Lactacidemia: métodos de dosagem do ácido lático

A critical study of three methods for the determination of lactic acid (EDWARDS, MENDEL & GOLDSCHEIDER, MILLER & MUNTZ) is presented and some modifications are proposed. It was shown t hat more accurate results could be obtained with Edward's technic when an Iena glass filter is connected with the absorption tube. Before the dropping of the permanganate solution it is necessary to pass a current of air through the reaction flask to avoid the oxidation of the non-lactic acid substances which interfere with the reaction. The absorption tube must be maintained at 18°C during the destillation and the titration of the bisulphite binding aldehyde at 4°C. When the sample contains more than 5 mg it is useful to work with greater quantities of the bisulphite. More permanganate is consumed when the lactic acid concentration is higher. The sensivity of the method permits the titration of 0.04 mg to 5 mg of lactic acid in the sample. The calculated error of the method gave 0.018 % and the normal values for blood determined in 20 human cases averaged 10.30 mg per 100 ml (Table VI). MENDEL and GOLDSCHEIDER'S method was modified in the following details: Somogyis deproteinization was performed instead metaphosphoric acid as in the original method; to avoid the evaporation of the acetic aldehyde during the heating time with sulfuric acid a special glass stopped tube is proposed (Fig. 2). The reaction with sulfuric acid and veratrol is performed in an ice bath. Blood proteins precipitants were tried and Somogyi's lattest tecnic showed better results (Table V). Colorimetric readings were done in the PULFRICH photometer using filter S 53 and a 10 mm cup. The method is accurate within an error of 0.23 % and samples of 5 to 70 microg. could be easily determined. Normal values for human blood averaged 10.78 mg per 100 ml. More accurate results were obtained with the technic of MILLER & MUNTZ. Slight modifications were introduced: deproteinization with copper sulfate and sodium tungstate; satured p-hydroxydiphenyl solution according to KOENEMANN which is stable for 5 months when stored in the ice-box. Using the PULFRICH step-photometer the error is 0.17% with samples varying from 0.1 to 10 microg. of lactic acid. The filter employed was S 57 with the 5 mm cup. The method was adapted to 0.1 ml of blood. Normal values for human blood gave an average of 10.58 mg per 100 ml.

Phase I and phase II xenobiotic reactions and metabolism of the food-borne carcinogen 2-amino-3,8-dimethylimidazo[4,5-f]quinoxaline in aggregating liver cell cultures.

Aggregating fetal liver cell cultures were tested for their ability to metabolize xenobiotics using ethoxycoumarin-O-deethylase (ECOD), as marker of phase I metabolism, and glutathione S-transferase (GST), as marker for phase II reactions. Significant basal activities, stable over 14 days in culture were measured for both ECOD and GST activities. The prototype cytochrome P450 inducers, 3-methylcholanthrene (3-MC) and phenobarbital (PB), increased ECOD and GST activities reaching an optimum 7 days after culturing, followed by a decline in activity. This decline was partially prevented by 1% dimethyl sulfoxide (DMSO) added chronically to the culture medium. DMSO was also found to induce ECOD activity and to a lesser extent GST activity. Furthermore, it potentiated in a dose-dependent manner the induction of ECOD by PB. The food-borne carcinogen 2-amino-3,8-dimethylimidazo[4,5-f]quinoxaline (MeIQx) is metabolically transformed through a number of pathways in vivo. It was therefore used to examine the metabolic capacity in fetal and adult liver cell aggregates. Metabolism of MeIQx was mainly through N2-conjugation, resulting in formation of the N2-glucuronide and sulfamate conjugates for non-induced fetal liver cells. These metabolites were also found in large amounts in non-induced adult liver cells. Low levels of cytochrome P450-mediated ring-hydroxylated metabolites were detected in both non-induced fetal and adult liver cells. After induction with arochlor (PCB) or 3-MC, the major pathway was ring-hydroxylation (cytochrome P450 dependent), followed by conjugation to beta-glucuronic or sulfuric acid. The presence of the glucuronide conjugate of N-hydroxy-MeIQx, a mutagenic metabolite, suggested an induction of P450 CYP1A2. The metabolism of MeIQx by liver cell aggregates is very similar to that observed in vivo and suggests that aggregating liver cell cultures are a useful model for in vitro metabolic studies in toxicology.

Accuracy profile validation of a new method for carbon monoxide measurement in the human blood using headspace-gas chromatography-mass spectrometry (HS-GC-MS).

The aim of our study was to provide an innovative headspace-gas chromatography-mass spectrometry (HS-GC-MS) method applicable for the routine determination of blood CO concentration in forensic toxicology laboratories. The main drawback of the GC/MS methods discussed in literature for CO measurement is the absence of a specific CO internal standard necessary for performing quantification. Even if stable isotope of CO is commercially available in the gaseous state, it is essential to develop a safer method to limit the manipulation of gaseous CO and to precisely control the injected amount of CO for spiking and calibration. To avoid the manipulation of a stable isotope-labeled gas, we have chosen to generate in a vial in situ, an internal labeled standard gas ((13)CO) formed by the reaction of labeled formic acid formic acid (H(13)COOH) with sulfuric acid. As sulfuric acid can also be employed to liberate the CO reagent from whole blood, the procedure allows for the liberation of CO simultaneously with the generation of (13)CO. This method allows for precise measurement of blood CO concentrations from a small amount of blood (10 μL). Finally, this method was applied to measure the CO concentration of intoxicated human blood samples from autopsies.

Energy substrate used by workers of leaf-cutting ants during nest excavation

Energy substrate used by workers of leaf-cutting ants during nest excavation. In this study we aimed to ascertain whether leaf-cutting ant workers lose body reserves (fat or sugars) as a function of nest excavation. For each treatment, we isolated 10 workers of Atta sexdens into two experimental groups, Control (C- without excavation) and Soil (S- with excavation), which were kept for different time intervals (0, 24, 48 or 72 hours), totaling 700 tested workers. We then determined the concentration of soluble carbohydrates and total lipid content in them. The total carbohydrates were determined colorimetrically, based on the reaction between carbohydrates and sulfuric acid-phenol. For determination of lipids, the insects were immersed in organic solvent until they reached a constant weight. Our results showed that carbohydrates are consumed during nest excavation activities. In the experimental groups S24, S48 and S72, there was an average reduction of 5.82 (20.42%), 14.31 (44.96%) and 13.27 (43.96%) µ.mg-1 in soluble sugar when compared with the experimental groups that did not excavate. Furthermore, the lipids were not used during this activity. With respect to dry mass of the workers, their values were C0 = 8%, C24 = 10.4%, C48 = 9.2%, C72 = 10%, S24 = 9.2%, S48 = 8.7% and S72 = 8.5%. Our results show experimentally that the source of energy for nest excavation is carbohydrates, whereas lipids are conserved for other activities.

Protein content of leaf-cutting ant queens before the nuptial flight and during the post-claustral phase

Protein content of leaf-cutting ant queens before the nuptial flight and during the post-claustral phase. This study evaluated the crude protein content of queens of Atta sexdens before the nuptial flight and after the claustral phase in laboratory and field colonies. The hypothesis was that protein is used for survival of the queen and for early colony growth during the claustral phase. Additionally, the nest morphology, live biomass and adult population of field colonies were evaluated. Crude protein was determined by digestion of the organic material with sulfuric acid at high temperatures. The mean crude protein content was 123.23 ± 11.20 mg for females before the nuptial flight and 70.44 ± 12.21 mg for laboratory-reared queens after the claustral phase. The post-claustral crude protein content of field-collected queen was 55.90 ± 9.18 mg. With respect to the loss of crude protein as a function of duration of the claustral phase, laboratory-reared queens lost 52.79 mg and field-collected queens lost 67.33 mg compared to females before the nuptial flight. A positive linear correlation was observed between the weight of field-collected queens (256.4 ± 36.3 mg) and colony biomass (13.02 ± 9.12 g), but there was no correlation between biomass and nest depth (13.11 ± 3.82 cm). As expected, the present results support the hypothesis that protein is used for survival of the queen and for early colony growth, as demonstrated by the reduction in crude protein content as a function of duration of the claustral phase. To our knowledge, this is the first study to provide data of the dynamics of protein reserves in leaf-cutting ant queens during the claustral phase.

New methods to quantify NH3 volatilization from fertilized surface soil with urea

Gaseous N losses from soil are considerable, resulting mostly from ammonia volatilization linked to agricultural activities such as pasture fertilization. The use of simple and accessible measurement methods of such losses is fundamental in the evaluation of the N cycle in agricultural systems. The purpose of this study was to evaluate quantification methods of NH3 volatilization from fertilized surface soil with urea, with minimal influence on the volatilization processes. The greenhouse experiment was arranged in a completely randomized design with 13 treatments and five replications, with the following treatments: (1) Polyurethane foam (density 20 kg m-3) with phosphoric acid solution absorber (foam absorber), installed 1, 5, 10 and 20 cm above the soil surface; (2) Paper filter with sulfuric acid solution absorber (paper absorber, 1, 5, 10 and 20 cm above the soil surface); (3) Sulfuric acid solution absorber (1, 5 and 10 cm above the soil surface); (4) Semi-open static collector; (5) 15N balance (control). The foam absorber placed 1 cm above the soil surface estimated the real daily rate of loss and accumulated loss of NH3N and proved efficient in capturing NH3 volatized from urea-treated soil. The estimates based on acid absorbers 1, 5 and 10 cm above the soil surface and paper absorbers 1 and 5 cm above the soil surface were only realistic for accumulated N-NH3 losses. Foam absorbers can be indicated to quantify accumulated and daily rates of NH3 volatilization losses similarly to an open static chamber, making calibration equations or correction factors unnecessary.

Extractants to assess zinc phytoavailability in mineral fertilizer and industrial by-products

Efficient analytical methods for the quantification of plant-available Zn contained in mineral fertilizers and industrial by-products are fundamental for the control and marketing of these inputs. In this sense, there are some doubts on the part of the scientific community as well as of the fertilizer production sector, whether the extractor requested by the government (Normative Instruction No. 28, called 2nd extractor), which is citric acid 2 % (2 % CA) (Brasil, 2007b), is effective in predicting the plant availability of Zn via mineral fertilizers and about the agronomic significance of the required minimal solubility of 60 % compared to the total content (HCl) (Brasil, 2007a). The purpose of this study was to evaluate the alternative extractors DTPA, EDTA, neutral ammonium citrate (NAC), buffer solution pH 6.0, 10 % HCl, 10 % sulfuric acid, 1 % acetic acid, water, and hot water to quantify the contents of Zn available for maize and compare them with indices of agronomic efficiency of fertilizers and industrial by-products when applied to dystrophic Clayey Red Latosol and Dystrophic Alic Red Yellow Latosol with medium texture. The rate of Zn applied to the soil was 5 mg kg-1, using the sources zinc sulfate, commercial granular zinc, ash and galvanic sludge, ash and two brass slags. Most Zn was extracted from the sources by DTPA, 10 % HCl, NAC, 1% acetic acid, and 10 % sulfuric acid. Recovery by the extractors 2 % CA, EDTA, water, and hot water was low. The agronomic efficiency index was found to be high when using galvanic sludge (238 %) and commercial granular zinc (142 %) and lower with brass slag I and II (67 and 27 %, respectively). The sources galvanizing ash and brass ash showed solubility lower than 60 % in 2 % CA, despite agronomic efficiency indices of 78 and 125 %, respectively. The low agronomic efficiency index of industrial by-products such as brass slag I and galvanizing ash can be compensated by higher doses, provided there is no restriction, as well as for all other sources, in terms of contaminant levels of arsenic, cadmium, chromium, lead, and mercury as required by law (Normative Instruction No 27/2006). The implementation of 2nd extractor 2 % CA and the requirement of minimum solubility for industrial by-products could restrict the use of alternative sources as potential Zn sources for plants.

The 2013 Arvid Wretlind lecture: evolving concepts in parenteral nutrition.

Fifty years after the clinical introduction of total parenteral nutrition (TPN) the Arvid Wretlind lecture is an opportunity to critically analyse the evolution and changes that have marked its development and clinical use. The standard crystalline amino acid solutions, while devoid of side effects, remain incomplete regarding their composition (e.g. glutamine). Lipid emulsions have evolved tremendously and are now included in bi- and tri-compartmental feeding bags enabling a true "total" PN provided daily micronutrients are prescribed. The question of exact individual energy, macro- and micro-nutrient requirements is still unsolved. Many complications attributed to TPN are in fact the consequence of under- or over-feeding: the historical hyperalimentation concept is the main cause, along with the use of fixed weight based predictive equations (incorrect in 70% of the critically ill patients). In the late 80's many complications (hyperglycemia, sepsis, fatty liver, exacerbation of inflammation, mortality) were attributed to TPN leading to its near abandon in favour of enteral nutrition (EN). Enteral feeding, although desirable for many reasons, is difficult causing a worldwide recurrence of malnutrition by insufficient feed delivery. TPN indications have evolved towards its use either alone or in combination with EN: several controversial trials published 2011-13 have investigated TPN timing, an issue which is not yet resolved. The initiation time varies according to the country between admission (Australia and Israel), day 4 (Swiss) and day 7 (Belgium, USA). The most important issue may prove to be and individualized and time dependent prescription of feeding route, energy and substrates.

Laimentimen merkitys metallien neste-nesteuutossa

Työssä tutkittiin korkean leimahduspisteen laimentimien vaikutusta uuton tehokkuuteen ja turvallisuuteen. Kirjallisuusosa sisältää katsauksen uuttolaitoksilla tapahtuneista suuronnettomuuksista, staattisen sähkön aiheuttamista vaaroista uuttolaitoksilla ja kaupallisesti saatavista laimentimista. Lisäksi kirjallisuusosassa tarkastellaan hiilivetyjen molekyylirakenteen vaikutusta niiden leimahduspisteeseen, haihtuvuuteen, viskositeettiin ja liuotinominaisuuksiin. Kokeellisessa osassa tutkittiin uuton tehokkuutta kuvaavia ominaisuuksia, joita olivat sekoituksen pisarakoko, faasien selkeytymisnopeus,uuton ja takaisinuuton kinetiikka, orgaanisen faasin viskositeetti ja tiheys. Uuttoliuosten turvallisuusominaisuuksia tutkittiin mittaamalla synteettisten uuttoliuosten ja laimentimien leimahduspisteitä sekä sähköisesti varattujen laimentimien relaksaatioaikoja. Korkean leimahduspisteen laimentimena käytettiin Orfom SX 11-laimenninta. Vertailukohteena käytettiin Shellsol D70- ja Escaid 100- laimentimia. Malliuuttona käytettiin kuparin uuttoa hydroksioksiimireagensilla happamasta sulfaattiliuoksesta. Kokeissa havaittiin, että korkean leimahduspisteen laimentimen viskositeetti oli huomattavasti suurempi kuin Shellsol D70- laimentimella. Korkea viskositeetti hidasti faasien selkeytymistä uutossa, mutta sillä ei ollut vaikutusta uuton kinetiikkaan tai sekoituksen aiheuttamaan pisarakokoon. Uuttoliuoksen reagenssipitoisuudella havaittiin olevan vaikutusta uuttoliuoksen leimahduspisteeseen, mutta uuttoliuoksen latausasteella ei havaittu olevan vaikutusta. Sähköisesti varattujen laimentimien varauksien relaksaatioajoissa oli hieman eroja, mutta relaksaatioajat olivat kaikilla laimentimilla liian pitkiä staattisen sähkön aiheuttaman vaaran poistamiseksi.

In-line Monitoring of Precipitation Process using Raman Spectroscopy and ATR-FTIR

Polymorfian jatkuva seuranta saostuksessa on hyödyllistä suunnittelun ja kidetuotteen ominaisuuksien sekä kiteytystä seuraavan jatkoprosessoinnin kannalta. Tässä diplomityössä on tutkittu L-glutamiinihapon kahden (- ja ß) polymorfimuodon liukoisuuden riippuvuutta pH:sta ja lämpötilasta.Tulokseksi saatiin, että kummankin polymorfin liukoisuus kasvoi sekä pH:ta ettälämpötilaa kasvatettaessa. ¿¿muodon liukoisuus oli korkeampi kuin ß-muodon liukoisuus valituilla pH-arvoilla eri lämpötiloissa. Lisäksi seurattiin puolipanostoimisen saostuksen aikana 1-litraisella laboratoriokiteyttimellä muodostuvan kiteisen polymorfiseoksen koostumusta hyödyntäen in-line Raman-spektroskopiaa. Myös liuoksen pH-muutosta seurattiin sekä liuoksen koostumusta ATR FTIR-spektroskopian (Attenuated Total Reflection Fourier Transform Infrared Spectrometer) avulla. Tutkittavina muuttujina olivat mm. sekoitusintensiteetti, sekoitintyyppi, reaktanttien (natriumglutamaatti ja rikkihappo) konsentraatiot sekä syötetyn rikkihapon syöttökohta kiteyttimessä. Työhön sisältyi 36 koetta ja osa kokeista toistettiin tulosten oikeellisuuden tarkistamiseksi. Inline-mittaustulosten verifioimiseksi kidenäytteet analysoitiin myös käyttämällä konfokaali Raman-mikroskooppia. Kidemorfologiaa tutkittiin SEM-kuvien (Scanning Eletronic Microscope) avulla. Työ osoitti, että Raman-spektroskopia on joustava ja luotettava menetelmä saostusprosessin jatkuvaan seurantaan L-glutamiinihapolla. Alhaiset lähtöainepitoisuudet tuottivat pääasiassa ¿¿muotoa, kun taas alhainen sekoitusteho edisti ß-muodon muodostumista. Syöttökohta vaikutti merkittävästi polymorfiaan. Kun rikkihapon syöttökohta oli epäideaalisesti sekoitetulla vyöhykkeellä, nousi ylikylläisyystaso korkeaksi ja päätuote oli tällöin ß-muotoa. 6-lapainen vinolapaturbiini (nousukulma 45o) ja 6-lapainen levyturbiini eivät merkittävästi poikenneet toisistaan muodostuvien polymorfien osalta.

Arvometallien selektiivinen erottaminen kloridiliuoksista

Työssä tutkittiin jalometallien selektiivistä erottamista kloridiliuoksista synteettisten polymeerihartsien avulla. Laboratoriokokeissa keskityttiin tutkimaan kullan erottamista hydrofiilisen polymetakrylaattipohjaisen adsorbentin avulla. Lähtökohtana oli platinarikaste, joka sisälsi kullan lisäksi platinaa, palladiumia, hopeaa, kuparia, rautaa, vismuttia, seleeniä ja telluuria. Mittauksissa tutkittiin eri metallien ja puolimetallien adsorptiota hartsiin tasapaino-, kinetiikka- ja kolonnikokeilla. Työssä käytettiin myös adsorption simulointiin monikomponenttierotuksen dynaamiseen mallintamiseen tarkoitettua tietokoneohjelmaa, johon tarvittavat parametrit estimoitiin kokeellisen datan avulla. Tasapainokokeet yhtä metallia sisältäneistä liuoksista osoittivat, että hartsi adsorboi tehokkaasti kultaa kaikissa tutkituissa suolahappopitoisuuksissa (1-6 M). Kulta muodostaa hartsiin hyvin adsorboituvia tetrakloroauraatti(III)ioneja, [AuCl4]-, jotka ovat erittäin stabiileja pieniin kloridipitoisuuksiin saakka. Suolahappopitoisuudella oli merkitystä ainoastaan raudan adsorptioon, joka kasvoi huomattavasti suolahappopitoisuuden noustessa johtuen raudan taipumuksesta muodostaa hyvin adsorboituvia [FeCl4]--ioneja väkevissä suolahappopitoisuuksissa. Muiden tutkittujen alkuaineiden adsorptiot jäivät alhaisiksi kaikilla suolahappopitoisuuksilla. Rikasteliuoksella tehdyt tasapainokokeet osoittivat, että adsorptiokapasiteetti kullalle riippuu voimakkaasti muista läsnäolevista komponenteista. Kilpaileva adsorptio kuvattiin Langmuir-Freundlich-isotermillä. Kolonnikokeet osoittivat, että hartsi adsorboi kullan lisäksi hieman myös rautaa ja telluuria, jotka saatiin kuitenkin eluoitua hartsista täysin 5 M suolahappopesulla ja sitä seuraavalla 1 M suolahappopesulla. Tehokkaaksi liuokseksi kullan desorboimiseen osoittautui asetonin ja 1 M suolahapon seos. Kolonnierotuksen eri vaiheet pystyttiin tyydyttävästi kuvaamaan simulointimallilla.

Sinkkirikasteen liuotusprosessin kineettinen mallinnus

Työssä on tehty kineettinen simulointimalli sinkkirikasteen liuotusprosessista. Prosessi on pieni osa Kokkolan sinkinvalmistusprosessia, jonka muita osia ovat: pasutus, neutraaliliuotus, konversio, liuospuhdistus ja elektrolyysi. Rikasteen liuotukseen tulee konversioprosessin liuos ja liuotuksesta lähtevä neste menee takaisin neutraaliliuotukseen. Saostunut jarosiitti läjitetään. Kokkolan liuotusprosessi koostuu liettoreaktorista ja kahdesta neljän liuotusreaktorin sarjasta. Liuotukseen syötetään paluuhappoa liettoreaktoriin ja liuotuspiirien ensimmäisiin liuotusreaktoreihin. Happea syötetään kaikkiin liuotusreaktoreihin. Prosessin mallintamiseen käytettiin Aspen Plus-simulointiohjelmaa, johon pystyttiin syöttämään kineettisiä yhtälöitä. Reaktionopeusyhtälöitä käytettiin raudan hapetuksen, sulfidien liuotuksen ja jarosiitiin saostumisen mallintamiseen, eli kaikkiin liuotusreaktoreissa tapahtuviin reaktioihin. Kineettiset yhtälöt etsittiin kirjallisuudesta. Liettoreaktori puolestaan mallinnettiin syöttämällä ohjelmaan reaktioyhtälöt ja antamalla niille etenemisasteet. Jarosiitin liukenemisesta työssä on tehty laboratoriokokeita, koska aiheesta ei kirjallisuudesta löytynyt kineettistä tietoa. Liuotuskokeissa käytetyn kiintoaineen kuitenkin todettiin sisältävän liikaa götiittiä, että tuloksista olisi voitu laskea kinetiikkaa jarosiitin liukenemiselle. Simulointimallilla laskettiin yksi tapaus vertailukohdaksi, johon malliin tehtyjä muutoksia verrattiin. Mallilla tutkittiin konversiosta tulevan jarosiitin määrän vaikutusta, reaktorikoon merkitystä ja rikasteen liuotuksen sekä jarosiitin saostuksen reaktionopeuksien muutoksen vaikutuksia. Käytetyillä kineettisillä yhtälöillä reaktioiden todettiin tarvitsevan vain ¾ käytetystä reaktiotilavuudesta, rikasteen liuotusnopeuden kohtalaisen pienellä hidastamisen todettiin vähentävän sinkin saantoa ja jarosiitin saostuksen reaktionopeuden kasvulla todettiin myös olevan negatiivinen vaikutus sinkin saantoon. Simulointimallissa käytettyjen reaktionopeusyhtälöiden varmentaminen kokeilla todettiin tarpeelliseksi, sillä jo kohtalaisen pienillä muutoksilla havaittiin olevan merkitystä prosessin toimivuuteen. Lisäksi todettiin jarosiitin liukenemisen huomioimisen olevan tarpeen.

Kaivosteollisuudessa syntyvän kipsin hyödyntäminen

Diplomityön tarkoituksena oli tutkia ja kehittää käyttökohde kaivosteollisuudessa syntyvälle märälle kipsisivuvirralle, joka sisältää metalliepäpuhtauksina alumiinia, rautaa ja mangaania ja jonka määrä on noin 1 000 000 t/a. Kirjallisuuden pohjalta tutkittiin aluksi mahdollisuutta hyödyntää kipsiaines asfaltti- ja sementtiteollisuuden raaka-aineena. Sementin joukkoon lisätään tavallisesti noin 5 p-% kipsiä, mutta harvinaisimpiin sementtilaatuihin sitä voidaan lisätä jopa 30 p-%. Tästä huolimatta vain pieni osa tutkimuksen kohteessa syntyvästä kipsisivuvirrasta voitaisiin hyödyntää tässä sovelluksessa. Lisäksi kipsisivuvirran sisältämät epäpuhtaudet täytyisi poistaa tai saattaa inaktiiviseen muotoon. Myöskään sen kosteuspitoisuus ei saisi olla suuri. Näin ollen tämän kipsisivuvirran hyödyntäminen asfaltti- ja sementtiteollisuuden lisäaineena ei ole mahdollista Seuraavaksi harkittiin kipsin kierrättämistä, jolloin yhtenä vaihtoehtona oli hajottaa kipsi termisesti rikkioksideiksi ja valmistaa niistä rikkihappoa. Taloudellisista syistä hajoamistuotteen on oltava rikkitrioksidia, josta voitaisiin veteen imeyttämällä valmistaa rikkihappoa. Kipsin hajottaminen termovaa´alla osoitti, että kipsi vaatii noin 1400 ºC:n lämpötilan ja haihtuvat komponentit ovat H2O, SO ja SO2, muttei SO3. Alempien oksidien muuttaminen rikkihapoksi vaatisi katalyyttisen hapetuksen, mikä olisi käytännössä liian kallista. Toisena vaihtoehtona kipsin kierrättämiseksi tutkittiin sen biologista pelkistämistä rikkivedyksi ja kalsiumhydroksidilietteeksi. Laboratoriossa Ca(OH)2-lietteestä valmistettiin hiilidioksidin avulla kalsiumkarbonaattia, jolloin päästiin 90 %:n kalsiumhydroksidin konversiossa. Lisäksi alumiinihydroksidi saatiin erotettua kipsilietteestä kokeellisesti hydrosyklonin avulla. Diplomityössä päädyttiin siihen, että sulfaatin biologinen pelkistäminen ja alumiinihydroksidin mekaaninen erotus jatkuvatoimisesti on varteenotettava vaihtoehto kipsisivuvirran hyödyntämiseksi.

Alteração do comportamento eletroquímico do eletrodo de níquel, em ácido sulfúrico diluído, sob diferentes condições de iluminação

In this paper is presented electrochemical evidences of the influence of the light on the electrochemical behavior of nickel electrode in diluted sulfuric acid. The current densities related with the electrooxidation of the metal decreases when the electrode is under illumination. The corrosion potential, Ecorr , shift to a more positive value in this condition. This effect was observed with polychromatic light and with different wavelength glass filters such as 700 nm and 520 nm. It was observed that increasing the temperature of the solution, the current densities related with cathodic and anodic processes, increases instead of decreases. The activation energy related with the electrooxidation of the electrode was higher under illumination than in the dark. It is suggested that this behavior may be related or with a photo-inhibition effect either with dessorption of adsorbed water involved in the electrooxidation mechanism.

Catálise eletroquímica da redução do bromato em superfícies modificadas por filmes de molibdênio

In this paper some studies concerning the electroreduction of Mo(VI) in sulphuric acid solutions are described. We have shown that at suitable experimental conditions very stable molybdenum oxide films can be electrochemically deposited at glassy carbon electrodes, the reduction of bromate occurring at less negative potentials on the modified surface. Coulometric experiments have shown that bromide is not the only product of the catalytic bromate reduction by the molybdenum film and species like BrO2 may have part in this process. Based on chronoamperometric curves recorded at -0.60 V, analytical curves have been obtained for the reduction of bromate in the 0.1 - 0.8 mM range, a limit of detection of 20 µM for bromate being determined.