Puolustusvoimien, poliisin ja pelastustoimen johtamiskoulutus : yhteistyöviranomaisten yhteinen näkemys johtamisesta?

Tämä diplomityö analysoi ja vertaa puolustusvoimien johtamiskäsitystä poliisin ja pelastustoimen johtamiskäsityksiin. Työ on johtamisen näkökulmasta tehty laadullinen tutkimus. Tutkimus on perustutkimus, jolla kuvataan keskeisten yhteistyöviranomaisten näkemyksiä johtamisesta sekä johtamisen koulutusta kullakin viranomaisalalla. Diplomityö on tehty puolustusvoimien kontekstissa, jota verrataan poliisitoimen ja pelastustoimen konteksteihin. Tutkimuksessa ei ole tarkoitus asettaa verrattuja viranomaisia järjestykseen paremmuuden perusteella, vaan osoittaa eri alojen suhtautumista johtamiseen ja kuinka se opetuksen muodossa ilmenee. Puolustusvoimat on ollut vahva johtajakouluttaja Suomessa ja johtamisoppeja on välitetty myös muualle yhteiskuntaan erityisesti asevelvollisten johtajakoulutuksen kautta. Toimintaympäristön muutoksessa puolustusvoimat on mukauttanut käsitystä johtamisesta ja huomioinut entistä voimakkaammin toimintaympäristöjen erilaisuuden keskeisenä osana johtamista. Tämä tuo joustavuutta perinteisesti kankeana ja hierarkkisena pidetyn organisaation johtamiseen. Samalla se luo haasteita johtajien osaamiselle ja myös alaisten asennoitumiselle eri toimintaympäristöjen vaatimuksiin. Poliisitoimi ja pelastustoimi ovat kohdanneet historiansa aikana samankaltaiset haasteet kuin puolustusvoimatkin. Tämän hetkinen toimintaympäristö vaatii johtajilta entistä enemmän tilannetajua ja joustavuutta. Poliisin koulutusjärjestelmä tuottaa henkilöstöä esimiestehtäviin vasta ylemmän korkeakoulututkinnon jälkeen ja pelastustoimi ammattikorkeakoulututkinnon jälkeen. Tämä näkyy hieman alhaisempana määränä johtamiskoulutuksen määrässä verrattuna upseerin urallaan saamaan johtamiskoulutukseen. Upseerit valmistuvat esimies- ja johtajatehtäviin heti ensimmäisen koulutusasteen jälkeen. Opetuksellisten sisältöjen sekä johtamiskäsitystä muokkaavien teorioiden osalta ei viranomaisten välillä ole havaittavissa suuria eroja. Tämä osin selittynee sillä, että kaikilla tutkimukseen nyt valituilla viranomaisilla on kaksijakoinen toimintaympäristö. Toisaalta hallinto ja henkilöstöjohtaminen näyttelee merkittävää roolia päivittäisessä työssä, toisaalta nopea tilannejohtaminen vaatii erilaista kyvykkyyttä reagoida nopeasti muuttuvaan tilanteeseen.

Luomu- ja lähiruoan kuluttajille tuottama arvo

Suuret yhteiskunnalliset muutokset ja ympäristötietoisuuden kasvu ovat viime vuosina vaikuttaneet kuluttajien uudenlaisiin ruokatottumuksiin. Kuluttajat ovat yhä enenevissä määrin kiinnostuneita siitä, mitä he suuhunsa laittavat, mikä on osaltaan vaikuttanut luomu- ja lähiruoan kulutuksen kasvuun. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää minkälaista arvoa kuluttajat kokevat luomu- ja lähiruoan kulutuksesta saavuttavansa ja onko näillä arvon kokemisilla merkittäviä eroja. Tutkimusongelmaa selvennetään kahden alakysymyksen avulla: miten kuluttajat määrittelevät luomu- ja lähiruoan ja minkälaista arvoa kuluttajat kokevat saavansa luomu- ja lähiruoan kulutuksesta. Tutkimuksessa vertaillaan kahden eri ikäryhmän kokemuksia luomu- ja lähiruoasta arvontuottajana, Tässä tutkimuksessa aineistonkeruumenetelmänä käytettiin ryhmähaastatteluna toteutettavaa teemahaastattelua. Ensimmäinen ryhmä muodostui 60–70-vuotiaista kuluttajista ja toinen ryhmä muodostui 30–40-vuotiaista kuluttajista. Kaikki tutkimukseen osallistuneet olivat naisia, ja tutkimukseen osallistuneet valittiin lumipallo-otannalla. Haastateltavat määrittelivät luomuruoan pitkälti sen virallisen määritelmän mukaan. Lähiruoan määritelmissä oli suurempaa vaihtelua, mutta yhteistä määritelmille oli aluetaloudellinen näkökulma. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytettiin Holbrookin (1999) arvotypologiaa ja arvon rakentumista lähestyttiin myös hyödyn ja uhrausten näkökulmasta. Haastateltavien käsitykset luomu- ja lähiruoasta arvontuottajana eroavat vain vähän toisistaan. Luomu- ja lähiruoan kuluttamiseen liitetään paljon samoja ominaisuuksia, ja kuluttajilta menevät käsitteet sekaisin keskenään. Luomuruoan tuottama arvo perustuu sen hyvään laatuun ja oletettuun parempaan makuun. Kuluttamalla sitä tuetaan kestävää maataloutta sekä turvataan tuotantoeläimille paremmat elinolot ja suojellaan luonto. Lähiruoan tuottama arvo perustuu sen kotimaisuuteen ja ruokaan, jonka taustalla on tarina. Kuluttamalla sitä tuetaan paikallista elinkeinoa ja palvelujen pysymistä maaseudulla. Luomu- ja lähiruoan kohdalla arvostetaan helppoutta ja vaivatonta kuluttamista. Luomuruoan kulutukseen vaikuttaa negatiivisesti korkeampi hinta ja lähiruoan kulutukseen vaikuttaa negatiivisesti huonompi saatavuus. Kiinnittämällä erityistä huomiota luomuelintarvikkeiden hinnoitteluun ja lähiruoan heikompaan saatavuuteen ja tunnistettavuuteen sekä parantamalla luomu- ja lähiruoan valikoimia, voidaan olettaa luomu- ja lähiruoan kulutuksen ja arvostuksen lisääntyvän kuluttajien keskuudessa.