Cultural and textual properties in the translation and interpretation of allusions. An analysis of allusions in Dorothy L. Sayers’ detective novels translated into Finnish in the 1940s and the 1980s

Kulttuuriset ja tekstuaaliset tekijät alluusioiden kääntämisessä ja tulkinnassa. Alluusiot Dorothy L. Sayersin 1940- ja 1980-luvuilla suomennetuissa salapoliisiromaaneissa Väitöskirja käsittelee alluusioiden kääntämistä ja tulkintaa. Alluusio on intertekstuaalinen viittaus, jonka tulkitsemiseen tarvitaan implisiittistä tietoa tutuksi oletetusta viittauskohteesta. Käännösongelma alluusiosta tulee, mikäli kohdekulttuurin lukijat eivät tunne viittauskohdetta eivätkä voi päätellä alluusion merkitystä. Tutkimus pyrkii kuitenkin uuden analyysimenetelmän avulla osoittamaan, että vieraat alluusiot eivät välttämättä johda tulkintaongelmiin. Väitöskirja jakautuu kahteen osaan: analyysimenetelmän kehittämiseen (luvut 1-5) sekä tapaustutkimukseen (luvut 6-7). Kehitetyn menetelmän avulla pystytään analysoimaan aikaisempaa tarkemmin, millaisia tulkintamahdollisuuksia alluusiot tarjoavat eri lukijakunnille ja miten lähdetekstin alluusioiden kulttuuriset ja tekstuaaliset piirteet korreloivat käännösstrategioiden kanssa. Tapaustutkimus selvittää, millaisia tulkintamahdollisuuksia Dorothy L. Sayersin 1940- ja 1980-luvuilla suomennettujen salapoliisiromaanien alluusiot tarjosivat aikansa suomalaisille lukijoille. Tavoitteena on myös hahmottaa, miten suomentajien käännösratkaisut ja alluusioiden tulkintamahdollisuudet liittyvät toisaalta lähdetekstin alluusioiden piirteisiin ja toisaalta kohdekulttuurin kontekstiin. Tapaustutkimus tarjoaa näin uutta tietoa suomennoskirjallisuuden ja salapoliisiromaanien historiasta. Analyysimenetelmä määrittelee aikaisempaa alluusioita ja intertekstuaalisuutta käsitelleen tutkimuksen pohjalta ne kulttuuriset ja tekstuaaliset piirteet, jotka vaikuttavat alluusioiden kääntämiseen ja tulkintaan. Kulttuurisessa mielessä alluusio voi olla tietylle lukijakunnalle tuttu tai tuntematon. Tekstuaalisia tekijöitä ovat alluusion muodon ja tyylin tunnusmerkillisyys sekä alluusion pintamerkityksen koherenttius uudessa tekstikontekstissa, ilman tietoa viittauskohteesta. Alluusioiden tulkinnassa on perinteisesti erotettu toisaalta allusiivinen tulkintamahdollisuus, jossa alluusio on lukijoille tuttu ja yhdistettävissä viittauskohteeseensa, toisaalta kulttuuritöyssy, jonka muodostaa lukijoille tuntematon ja pintamerkitykseltään inkoherentti alluusio. Tutkimuksessa määritellään kulttuuristen ja tekstuaalisten tekijöiden perusteella lisäksi kaksi muuta mahdollisuutta. Pseudo-allusiivisessa tulkinnassa tuntematon alluusio erottuu ympäröivästä tekstikontekstista tyyliltään ja on koherentti ainakin kuvaannollisessa mielessä ilman viittauskohdettaan. Ei-allusiivisessa tulkinnassa taas vieras alluusio sulautuu kontekstiin sekä muodoltaan että merkitykseltään niin, ettei lukija edes huomaa mahdollista alluusiota. Tulkintamahdollisuuksien jakauma antaa yleiskuvan siitä, miten tietty lukijakunta pystyi tulkitsemaan tekstin alluusioita. Lisäksi analyysi tarkastelee lähdetekstin ja käännöksen välillä tulkintamahdollisuuksissa tapahtuneita muutoksia sekä niiden vaikutusta tulkinnan vaatimaan vaivannäköön (effort) ja alluusion funktioihin. Tapaustutkimus perehtyy Sayers-suomennosten kulttuurikonteksteihin tarkastelemalla salapoliisiromaanien asemaa suomalaisessa kirjallisuusjärjestelmässä, suomennoksilta odotettuja piirteitä sekä suomentajien ammattikuvaa, taustoja ja työoloja. Tulosten perusteella alluusioiden kääntäminen oli vaativa tehtävä sekä 1940- että 1980-luvun suomentajille. Lähdetekstien alluusioista 60–70 prosenttia oli todennäköisesti kohdelukijoille vieraita. Molempina aikakausina suomennoksilta odotettiin silti sekä kielellistä sujuvuutta että lähdetekstin merkitysten välittämistä. 1940-luvun suomentajien tehtävää vaikeutti lisäksi mm. se, että suomentaminen oli enimmäkseen sivutoimista ja englanti oli harvoin parhaiten hallittu vieras kieli. Nämä olosuhteet lienevät vaikuttaneet etenkin vähäarvoisena pidetyn salapoliisikirjallisuuden suomennoksiin. 1980-luvulla suomentajien aikataulut olivat realistisempia, englannin taidot parempia ja päätoiminen suomentaminen mahdollista. Myös salapoliisiromaanien arvostus oli lisääntynyt. Sekä 1940- että 1980-luvun suomennoksissa kohdelukijoille vieraitakin alluusioita oli usein säilytetty, mikäli ne olivat koherentteja ilman viittauskohdettaan. Sen sijaan vieraita ja pintamerkitykseltään epäselviä alluusioita oli muokattu tai poistettu. Kuitenkin 1980-luvun suomentajat säilyttivät lähdetekstin alluusioita useammin ja tarkemmin kuin 1940-luvun suomentajat. Varsinkin poisjättämistä esiintyi 1940-luvun suomennoksissa enemmän. Alluusioiden tulkintamahdollisuudet olivat kaikissa käännöksissä muuttuneet sikäli, että melko harvat suomennetut alluusiot olivat enää kohdelukijoiden tunnistettavissa. Toisaalta myös kulttuuritöyssyt olivat harvinaisia. Erot 1940- ja 1980-luvun suomennosten välillä näkyivätkin pseudo-allusiivisissa ja ei-allusiivisissa tulkintamahdollisuuksissa. 1980-luvun suomennoksissa vieraat alluusiot oli johdonmukaisesti säilytetty niin, että käännetyt alluusiot voitiin tulkita pseudo-alluusioiksi. Sen sijaan 1940-luvun suomennoksissa vieraita alluusioita oli usein muokattu tai jätetty pois tavalla, joka johti ei-allusiiviseen tulkintaan. Kohdelukijoiden kannalta 1980-luvun suomennettujen alluusioiden tulkitseminen lienee vaatinut jonkin verran enemmän vaivaa. Toisaalta pseudo-allusiivisten käännösten pohjalta oli useimmiten mahdollista rakentaa koherentti tulkinta, ja monesti ne jopa välittivät samankaltaisia funktioita kuin lähdetekstin alluusiot. 1940-luvun suomennosten muokkaukset ja poistot periaatteessa helpottivat tulkintaa, mutta mahdollisia kulttuuritöyssyjä esiintyi edelleen, jopa kääntäjän tekemien muutosten seurauksena. 1940-luvun suomennoksissa myös käännettyjen alluusioiden funktiot olivat muuttuneet enemmän lähdetekstin alluusioihin nähden. Kaiken kaikkiaan 1980-luvun suomennokset olivat lähempänä oman aikansa hyvän käännöksen piirteitä. Toisaalta alluusioiden muokkaaminen sai 1940-luvun suomennokset muistuttamaan enemmän perinteistä arvoituksen ratkaisuun keskittyvää salapoliisiromaania, joten tältä osin ne lienevät vastanneet kohdelukijoiden odotuksia. Kulttuurikontekstin vaikutus siis näkyi sekä käännösstrategioissa että käännettyjen alluusioiden tulkintamahdollisuuksissa. Tutkimustuloksissa korostui kuitenkin myös se, että lähdetekstin alluusion pintamerkitys saattaa vaikuttaa käännösratkaisuihin. Lisäksi käännetyt pseudo-alluusiot saattavat välittää samankaltaisia funktioita kuin lähdetekstin alluusiot. Toisin kuin yleensä on esitetty, kohdelukijoille vieraiden alluusioiden säilyttäminen saattaakin siis olla toimiva ratkaisu.

Use of magnitude-squared coherence to identify the maximum driving response band of the somatosensory evoked potential

The present study proposes to apply magnitude-squared coherence (MSC) to the somatosensory evoked potential for identifying the maximum driving response band. EEG signals, leads [Fpz'-Cz'] and [C3'-C4'], were collected from two groups of normal volunteers, stimulated at the rate of 4.91 (G1: 26 volunteers) and 5.13 Hz (G2: 18 volunteers). About 1400 stimuli were applied to the right tibial nerve at the motor threshold level. After applying the anti-aliasing filter, the signals were digitized and then further low-pass filtered (200 Hz, 6th order Butterworth and zero-phase). Based on the rejection of the null hypothesis of response absence (MSC(f) > 0.0060 with 500 epochs and the level of significance set at a = 0.05), the beta and gamma bands, 15-66 Hz, were identified as the maximum driving response band. Taking both leads together ("logical-OR detector", with a false-alarm rate of a = 0.05, and hence a = 0.0253 for each derivation), the detection exceeded 70% for all multiples of the stimulation frequency within this range. Similar performance was achieved for MSC of both leads but at 15, 25, 35, and 40 Hz. Moreover, the response was detected in [C3'-C4'] at 35.9 Hz and in [Fpz'-Cz'] at 46.2 Hz for all members of G2. Using the "logical-OR detector" procedure, the response was detected at the 7th multiple of the stimulation frequency for the series as a whole (considering both groups). Based on these findings, the MSC technique may be used for monitoring purposes.

Topographic distribution of the tibial somatosensory evoked potential using coherence

The objective of the present study was to determine the adequate cortical regions based on the signal-to-noise ratio (SNR) for somatosensory evoked potential (SEP) recording. This investigation was carried out using magnitude-squared coherence (MSC), a frequency domain objective response detection technique. Electroencephalographic signals were collected (International 10-20 System) from 38 volunteers, without history of neurological pathology, during somatosensory stimulation. Stimuli were applied to the right posterior tibial nerve at the rate of 5 Hz and intensity slightly above the motor threshold. Response detection was based on rejecting the null hypothesis of response absence (significance level α= 0.05 and M = 500 epochs). The best detection rates (maximum percentage of volunteers for whom the response was detected for the frequencies between 4.8 and 72 Hz) were obtained for the parietal and central leads mid-sagittal and ipsilateral to the stimulated leg: C4 (87%), P4 (82%), Cz (89%), and Pz (89%). The P37-N45 time-components of the SEP can also be observed in these leads. The other leads, including the central and parietal contralateral and the frontal and fronto-polar leads, presented low detection capacity. If only contralateral leads were considered, the centro-parietal region (C3 and P3) was among the best regions for response detection, presenting a correspondent well-defined N37; however, this was not observed in some volunteers. The results of the present study showed that the central and parietal regions, especially sagittal and ipsilateral to the stimuli, presented the best SNR in the gamma range. Furthermore, these findings suggest that the MSC can be a useful tool for monitoring purposes.

Increased coherence among striatal regions in the theta range during attentive wakefulness

The striatum, the largest component of the basal ganglia, is usually subdivided into associative, motor and limbic components. However, the electrophysiological interactions between these three subsystems during behavior remain largely unknown. We hypothesized that the striatum might be particularly active during exploratory behavior, which is presumably associated with increased attention. We investigated the modulation of local field potentials (LFPs) in the striatum during attentive wakefulness in freely moving rats. To this end, we implanted microelectrodes into different parts of the striatum of Wistar rats, as well as into the motor, associative and limbic cortices. We then used electromyograms to identify motor activity and analyzed the instantaneous frequency, power spectra and partial directed coherence during exploratory behavior. We observed fine modulation in the theta frequency range of striatal LFPs in 92.5 ± 2.5% of all epochs of exploratory behavior. Concomitantly, the theta power spectrum increased in all striatal channels (P < 0.001), and coherence analysis revealed strong connectivity (coefficients >0.7) between the primary motor cortex and the rostral part of the caudatoputamen nucleus, as well as among all striatal channels (P < 0.001). Conclusively, we observed a pattern of strong theta band activation in the entire striatum during attentive wakefulness, as well as a strong coherence between the motor cortex and the entire striatum. We suggest that this activation reflects the integration of motor, cognitive and limbic systems during attentive wakefulness.

Optical coherence tomography imaging of the basal ganglia: feasibility and brief review

Optical coherence tomography (OCT) is a promising medical imaging technique that uses light to capture real-time cross-sectional images from biological tissues in micrometer resolution. Commercially available optical coherence tomography systems are employed in diverse applications, including art conservation and diagnostic medicine, notably in cardiology and ophthalmology. Application of this technology in the brain may enable distinction between white matter and gray matter, and obtainment of detailed images from within the encephalon. We present, herein, the in vivo implementation of OCT imaging in the rat brain striatum. For this, two male 60-day-old rats (Rattus norvegicus, Albinus variation, Wistar) were stereotactically implanted with guide cannulas into the striatum to guide a 2.7-French diameter high-definition OCT imaging catheter (Dragonfly™, St. Jude Medical, USA). Obtained images were compared with corresponding histologically stained sections to collect imaging samples. A brief analysis of OCT technology and its current applications is also reported, as well as intra-cerebral OCT feasibility on brain mapping during neurosurgical procedures.

Vascular Healing after Coronary Stenting Evaluated by Optical Coherence Tomography

Optical coherence tomography (OCT) is a novel intracoronary imaging application for the assessment of native lesions and coronary stents. The purpose of this thesis was to evaluate the safety and feasibility of frequency-domain OCT (FD-OCT) based on experiences of the Satakunta Central Hospital (I). Early vascular healing was evaluated after implantation of endothelial progenitor cell capturing (II) and bio-active titanium-nitride-oxide coated stents (III) in two studies, each with 20 patients. Vascular healing was also compared after implantation of bio-active and everolimus-eluting stents on 28 patients after 9-month follow-up (IV). Long-term vascular healing of bio-active and paclitaxel-eluting stents was assessed in the last study with 18 patients (V). The results indicate that FD-OCT is safe and feasible (I). Both bio-active and endothelial progenitor cell capturing stents showed near-complete endothelialisation after one-month follow-up, which is desirable when prolonged dual anti-platelet therapy needs to be avoided after stenting (II and III). Endothelialisation of bio-active stents showed a predictable pattern at mid-term and long-term follow up (IV and V). Endothelialisation of everolimus-eluting stents was not complete at 9 months follow-up, which may suggest that interruption of dual antiplatelet therapy at this time point may not be safe (IV). Finally, delayed vascular healing may be present in patients treated with paclitaxel-eluting stents as long as 4 years from implantation, which reinforces the previously raised concerns on the long-term safety of this device (V).

Tekstuaalisessa liikkeessä : Textual trails : transmissions of oral and written texts : the 11th Conference of the European Society for Textual Scholarship 30th of October − 1st of November 2014

Konferenssiraportti

Textual characteristics of coarse sediments in selected streams of the Niagara Peninsula, Ontario

The streams flowing through the Niagara Escarpment are paved by coarse carbonate and sandstone sediments which have originated from the escarpment units and can be traced downstream from their source. Fifty-nine sediment samples were taken from five streams, over distances of 3,000 to 10,000 feet (915 to 3050 m), to determine downstream changes in sediment composition, textural characteristics and sorting. In addition, fluorometric velocity measurements were used in conjunction with measured -discharge and flow records to estimate the frequency of sediment movement. The frequency of sediments of a given lithology changes downstream in direct response to the outcrop position of the formations in the channels. Clasts derived from a single stratigraphic unit usually reach a maximum frequency within the first 1,000 feet (305 m) of transport. Sediments derived from formations at the top of waterfalls reach a modal frequency farther downstream than material originating at the base of waterfalls. Downstream variations in sediment size over the lengths of the study reaches reflect the changes in channel morphology and lithologic composition of the sediment samples. Linear regression analyses indicate that there is a decrease in the axial lengths between the intial and final samples and that the long axis decreases in length more rapidly than the intermediate, while the short axis remains almost constant. Carbonate sediments from coarse-grained, fossiliferous units - iii - are more variable in size than fine-grained dolostones and sandstones. The average sphericity for carbonates and sandstones increases from 0.65 to 0.67, while maximum projection sphericity remains nearly constant with an average value of 0.52. Pebble roundness increases more rapidly than either of the sphericity parameters and the sediments change from subrounded to rounded. The Hjulstrom diagram indicates that the velocities required to initiate transport of sediments with an average intermediate diameter of 10 cm range from 200 cm/s to 300 cm/s (6.6 ft./sec. to 9.8 ft./sec.). From the modal velocitydischarge relations, the flows corresponding to these velocities are greater than 3,500 cfs (99 m3s). These discharges occur less than 0.01 p~r cent (0.4 days) of the time and correspond to a discharge occurring during the spring flood.

Ontario's curriculum for individuals with disabilities : a textual analysis

The purpose of this study was to examine the disability discourses present in Ontario elementary schools curriculum. The study used a critical social analysis perspective to employ a textual discourse analysis on the Planning [title of subject] Programs for Students with Special Education Needs (PPSSEN) section of the curriculum. The present study utilized Parker's (1992) seven criteria for distinguishing discourses and discovered five main discourses; Independent, dependent, legal, scientific and agency discourses. The second step to this research was the placement and discussion of these five discourses on three diverse texts, Paulo Freire's (2008) Pedagogy o/ the Oppressed, Psychiatry Inside Out, Selected writings of Franco Basaglia, written by Scheper-Huges and Lovell (1987) and Aronowitz and Giroux's (1985) Education Under Siege: The Conservative, Liberal and Radical Debate over Schooling. These unique perspectives were used as methods of analysis tools to further analyze the dominate disability discourses. The texts provided textual support in three major areas; dialectics, critical education and structural conditions of power and language of traditional roles and responsibilities. The findings and discussions presented in this project contain significant implications for anyone involved with students with disabilities in any education system.

Age-Related Changes in Visual Spatial Working Memory Cognits: Frontal-Parietal EEG Coherence During Delay

This study explored changes in scalp electrophysiology across two Working Memory (WM) tasks and two age groups. Continuous electroencephalography (EEG) was recorded from 18 healthy adults (18-34 years) and 12 healthy adolescents (14-17) during the performance of two Oculomotor Delayed Response (ODR) WM tasks; (i.e. eye movements were the metric of motor response). Delay-period, EEG data in the alpha frequency was sampled from anterior and parietal scalp sites to achieve a general measure of frontal and parietal activity, respectively. Frontal-parietal, alpha coherence was calculated for each participant for each ODR-WM task. Coherence significantly decreased in adults moving across the two ODR tasks, whereas, coherence significantly increased in adolescents moving across the two ODR tasks. The effects of task in the adolescent and adult groups were large and medium, respectively. Within the limits of this study, the results provide empirical support that WM development during adolescence include complex, qualitative, change.

Decisive Coalitions and Coherence Properties

In a seminal contribution, Hansson has demonstrated that the family of decisive coalitions associated with an Arrovian social welfare function forms an ultrafilter. If the population under consideration is infinite, his result implies the existence of nondictatorial social welfare functions. He goes on to show that if transitivity is weakened to quasi-transitivity as the coherence property imposed on a social relation, the set of decisive coalitions is a filter. We examine the structure of decisive coalitions and analogous concepts with alternative coherence properties, namely, acyclicity and Suzumura consistency, and without assuming that the social relation is complete.

A randomized controlled trial evaluating the quality of life and the sense of coherence in seniors wearing complete conventional dentures or mandibular two-implant overdentures

La supériorité des prothèses mandibulaires retenues par deux implants (IODs) sur les prothèses conventionnelles (CDs) nécessitent d’être éclaircies notamment en rapport à leur influence sur la qualité de vie reliée à la santé bucco-dentaire (OHRQoL) ainsi que sur la stabilité de cet effet de traitement. De plus, l’influence des facteurs psychologiques, tel que le sens de cohérence (SOC), sur l’effet de traitement reste encore inconnue. Le but de cette étude est de déterminer l’amplitude de l’influence du port des IODs et des CDs sur l’OHRQoL et d’évaluer la stabilité de l’effet de traitement dans le temps, tout en prenant en considération le niveau du SOC. MÉTHODOLOGIE: Des participants édentés (n=172, âge moyen 71, SD = 4.5) ayant reçu des CDs ou des IODs ont été suivis sur une période de deux ans. L’OHRQoL a été évaluée à l’aide du questionnaire « Oral Health Impact Profile (OHIP -20) » et ce avant le traitement et à chacun des deux suivis. Le SOC a été évalué à l’aide du questionnaire « The Orientation to Life (SOC -13) » à chacun des deux suivis. Des analyses statistiques ont été effectuées pour évaluer les différences intra et entre groupes (analyses statistiques descriptives, bivariées et multivariées). RÉSULTATS: Une amélioration statistiquement significative de l’OHRQoL entre les statuts avant et après traitement a été notée dans les deux groupes (Wilks’s Lambda = 0.473, F (1,151) = 157.31, p < 0.0001). L’amplitude de l’effet du traitement IOD est 1.5 fois plus grande que celle du traitement CD. Ces résultats ont été stables pendant les deux années d’étude et ils n’ont pas été influencés par le SOC. CONCLUSION: Le traitement IOD amène une meilleure OHRQoL à long terme en comparaison avec le traitement CD et ce sans influence du niveau du SOC. Ces résultats sont cliniquement significatifs et confirment la supériorité des IODs sur les CDs.

Le corps duel dans les Aveux non avenus de Claude Cahun : à la jonction du texte et de l'image

Dans ce mémoire, nous étudions la représentation du corps dans Aveux non avenus de Claude Cahun. Évoquant dans un premier temps quelques grands axes de l’histoire de la réflexion sur le corps et de sa représentation en Occident depuis l’Antiquité, en fonction de leur fécondité pour l’analyse de l’oeuvre de Cahun, nous procédons dans un deuxième temps à une analyse de la représentation du corps dans les fragments de texte qui composent Aveux non avenus, en insistant d’une part sur le rapport ambivalent au corps qui y est exprimé et d’autre part sur la relation étroite qui lie le corps à la problématique identitaire, centrale dans tout l’oeuvre cahunien. Nous étudions ensuite la façon dont le corps est représenté, en nous intéressant à l’écriture particulière que déploie Cahun dans les Aveux ainsi qu’à la démarche intermédiale qu’elle met en place à travers la présence des photomontages au sein du texte. Nous souhaitons ainsi démontrer que la représentation du corps est indissociable d’une réflexion sur l’identité et que le caractère double de cette représentation à travers le texte et l’image complexifie cette réflexion sans lui enlever sa cohérence.

Institutional Boundaries and Judicial Review - Some Thoughts on How the Court is Going About Its Business: Desperately Seeking Coherence

Cet article a précédemment été publié par la Supreme Court Law Review (Second Series).