Second-line status epilepticus treatment: comparison of phenytoin, valproate, and levetiracetam.

Purpose:  Phenytoin (PHT), valproic acid (VPA), or levetiracetam (LEV) are commonly used as second-line treatment of status epilepticus (SE), but comparative studies are not available. Methods:  Among 279 adult SE episodes identified prospectively in our tertiary care hospital over 4 years, we retrospectively identified 187 episodes in which PHT, VPA, or LEV were given after benzodiazepines. Patients with postanoxic SE were not included. Demographics, clinical SE features, failure of second-line treatment to control SE, new handicap, and mortality at hospital discharge were assessed. Uni- and multivariable statistical analyses were applied to compare the three agents. Key Findings:  Each compound was used in about one third of SE episodes. VPA failed to control SE in 25.4%, PHT in 41.4%, and LEV in 48.3% of episodes in which these were prescribed. A deadly etiology was more frequent in the VPA group, whereas SE episodes tended to be more severe in the PHT group. After adjustment for these known SE outcome predictors, LEV failed more often than VPA [odds ratio (OR) 2.69; 95% confidence interval (CI) 1.19-6.08]; 16.8% (95% CI: 6.0-31.4%) of second-line treatment failures could be attributed to LEV. PHT was not statistically different from the other two compounds. Second-line treatment did not seem to influence new handicap and mortality, whereas etiology and the SE Severity Score (STESS) were robust independent predictors. Significance:  Even without significant differences on outcome at discharge, LEV seems less efficient than VPA to control SE after benzodiazepines. A prospective comparative trial is needed to address this potentially concerning finding.

Persistent unequal sex ratio in a population of grayling (salmonidae) and possible role of temperature increase.

In some fishes, water chemistry or temperature affects sex determination or creates sex-specific selection pressures. The resulting population sex ratios are hard to predict from laboratory studies if the environmental triggers interact with other factors, whereas in field studies, singular observations of unusual sex ratios may be particularly prone to selective reporting. Long-term monitoring largely avoids these problems. We studied a population of grayling (Thymallus thymallus) in Lake Thun, Switzerland, that has been monitored since 1948. Samples of spawning fish have been caught about 3 times/week around spawning season, and water temperature at the spawning site has been continuously recorded since 1970. We used scale samples collected in different years to determine the average age of spawners (for life-stage specific analyses) and to identify the cohort born in 2003 (an extraordinarily warm year). Recent tissue samples were genotyped on microsatellite markers to test for genetic bottlenecks in the past and to estimate the genetically effective population size (N(e) ). Operational sex ratios changed from approximately 65% males before 1993 to approximately 85% males from 1993 to 2011. Sex ratios correlated with the water temperatures the fish experienced in their first year of life. Sex ratios were best explained by the average temperature juvenile fish experienced during their first summer. Grayling abundance is declining, but we found no evidence of a strong genetic bottleneck that would explain the apparent lack of evolutionary response to the unequal sex ratio. Results of other studies show no evidence of endocrine disruptors in the study area. Our findings suggest temperature affects population sex ratio and thereby contributes to population decline. Persistencia de Proporción de Sexos Desigual en una Población de Tímalos (Salmonidae) y el Posible Papel del Incremento de la Temperatura.

2nd ESMO Consensus Conference on Lung Cancer: non-small-cell lung cancer first-line/second and further lines of treatment in advanced disease.

To complement the existing treatment guidelines for all tumour types, ESMO organises consensus conferences to focus on specific issues in each type of tumour. The 2nd ESMO Consensus Conference on Lung Cancer was held on 11-12 May 2013 in Lugano. A total of 35 experts met to address several questions on non-small-cell lung cancer (NSCLC) in each of four areas: pathology and molecular biomarkers, first-line/second and further lines of treatment in advanced disease, early-stage disease and locally advanced disease. For each question, recommendations were made including reference to the grade of recommendation and level of evidence. This consensus paper focuses on first line/second and further lines of treatment in advanced disease.

The role of PLK-1 in asynchronous cell division of two-cell stage "C. elegans" embryos

Summary Acquisition of lineage-specific cell cycle duration is an important feature of metazoan development. In Caenorhabditis a/egans, differences in cell cycle duration are already apparent in two-cell stage embryos, when the larger anterior blastomere AB divides before the smaller posterior blastomere P1. This time difference is under the control of anterior-posterior (A-P) polarity cues set by the PAR proteins. The mechanism by which these cues regulate the cell cycle machinery differentially in AB and P1 are incompletely understood. Previous work established that retardation of P1 cell division is due in part to preferential activation of an ATL1/CHK-1 dependent checkpoint in P1 but how the remaining time difference is controlled was not known at the onset of my work. The principal line of work in this thesis established that differential timing relies also on a mechanism that promotes mitosis onset preferentially in AB. The polo-like kinase PLK-1, a positive regulator of mitotic entry, is distributed in an asymmetric manner in two-cell stage embryos, with more protein present in AB than in P1. We find that PLK-1 asymmetry is regulated by anterior-posterior (A-P) polarity cues through preferential protein retention in the embryo anterior. Importantly, mild inactivation of plk-1 by RNAi delays entry into mitosis in P1 but not in AB, in a manner that is independent of ATL-1/CHK-1. Together, these findings favor a model in which differential timing of mitotic entry in C. elegans embryos relies on two complementary mechanisms: ATL-1/CHK-1 dependent preferential retardation in P1 and PLK-1 dependent preferential promotion in AB, which together couple polarity cues and cell cycle progression during early development. Besides analyzing PLK-1 asymmetry and its role in differential timing of two-cells stage embryos, we also characterized t2190, a mutant that exhibits reduced differential timing between AB and P1. We found this mutant to be a new allele of par-1. Additionally, we analyzed the role of NMY-2 in regulating the asynchrony of two-cell stage embryos, which may be uncoupled from its role in A-P polarity establishment and carried out a preliminary analysis of the mechanism underlying CDC-25 asymmetry between AB and P,. Overall, our works bring new insights into the mechanism controlling cell cycle progression in early C. elegans embryos. As most of the players important in C. elegans are conserved in other organisms, analogous mechanisms may be utilized in polarized cells of other species. Résumé Au cours du développement, les processus de division cellulaire sont régulés dans l'espace et le temps afin d'aboutir à la formation d'un organisme fonctionnel. Chez les Métazoaires, l'un des mécanismes de contrôle s'effectue au niveau de la durée du cycle cellulaire, celle-ci étant specifiée selon la lignée cellulaire. L'embryon du nématode Caenorhabditis elegans apparaît comme un excellent modèle d'étude de la régulation temporelle du cycle cellulaire. En effet, suite à la première division du zygote, l'embryon est alors composé de deux cellules de taille et d'identité différentes, appelées blastomères AB et P1. Ces deux cellules vont ensuite se diviser de manière asynchrone, le grand blastomère antérieur AB se divisant plus rapidement que le petit blastomère postérieur P1. Cette asynchronie de division est sous le contrôle des protéines PAR qui sont impliquées dans l'établissement de l'axe antéro-postérieur de l'embryon. A ce jour, les mécanismes moléculaires gouvernant ce processus d'asynchronie ne sont que partiellement compris. Des études menées précédemment ont établit que le retard de division observé dans le petit blastomère postérieur P1 était dû, en partie, à l'activation préférentielle dans cette cellule de ATL-1/CHK-1, protéines contrôlant la réponse à des erreurs dans le processus de réplication de l'ADN. L'analyse des autres mécanismes responsables de la différence temporelle d'entrée en mitose des deux cellules a été entreprise au cours de cette thèse. Nous avons considéré la possibilité que l'asynchronie de division était du à l'entrée préférentielle en mitose du grand blastomère AB. Nous avons établi que la protéine kinase PLK-1 (polo-like kinase 1), impliquée dans la régulation positive de la mitose, était distribuée de manière asymétrique dans l'embryon deux cellules. PLK-1 est en effet enrichi dans le blastomère AB. Cette localisation asymétrique de PLK-1 est sous le contrôle des protéines PAR et semble établie via une rétention de PLK-1 dans la cellule AB. Par ailleurs, nous avons démontré que l'inactivation partielle de plk-7 par interférence à ARN (RNAi) conduit à un délai de l'entrée en mitose de la cellule P1 spécifiquement, indépendamment des protéines régulatrices ATL-1/CHK-1. En conclusion, nous proposons un modèle de régulation temporelle de l'entrée en mitose dans l'embryon deux cellules de C. elegans basé sur deux mécanismes complémentaires. Le premier implique l'activation préférentielle des protéines ATL-1/CHK-1, et conduit à un retard d'entrée en mitose spécifiquement dans la cellule P1. Le second est basé sur la localisation asymétrique de la protéine kinase PLK-1 dans la cellule AB et induit une entrée précoce en mitose de cette cellule. Par ailleurs, nous avons étudié un mutant appelé t2190 qui réduit la différence temporelle d'entrée en mitose entre les cellules AB et P1. Nous avons démontré que ce mutant correspondait à un nouvel allèle du Bene par-1. De plus, nous avons analysé le rôle de NMY-2, une protéine myosine qui agit comme moteur moléculaire sur les filaments d'active; dans la régulation de l'asynchronie de division des blastomères AB et P1, indépendamment de sa fonction dans l'établissement de l'axe antéro-postérieur. Par ailleurs, nous avons commencé l'étude du mécanisme moléculaire régulant la localisation asymétrique entre les cellules AB et P1 de la protéine phosphatase CDC25, qui est également un important régulateur de l'entrée en mitose. En conclusion, ce travail de thèse a permis une meilleure compréhension des mécanismes gouvernant la progression du cycle cellulaire dans l'embryon précoce de C. elegans. Etant donné que la plupart des protéines impliquées dans ces processus sont conservées chez d'autres organismes multicellulaires, il apparaît probable que les mécanismes moléculaires révélés dans cette étude soit aussi utilisés chez ceux-ci.

Uuteaineiden on-line-mittaus koivusulfaattisellutehtaalla

Tämän työn tarkoituksena oli tutkia pihkanhallintaa sulfaattisellutehtaalla ja uuteaineiden analysointimenetelmiä massasta ja suodoksesta. Tavoitteena oli kehittää uuteaineiden on-line mittausmenetelmä sulfaattisellutehtaalle. Kirjallisuusosassa esitettiin sulfaattisellun valmistusprosessi ja uuteaineiden käyttäytyminen prosessissa. Lisäksi työssä käsiteltiin tärkeimpiä pihkanhallintamenetelmiä ja uuteaineiden analysointia. Kokeellisessa osassa määritettiin uuteainepitoisuudet 29:stä massa- ja pesusuodosnäytteestä. Lisäksi suodosnäytteiden sameus ja kemiallinen hapenkulutus määritettiin laboratoriossa. On-line mittaukset tehtiin DD-pesurin paluusuodoksesta, josta mitattiin johtokyky, lämpötila, taitekerroin ja pH. Sameutta yritettiin mitata on-line nefelometrillä, mutta käytössä ollut laite ei soveltunut tumman suodoksen mittaamiseen. Työssä saatujen tulosten perusteella voidaan todeta, että pesusuodoksen ominaisuuksia mittaamalla ei voida arvioida massan uutepitoisuutta luotettavasti. Suodoksen ja massan uutepitoisuuksien välinen selitysaste oli 54%. Saippuoitumattomien uuteaineiden pitoisuuden ollessa erityisen suuri, suodoksen uutepitoisuus ei korreloi massassa olevan uutteen määrän kanssa. Täten kyseinen mittausmenetelmä ei ole sopiva, sillä se ei toimi silloin, kun olisi tärkeintä tietää oikea uuteainepitoisuus pihkanhallintakemikaalien annosten määrittämiseksi. Suodoksen sameus riippui sen uutepitoisuudesta 80% selitysasteella. Sameusmittaus on nopea ja suhteellisen luotettava menetelmä suodosten uutepitoisuuksien arviointiin, mutta se vaatii mittalaitteen joka käyttää usean ilmaisimen tekniikkaa. On-line-mittauksissa laitteisto tulisi varustaa automaattisella pesulaitteella, sillä mittarin linssit likaantuvat helposti prosessivirrassa.

Determining, Balancing and Controlling of Pitch and White Pitch at Stora Enso Kabel Production Line 4

Työn ensimmäisenä tarkoituksena oli kartoittaa kiinteä-neste ja neste-neste uuttomenetelmillä pihkan ja valkopihkan määrä Stora Enso Kabelin tuotantolinja 4:llä. Työn kannalta oli myöstärkeää saada selvyys saostumien koostumuksesta. Lopullinen päämäärä oli automatisoida fiksatiivin annostelu uuden, jatkuvatoimisen märänpäänanalysaattorin avulla. Mäntyosuuden kasvattaminen hiokemassassa lisää hydrofobisten partikkeleiden lukumäärää, minkä uskotaan lisäävän saostumariskiä. Työtä varten kehitetty neste-neste uuttomenetelmä, jota ei ole liiemmin paperiteollisuudessa käytetty, voi olla hyvä menetelmä lipofiilisten komponenttien määrän arviointiin tietyssä määrässä massa- tai prosessivesinäytettä. Virtaussytometri-menetelmän avulla tutkittiin pihka- tai valkopihkapartikkeleiden määrää ja kokojakaumaa eri prosessinäytteissä. Virtaussytometri-menetelmällä mitattujen valkopihkapartikkeleiden lukumäärän ja päällystetyn hylyn saostimen suodoksen sameuden välille löytyiselvä korrelaatio. Fiksatiivimäärän vaikutusta päällystetyn hylyn saostimen suodoksen sameuteen tutkittiin koeajojaksolla, jossa fiksatiivin annostelua säädettiin käsin. Käytetyt annosmäärät eivät riittäneet sameuden pitämiseen tasaisena matalalla tasolla.

Contribution of isotope ratio mass spectrometry to the investigation of improvised explosives: isotopic study of black powders ans ammonium nitrates

The establishment of legislative rules about explosives in the eighties has reduced the illicit use of military and civilian explosives. However, bomb-makers have rapidly taken advantage of substances easily accessible and intended for licit uses to produce their own explosives. This change in strategy has given rise to an increase of improvised explosive charges, which is moreover assisted by the ease of implementation of the recipes, widely available through open sources. While the nature of the explosive charges has evolved, instrumental methods currently used in routine, although more sensitive than before, have a limited power of discrimination and allow mostly the determination of the chemical nature of the substance. Isotope ratio mass spectrometry (IRMS) has been applied to a wide range of forensic materials. Conclusions drawn from the majority of the studies stress its high power of discrimination. Preliminary studies conducted so far on the isotopic analysis of intact explosives (pre-blast) have shown that samples with the same chemical composition and coming from different sources could be differentiated. The measurement of stable isotope ratios appears therefore as a new and remarkable analytical tool for the discrimination or the identification of a substance with a definite source. However, much research is still needed to assess the validity of the results in order to use them either in an operational prospect or in court. Through the isotopic study of black powders and ammonium nitrates, this research aims at evaluating the contribution of isotope ratio mass spectrometry to the investigation of explosives, both from a pre-blast and from a post-blast approach. More specifically, the goal of the research is to provide additional elements necessary to a valid interpretation of the results, when used in explosives investigation. This work includes a fundamental study on the variability of the isotopic profile of black powder and ammonium nitrate in both space and time. On one hand, the inter-variability between manufacturers and, particularly, the intra-variability within a manufacturer has been studied. On the other hand, the stability of the isotopic profile over time has been evaluated through the aging of these substances exposed to different environmental conditions. The second part of this project considers the applicability of this high-precision technology to traces and residues of explosives, taking account of the characteristics specific to the field, including their sampling, a probable isotopic fractionation during the explosion, and the interferences with the matrix of the site.

Translation and assembly of HLA-DR antigens in Xenopus oocytes injected with mRNA from a human B-cell line.

HLA-DR antigens are polymorphic cell surface glycoproteins, expressed primarily in B lymphocytes and macrophages, which are thought to play an important role in the immune response. Two polypeptide chains, alpha and beta, are associated at the cell surface, and a third chain associates with alpha and beta intracellularly. RNA isolated from the human B-cell line Raji was injected in Xenopus laevis oocytes. Immunoprecipitates of translation products with several monoclonal antibodies revealed the presence of HLA-DR antigens similar to those synthesized in Raji cells. One monoclonal antibody was able to bind the beta chain after dissociation of the three polypeptide chains with detergent. The presence of all three chains was confirmed by two-dimensional gel electrophoresis. The glycosylation pattern of the three chains was identical to that observed in vivo, as evidenced in studies using tunicamycin, an inhibitor of N-linked glycosylation. The presence of alpha chains assembled with beta chains in equimolar ratio was further demonstrated by amino-terminal sequencing. An RNA fraction enriched for the three mRNAs, encoding alpha, beta, and intracellular chains, was isolated. This translation-assembly system and the availability of monoclonal antibodies make it possible to assay for mRNA encoding specific molecules among the multiple human Ia-like antigens.

Longitudinal analyses of immune responses to Plasmodium falciparum derived peptides corresponding to novel blood stage antigens in coastal Kenya

We have recently described 95 predicted alpha-helical coiled-coil peptides derived from putative Plasmodium falciparum erythrocytic stage proteins. Seventy peptides recognized with the highest level of prevalence by sera from three endemic areas were selected for further studies. In this study, we sequentially examined antibody responses to these synthetic peptides in two cohorts of children at risk of clinical malaria in Kilifi district in coastal Kenya, in order to characterize the level of peptide recognition by age, and the role of anti-peptide antibodies in protection from clinical malaria. Antibody levels from 268 children in the first cohort (Chonyi) were assayed against 70 peptides. Thirty-nine peptides were selected for further study in a second cohort (Junju). The rationale for the second cohort was to confirm those peptides identified as protective in the first cohort. The Junju cohort comprised of children aged 1-6 years old (inclusive). Children were actively followed up to identify episodes of febrile malaria in both cohorts. Of the 70 peptides examined, 32 showed significantly (p<0.05) increased antibody recognition in older children and 40 showed significantly increased antibody recognition in parasitaemic children. Ten peptides were associated with a significantly reduced odds ratio (OR) for an episode of clinical malaria in the first cohort of children and two of these peptides (LR146 and AS202.11) were associated with a significantly reduced OR in both cohorts. LR146 is derived from hypothetical protein PFB0145c in PlasmoDB. Previous work has identified this protein as a target of antibodies effective in antibody dependent cellular inhibition (ADCI). The current study substantiates further the potential of protein PFB0145c and also identifies protein PF11_0424 as another likely target of protective antibodies against P. falciparum malaria

Variation of grain nitrogen content in relation with grain yield in old and modern Spanish wheats grown under a wide range of agronomic conditions in a Mediterranean region

Wheat yield and grain nitrogen concentration (GNC; mg N/g grain) are frequently negatively correlated. In most growing conditions, this is mainly due to a feedback process between GNC and the number of grains/m2. In Mediterranean conditions, breeders may have produced cultivars with conservative grain set. The present study aimed at clarifying the main physiological determinants of grain nitrogen accumulation (GNA) in Mediterranean wheat and to analyse how breeding has affected them. Five field experiments were carried out in north-eastern Spain in the 2005/06 and 2006/ 07 growing seasons with three cultivars released at different times and an advanced line. Depending on the experiment, source-sink ratios during grain filling were altered by reducing grain number/m2 either through pre-anthesis shading (unshaded control or 0.75 shading only between jointing and anthesis) or by directly trimming the spikes after anthesis and before the onset of the effective grain filling period (un-trimmed control or spikes halved 7–10 days after anthesis). Grain nitrogen content (GN content ; mg N/grain) decreased with the year of release of the genotypes. As the number of grains/m2 was also increased by breeding there was a clear dilution effect on the amount of nitrogen allocated to each grain. However, the increase in GN content in old genotypes did not compensate for the loss in grain nitrogen yield (GNY) due to the lower number of grains/m2. GN content of all genotypes increased (increases ranged from 0.13 to 0.40 mg N/grain, depending on experiment and genotype) in response to the post-anthesis spike trimming or pre-anthesis shading. The degree of source-limitation for GNA increased with the year of release of the genotypes (and thus with increases in grain number/m2) from 0.22 (mean of the four manipulative experiments) in the oldest cultivar to 0.51 (mean of the four manipulative experiments) in the most modern line. It was found that final GN content depended strongly on the source-sink ratio established at anthesis between the number of grains set and the amount of nitrogen absorbed at this stage. Thus, Mediterranean wheat breeding that improved yield through increases in grain number/m2 reduced the GN content by diluting a rather limited source of nitrogen into more grains. This dilution effect produced by breeding was further confirmed by the reversal effect produced by grain number/m2 reductions due to either pre-anthesis shading or post-anthesis spike trimming.

Lajitteluparametrit korkeakappaisessa sellulinjassa

Tutkimustyön tarkoituksena oli selvittää Tainionkosken sellutehtaan vuonna 2001 uudistetun kuitulinjan prosessin vaikutusta kuumajauhatukseen, kuumalajitteluun, pesutulokseen ja hienolajitteluun. Työn tavoitteena oli löytää ja todentaa optimaalinen ajotapa lopputuotteen eli Tainionkosken kartonkitehtaan kartongin kannalta pesussa, kuidutuksessa, kuumalajittelussa ja hienolajittelussa. Ennen kuitulinjan uudistusta kartoitettiin tilanne kuumajauhatuksessa ja kuumalajittelussa ennen prosessimuutoksia. Kartoituksessa havaittiin, että kuumalajittelu ja kuumakuidutus toimivat parhaiten puhtaan jauhatusenergian ollessa n. 18 kWh/ADT, sekä tilavuusmääräisen ja massavirtamääräisen rejektisuhteen ollessa n. 30 %.Uuden pesemön valmistumisen jälkeen tutkittiin kappatason ja energiatason vaikutusta kuumalajitteluun, kuumakuidutukseen ja pesutulokseen. Tutkimuksessa todettiin tikkupitoisuuksien kasvavan kappatason kohoamisen seurauksena. Kuumajauhimen syöttösakeus kasvoi kappatason noustua, koska prosessimittaus ei huomioinut sakeuden kasvua ja tällöin jauhimen laimennusveden määrä jäi liian vähäiseksi. Korkean kapan seurauksena keitosta tulevien suurien partikkelien määrä lisääntyi. Kuumajauhatuksessa korkeampi kappaluku merkitsi hienoaineen lisääntymistä jauhetussa massassa. Tämän seurauksena kuidutetun massan suotautumisvastus kasvoi kappatason kohottua. Uuden prosessin kuumajauhatukseen tuleva massa on jo pesty 4-vaiheisella DD-pesurilla. Puhtaampi massa kuumajauhatuksessa ja kuumalajittelussa on merkinnyt jauhimen tikkureduktion paranemista, mutta samalla kuumalajittimen tikkujen puhdistustehokkuus on heikentynyt. Laboratoriomittausten mukaan kappatason kasvu huonontaa pesutulosta uudessa pesemössä. Uuden hienolajittamon suorituskykyä määritettiin taseiden avulla. Vanhan lajittamon toiminnassa huomattiin puutteita siinä, että 2-portaan lajittimen 1-portaan syöttöön tulevan rejektivirran tikkupitoisuus oli suurempi mitä tikkupitoisuus 1-portaan syöttövirrassa. Uudessa lajittamossa molempien virtausten tikkupitoisuudet olivat lähes samat. Kokonaisuudessaan hienolajittamon toiminta havaittiin hyväksi. Pesemö ja hienolajittelu toimivat kokeiden perusteella parhaiten lähellä mitoitettua maksimituotantoa 700 ADT/d.

Data collection and criticality analysis for cost effective maintenance during the life cycle of a flue gas line

Työn tarkoituksena oli kerätä käyttövarmuustietoa savukaasulinjasta kahdelta suomalaiselta sellutehtaalta niiden käyttöönotosta aina tähän päivään asti. Käyttövarmuustieto koostuu luotettavuustiedoista sekä kunnossapitotiedoista. Kerätyn tiedon avulla on mahdollista kuvata tarkasti laitoksen käyttövarmuutta seuraavilla tunnusluvuilla: suunnittelemattomien häiriöiden lukumäärä ja korjausajat, laitteiden seisokkiaika, vikojen todennäköisyys ja korjaavan kunnossapidon kustannukset suhteessa savukaasulinjan korjaavan kunnossapidon kokonaiskustannuksiin. Käyttövarmuustiedon keräysmetodi on esitelty. Savukaasulinjan kriittisten laitteiden määrittelyyn käytetty metodi on yhdistelmä kyselytutkimuksesta ja muunnellusta vian vaikutus- ja kriittisyysanalyysistä. Laitteiden valitsemiskriteerit lopulliseen kriittisyysanalyysiin päätettiin käyttövarmuustietojen sekä kyselytutkimuksen perusteella. Kriittisten laitteiden määrittämisen tarkoitus on löytää savukaasulinjasta ne laitteet, joiden odottamaton vikaantuminen aiheuttaa vakavimmat seuraukset savukaasulinjan luotettavuuteen, tuotantoon, turvallisuuteen, päästöihin ja kustannuksiin. Tiedon avulla rajoitetut kunnossapidon resurssit voidaan suunnata oikein. Kriittisten laitteiden määrittämisen tuloksena todetaan, että kolme kriittisintä laitetta savukaasulinjassa ovat molemmille sellutehtaille yhteisesti: savukaasupuhaltimet, laahakuljettimet sekä ketjukuljettimet. Käyttövarmuustieto osoittaa, että laitteiden luotettavuus on tehdaskohtaista, mutta periaatteessa samat päälinjat voidaan nähdä suunnittelemattomien vikojen todennäköisyyttä esittävissä kuvissa. Kustannukset, jotka esitetään laitteen suunnittelemattomien kunnossapitokustannusten suhteena savukaasulinjan kokonaiskustannuksiin, noudattelevat hyvin pitkälle luotettavuuskäyrää, joka on laskettu laitteen seisokkiajan suhteena käyttötunteihin. Käyttövarmuustiedon keräys yhdistettynä kriittisten laitteiden määrittämiseen mahdollistavat ennakoivan kunnossapidon oikean kohdistamisen ja ajoittamisen laitteiston elinaikana siten, että luotettavuus- ja kustannustehokkuusvaatimukset saavutetaan.

Methods of Jet to Wire Speed Ratio Determination and Its Effect in Paper and Board Manufacture

Suihku/viira-nopeussuhde on perälaatikon huulisuihkun ja viiran välinen nopeusero. Se vaikuttaa suuresti paperin ja kartongin loppuominaisuuksiin, kuten formaatioon sekä kuituorientaatioon ja näin ollen paperin lujuusominaisuuksiin. Tämän johdosta on erityisen tärkeää tietää todellinen suihku/viira-nopeussuhde paperin- ja kartonginvalmistuksessa. Perinteinen suihku/viira-nopeussuhteen määritysmenetelmä perustuu perälaatikon kokonaispaineeseen. Tällä menetelmällä kuitenkin todellinen huulisuihkun nopeus saattaa usein jäädä tietämättä johtuen mahdollisesta virheellisestä painemittarin kalibroinnista sekä laskuyhtälön epätarkkuuksista. Tämän johdosta on kehitetty useita reaaliaikaisia huulisuihkun mittausmenetelmiä. Perälaatikon parametrien optimaaliset asetukset ovat mahdollista määrittää ja ylläpitää huulisuihkun nopeuden “on-line” määrityksellä. Perälaatikon parametrejä ovat mm. huulisuihku, huuliaukon korkeusprofiili, reunavirtaukset ja syöttövirtauksen tasaisuus. Huulisuihkun nopeuden on-line mittauksella paljastuu myös muita perälaatikon ongelmakohtia, kuten mekaaniset viat, joita on perinteisesti tutkittu aikaa vievillä paperin ja kartongin lopputuoteanalyyseillä.

2nd ESMO Consensus Conference in Lung Cancer: locally advanced stage III non-small-cell lung cancer.

To complement the existing treatment guidelines for all tumour types, ESMO organises consensus conferences to focus on specific issues in each type of tumour. The 2nd ESMO Consensus Conference on Lung Cancer was held on 11-12 May 2013 in Lugano. A total of 35 experts met to address several questions on non-small-cell lung cancer (NSCLC) in each of four areas: pathology and molecular biomarkers, first-line/second and further lines of treatment in advanced disease, early-stage disease and locally advanced disease. For each question, recommendations were made including reference to the grade of recommendation and level of evidence. This consensus paper focuses on locally advanced disease.