1000 resultados para korruptio - julkinen valta
Resumo:
Kirjallisuusarvostelu
Resumo:
Henkilöarkistoja ja yksityisluontoisia asiakirjoja on tutkittu vähän niin Suomessa kuin kansainvälisesti, eikä tutkimuksessa ole huomioitu henkilöarkistoja samoin kuin muita arkistoja. Henkilöarkistojen luonnetta ja käyttöä tutkimuksen lähteenä ei ole juurikaan pohdittu. Tutkielmassa tarkastelen sitä, miten henkilöarkistot eroavat viranomaisarkis-toista, ja kuinka henkilöhistoriallisia ja muita yksityisiä asiakirjoja voi eettisesti käyttää tutkimuksessa. Lähdeaineistona käytän kansanedustaja Miina Sillanpään henkilöarkistoa, joka on talletettu Työväen Arkistoon. Lähdeaineistooni kuuluvat myös sellaiset asiakirjat, jotka voidaan katsoa kuuluviksi henkilöarkistoon, mutta ovat päätyneet muualle säilytettäviksi tai hävinneet. Miina Sillanpään henkilöarkisto toimii esimerkkinä, kun tutkin henkilöarkiston muodostumista ja eettistä käyttöä. Henkilöarkiston eettisen käytön pohdinta kohdistuu etenkin päiväkirjoihin, päiväkirjamuistiinpanoihin ja kirjeisiin. Tarkastelen lähdeaineistoa arkistoteorian ja tutkimusetiikan näkökulmasta. Tämän tutkielman esimerkki osoitti, että viranomais- ja henkilöarkistot eroavat toisistaan monin eri tavoin. Julkisen henkilön arkistonmuodostus kuitenkin läheni viranomaisarkistoja, koska Miina Sillanpää tietoisen tuntuisesti omasta merkityksestään dokumentoi ja arkistoi tarkasti ja järjestelmällisesti asiakirjojaan ja muita aineistojaan. Tutkimus osoitti, että viranomais- ja henkilöarkistoilla katsotaan olevan eri arvot, joiden pohjalta näitä arkistoja hankitaan, vastaanotetaan ja säilytetään. Viranomaisarkistoilla on etenkin todistuksellista arvoa, kun henkilöarkistojen arvo liittyy niiden luonteeseen: henkilökohtaisuuteen, kerronnallisuuteen ja yksilöllisyyteen. Sillanpään henkilöarkisto, kuten useat muutkin henkilöarkistot, sisältävät myös muiden kuin arkistonmuodostajan itsensä luomia asiakirjoja. Henkilöarkiston muodostumiseen on osallistunut monia eri toimijoita. Kolmannet osapuolet ja ulkopuoliset yksityiset ihmiset eivät ole voineet päättää asiakirjojensa, tässä tapauksessa kirjeidensä, kohtalosta tai he eivät välttämättä edes tiedä, että heidän yksityisiä ja arkaluonteisia asiakirjojaan on päätynyt julkiseen arkistoon kaikkien saataville. Tutkija voi kunnioittaa näiden henkilöiden yksityisyyttä tekemällä heidät tunnistamattomiksi. Kolmannet osapuolet kaipaisivat lisää huomiota osakseen ja mahdollista eettistä ohjeistusta heidän yksityisten tietojensa käytöstä tutkimuksessa.
Resumo:
Kirjallisuusarvostelu
Resumo:
Venäjän ulkopolitiikassa asevoimilla on aina ollut merkittävä asema. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen asevoimien rooli vähentyi suurvaltastatuksen poistumisen myötä. 2000- luvun aikana Venäjän talous on kehittynyt ja se on noussut taas kamppailemaan suurvaltastatuksesta. Muuttunut asema on johtanut asevoimien merkityksen korostumiseen, josta yhtenä todisteena on asevoimien reformi. Tutkimuksessa selvitetään asevoimien roolia Venäjän ulkopolitiikassa klassisen realismin viitekehyksessä. Tutkimuksen teoreettinen tausta perustuu Hans Morgenthaun klassisen realismin näkemyksiin, jotka on rajattu teemoihin valta, voima ja kamppailu. Tutkimuksen teorian lähteenä on käytetty Hans Morgenthaun teosta Politics among Nations – The Struggle for Power and Peace. Tutkimuksen menetelmänä toimii teoriaohjaava sisällönanalyysi. Päätutkimuskysymys on ”Mikä on asevoimien rooli Venäjän ulkopolitiikassa?” Tutkimuksessa vastataan apukysymyksiin ”Miten Venäjän asevoimien reformi vaikuttaa sen asevoimien rooliin?” ja ”Miten ulkopolitiikassa hyödynnetään isoja asevoimia?” Tutkimus osoittaa asevoimien roolin olevan tärkeä osa Venäjän ulkopolitiikkaa. Asevoimia käytetään poliittisen mielipiteen korostamiseksi. Niillä halutaan korostaa omaa valta-asemaa ja vaatia muita valtioita ottamaan Venäjän mielipide huomioon päätöksenteossa samalla tavoin kuin muidenkin suurvaltojen mielipide huomioidaan. Reformiin käytettävät varat ovat merkki asevoimien merkityksestä. Reformilla halutaan myös vastata muuttuneisiin uhkakuviin, jotka ovat nykyään entistä laajempia. Asevoimat ovat aina olleet keskeisessä asemassa suurvaltojen ulkopolitiikassa. Jatkotutkimustarpeet korostuvat reformin päättymisen jälkeen. Silloin voidaan tutkia onko, Venäjän asevoimien päivittäminen uusien uhkakuvien mukaisesti aiheuttanut muutoksia asevoimien asemassa Venäjällä.