Luettelo tilan työssä tilapäisesti työskentelevistä henkilöistä …kuun ajalta 194…

35 x 22 cm

Kolmikantapalaveri työhyvinvoinnin kehittämisen välineenä

Työkyky- ja työhyvinvointiasiat puhuttavat nykypäivän työelämässä. Työelämän muutokset pakottavat kääntämään katseet hyvinvoinnin ja työssä viihtymisen puoleen. Tavoitteena on pidentää ihmisten työuria, mutta työn mielekkyyden lisäämiseen ja työssä jaksamiseen tarvitaan uusia työvälineitä. Tutkimuksessa koetetaan löytää vastauksia siihen, onko kolmikantapalaverimenetelmä toimiva menetelmä työhyvinvoinnin ja työkyvyn ylläpitäjänä. Palaveria lähestytään kahdesta näkökulmasta: kolmikantapalaveriin toimivuus, hyödyllisyys ja luottamuksellisuus sekä kolmikantapalaverimenetelmän kehittäminen. Lisäksi tutkimuksessa käsitellään yleisiä työhyvinvointiin ja työkykyyn liittyviä teemoja. Kyselytutkimus toteutettiin Tapiola-ryhmässä vuonna 2009 - 2012 kolmikantapalaveriin osallistuneille työntekijöille ja esimiehille. Kysely lähetettiin sähköisesti 75 työntekijälle ja 74 esimiehelle, joista 41 työntekijää ja 52 esimiestä osallistui kyselytutkimukseen. Tutkimuksessa käy ilmi kolmikantapalaverin toimivuus työhyvinvoinnin kehittämisen menetelmänä. Suurin osa tutkimukseen osallistuneista työntekijöistä ja esimiehistä arvioi menetelmää toimivaksi ja hyödylliseksi. Kehittämiskohteita tutkimuksessa ilmenee kolmikantapalaverin ennakkovalmistautumisessa, seurannassa, työterveyshuollon roolissa sekä tarpeen ja tavoitteiden määrittelyssä.

Y-sukupolvi oppijoina työssä ja elämässä

Kirjallisuusarvostelu

Perusyksikön päällikön työssä jaksaminen ja johtamisen haasteet

Tässä tutkimuksessa keskitytään rauhan ajan perusyksikön päällikön kokemuksiin työssä jaksamisesta ja johtamisesta. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää mitkä asiat vaikuttavat perusyksikön päällikön työssä jaksamiseen ja johtamiseen. Tutkimuksen teoria rakentuu yksilöiden kokemusten, johtamisen, työssä jaksamisen ja päällikön tehtävien muodostaman kokonaisuuden ympärille. Tutkimus tarkastelee päällikköä sekä työntekijänä että esimiehenä. Tutkimuksessa kerättiin tietoa 24 (n=24) päällikköinä toimineelta esiupseerikurssin opiskelijalta. Tutkimuksen aineistonkeruumenetelmänä käytettiin internet-pohjaista Webropol-kyselylomaketta. Tutkimus on Mixed Methods -tutkimus, jossa käytetään sekä laadullista, että määrällistä tarkastelua. Tällä pyritään lisäämään tutkimustulosten luotettavuutta. Kvalitatiivinen aineisto on analysoitu sisällönanalyysillä ja kvantitatiivinen aineisto pienen vastaajamäärän vuoksi pääosin SPSS -ohjelmiston parametrittömillä testeillä. Sotilasorganisaatio keskittyy tulostavoitteiden vuoksi vahvasti tuloksellisuuteen ja siksi yksilön hyvinvointiin kiinnitetään huomiota usein vasta, kun yksilö itse hakee apua työuupumukseen, tai muihin stressistä johtuviin oireisiin. Perusyksikön päällikkö ei saa vastata kaikkiin työilmapiirikyselyn kysymyksiin, jotka käsittelevät esimiehen johtamistoimintaa ja kehityskeskustelun henkeä ja tarpeellisuutta. Keskeisimpänä tutkimuskysymyksenä oli: ”Miten päällikkö kokee viihtyvän työssään ja mitkä ovat päällikön johtamistoiminnan tärkeimmät työkalut ja haasteet?” Tutkimuksessa havaittiin, että päälliköt ovat viihtyneet työssään varsin hyvin. Faktorianalyysin perusteella valikoitui kahdeksan päällikön kokemuksia parhaiten kuvaavaa summamuuttujaa: kiitoksen saaminen (ka= 3.85 ja s= 1.005), yksikön henki (ka= 4.79 ja s= .42), työn vaikutukset sosiaalisiin suhteisiin (ka= 3.54 ja s= 1.22), kuormitus (ka=2.96 ja s=1.22), ylityöt ilmoittamatta (ka=3.17 ja s=1.63), palautuminen (ka=3.83 ja s=1.01), tietojärjestelmät (ka=2.65 ja s=.87) sekä dissonanssi omien odotusten ja käytettävissä olevien resurssien suhteen (ka=2.35 ja s=.52). Sekä työssä jaksamisen että johtamisen haasteina vastaajat kokivat suuren työmäärän, töiden seuraamisen kotiin, informaatiotulvan, ajan ja resurssien riittämättömyyden suhteessa tavoitteisiin, koulutussuunnittelun ja hallinnon yhteensovittamisen sekä tietojärjestelmät. Työssä jaksamisen kulmakivinä päälliköt kokivat työn mielekkyyden, omat vaikutusmahdollisuudet ja koko sosiaalisen kentän tuen. Johtamisen haasteina koettiin tietojärjestelmät ja ylipäätään hallinnollisten tehtävien viemä aika koulutuksen seuraamisesta, esimiehen tai esikunnan antaman ohjauksen vähyys tai puute, tiedon pimittäminen sekä pikatilanteet.

Koulutustehtävissä toimivien ammattialiupseereiden ja heidän esimiestensä käsityksiä työhön perehdyttämisestä

Työhön perehdyttäminen on noussut viime vuosina puolustusvoimissa vahvasti esille. Pääesikunta yhdessä Maavoimien Esikunnan kanssa on ohjeistanut alaistensa joukko-osastojen perehdyttämistoimintaa. Työhön perehdyttämisen merkitystä on kasvattanut aliupseerien henkilöstöryhmän muodostaminen ja heidän koulutusjärjestelmänsä. Aliupseerit muodostavat tulevaisuuden puolustusvoimien kouluttajahenkilöstön rungon. Nuori aliupseeri aloittaa tyypillisesti työuransa nuoremman kouluttajan tehtävässä, ja hänellä on lähes poikkeuksetta ainoastaan varusmiespalvelus ammattiin valmistavana koulutuksena. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tuoda esille Etelä-Suomen Viestipataljoonan aliupseereiden ja upseereiden käsityksiä perehdyttämisestä, siihen liittyvästä toimintatapakulttuurista sekä haasteista perehdyttämistoiminnassa. Tutkimus tehtiin laadullista lähestymistapaa käyttäen ja tutkimusmenetelmänä käytettiin fenomenografiaa. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla vuonna 2011 Viestirykmentissä. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostui kolmen ammattialiupseerin ja kolmen upseerin haastatteluista. Tutkimustulokset esitetään kuvauskategorioina, jotka on muodostettu haastateltavien käsitysten perusteella rakennetuista alakategorioista. Niiden perusteella nousi esille, että perehdyttämisen rooli nuoren aliupseerin työuran alussa on merkittävää ammattiin kasvamisessa ja perusteiden luomisessa työelämään. Tärkeimpinä voimavaroina aliupseerin perehdyttämisprosessissa esille nousee vanhempien kouluttajien ja koko työyhteisön tuki. Perehdyttämisen suunnitelmallisuuden kautta tulee muodostaa lähtökohdat ja perusteet perehdyttämistoiminnalle sekä määrittää, kuka toteuttamisesta vastaa eri vaiheissa sekä tilanteissa. Hiljaisen tiedon välittämisen ja ammatillisen osaamisen siirtämisen edellytyksenä käsitetään vanhemman sekä nuoremman kouluttajan välinen vuorovaikutussuhde. Tutkimuksessa suurimpina haasteina nousi esille aika- ja henkilöstöresurssit. Lisäksi perehdyttämisen lähtökohdat ja yksilön ominaisuudet tulisi tunnistaa heti perehdytysprosessin alkuvaiheessa, jotta perehdytys voidaan suunnitella mahdollisimman hyvin yksilöä ja koko organisaatiota palvelevaksi. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että koulutustehtävissä toimivan aliupseerin perehdyttäminen on tärkeä osatekijä osaamisen kehittymisen ja myös työssä oppimisen kannalta tarkasteltuna. Perehdyttäminen antaa perusteet aliupseerille siitä, miten hänen tulee varusmiesten edessä kouluttajana toimia ja miten hän toimii osana aliupseeristoa sekä puolustusvoimia. Hyvä perehdyttäminen myös edistää aliupseerin työhyvinvointia, sitoutumista työhön ja hyväksyntää työyhteisön täysivaltaiseksi jäseneksi.

Opetuksen monimuotoistaminen Raja- ja merivartiokoululla : kouluttajien käsityksiä oppimisesta, opettajuudesta, opiskelijoiden valmiuksista ja koulutuksen kehittämisestä

Vanhojen koulutusmallien toimimattomuus tai heikko vastauskyky nopeasti muuttuviin työelämän vaatimuksiin on pakottanut opettajat ja koulutuksen suunnittelijat luomaan uusia koulutuskäytäntöjä. Näitä ovat verkkotuettu monimuoto-opetus luokkaopetuksen sijaan, muutokset oppimisympäristöissä ja verkostoituminen sekä työelämään että ympäröivään maailmaan. Raja- ja merivartiokoulun pyrkimyksenä on saada verkkotuettu monimuoto-opetus osaksi kaikkea perus-, jatko- ja täydennyskoulutusta. Tämä asettaa haasteita niin kouluttajille kuin koko koulutusjärjestelmälle. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata monimuoto-opetuksen nykytilaa Raja- ja merivartiokoululla ja selvittää Raja- ja merivartiokoulun kouluttajien käsitysten perusteella, miten opetuksen monimuotoistamista Raja- ja merivartiokoululla tulisi kehittää. Tutkimus on luonteeltaan kuvaileva laadullinen tutkimus. Tutkimuksen empiirisen osan tutkimusongelmiksi muodostuivat: - Millaisia käsityksiä kouluttajilla on oppimisesta ja opettajuudesta? -Millaisia käsityksiä kouluttajilla on opiskelijoiden valmiuksista monimuoto-opiskeluun? -Miten kouluttajien käsitysten mukaan koulutuksen monimuotoistamista tulisi kehittää? Tutkimuksen teoreettisessa osuudessa tarkastelen monimuoto-opetuksen nykytilaa Raja- ja merivartiokoululla, oppimista, aikuista opiskelijana ja opettajuutta sekä monimuoto- opetusta. Empiirisessä osuudessa tarkastelen aihetta Raja- ja merivartiokoulun kouluttajien käsitysten kautta. Suoritin tutkimuksen aineiston keruun teemahaastatteluna ja keräämäni tekstiaineiston analysoin fenomenografisella tutkimusotteella. Esitin tulokset fenomenografisesti jäsennettyinä ja ryhmiteltyinä merkityskategorioihin, jotka edustivat kouluttajien käsityksiä oppimisesta, opettajuudesta, opiskelijoiden valmiuksista, oh- jaamisesta sekä oppimisympäristöjen ja koulutuksen kehittämisestä. Kouluttajien käsitykset oppimisesta ja opettajuudesta olivat suhteellisen nykyaikaisia. Kouluttajat näkivät oppimisen tiedon ymmärtämisenä, rakentumisena ja aikaisempien käsitysten muokkaamisena. Käsityksissä tulivat esille myös opiskelijan oman motivaation merkitys ja osallistuminen omaan oppimisprosessiin. Opettaja kuvataan ohjaajaksi, joka luo oppimistilanteen ja johdattelee opetusta. Tärkeäksi koettu opetuksen sitominen työelämään edellyttää opettajalta vankkaa ajan tasalla olevaa ammatillista osaamista. Opiskelijoiden valmiudet monimuoto-opiskeluun nähtiin hyvinä. Käsitysten mukaan osalla opiskelijoista oli vaikeuksia tekstin tuottamisessa. Monimuoto-opetus on saattanut tulla monelle opiskelijalle yllätyksenä tai ainakin uutena tapana opiskella. Kouluttajien mielestä monimuoto-opiskelun ohjaukseen tulisi panostaan kurssin aloitusvaiheessa. Käsitysten mukaan nuoret haluavat selkeitä malleja selviytyäkseen työelämässä, kun taas vanhemmilla, jo pidempään työelämässä olleilla, opiskelijoilla on paremmat valmiudet niin monimuoto-opiskeluun kuin työssä oppimiseenkin. Käsityksissä koulutuksen kehittämisestä esille nousivat fyysisten ja sosiaalisten oppimisympäristöjen kehittäminen. Kehityksen esteiksi koetaan näkemyserot koulutuksen toteuttamisesta, jotka heijastuvat muun muassa kouluttajaresursseihin, opetusryhmien kokoihin ja mahdollisuuksiin valita erilaisia opetusmenetelmiä.