Toistettavuus- ja validiteettitutkimus sekä seated flexion testi

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tehdä toistettavuus- ja validiteettitutkimuksien tekeminen helpommaksi manuaalisen lääketieteen ihmisille. Manuaalisessa lääketieteessä käytettyjä testejä ja hoitomenetelmiä ei ole tutkittu tarpeeksi eikä niiden käytettävyyttä ole tieteellisesti todennettu. Työtä varten on käännetty FIMM:n (Kansainvälinen manuaalisen lääketieteen yhdistys) toistettavuus- ja validiteettitutkimusprotokolla. Sen avulla voi jokainen koulutettu manuaalisen hoitoalan ammattilainen tehdä toistettavuus- ja validiteettitutkimuksia kansainvälisesti julkaistaviksi. Protokollan mukaisesti tehdyt tutkimukset ovat vertailukelpoisia ja helposti toistettavia. Käännöksen tarkoituksena on tuoda tutkimusprotokolla tunnetuksi Suomessa. Tutkimusprotokollan myötä toivotaan manuaalisten hoitoalojen ammattilaisten tekevän kasvavassa määrin vastaavanlaisia tutkimuksia ammatillistumisen lisäämiseksi. FIMM:n protokollan mukaisesti toteutettiin kappatutkimus SI-nivelen liikkuvuutta testaavasta seated flexion testistä. Testistä ei ole aikaisemmin tehty toistettavuus- ja validiteettitutkimusta. Opinnäytetyössä esitellään seated flexion testin suorittamisen eri tapoja. Aikarajoituksista johtuen tutkimuksen kaikkia vaiheita ei suoritettu protokollan edellyttämällä tasolla. Testivaiheessa kappa-arvo jäi alle kliinisesti merkittävän 0,4 arvon. Alhaisen kappa-arvon takia ei voida osoittaa testin toistettavuutta ja validiteettia. Johtopäätöksenä tutkimuksesta voidaan todeta, että seated flexion testistä tarvitaan lisää vastaavanlaisia kappatutkimuksia.

Suuhygienisti- ja hammaslääkäriopiskelijoiden yhteisöllisen asiantuntijuuden kehittyminen koulutuksen aikana

Opinnäytetyö kartoittaa suuhygienisti- ja hammaslääkäriopiskelijoiden työn organisoinnin ja tehtävä-jaon nykytilannetta ja kehittämistarvetta. Työn tarve pohjautuu lainsäädäntöön, jonka mukaan kaikkien kuntien tulee pystyä järjestämään hammashoito asukkailleen. Suun terveydenhuollossa hoidon tarve on tällä hetkellä suurempi kuin hoidon tarjonta. Kehittämishanke on osa Työn organisointi ja työnjako terveydenhuollon erityisaloilla -hanketta. Opinnäytetyön tarkoituksena on käynnistää yhteisöllisen asiantuntijuuden kehittäminen työn organisoinnin ja tehtäväjaon parantamiseksi. Opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa tietoa suuhygienisti- ja hammaslääkäriopiskelijoiden yhteisöllisen asiantuntijuuden nykytilanteesta ja kehitystarpeista potilaiden hoidossa. Opinnäytetyö on kvantitatiivinen, ja se on toteutettu projektin omaisesti. Kyselylomake lähetettiin e-lomake muodossa 149 opiskelijalle. Vastanneita oli 50, joista 26 oli suuhygienisti- ja 24 hammaslääkäriopiskelijaa. Kyselyn tulokset analysoitiin SPSS-ohjelmalla. Teoreettisena viitekehyksenä työssä on Hannanin systemoidun kirjallisuuskatsauksen perusteella tuottama malli. Se on valittu työn teoreettiseksi pohjaksi, koska se toimii koko hankkeen teoreettisena viitekehyksenä. Hannanin mallin keskeisiä käsitteitä ovat työtyytyväisyys, työhönsitoutuminen, sairauspoissaolot, työssä vaikuttamisen mahdollisuudet, työstressi, roolikonfliktit ja -epäselvyydet. Kyselyn tulokset osoittavat, että suuhygienisti- ja hammaslääkäriopiskelijat ovat jokseenkin samaa mieltä siitä, että koulutuksen aikainen yhteistyö on hyvä asia. Tutkimuksen mukaan suuhygienisti- ja hammaslääkäriopiskelijat ovat epätietoisia toistensa osaamisalueista, mutta molemmat opiskelijaryhmät ovat kuitenkin kiinnostuneita yhteistyön tekemisestä. Monien yhteistyön laatua ja määrää koskevien kysymysten osalta suuhygienisti- ja hammaslääkäriopiskelijoiden näkemykset eivät kohtaa. Kyselyyn vastanneet opiskelijat kokevat informaation kulun riittämättömyyden opiskelijaryhmien ja opettajien välillä yhdeksi ongelmaksi. Samoin tietämättömyys suuhygienisti- ja hammaslääkäriopiskelijoiden välillä toistensa työnkuvasta todetaan ongelmalliseksi. Opinnäytetyö sisältää myös jonkin verran konkreettisia kehittämisehdotuksia edellä mainittuihin ongelmiin. Työssä esitetään muun muassa yhteisen keskustelufoorumin perustamista sekä opetussuunnitelmien muutoksia. Opinnäytetyö tarjoaa hyvän pohjan yhteistyön kehittämisen jatkotoimille.

Kotiutushoitajan tehtävänkuva ja hyvän kotiutuksen kriteerit Vantaan kaupungin kotihoidossa

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa Vantaan kaupungin kotihoidon kotiutushoitajien tehtävän sisältöä ja luoda hyvän kotiutuksen kriteerit Vantaan kaupungin kotihoitoon. Opinnäytetyö toteutettiin työyhteisön kehittämishankkeena. Tutkimus- ja kehittämistyön tavoitteena oli kehittää kotiutushoitajatoimintaa Vantaan kaupungin kotihoidossa seuraavia tutkimustehtäviä apuna käyttäen: kuvaamalla, mitä kotiutushoitajan tehtävänkuvaan kuuluu ja miten se näkyy käytännön työssä, selvittämällä, mitkä ovat kotiutushoitajan keskeisimmät tehtävät, tuottamalla hyvän kotiutuksen kriteerit Vantaan kaupungin kotihoitoon ja kartoittamalla, miten kotiutushoitajan tehtävänkuvaa tulisi muuttaa, jotta se täyttäisi hyvän kotiutuksen kriteerit. Tutkimus- ja kehittämistyö toteutettiin osallistavaa toimintatutkimusta soveltaen. Lähtökohtana oli kotiutushoitajatoiminnan alkaminen Vantaan kaupungin kotihoidossa syksyllä 2004, joten kyseessä oli uuden toiminnan tutkiminen ja kehittäminen. Aineisto kerättiin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa aineisto kerättiin kolme avointa kysymystä sisältävällä lomakkeella, joihin pyydettiin kotiutushoitajapareja vastaamaan kirjoittamalla vastaukset esseemuotoon ja toisessa vaiheessa aineisto kerättiin haastattelemalla esseisiin vastanneita kotiutushoitajia. Molemmat aineistot käsiteltiin sisällön erittelyä apuna käyttäen. Tulokset ovat kuvattu niillä käsitteillä, joita kotiutushoitajat ovat tuoneet ilmi. Kotiutushoitajien mukaan kotiutushoitajan tehtäväkuvaan kuuluu toimia yhteyshoitajana kotiuttavan hoitopaikan ja kotihoidon välillä ja osallistua hoitokokouksiin varsinkin vaativissa kotiutuksissa tai jos kyseessä on oman solun asiakas. Kotiutushoitajan olisi hyvä tehdä alustava hoitosuunnitelma kotiutuvasta asiakkaasta. Kotiutushoitaja toimii yhteistyössä oman alueensa kotihoidon henkilökunnan, VERPAn (vanhustenhuollon erityispalvelut), alueen sosiaalityöntekijän ja tukipalveluista vastaavien kanssa. Lisäksi hän opastaa ja neuvoo asiakkaita ja yhteistyökumppaneita kotihoidon palveluiden suhteen. Hänen toiminnassaan korostuu asiantuntijuus. Kotiutushoitajien mukaan asiakkaan onnistuneeseen kotiutukseen kuuluivat seuraavat kriteerit: asiakaslähtöisyyden kunnioittaminen, yhteistyö ja yhteydenpito omaisiin ja kotiuttavaan hoitopaikkaan, kotiutuksen valmistelu ja koordinointi, kotiutumisesta tiedottaminen, hoitoneuvotteluiden koordinointi ja järjestäminen, tarvittavien tukipalveluiden tilaaminen ja asiakkaan hoidon arviointi. Hyvän kotiutuksen kriteerit liittyivät sekä kotiuttavaan hoitopaikkaan että kotihoitoon. Kotiutushoitajat ehdottivat seuraavia muutoksia nykyiseen kotiutushoitajatoimintaan: toiminnan uudelleen järjestäminen siten, että kotiutushoitajalle perustettaisiin oma toimi joko sairaalaan tai kotihoitoon. Lisäksi toivottiin toiminnan yhtenäistämistä ja yhteistyön tiivistämistä kotihoidon ja sairaalan kesken. Jatkokehittämishaasteena on kehittää vastuuhoitajatoimintaa ja kirjaamista Vantaan kaupungin kotihoidossa. Tärkeää on myös arvioida hyvän kotiutuksen kriteerien toteutumista sekä kotiutuvien että kotihoidon hoitajien kokemana.

Leptiinin ja leptiinireseptorin immunohistokemiallinen kuvantaminen rotan aivoista

Tässä opinnäytetyössä kehitettiin menetelmät leptiinin ja leptiinireseptorin immunohistokemialliseksi kuvantamiseksi rotan aivoista. Menetelmät kehitettiin Helsingin yliopiston Farmasian tiedekunnan Farmakologian ja toksikologian osaston tarpeisiin. Leptiini on adiposyyttien tuottama hormoni, jonka erittyminen verenkiertoon korreloi elimistön rasvavarastojen koon kanssa. Verenkierrosta leptiini kulkeutuu aivoihin ja hypotalamukseen, jossa se vaikuttaa syömisen ja energia-aineenvaihdunnan säätelyyn sitoutumalla leptiinireseptoriin. Leptiini kiihdyttää energia-aineenvaihduntaa ja vähentää syömistä ja energian varastointia. Immunohistokemiallista kuvantamista voidaan käyttää yhdisteiden määrittämiseen kudoksista. Immunohistokemia perustuu antigeenina toimivan yhdisteen ja vasta-aineen muodostamaan kompleksiin, ja soveltuu sekä kvalitatiivisiin että kvantitatiivisiin analyyseihin. Haluttu yhdiste paikannetaan siihen spesifisesti sitoutuvalla vasta-aineella. Antigeeni-vasta-ainekompleksi voidaan detektoida erilaisilla leimoilla, jotka tuottavat esimerkiksi värillisen yhdisteen. Värjättyjä kudosleikkeitä tarkastellaan mikroskooppisesti. Työssä tarkasteltiin primääristen vasta-aineiden pitoisuuksien sekä DAB-reaktion keston vaikutusta leptiinin ja leptiinireseptorin immunohistokemialliseen kuvantamiseen. Menetelmät optimoitiin tarkastelemalla värjättyjä leikkeitä valomikroskooppisesti ja mittaamalla leikkeiden optiset tiheydet. Saatujen tulosten pohjalta laadittiin menetelmäohjeet proteiinien määrittämiseksi. Leptiinin ja sen reseptorin spesifinen määrittäminen rotan aivoista onnistui hyvin ja menetelmät niiden määrittämiseksi saatiin pystytettyä. Menetelmiä on tarkoitus käyttää ruoka-halun säätelyn fysiologisten ja farmakologisten mekanismien tutkimiseen.

Tuki- ja liikuntaelimistön kehityksen huomioiminen alle 3-vuotiaan lapsen ravitsemuksessa : teemapäivä vanhemmille ja terveydenhoitajille

Opinnäytetyömme oli osa lapsiperheiden terveyden edistämisen projektia, jossa Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia ja Haagan terveysasema olivat yhteistyökumppaneina. Työn toteutusmuotona oli Haagan terveysasemalla järjestettävä teemapäivä, jonka kohderyhmänä olivat lastenneuvolassa asioivat vanhemmat sekä neuvolan terveydenhoitajat. Teemapäivän tarkoituksena oli lisätä vanhempien tietoa alle 3-vuotiaan lapsen ravitsemuksesta ja sen vaikutuksesta tuki- ja liikuntaelimistön kehitykselle. Halusimme teemapäivän myötä motivoida vanhempia kiinnittämään tarkempaa huomiota lapsen ravitsemukseen ja siten edistää perheiden terveyttä. Teemapäivän yhteydessä terveydenhoitajilla oli mahdollisuus havainnoida teemapäivän soveltuvuutta terveydenedistämistyössä käytettäväksi. Tutkimusten ja kirjallisuuden avulla rajasimme opinnäytetyön käsittelemään tuki- ja liikuntaelimistön kannalta olennaisia ravitsemustekijöitä perheiden terveyden edistämisen näkökulmasta. Valitsimme aiheen, koska se on kansainvälisesti ajankohtainen ja keskustelua herättävä. Aiheeseen perehtyminen auttoi suunnittelemaan teemapäivää ja sen sisältöä. Opinnäytetyömme koostui kirjallisesta teoriapohjasta, teemapäivän suunnittelusta, toiminnallisen vaiheen toteutuksesta ja kirjallisesta raportista. Projektin puitteissa toteutimme teemapäivän 20.4.2006 Haagan terveysasemalla. Tapahtumassa oli esillä kirjallista aineistoa, julisteita, PowerPoint-esitys sekä muuta havainnollistavaa materiaalia. Käytimme perheiden terveyden edistämisen keinoina suullista ohjausta ja käytännön esimerkkejä. Teemapäivä toteutettiin yhdessä lapsen liikunnasta opinnäytetyötään tekevän ryhmän kanssa. Liikuntaryhmän aiheena oli Liikunta 3 - 6-vuotiaiden lasten terveyden edistämisessä. Päädyimme yhteiseen toteutukseen, koska töiden aiheet olivat sisällöllisesti sidoksissa toisiinsa. Teemapäivä onnistui tavoitteiden mukaisesti. Vanhemmat täydensivät tietämystään lapsen ravitsemuksesta, ja terveydenhoitajilla oli mahdollisuus tutustua teemapäivään toiminnallisena terveyden edistämismuotona. Päivään osallistuneet keskustelivat aktiivisesti ja esittivät kysymyksiä lapsen ravitsemukseen ja tuki- ja liikuntaelimistön kehitykseen liittyen. Osallistujilta ja yhteistyökumppanilta saatu palaute teemapäivästä oli positiivista. Opinnäytetyön toiminnallista toteutustapaa kiiteltiin ja aihevalintaamme kuvailtiin kiinnostavaksi ja tärkeäksi. Päivästä toivottiin uusintaa terveysasemalle. Jatkoehdotuksena suosittelemme teemapäivän käyttämistä terveydenedistämistyössä ja opinnäytetyön pohjana.

"Ja sit mua sattu!" : myöhäisleikki-ikäisen lapsen käsityksiä kivusta

Opinnäytetyömme tarkoitus oli selvittää lapsen käsityksiä kivusta sadutuksen avulla. Opinnäytetyömme on osa kulttuuri lapsen pelon- ja kivunlievittäjänä- hanketta. Hankkeen ovat käynnistäneet Turun yliopiston hoitotieteen laitos, Hus lasten ja nuorten sairaala sekä Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia. Hankkeen tarkoituksena on kehittää kulttuurisia lasta ja hänen perhettään aktivoivia pelon ja kivun lievitysmenetelmiä hoitotyön käyttöön sekä selvittää, miten erilaiset taiteen ja viestinnän keinot voivat olla avuksi lasten kivun ja pelon lievityksessä sairaalassa. Työmme toimii, yhdessä muiden hankkeeseen liittyvien opinnäytetöiden ohella, apuna kehitettäessä pelon ja kivun lievitysmenetelmiä. Opinnäytetyössämme vastasimme kysymykseen: Miten myöhäisleikki-ikäinen lapsi käsittää kivun? Aineisto (n=13) kerättiin sadututtamalla myöhäisleikki-ikäisiä lapsia. Sadutustilanne nauhoitettiin sanelukoneella ja sen jälkeen kirjoitettiin paperille. Lapsia sadutettiin eräässä helsinkiläisessä päiväkodissa. Sadut analysoitiin induktiivistä sisällönanalmyysia käyttäen neljään yläkategoriaan, jotka olivat kivun sijainti, kivun syyt, auttajat ja auttamiskeinot. Kaikissa aineistomme saduissa kipukokemus ilmeni fyysisenä kipuna. Kipua aiheuttivat tapaturmat, sairaudet ja erilaiset hoitotoimenpiteet. Saduissa kivun auttamiskeinoina esiintyivät välineelliset ja ei-välineelliset keinot. Välineellisiä keinoja olivat muun muassa kipsi, laastari ja lääke ja ei-välineellisiä keinoja esimerkiksi läheisyys, nukkuminen ja hoitaminen. Auttajiksi lapset nimesivät läheiset, hoitohenkilökunnan tai itsensä.

Ikääntyneen potilaan ravitsemus ja siihen liittyvien tekijöiden kartoitus akuuttiosastolla

Tämä opinnäytetyö liittyy Helsingin kaupungin Akuuttisairaalaosaston ja Helsingin ammattikorkeakoulun Stadian tutkimus- ja kehittämishankkeeseen "Kuntoutumista ja selviytymistä edistävän hoitotyön kehittäminen". Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä Helsingin kaupungin terveyskeskuksen Laakson sairaalan osasto 2 kanssa. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kehittää Laakson sairaala osasto 2 ravitsemushoitoa. Tarkoituksena oli kartoittaa potilaan ravitsemushoidon toteutumista osastolla ja laatia kehittämisehdotuksia ravitse-mushoidon toteuttamiseen osastolla. Opinnäytetyön tutkimusmenetelminä käytettiin ruokailun seurantalomaketta ja strukturoitua haastattelulomaketta. Opinnäytetyön ruokailun seurantaan osallistui 10 potilasta, joiden ruokailua hoitajat ha-vainnoivat kahden päivän ajan. Strukturoituun haastatteluun osallistui 18 potilasta, joista nuorin oli 40-vuotias ja vanhin 98-vuotas. Aineisto analysoitiin SPSS for Windows 14.0 -ohjelmalla. Ruokailun seurantalomakkeella arvioituna potilaat söivät viljatuotteita liian vähän ja maitotuotteiden nauttiminen saattaa olla liian vähäistä. Aterioiden annoskoot olivat liian suuria. Haastatteluosuudessa selvisi, että yli puolella potilaista oli alhainen BMI ja kalkki- ja D-vitamiinivalmisteiden käyttö oli vähäistä. Osa potilaista oli sitä mieltä, että ruoka ei ollut riittävän lämmintä ja ateriat olivat suolattomia. Ilta-päiväkahvin tarjoilua huoneisiin ja ruokalistasta tiedottamista ennakkoon toivottiin myös. Kolmanneksella potilaista oli ainakin joskus huono ruokailuasento. Kaikki potilaat olivat omasta mielestään omatoimisia ruokailun suhteen, eikä heillä ollut syömisvaikeuksia. Tulokset osoittavat, että tulevaisuudessa olisi aihetta kiinnittää enemmän huomiota osastohoidossa olevien potilaiden ravitsemukseen liittyviin tekijöihin. Hyvä ravitsemustila parantaa elämänlaatua ja edesauttaa toimintakyvyn säilymistä. Huono ravitsemustila aiheuttaa monilta osin terveydellisiä ongel-mia, pitkittää kuntoutumista ja lisää ikääntyneiden hoidon kustannuksia.

Imetyksen käynnistymisen tukeminen ja täysimetys : PowerPoint-esitys perhevalmennuksen käyttöön

Toiminnallisen opinnäytetyön tarkoituksena oli tehdä PowerPoint-esitys perhevalmennukseen imetyksen aloituksesta ja täysimetyksestä. Työ on osa Urbaani vanhemmuus- hanketta. Tarkoituksena oli tehdä mielenkiintoinen, helposti ymmärrettävä ja hyödyllinen materiaali vanhemmille. Opinnäytetyötä voi hyödyntää vanhempien ohjauksessa. PowerPoint-esityksen käyttö sijoittuu perhevalmennukseen, mutta myös synnytyssairaala voi hyödyntää sitä. Materiaalia ei ole tarkoitettu työntekijöiden perehdyttämiseen tai opettamiseen. Halusimme tehdä 19 sivuisesta PowerPoint-esityksestä mahdollisimman selkeän. Sivuille ei haluttu laittaa liikaa tekstiä, jolloin visuaalinen selkeys kärsisi. Tekstit perustuvat uusimpaan tutkimustietoon. Halusimme poimia esitykseen konkreettisia, eikä liian pikkutarkkoja asioita. Tällöin esitys on helposti seurattava. Tuotos sisältää kuvia hyvistä imetysasennoista ja imemisotteesta sekä rinnan rakenteesta. Kuvien avulla asian selittäminen selkeytyy huomattavasti. Kuvat piirsimme itse, koska halusimme niistä omannäköiset. Laitoimme tuotokseen myös muutamia oikeita valokuvia. Neuvolan työntekijöillä on kaikilla erilainen tietotausta ja ohjaustyyli, jonka vuoksi päätimme tehdä PowerPoint-esityksen käyttöohjeet. Näin ollen jokainen perhe saa tasavertaiset tiedot imetyksestä ja täysimetyksestä. Tavoitteena oli saada aikaiseksi esitys, joka ei olisi syyllistävä eikä painostava. Myös äitien erilaiset elämäntilanteet ja fysiologiset erityispiirteet täytyi ottaa huomioon. Tuotoksemme avulla saatiin uusi keino esittää vanhemmille tietoa imetyksestä ja täysimetyksestä. Otimme myös huomioon, että kaikissa neuvoloissa ei ehkä ole olemassa videotykkiä. Tämän vuoksi tuotoksemme on tehty sellaiseen muotoon, että se on mahdollista tulostaa kalvoille.

Sukkamateriaalien vaikutukset jalkaterien ihon kosteuteen ja varvasvälihautumiin

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten erilaiset sukat ja sukkamateriaalit vaikuttavat jalkaterien ihon kosteuteen ja ihomuutoksiin sekä selvittää varusmiesten omahoitotottumuksia ja jalkojen kuntoa. Tutkimus toteutettiin Helsingissä Kaartin jääkärirykmentissä 24.4. - 20.6.2006 ja siihen osallistui 20 aliupseerikurssia suorittavaa varusmiestä. 10 varusmiestä käytti Oy Feelmax Ltd:n Charcoal-varvassukkia ja 10 armeijan perusurheilusukkia kuukauden ajan. Tutkimusstrategia oli kvantitatiivinen ja tiedonhankintamenetelminä olivat strukturoidut ja sekamuotoiset kyselylomakkeet, jalkaterien kliininen tutkimus sekä elektronisilla ihon kosteusmittareilla tapahtuvat kosteusmittaukset. Tulokset esitettiin frekvensseinä ja prosenttiosuuksina. Feelmax- varvassukkia käyttänyt ryhmä tunsi koko tutkimuksen ajan jalkateränsä kuivemmiksi kuin armeijan sukkia käyttäneet. Ryhmien välillä ei ihon kosteudessa mittareilla mitattuna ollut eroa. Molemmilla ryhmillä kosteuden määrä iholla väheni sukkien vaihtovälin tihentyessä. Varvassukkia käyttäneillä oli huomattavasti vähemmän varvasvälihautumia (38 kpl) kuin tavallisia sukkia käyttäneillä (126 kpl). Tutkittavilla oli paljon hiertymiä, koska suurimmalla osalla oli liian suuret kengät. Tutkimusryhmien omahoitotietoudessa oli paljon puutteita ja kaikilla tutkittavilla oli jalkaongelmia. Tulosten perusteella sukkien valinnalla on merkitystä jalkaterien ihon kosteuteen ja ihon kuntoon. Lisäksi varusmiehet tarvitsevat lisätietoa esimerkiksi jalkojen omahoitoluentojen muodossa. Näin vältytään epätoivottujen ja turhien jalkaongelmien leviämiseltä. Oy Feelmax Ltd voi hyödyntää tämän tutkimuksen tutkimustuloksia kehittäessään varvassukkia ja kohdentaa niitä tehokkaammin erilaisille käyttäjäryhmille. Tutkimuksesta saatujen tietojen perusteella Suomen Puolustusvoimat voi kehittää sukkia, kenkiä, varusmiesten jalkojen omahoidon opetusta ja ohjausta, infektioiden torjuntaa ja parantaa näin varusmiesten toimintakykyä ja -valmiutta. Tulokset eivät ole tilastollisesti merkitseviä, joten aihe vaatii lisätutkimuksia suuremmalla tutkimusjoukolla.

Osa 2: Minun napa, meidän luokka : posteri itsetuntoa ja ryhmäytymistä tukevasta toimintatuokiosta

Toiminnallinen opinnäytetyömme on osa Koululaisen terveys ja toimintakyky -hanketta, jonka taustalla ovat Helsingin ammattikorkeakoulu, Helsingin opetusvirasto ja Helsingin terveyskeskus. Opinnäytetyömme tavoitteena oli seitsemäsluokkalaisten itsetuntoa ja luokan ryhmähenkeä tukevan toiminnan suunnittelu, toteutus ja raportointi. Ammatillisen kasvumme tavoitteena oli erilaisten toimintamenetelmien omaksuminen, itsetuntoon ja ryhmäytymiseen liittyvän erityistiedon kartuttaminen sekä ryhmäohjaustaitojen lisääminen. Teoriapohjana käytimme muun muassa hoito- ja käyttäytymistieteellisiä tutkimuksia itsetunnosta, mielialasta, ryhmäytymisestä ja kuulluksi tulemisesta. Toteutimme opinnäytetyömme Laajasalon koulun erään seitsemännen luokan kanssa 2. ja 3. marraskuuta 2005. Käytettävissämme oli yhteensä kuusi tuntia. Toimintaan osallistui 15 oppilasta. Tarkoituksenamme oli, että oppilaat harjoittelevat antamaan ja vastaanottamaan toisiltaan positiivista palautetta, osallistuvat hulluttelu-, lämmittely-, tutustumis-, luottamus-, myönteisyys-, ja yhteistyöharjoitteisiin, pohtivat itsetunto- ja mieliala-aiheisia kysymyksiä sekä tekevät yhdessä ryhmäänsä kuvaavan taideteoksen. Arvioimme opinnäytetyömme onnistumista havainnoimalla toteutustilanteita ja oppilaiden antaman kirjallisen palautteen perusteella. Arviointikohteina olivat oppilaiden osallistuminen ja tyytyväisyys toimintaan sekä omat ohjaustaitomme. Kaikki oppilaat osallistuvat lähes jokaiseen toiminnan osioon. Liikunnallisten harjoitteiden aikana oli levotonta, mikä saattoi johtua avarasta tilasta, halusta testata ohjaajien auktoriteettiä ja ikäkauteen liittyvästä psyykkisestä murroksesta. Taideteoksen tekemiseen oppilaat malttoivat syventyä ja siitä he myös pitivät eniten. Kaikki käyttämämme ryhmäyttävät harjoitteet eivät mielestämme soveltuneet ryhmätilanteeseen, jossa ohjaaja on vieras. Koemme edelleen, että aiheemme on tärkeä ja toivomme Laajasalon koulun ottavan käyttöön suunnittelemamme itsetunto- ja mieliala-aiheisen kirjoitustehtävän. Aiomme esitellä aihetta myös posterin avulla. Avainsanat itsetunto, murrosikä, ryhmäytyminen, toiminnallisuus

Kivun hoidon merkitys kuntoutumisessa : kivun kirjaaminen ja sairaanhoitajien kokemukset kipumittarin käytöstä

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää kivun hoidon kirjaamista sekä sairaanhoitajien kokemuksia VAS-kipumittarin käytöstä Laakson sairaalan eräällä akuuttiosastolla. Opinnäytetyössä selvitettiin, mitä kivusta oli kirjattu potilaan päivittäisen hoitotyön seurannan lomakkeelle ennen VAS-kipumittarin käyttöä. Lisäksi osaston sairaanhoitajia haastateltiin heidän kokemuksistaan VAS-kipumittarin käytöstä. Tutkimusaineisto kerättiin Laakson sairaalassa kevään 2006 aikana. Tutkimukseen valittiin 21 potilaan päivittäisen hoitotyön seurannan lomakkeet, joita tarkasteltiin kivun kirjaamisen osalta. Potilasasiakirjoista selvitettiin mitä kivun ilmaisemisesta, määrittelystä, kivun hoidon suunnittelusta, toteutuksesta ja arvioinnista oli kirjattu. Tiedot kerättiin tutkimusta varten laaditulle strukturoidulle tiedonkeruulomakkeelle. Tulokset esitettiin lukuina kivun kirjaamisen määrästä edellä mainituilla osa-alueilla. Lisäksi neljää sairaanhoitajaa haastateltiin heidän kokemuksistaan VAS-kipumittarista, jota he olivat käyttäneet päivittäisessä hoitotyössä viikon ajan. Haastattelulomake koostui strukturoiduista kysymyksistä, jotka analysoitiin kvantitatiivisesti sekä avokysymyksistä. Tulokset esitettiin sanallisesti. Opinnäytetyön tuloksista kävi ilmi, että osaston tulisi kiinnittää kivun arvioimiseen sekä kivun kirjaamiseen enemmän huomiota. Kivun arvioinnin tulisi olla säännöllisempää. Erityisesti kivun hoidon vaikuttavuutta tulisi huomioida kirjaamisessa enemmän. Myös potilaan kivuttomuus tulisi kirjata. Sairaanhoitajien haastattelusta selvisi, että VAS-kipumittari oli hoitajalle helppokäyttöinen, mutta potilaan kannalta mittarin käytössä ilmeni hankaluuksia. VAS-kipumittari ei osoittautunut parhaaksi mahdolliseksi kivunarviointimenetelmäksi osaston potilaille. Tuloksista ilmeni, että VAS-kipumittaria ei käytetty säännöllisesti kivun arvioimisessa. Tärkeämpää kuin sopivimman kipumittarin valinta, olisikin yhden mittarin systemaattinen käyttö päivittäisessä hoitotyössä. Hoitajia tulisi myös kouluttaa kivun hoidosta ja merkityksestä kuntoutuvan potilaan hoitotyössä, jotta kipumittarin käyttö vastaisi tarkoitustaan.

Uusien tuotantotapojen haasteet : esimerkkitapauksina mobiili-TV ja monimediaisuus YLE Uutisissa

Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, millaisia ovat uusien tuotantotapojen haasteet uudenlaiselle sisällöntuotannolle ja uutisympäristölle. Monimediaisen tuotannon esimerkkitapauksiksi rajattiin mobiili-TV ja YLE Uutiset. Mobiili-TV:n tutkimusta varten kootulle testiryhmälle tehtiin subjektiivisen laadun kokemista mittaava MOS-testi (Mean Opinion Score), jossa selvitettiin testattavien mielipiteitä matkapuhelimen kautta esitettyjen videotiedostojen kuvan- ja äänenlaadusta sekä eri pakkaustapojen käyttökelpoisuudesta mobiili-TV:ssä. Testillä haettiin esille myös sisällöllisesti sopiva ja käyttökelpoinen suhde, jolla mobiili-TV:n lähetteen kokonaiskaistanleveys olisi kuvan ja äänen välillä hyvä jakaa. Lisäksi samalla testiryhmällä tutkittiin, mitä mobiili-TV:stä yleensä tiedetään, millaisena palvelu koetaan ja millaista sisältöä siihen kaivattaisiin. Tämän kuluttajatutkimuksen mukaan mobiili-TV:hen soveltuvimmiksi sisältötyypeiksi koettiin uutiset, ajankohtaisohjelmat ja osin urheilu. Mobiili-TV:ssä ei ole vielä paljoakaan tarjontaa, joten väline on suurelle yleisölle oikeastaan täysin tuntematon. Testiryhmän mielestä se voisi kuitenkin joissakin tilanteissa korvata tai täydentää perinteisen TV-vastaanottimen käyttöä. Mobiili-TV:n sisältötyyppitutkimuksen lisäksi tutkittiin YLE Uutisten sisällöntuotantomenettelyjä. Teemahaastattelujen avulla selvitettiin, millainen on toimituksen tuotantotapa, miten ylivälineellinen sisällöntuotanto siellä mahdollisesti toteutuu, millainen on sen mahdollinen mobiili-TV-palvelu ja miten siellä suhtaudutaan niin sanottuun kansalaisjournalismiin. Haastattelujen johtopäätöksinä YLE Uutisissa ei vielä toteudu aito ylivälineellinen tuotanto, mutta merkkejä muutoksesta on näkyvissä. Kansalaisjournalismin nousu on havaittu, mutta käytännön vastauksia siihen ei vielä ole. YLE Uutisten nykyinen 3G-matkapuhelimillakin käytettävä internet-TV-palvelu on toteutettu suoratoistopalveluna (engl. streaming), eikä vielä DVB-H-verkkotekniikkaa hyödyntäen, joten se on teknisesti melko matalalaatuista. Esimerkkinä toteutuneesta ylivälineellisestä tuotannosta on opinnäytetyössä esitelty Kansainvälisen Jean Sibelius -viulukilpailun monimediainen uutispalvelu. Lopuksi esitetään tutkimuksen pohjalta löytyneitä mahdollisuuksia, jotka tukevat YLE Uutisten tuotannon järjestämistä ylivälineelliseksi ja kansalaisten sisällöntuotantoa. aktivoivaksi.

Radiokanavan tilinpäätös : YleQ:n elämä ja kuolema henkilöstöhaastattelujen valossa

Opinnäytetyöni käsittelee Yleisradion edesmenneen radiokanavan uuden YleQ:n taivalta sen perustamisesta huhtikuussa 2004 kanavan päättymiseen syyskuussa 2006. Ensisijaisina pohdinnan kohteinani ovat kanavan työntekijöiden ajatukset YleQ:n merkityksestä sekä sen päättymisen syistä. YleQ poikkesi muista Yleisradion kanavista sisältönsä puolesta, ollen populaarikulttuuria painottanut, nuorelle aikuisyleisölle suunnattu radiokanava. Erityisesti YleQ:n musiikkitarjonta täydensi laajuutensa ja monipuolisuutensa ansiosta Yleisradion kokonaistarjontaa. Opinnäytetyöni on toteutettu henkilöstöhaastattelujen avulla. Haastattelin 21 entistä YleQ:n työntekijää muutamaa kuukautta kanavan päättymisen jälkeen. Työn edetessä tuli tarpeelliseksi myös selvittää kuuden muun haastattelun avulla mm. kysymyksiä Yleisradion uudesta strategiasta sekä populaarikulttuurin asemasta Yleisradiossa. Oman työni taustalla on autenttinen kaksivuotinen osallistuminen tutkittavaan työyhteisöön. Lähtökohtana haastatteluille ovat ne käsitykset, joita minulle oli syntynyt työskennellessäni YleQ:ssa. Tutkimuksellisesti vahvat ennakkokäsitykseni voivat olla ongelmallisia, mutta toisaalta hiljainen tieto osoittautui tarpeelliseksi haastatteluita analysoidessani. YleQ:n entiset työntekijät kokivat tulleensa pompotelluiksi ja hyväksikäytetyiksi kokeiluun, johon Yleisradiossa ei kunnolla edes panostettu. Moni haastatelluistani koki, että YleQ:n hyvä idea epäonnistui huonon toteutuksensa vuoksi. Yleisesti kuitenkin ymmärrettiin kanavan lakkauttamisen johtuneen priorisoinnista yhtiön uusiin palveluihin. Tästä huolimatta moni haastatelluistani on huolissaan populaarikulttuurin tarjonnasta Yleisradiossa YleQ:n päättymisen jälkeen.

"Eiköhän me hyvät pärjätä" : Stadiassa kulttuurituottajaopinnot vuosina 2001 ja 2002 aloittaneiden työhistoria, tuottajauran ensimmäiset vuodet ja näkemyksiä alansa tulevaisuudesta

Tutkin opinnäytetyössäni Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian viestinnän koulutusohjelmassa kulttuurituotannon suuntautumisvaihtoehdossa vuosina 2001 ja 2002 opintonsa aloittaneiden työhistoriaa, niin kutsuttua tuottajauraa. Selvitän minkälaisista työ- ja koulutustaustoista on lähdetty opiskelemaan kulttuurituottajaksi. Minkälaisia ja miten paljon töitä on tehty opintojen aikana sekä minkälaisissa tehtävissä tutkitut ovat nykyään. Kysyin kohderyhmältäni myös kulttuurituotannon alan tulevaisuuden näkymistä sekä alan yrittäjyydestä nyt ja tulevaisuudessa. Tutkin myös alaa kokonaan vaihtaneiden toimintaa. Haen työlläni vastauksia myös Stadian kulttuurituottajaopiskelijoiden usein normiajan ylittäviin opintoaikoihin sekä valmistuneiden alhaiseen työttömyystasoon. Kerron työssäni ensin tutkimukseni taustatekijöistä, eli kulttuurituottajien koulutuksesta, sekä aikaisemmin tehdyistä tutkimuksista. Selitän myös, mitä on kulttuurituottajan työ, mitä ovat kulttuurituotantoalan työt ja millainen on kulttuurialan sekä kulttuurituottajien työllisyystilanne. Kerron myös, miten tutkimukseni on tehty sekä arvioin tutkimukseni onnistumista. Tutkimukseni tulokset käyn läpi kysymysosioittain ja lopuksi vertailen tuloksiani toiseen samantyyliseen tutkimukseen sekä pohdin tekemäni vertailun tuloksia. Työni lähtökohtana on tekemäni kysely Stadiassa kulttuurituottajaopinnot vuosina 2001 ja 2002 aloittaneille vuosikursseille. Analysoin saamani vastaukset ja vertailin niitä Humanistisessa ammattikorkeakoulussa tehtyyn samantyyliseen tutkimukseen. Tulosten vertailu toi esiin suuria ja perustavanlaatuisia eroavaisuuksia, lähtien perusasennoitumisesta alaan sekä alalla työskentelyyn, ja päätyen toisistaan hyvin kaukana oleviin näkemyksiin tulevaisuudesta. Pohdin näiden voimakkaasti toisistaan eriävien tulosten syitä ja asetan ne koko alan kontekstiin.

Käyttäjäystävällisen mobiilipalvelun suunnittelu : WAP-sivuston rakentaminen visuaalisen ja käyttöliittymäsuunnittelun keinoin

Opinnäytteeni käsittelee mobiilipalveluiden sekä visuaalista että käyttöliittymäsuunnittelua. Lähden liikkeelle siitä olettamuksesta, että näiden osa-alueiden suunnitteluun kannattaa panostaa. Totean myös, että näin ei kuitenkaan vielä nykyään tehdä. Käsittelen mobiilipalveluja yleisemmällä tasolla, mutta keskityn erityisesti WAP-pohjaisiin palveluihin. Samat periaatteet ja vinkit soveltuvat kuitenkin myös muilla alustoilla toimivien palveluiden suunnitteluun, ja koska minulla on kokemusta myös näistä, olen tuonut tätäkin puolta esiin. Työssäni puhutaan visuaalisesta suunnittelusta ja käytettävyydestä yleisellä tasolla, mutta se toimii samalla eräänlaisena ohjekirjana suunnittelijalle. Uskon, että vielä toistaiseksi yritykset siirtyvät WAPiin pitkälti samalla sisällöllä ja rakenteella kuin web-palvelussaan, ja esittelen työssäni syitä sille, miksi tämä menetelmä on huono. Työhöni kokoamani pikamanuaali kokoaa tärkeimmät käytännön vinkit, joiden avulla voidaan tarvittaessa nopeallakin aikataululla suunnitella käyttäjäystävällinen WAP-palvelu. Kiinnostus aiheeseen nousi omista kokemuksistani työelämässä, ja kirjatiedon lisäksi tärkeänä lähteenä on toiminut oma kokemusmaailmani ja yrityksen ja erehdyksen kautta opitut taidot. Uskon että myös nämä tuovat hyvän lisän oppaaseen. Käsittelen ensin matkaviestinalan yleistä kehitystä ja esittelen syitä sille, miksi mobiilipalveluiden suunnitteluun kannattaa panostaa. Käyn sitten läpi sellaisia mobiililaitteiden erityisominaisuuksia, jotka asettavat työlle omat rajoituksensa. Lopuksi listaan tärkeimmät huomioitavat seikat ja annan käytännön vinkkejä suunnitteluprosessiin.