit olivat sitä mieltä, että hengellistä väkivaltaa harjoittavien yhteisöjen aktiivijäsenet eivät kyenneet näkemään ongelmia. Sen sijaan irtautuneita syyllistettiin, painostettiin ja tuomittiin.

Preparation and characterization of PSt-b-PHEMA metal hybrids

The block copolymer polystyrene-b-poly[2-(trimethylsilyloxy)ethylene methacrylate] (PSt-b-PTMSEMA) was synthesized using atom-transfer radical polymerization (ATRP). The hydrolysis of PSt-b-PTMSEMA led to the formation of an amphiphilic block copolymer, polystyrene-b-poly(2-hydroxylethyl methacrylate) (PSt-b-PHEMA), which was characterized by GPC and H-1-NMR. TEM showed that the PSt-b-PHEMA formed a micelle, which is PSt as the core and PHEMA as the shell. Under appropriate conditions, the nickel or cobalt ion cause chemical reactions in these micelles and could be reduced easily. ESCA analysis showed that before reduction the metal existed as a hydroxide; after reduction, the metal existed as an oxide, and the metal content of these materials on the surface is more than that on the surface of the copolymer metal ion. XRD analysis showed that the metal existed as a hydroxide before reduction and existed as a metal after reduction.

WATER-SOLUBLE AND AMPHIPHILIC POLYMERS .6. A STUDY ON THE SURFACE-COMPOSITION OF CAST FILMS OF PST/PMAA AND PEO-PST-PEO BLOCK POLYMERS BY XPS

Thin films of PSt/PMAA and PEO-PSt-PEO block polymers were deposited on a polystyrene substrate by solution adsorption (with or without solvent treatment), and the film surfaces were characterized by means of XPS. Direct solvent - casting of PEO-PSt-PEO from benzene solutions resulted in PSt-rich surfaces, whereas PMAA richer surfaces were obtained for PSt/PMAA films cast from DMF solutions. Moreover, solvent treatment after casting had profound effect on the film surface composition. Treatment with water markedly increased the surface concentration of polar PEO segments. In the case of PSt-PMAA block polymers, the PSt content on the surface increased in the order of water < ethanol < cyclohexane < petroleum ether, the last-named giving films with almost pure PSt surface. It is well worth noticing that the bulk composition had little to do with the surface composition for both PSt/PMAA and PEO-PSt-PEO block polymers within the composition range investigated when subsequent solvent treatment was applied.

溶胶对PPGUA/PST交联嵌段共聚物动态力学性能及相容性的影响

聚丙二醇氨基甲酸酯丙烯酸酯/聚苯乙烯(PPGUA/PST)交联嵌段共聚物是多相体系。其中含有10.1—36.3％的溶胶,溶胶含量随PPGUA/ST配比而改变。溶胶主要通过增塑硬段改善相间互容性。

PsT-1: A new Tryptophyllin peptide from the skin secretion of Waxy Monkey Leaf Frog, Phyllomedusa sauvagei

The Waxy Monkey Leaf Frog, Phyllomedusa sauvagei, has been extensively-studied for many years, and a broad spectrum of bioactive peptides has been found in its skin secretions. Here we report the discovery of a novel tryptophyllin (TPH) peptide, named PsT-1, from this frog species. Skin secretions from specimens of P. sauvagei were collected by mild electrical stimulation. Peptides were identified and characterized by transcriptome cloning, and the structure was confirmed by MALDI-TOF mass spectrometry and automated Edman degradation. This novel peptide was encoded by a single precursor of 61 amino acid residues, whose primary structure was deduced from cloned skin cDNA. Analysis of different amphibian tryptophyllins revealed that PsT-1 exhibited a high degree of primary structural similarity to its homologues, PdT-1 and PdT-2, from the Mexican giant leaf frog, Pachymedusa dacnicolor. A synthetic replicate of PsT-1 was found to inhibit bradykinin-induced vasorelaxation of phenylephrine pre-constricted rat tail artery smooth muscle. It was also found that PsT-1 had an anti-proliferative effect on three different human prostate cancer cell lines (LNCaP/PC3/DU145), by use of an MTT assay coupled with direct cell counting as measures of cell growth. These data indicate that PsT-1 is a likely bradykinin receptor antagonist and its biological effects are probably mediated through bradykinin receptors. As a BK antagonist, PST-1, with antagonistic effects on BK in artery smooth muscle, inhibition of proliferation in prostate cancer cells and lack of undesirable side effects, may have potential in cardiovascular, inflammatory and anticancer therapy.

Étude du rôle spécifique du système à deux composantes PhoBR et du système Pst (phosphate specific transport) dans la virulence d’une souche pathogène aviaire de Escherichia coli (APEC)

Les souches d’Escherichia coli pathogènes aviaires (APEC) sont responsables d’infections respiratoires et de septicémies chez la volaille. Le régulon Pho est contrôlé conjointement par le système à deux composantes PhoBR et par le système de transport spécifique du phosphate (Pst). Afin de déterminer l’implication de PhoBR et du système Pst dans la pathogenèse de la souche APEC O78 χ7122, différentes souche mutantes phoBR et pst ont été testées pour divers traits de virulence in vivo et in vitro. Les mutations menant à l’activation constitutive du régulon Pho rendaient les souches plus sensibles au peroxyde d’hydrogène et au sérum de lapin comparativement à la souche sauvage. De plus, l’expression des fimbriae de type 1 était affectée chez ces souches. L’ensemble des mutants Pho-constitutifs étaient aussi significativement moins virulents que la souche sauvage dans un modèle de coinfection de poulet, incluant les souches avec un système Pst fonctionnel. De plus, l’inactivation du régulateur PhoB chez un mutant Pst restaure la virulence. Par ailleurs, l’inactivation de PhoB n’affecte pas la virulence de la souche χ7122 dans notre modèle. De manière intéressante, le degré d’atténuation des souches mutantes corrèle directement avec le niveau d’activation du régulon Pho. Globalement, les résultats indiquent que l’activation du régulon Pho plutôt que le transport du phosphate via le système Pst joue un rôle majeur dans l’atténuation des APEC.

Étude transcriptionnelle d'une souche pathogène aviaire de Escherichia coli (APEC) et son mutant Pst (phosphate specific transport)

Mémoire numérisé par la Division de la gestion de documents et des archives de l'Université de Montréal

The pst operon of enteropathogenic Escherichia coli enhances bacterial adherence to epithelial cells

Enteropathogenic Escherichia coli (EPEC) adheres in vivo and in vitro to epithelial cells. Two main adhesins, the bundle-forming pilus and intimin, encoded by the Up operon and eae, respectively, are responsible for the localized and the intimate adherence phenotypes. Deletion of the pst operon of EPEC abolishes the transport of inorganic phosphate through the phosphate-specific transport system and causes the constitutive expression of the PHO regulon genes. In the absence of pst there is a decrease in the expression of the main EPEC adhesins and a reduction in bacterial adherence to epithelial cells in vitro. This effect is not related to PHO constitutivity, because a Delta pst phoB double mutant that is defective in the transcription of the PHO genes also displayed low levels of adherence and expression of adhesins. Likewise, a PHO-constitutive phoR mutation did not affect bacterial adherence. The expression of the per operon, which encodes the Up and ler regulators PerA and PerC, is also negatively affected by the pst deletion. Overall, the data presented here demonstrate that the pst operon of EPEC plays a positive role in the bacterial adherence mechanism by increasing the expression of perA and perC and consequently the transcription of bfp and eae.

Transcriptional Processing of the pst Operon of Escherichia coli

The pst operon of Escherichia coli is composed of five genes that encode a high-affinity phosphate transport system. pst belongs to the PHO regulon, which is a group of genes and operons that are induced in response to phosphate limitation. The pst operon also has a regulatory role in the repression of PHO genes` transcription under phosphate excess conditions. Transcription of pst is initiated at the promoter located upstream to the first gene, pstS. Immediately after its synthesis, the primary transcript of pst is cleaved into shorter mRNA molecules in a ribonuclease E-dependent manner. Other ribonucleases, such as RNase III and MazF, do not play a role in pst mRNA processing. RNase E is thus at least partially responsible for processing the pst primary transcript.

Alternative promoters in the pst operon of Escherichia coli

The pst operon of Escherichia coli is composed of five genes pstS, pstC, pstA, pstB and phoU, that encode a high-affinity phosphate transport system and a negative regulator of the PHO regulon. Transcription of pst is induced under phosphate shortage and is initiated at the promoter located upstream of the first gene of the operon, pstS. Here, we show by four different technical approaches the existence of additional internal promoters upstream of pstC, pstB and phoU. These promoters are not induced by Pi-limitation and do not possess PHO-box sequences. Plasmids carrying the pst internal genes partially complement chromosomal mutations in their corresponding genes, indicating that they are translated into functional proteins.

Skillnaden mellan nykteristers egna skäl till att inte dricka alkohol och icke-nykteristers tro om dessa skäl

Denna rapport redovisar en studie av skillnader mellan nykteristers faktiska skäl till att inte dricka och icke-nykteristers tro om nykteristers skäl till att inte dricka alkohol. Studien utfördes i enkätform bland 19-25 åringar på Högskolan Dalarna samt medlemmar i Ungdomens Nykterhetsförbund. Studien visar att det finns signifikanta skillnader mellan de faktiska skäl nykterister anger till att inte dricka alkohol och vad icke-nykterister tror att nykterister har för skäl till att inte dricka alkohol.