Debate on statutory control of the surveying profession in Queensland : 1907 to 1975

This article was written in 1997. After a 2009 review the content was left mostly unchanged - apart from this re-written abstract, restructured headings and a table of contents. The article deals directly with professional registration of surveyors; but it also relates to government procurement of professional services. The issues include public service and professional ethics; setting of professional fees; quality assurance; official corruption; and professional recruitment, education and training. Debate on the Land Surveyors Act 1908 (Qld) and its amendments to 1916 occurred at a time when industrial unrest of the 1890s and common market principles of the new Commonwealth were fresh in peoples’ minds. Industrial issues led to a constitutional crisis in the Queensland’s then bicameral legislature and frustrated a first attempt to pass a Surveyors Bill in 1907. The Bill was re-introduced in 1908 after fresh elections and Kidston’s return as state premier. Co-ordinated immigration and land settlement polices of the colonies were discontinued when the Commonwealth gained power over immigration in 1901. Concerns shifted to protecting jobs from foreign competition. Debate on 1974 amendments to the Act reflected concerns about skill shortages and professional accreditation. However, in times of economic downturn, a so-called ‘chronic shortage of surveyors’ could rapidly degenerate into oversupply and unemployment. Theorists championed a naïve ‘capture theory’ where the professions captured governments to create legislative barriers to entry to the professions. Supposedly, this allowed rent-seeking and monopoly profits through lack of competition. However, historical evidence suggests that governments have been capable of capturing and exploiting surveyors. More enlightened institutional arrangements are needed if the community is to receive benefits commensurate with sizable co-investments of public and private resources in developing human capital.

Didiman: Australian agricultural extension officers in the territory of Papua and New Guinea, 1945-1975

Historically, the development philosophy for the two Territories of Papua and New Guinea (known as TPNG, formerly two territories, Papua and New Guinea) was equated with economic development, with a focus on agricultural development. To achieve the modification or complete change in indigenous farming systems the Australian Government’s Department of External Territories adopted and utilised a programme based on agricultural extension. Prior to World War II, under Australian administration, the economic development of these two territories, as in many colonies of the time, was based on the institution of the plantation. Little was initiated in agriculture development for indigenous people. This changed after World War II to a rationale based on the promotion and advancement of primary industry, but also came to include indigenous farmers. To develop agriculture within a colony it was thought that a modification to, or in some cases the complete transformation of, existing farming systems was necessary to improve the material welfare of the population. It was also seen to be a guarantee for the future national interest of the sovereign state after independence was granted. The Didiman and Didimisis became the frontline, field operatives of this theoretical model of development. This thesis examines the Didiman’s field operations, the structural organisation of agricultural administration and the application of policy in the two territories.

Engaging the metaphorical city : Brisbane male fiction 1975-2007

Brisbane writers and writing are increasingly represented as important to the city’s identity as a site of urban cool, at least in marketing and public relations paradigms. It is therefore remarkable that recent Brisbane fiction clings strongly to a particular relationship to the climatic and built environment that is often located in the past and which seemingly turns away, or at least elides, the ‘new’ technologically-driven Brisbane. Literary Brisbane is often depicted in the context of nostalgia for the Brisbane that once was—a tropical, timbered, luxuriant city in which sex is associated with heat, and, in particular, sweat. In this writing sweat can produced by adrenaline or heat, but in particular, in Brisbane novels, it is the sweat of sex that characterises the literary city. Given that Brisbane is in fact a subtropical city, it is interesting that metaphors of a tropical climate and vegetation occur so frequently in Brisbane stories (and narratives set in other parts of the state) that writer Thea Astley was prompted at one point to remark that Queensland writing was in danger of developing into a tropical cliché.

Kaksi perspektiiviä Etykiin: Viro suomalaisten ja ruotsinvirolaisten lehtien silmin 1973-1975

Suomen ja Viron välillä on ollut kontakteja tuhansien vuosien ajan. Vilkkaammiksi yhteydet muuttuivat kansallisen heräämisen ajalla ja sotien välisenä aikana. Toinen maailmansota katkaisi suomalais-virolaiset suhteet lähes 20 vuodeksi Neuvostoliiton miehitettyä Viron. Yhteydet Viroon palasivat jossakin muodossa 1960-luvulla, mutta olivat silloin ja tutkimusajankohtana 1970-luvulla tiukasti säädeltyjä. Kaikki virallisen tason yhteydenpito tapahtui Moskovan kautta ja valvonnassa, ja kansalaisyhteiskunnan tasolla tapahtuvaa toimintaa maiden välillä ei ollut. Myös lehtikirjoittelu oli Moskovan seurannassa ja Neuvostoliitto puuttui usein, mikäli Suomessa kirjoitettiin Virosta jotakin mikä ei ollut sille mieleen. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millainen maa Viro oli 1970-luvun alkupuolella ja millainen kuva siitä oli Suomessa sekä Ruotsissa eläneen pakolaisvirolaisen yhteisön keskuudessa. Aineistona on sanomalehtiartikkeleita vuosilta 1973–1975 neljästä suomalaisesta ja kahdesta ruotsinvirolaisesta sanomalehdestä. Erityinen painopistealue on Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokous eli Etyk, jonka järjestelyihin Suomi otti aktiivisesti osaa. Länsivaltiot ajoivat Ety-asiakirjaan periaatteita mm. vapaammasta tiedonvälityksestä ja ihmisten liikkumisesta, Neuvostoliitto taas tavoitteli rauhansopimuksen korviketta, jolla Euroopan toisen maailmansodan jälkeiset rajat vahvistettaisiin. Etyk oli siis virolaisille monella tavalla merkittävä: he saattoivat toivoa kokouksen tuovan mahdollisuuksia ottaa Baltian asia esille ja saada Baltian maille itsenäisyys, tai ainakin suurempi itsemääräämisoikeus. Toisaalta he pelkäsivät Neuvostoliiton vain vahvistavan otettaan Virosta Etykin avulla. Etykiin liittyvässä kirjoittelussa suomalaislehtien haluttomuus ottaa Viron asiaa esille näkyy erityisen selvästi.Virosta ei muutenkaan 1970-luvulla uutisoitu usein ja Etykin yhteydessä virolaisten toiveita ja tavoitteita ei juuri julkistettu. Baltian maista paenneet pyrkivät kyllä tuomaan asiaansa julkisuuteen Helsingin 1973 ja 1975 kokousten aikaan, mutta suomalaislehdissä se ei näkynyt. Virosta myös annettiin siloiteltu kuva sanomalehdissä ja epäkohtia kuten venäläistämistoimenpiteitä, pidätyksiä tai elintarvikepulaa ei julkistettu. Samaan aikaan Ruotsissa pakolaisvirolaisten toimesta ilmestyneiden lehtien maailma oli aivan toisenlainen. Niiden Etyk-aiheiset kirjoitukset käsittelivät lähes pelkästään Viron asiaa ja Etykin kolmannen korin asioita eli ihmisoikeuskysymyksiä. Ne myös toivat esille aivan toisenlaisen kuvan Neuvosto-Viron oloista kuin suomalaislehdet. Muissa kuin Etykiin liittyvissä artikkeleissa suomalaislehtien välillä on kuitenkin eroja. Yhdenkään tutkituista suomalaislehdistä (Helsingin Sanomat, Hufvudstadsbladet, Kansan Uutiset ja Uusi Suomi) ei voi sanoa noudattaneen täysin horjumatta mitään tiettyä linjaa Viro-kirjoittelussa. Yhdenmukaisimmin suhtautui Kansan Uutiset, joka harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta ei tuonut esiin kritiikkiä Neuvostoliittoa kohtaan. Vaihtelevin suhtautuminen oli Helsingin Sanomilla, jonka tapauksessa ei oikeastaan voi puhua minkäänlaisesta linjasta. Hufvudstadsbladet oli melko neutraali joskin etäinen ja maltillinen. Eniten neuvostokritiikkiä viljeli Uusi Suomi. Kuitenkin myös siinä ilmestyi esimerkiksi kaunistelevia kuvauksia elämästä Neuvosto-Virossa, eikä sekään Ety-kokousten aikaan asettunut balttipakolaisten puolelle. Yhdessäkään lehdessä ei ilmestynyt Viro-aiheisia kirjoituksia usein; kaikkiaan artikkeleita aineistossani oli 4 lehdestä 3 vuodelta 247. Monissa niistäkään Viro ei ollut pääasia vaan sitä vain sivuttiin. Ruotsinvirolaisia lehtikirjoituksia aineistossani oli 318. Lehtien (Eesti Päevaleht ja Teataja) välillä ei ollut merkittäviä sisällöllisiä eroja. Suomalaislehdistä ne taas erosivat täysin. Viron kuulumisten ja maailmanpolitiikan lisäksi ne seurasivat myös Suomen asioita ja etenkin niitä tapauksia, joissa Viro ylitti uutiskynnyksen suomalaislehdissä. Suomen lehdissä taas ei paria lähinnä Uuden Suomen poikkeusta lukuun ottamatta kirjoitettu pakolaisvirolaisista mitään, eikä etenkään heidän toiminnastaan Viron asian eteen. Pakolaisvirolaisten lisäksi myös Neuvosto-Viro oli 1970-luvulla suurimmalle osalle suomalaisista varsin tuntematon, sillä julkisessa keskustelussa se esiintyi erittäin harvoin ja oli poistettu jopa oppikirjoista. Suomalaisten yleisen käsityksen mukaan Virossa kaikki oli hyvin ja siellä asui tyytyväisiä ihmisiä. Myös Etyk nähtiin Suomessa täysin toisenlaisessa valossa kuin Pohjanlahden toisella puolella, jossa kirjoittelua leimasi pettymys Etykiin toisen maailmansodan jälkeisten rajojen vahvistajana.

Seasonal Greeting token-1975

Obverse: In the center stylized number 26. Reverse: The emblem of the Israel Government Coins and Medals Corporation.

Es war einmal 1882-1902

Childhood in Berlin; cultural life in fin-de-siecle Berlin; voyages and travels; marriage with physician Ernst Gustav Levin; contains newspaper clippings on author's mother, the social worker Hermine Lesser, copies of letter by the author from 1942, poems by Ernst Ludwig Levin

Aspects of Austrian Antisemitism at the Decline of the Habsburg Empire 1975

Manuscript: "Aspects of Austrian Antisemitism at the Decline of the Habsburg Empire". Background of political anti-Semitism in Austria and the internal conditions which fostered its development.

Manuel F. Lisan papers 1902-1969

Contains a typescript of memoirs (some sections in several drafts) covering the period until 1907 and describing Lisan's youth in Russia, his journey to America, his early years in Philadelphia, and his travels throughout Pennsylvania. The memoirs also relate in some detail Lisan's Zionist activities in Russia and America and his reaction to world Jewish events. Includes also correspondence covering the years 1902-1969 dealing with Lisan's Zionist activities, as well as announcements (1909-1910) of the Maccabean Zionist Society in Philadelphia and receipts and a Land Certificate from the American Zion Commonwealth and a share certificate from the Jewish Colonial Trust.

Isadore Breslau papers undated, 1938-1975

This collection consists primarily of correspondence, notes and memoranda relating to his work with the American Zionist Bureau (1939-40) and the Zionist Organization of America (1941). Also includes correspondence as U.S. Army Chaplain (1943) stationed in Daytona Beach, Florida. Among the more important correspondents are Louis D. Brandeis, Stephen S. Wise, Solomon Goldman and Robert Szold.

Louis Kraft papers undated, 1914-1975.

Correspondence, memoranda, minutes, reports, official documents and other similar materials pertaining to Kraft's long career in Jewish Social Service at the JWB, the JDC and related organizations.

Strauss-Stern Family 1902-1942

Personal and official documents relating to the life of the Strauss family during the years 1902-1940: pre-marital agreement dated February 1902 and June 1904 (Ehe und Erbvertrag); partnership agreement dated on several dates in 1905; variety of Lehrvertraege, passports, documents necessary for emigration and immigration to Italy and USA. The Lehrvertrag is dated 1920, the other documents pertain to the period from 1938 to 1942. "Schulzeugnisse" from the early 1900s.

Wagner Kokisch Family Correspondence 1902-1949

The bulk of the correspondence was sent 1939-1941 from Anna Deutsch and then 1945/46 from Irene Lichtblau-Reger, both in Vienna, Austria, to Adele and Margarete Wagner, who lived with the Kokisch family (Ernest, Gertrud and Ron) in New York.

Book Review: "The Interface: IBM and the Transformation of Corporate Design, 1945-1975", John Harwood, Minneapolis: University of Minnesota Press, 2011

Within the history of twentieth-century design, there are a number of well-known objects and stories that are invoked time and time again to capture a pivotal moment or summarize a much broader historical transition. For example, Marcel Breuer’s Model B3 chair is frequently used as a stand-in for the radical investigations of form and new industrial materials occurring at the Bauhaus in the mid-1920s. Similarly, Raymond Loewy’s streamlined pencil sharpener has become historical shorthand for the emergence of modern industrial design in the 1930s. And any discussion of the development of American postwar “organic design” seems incomplete without reference to Charles and Ray Eames’s molded plywood leg splint of 1942. Such objects and narratives are dear to historians of modern design. They are tangible, photogenic subjects that slot nicely into exhibitions, historical surveys, and coffee-table best sellers...