Miehittämättömien ilma-alusten tekninen kehitys 1990-luvulta nykypäivään

Tutkielman päätutkimuskysymys on, miten miehittämättömät ilma-alukset ovat teknisesti kehittyneet 1990-luvulta nykypäivään. Työssä keskitytään Yhdysvaltain asevoimien käyttämiin miehittämättömiin ilma-aluksiin, koska Yhdysvallat ovat edelläkävijä niiden kehittämisessä ja valmistamisessa. Tutkittavat miehittämättömät ilma-alukset ovat Pioneer, Predator, Hunter, Global Hawk ja Shadow. Tutkielman alatutkimuskysymykset ovat, mitä teknisiä muutoksia eri miehittämättömien ilma-alusten versioiden välillä on tapahtunut ja miten miehittämättömien ilma-alusten tekninen kehitys on vaikuttanut niiden suorituskykyyn. Tutkimusmenetelmänä työssä käytetään laadullista aineistoanalyysia eli kirjallisuustutkimusta. Lähdeaineistona hyödynnetään kirjallisuutta, vanhoja tutkielmia, lehtiä, julkaisuja sekä internetlähteitä, mitkä liittyvät miehittämättömiin ilma-aluksiin. Tutkimukseen käytetty materiaali on suurimmaksi osaksi sähköisessä muodossa, koska aihe on niin tuore ja kehittyy edelleen. Tutkielman tuloksena voidaan havaita, että miehittämättömien ilma-alusten tekninen kehitys on ollut nopeaa viime vuosien aikana ja jatkuu edelleen. Niihin on tehty paljon rakenteellisia muutoksia sekä koneiden runkoihin on tuotu uudempia ja tehokkaampia sensorijärjestelmiä. Myös aseistusta on kehitetty osassa koneista. Teknisellä kehityksellä on ollut vaikutusta miehittämättömien ilma-alusten suorituskykyyn etenkin taisteluun tarkoitetuilla koneilla. Melkein kaikissa miehittämättömissä ilma-aluksissa on kyetty kasvattamaan koneen maksiminopeutta ja toimintakorkeutta. Muutoksia on myös tapahtunut joidenkin koneiden toiminta-ajassa. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että suurimmat teknisen kehityksen kohteet miehittämättömissä ilma-aluksissa ovat olleet rakenteellisten muutosten ansiosta uusien sensorijärjestelmien tuonti koneisiin sekä niiden aseistaminen. Tekninen kehitys jatkuu edelleen miehittämättömissä ilma-aluksissa ja niillä pyritään yhä enemmän korvaamaan miehitettyjä ilmaaluksia ja niiden tehtäviä. Tällä voidaan välttää inhimillisiä virheitä sekä käyttää ilmaaluksia yhä vaarallisemmissa tehtävissä.

UG2-päivitetyn Hawkin Head-Up Displayn toiminta

UG2-päivitys korvasi vanhan Hawkin mittareita nykyaikaisella Head-Up Displaylla. Tutkielmassa selvitetään kuinka UG2-päivitetyn Hawkin Head-Up Display toimii. Tämä selvitetään tutustumalla laitteen tekniseen toimintaan sekä selvittämällä mitä merkkejä ja arvoja HUD:illa esitetään eri tilanteissa. UG2-päivitys mahdollistaa jatkossa HUD:in merkkien päivittämisen helposti tietokoneen avulla, eikä laitteita tarvitse vaihtaa. Tutkimus on kvalitatiivinen, ja siinä tehdään deskriptiivinen tutkimus yhden laitteen toiminnasta. Tärkeimpinä lähteinä käytetään ilmavoimien omaa materiaalia koskien kyseistä päivitystä ja ohjaajan koulutukseen käytettävää Air Crew Manual (ACM) -ohjekirjaa. Ulkopuolisista lähteistä on selvitetty laitteen teknistä toimintaa ja arvojen sijoitteluun sovittuja sääntöjä ja normeja. Tutkielmassa selviää, että HUD on ensisijaisesti käytettävä näyttö, joka siirtää ohjaajan katseen ulos ohjaamosta. Tekniikka luo haasteita näyttölaitteen koolle, koska arvot heijastetaan ja tarkennetaan äärettömään, luoden ohjaajalle vain pienen kohdan, jossa arvot näkyvät. Merkkien sijainti noudattaa Basic-T -mallia, jolla analogisten mittareiden helppolukuisuus on siirretty HUD:ille. Tutkimuksen mukaan merkkien tulee myös sijaita lähellä toisiaan. Tutkielman johtopäätökset rakentuvat koneiden ja laitteiden yhteensopivuuden ympärille. HUD siirtää ohjaajan katseen ulos koneesta, joten se tuo lisää koulutusmahdollisuuksia. Poistamalla tietoja HUD:ilta lennon aikana, joutuisi ohjaaja tukeutumaan muihin arvoihin ja näköönsä, näin parantaen tilannetietoisuutta. Tämä parantaisi ohjaajan toimintaa kaikissa koneissa, varsinkin laitteiden vikatilanteissa. Lisäksi HUD:in merkit olisi sovitettava yhteen sähköisten varamittareiden, Hawkissa BFI:n kanssa, jotta siitä saataisiin ”mini-HUD”.

Suomen NH90-helikoptereiden aseistus ja sen kehitysmahdollisuudet tulevaisuudessa

Tutkimuksessa tarkastellaan Suomen NH90-kuljetushelikoptereiden sekä niihin hankitun asejärjestelmän suorituskykyä vertailemalla, millainen on niiden taso osana nykyaikaista länsimaista helikopteritekniikkaa. Lisäksi tutkimuksessa suoritetaan pohdintaa, onko NH90:n asejärjestelmää tietyiltä osin mahdollista kehittää tutkimuksen tuottamien havaintojen perusteella. Vertailukohteina tutkimuksessa toimivat UH-60 Black Hawk- ja AH-64 Apache -helikopterit asejärjestelmineen. Tutkielman pääkysymys on: ”Millainen on Suomen NH90-helikoptereiden nykyinen aseistus ja millaiset ovat asejärjestelmien kehitysmahdollisuudet tulevaisuudessa?” Tutkimuksen alakysymyksinä toimivat: ”Millainen on NH90:n tekninen suorituskyky ja millainen aseistus helikoptereissa on nykyään käytössä Suomessa?”, ”Millaiset ovat UH-60 Black Hawk- sekä AH-64 Apache -helikoptereiden suorituskyvyt, ja millaiset asejärjestelmät helikoptereihin on saatavilla?” sekä ”Kuinka NH90:n sekä sen asejärjestelmän suorituskyvyt sijoittuvat vertailussa Black Hawk- ja Apache -helikoptereiden rinnalla?” Tutkimustulokset saadaan helikoptereiden sekä niiden asejärjestelmien teknisten suoritusarvojen vertailun kautta. Tutkimusmenetelmä on kirjalähteisiin perustuva kvalitatiivinen tutkimus. Lähdeaineisto koostuu pääasiassa helikoptereita käsittelevästä kirjallisuudesta, Helikopteripataljoonan lentoteknisistä materiaaleista sekä laitevalmistajien verkkosivuista. Lähdeaineistoa on täydennetty Maanpuolustuskorkeakoulun opinnäytetöillä sekä Helikopteripataljoonan henkilöstön haastatteluilla. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että NH90:n tekninen suorituskyky vastaa hyvin nykyaikaisen kuljetushelikopterin vaatimuksia. Myös Suomen helikoptereiden asejärjestelmänä toimiva M134D-H-ovikonekivääri vakuuttaa suoritusarvoillaan ja tulinopeudellaan. NH90:n asejärjestelmänä on maailmalla olemassa jo tiettyjä konekiväärimalleja eri tehtävätyyppeihin soveltuen. Helikopteriin on kehitetty myös ensimmäinen ulkoinen ripustin, jossa voidaan kuljettaa ulkoisena kuormana muun muassa lisäpolttoainesäiliöitä. Monimutkaisten ja kehittyneiden asejärjestelmien operointikyvyn suhteen NH90-helikopterin kehitys on kuitenkin vasta alussa.

Taktisten taitojen ja osaamisen kehittyminen HW2 - lentokoulutusohjelmassa

HW2 – lentokoulutusohjelmaa on muokattu useaan otteeseen. Koulutusohjelmien muutoksista on tehty tutkimuksia, mutta tutkimuksia siitä, palveleeko koulutusohjelma sen päätavoitteen saavuttamista, ei ole tehty. Tutkielman tavoitteena on antaa vastaus kysymykseen: Miten HW2 - ohjaajan taktisia taitoja ja osaamisia kehitetään nykyisen HW2 - lentokoulutusohjelman lentojen avulla? Tutkielma käsittelee tulevan hävittäjäohjaajan taktisten taitojen ja osaamisten kehittymistä HW2 - lentokoulutusohjelman sisällön tarkastelun avulla. Tutkielmassa määritellään taktisten taitojen ja osaamisten malli, joita HW2 - ohjaaja tarvitsee menestyäkseen tulevassa hävittäjäohjaajan ammatissa. Muodostetun HW2 - ohjaajan kompetenssimallin kautta tarkastellaan nykyisen HW2 lentokoulutusohjelman tavoitteiden, valmistautumistehtävien ja lentojen sisällön suhdetta taktiseen osaamiseen. Tutkielman tutkimusongelmaa on lähestytty laadullisen tutkimusottein, mutta johtopäätöksien tueksi on kerätty lisäksi tukevaa tietoa kyselyn avulla. Tutkielma perustuu muiden tutkijoiden ja tutkijan omakohtaiseen arvioon ja määritelmään taktiikan osaamiseen osalta. Sisällönanalyysissä käytetty kompetenssirakenne on yhdistetty kahdesta maailmalla tehdystä kompetenssipohjaisesta lentokoulutusmallista. Sisällönanalyysin mukaan taktista taitoa ja osaamista kehittäviä kokonaisuuksia sisältyy hy-vin pieneen osaan HW2 - lentokoulutusohjelman lennoista. Sisällönanalyysin ja kyselyn tuloksia vertailemalla voidaan todeta, että tavoitteet, valmistautumistehtävät ja lentojen sisältö eivät kehitä sinällään samoja taktisia taitoja ja osaamisia. Johtopäätelmänä sisällönanalyysin ja kyselyn tuloksien yhdistämisestä saadaan pohdinta: Olisiko taktista taitoa ja osaamista mahdollista kehittää vähemmillä lentosuorituksilla, aloittaen kokotehtäväharjoittelu aikaisemmassa vaiheessa?

Charles Larned letter, April 3, 1813.

Charles Larned (1791-1834) was a lawyer and American military officer who served during the War of 1812. He was the son of Simon Larned (1753-1817), who served as a captain in the Revolutionary War and was a member of the United States Congress from Massachusetts from 1804-1805. Charles studied law in the office of Henry Clay in Kentucky, and was dining with a group of prominent citizens when word was received that General William Henry Harrison could soon be overpowered by General Henry Proctor. Colonel Owen, a member of the group, organized a regiment to reinforce Harrison’s troops. Larned became a member and subsequently survived the River Raisin Massacre and was later present at the Battle of the Thames. He was also part of a group of men who learned of General William Hull’s plan to surrender Detroit to the British and planned to overtake him should this occur. However, the plan failed, Hull did surrender and the men became prisoners of the British. After the war, Larned became a lawyer, and served as Attorney General of Michigan Territory during the Black Hawk War. During the cholera epidemic of 1834, he worked tirelessly to assist others, but was stricken with the disease and died. Letter Transcription: Pittsfield, April 8, 1813 I think that by this time my dear Charles you will allow I have some reason to give you a gentle reprimand for breach of duty—but I will not censure you upon suspicion maybe you have substantial reasons—at any rate one cannot very graciously reproach the other for negligence I for one am healthy as ham & that we have so seldom exchanged letters during your absence & on my honor promise to be a better girl in future—but the truth is my Dear Charles I am secretary for the Family—Mama you know never writes & James but seldom & they are all dispersed in different directions, consequently I have many calls upon my time—this to be sure is a pleasant duty & I urge it only as a slight palliation for my remissness if you should consider it as such—now I have finished my preface—I will try to be more interesting & doubtless I succeed. Our dear Father we hope & trust is now in Green Bush, where he will probably remain a month perhaps & from thence he expects to go to Sacket’s harbor—at which place you know our troops are fast collecting-- We shall hope to see him either here or there before he goes. Brother George I believe is [still] at Plattsburgh but expects soon to be removed to some other military part perhaps with Papa (I hope so at least). We have just got letters from Brothers Sylvester & Joseph at Middlebury—they are in good health. Mama has for some weeks been afflicted with an inflammation in her eyes but seems now to be convalescing. Sister Martha has been somewhat unwell for a few weeks but is now tolerably recovered. James & myself are both in our usual good health & at this time seated by the same stand, one reading, the other writing. Thus my Dear Charles have I given you an abstract history of our Family—but here indeed is a wonderful omission; not a word about Miss Harriet Hunt, who in truth ought to have been noted first but the last she’s not the least in my memory. She is much grown since you saw her, but does not speak as fluently as we could wish—a few word she can say. Probably before this you have been informed of the great loss your friend Sherrill has sustained in the death of his mother—also of the revolution that has taken place in Hackbridge as it respects the religion & morality of the place that more than one hundred on the plain have become religious converts & c—indeed I am at a loss what to say that will afford your pleasure—a narrative at this time must be gloomy indeed. The distressing situation of our country at this time would make almost any recital melancholy. The prevailing epidemic has swept off many of your acquaintance no doubt. Mrs. Dewey of Williamstown, the sister of Mrs. Danforth, has left a Husband, Children & many Friends sincerely to lament her loss—some few have died in our village, but we have escaped astonishingly –it has raged in every town about us--If we are unwilling to acknowledge a God in his mercies. I fear she shall be compelled to do it in the awfulness of his judgments.--------I am much [pleased] with our new neighbors the Parsons Wife & a Miss Woodward her cousin is a fine girl, I think, Mrs. Allen has not a handsome face but something in her manner that interests one her person I think the handsomest I ever saw & the Parson seems well pleased with his selection—Mrs. Ripley is with them this winter & will probably remain thro the summer—Her husband at [Sackett’s Harbor] little or no alteration is apparent since her marriage—she seems as gay & fond of company as ever.-------Mrs. [McKnight] it is expected will commence housekeeping in about three weeks in the house formerly occupied by Mr…. [Report] says that Mr. Goodman & Clarissa Weller are soon to be married & many other things that I must omit to mention for Mama wants a… PS reserved--now my Dear Charles remember you are considerably… & I am confident you have as much leisure as I have –… be ceremonious but write whenever I find time not & I beg… the same – I tell James I shall not send his love for he must write himself. I shall anxiously expect you to write & do not disappoint your affectionate, sister--H One word my Dear Charles from your affectionate Mother who longs to see Her Dear son Charles—but being deprived of that rich blessing at present—begs Him so to conduct that she may hope for it ere long—do you search the Scriptures and keep the Sabbath holy unto the Lord—and all the sacred Commandments of God—it is my ardent desire…He would protect, support and provide for your soul and body and believe me your affectionate friend and Mother. R Larned.

"Gender trouble" westernien : les représentations genrées dans les westerns de l'âge d'or étasunien (1948-1962)

Les westerns de l’âge d’or étasunien (1948-1962) mettent en scène un "gender trouble" en créant des personnages de femmes et d’hommes qui empruntent les uns et les autres aux caractéristiques genrées associées par la société nord-américaine et occidentale en général aux genres binaires du féminin et du masculin. Ce trouble genré se développe entre autres par la volonté de trois hommes de recréer la cellule familiale nucléaire conventionnelle dans "Red River" (1948) de Howard Hawks, par le rapport de peur et d’oppression du groupe social sur les individus dans "High Noon" (1952) de Fred Zinnemann et "Johnny Guitar" (1954) de Nicholas Ray, ainsi que par la rencontre opposant l’homme de l’Est et l’homme de l’Ouest dont les idéologies et les valeurs divergent dans "The Man Who Shot Liberty Valance" (1962) de John Ford.

Applying the Lessons of “Lean Now” to Transform the US Aerospace Enterprise

Lean is common sense and good business sense. As organizations grow and become more successful, they begin to lose insight into the basic truths of what made them successful. Organizations have to deal with more and more issues that may not have anything to do with directly providing products or services to their customers. Lean is a holistic management approach that brings the focus of the organization back to providing value to the customer. In August 2002, Mrs. Darleen Druyun, the Principal Deputy to the Assistant Secretary of the Air Force for Acquisition and government co-chairperson of the Lean Aerospace Initiative (LAI), decided it was time for Air Force acquisitions to embrace the concepts of lean. At her request, the LAI Executive Board developed a concept and methodology to employ lean into the Air Force’s acquisition culture and processes. This was the birth of the “Lean Now” initiative. An enterprise-wide approach was used, involving Air Force System Program Offices (SPOs), aerospace industry, and several Department of Defense agencies. The aim of Lean Now was to focus on the process interfaces between these “enterprise” stakeholders to eliminate barriers that impede progress. Any best practices developed would be institutionalized throughout the Air Force and the Department of Defense (DoD). The industry members of LAI agreed to help accelerate the government-industry transformation by donating lean Subject Matter Experts (SMEs) to mentor, train, and facilitate the lean events of each enterprise. Currently, the industry SMEs and the Massachusetts Institute of Technology are working together to help the Air Force develop its own lean infrastructure of training courses and Air Force lean SMEs. The first Lean Now programs were the F/A-22, Global Hawk, and F-16. Each program focused on specific acquisition processes. The F/A-22 focused on the Test and Evaluation process; the Global Hawk focused on Evolutionary Acquisitions; and the F-16 focused on improving the Contract Closeout process. Through lean, each enterprise made many significant improvements. The F/A-22 was able to reduce its Operational Flight Plan (OFP) Preparation and Load process time of 2 to 3 months down to 7 hours. The Global Hawk developed a new production plan that increases the annual production of its Integrated Sensor Suite from 3 per year to 6 per year. The F-16 enterprise generated and is working 12 initiatives that could result in a contract closeout cycle time reduction of 3 to 7 years. Each enterprise continues to generate more lean initiatives that focus on other areas and processes within their respective enterprises.

Very short delays prior to escape from potential predators may function efficiently as adaptive risk-assessment periods

Periods between predator detection and an escape response (escape delays) by prey upon attack by a predator often arise because animals trade-off the benefits such a delay gives for assessing risk accurately with the costs of not escaping as quickly as possible. We tested whether freezing behaviour (complete immobility in a previously foraging bird) observed in chaffinches before escaping from an approaching potential threat functions as a period of risk-assessment, and whether information on predator identity is gained even when time available is very short. We flew either a model of a sparrowhawk (predator) or a woodpigeon (no threat) at single chaffinches. Escape delays were significantly shorter with the hawk, except when a model first appeared close to the chaffinch. Chaffinches were significantly more vigilant when they resumed feeding after exposure to the sparrowhawk compared to the woodpigeon showing that they were able to distinguish between threats, and this applied even when time available for assessment was short (an average of 0.29 s). Our results show freezing in chaffinches functions as an effective economic risk assessment period, and that threat information is gained even when very short periods of time are available during an attack.

Zinc chelatase in human lymphocytes: detection of the enzymatic defect in erythropoietic protoporphyria

We describe a fluorometric assay for heme synthetase, the enzyme that is genetically deficient in erythropoietic protoporphyria. The method, which can readily detect activity in 1 microliter of packed human lymphocytes, is based on the formation of zinc protoheme from protoporphyrin IX. That zinc chelatase and ferrochelatase activities reside in the same enzyme was shown by the competitive action of ferrous ions and the inhibitory effects of N-methyl protoporphyrin (a specific inhibitor of heme synthetase) on zinc chelatase. The Km for zinc was 11 micrograms and that for protoporphyrin IX was 6 microM. The Ki fro ferrous ions was 14 microM. Zinc chelatase was reduced to 15.3% of the mean control activity in lymphocytes obtained from patients with protoporphyria, thus confirming the defect of heme biosynthesis in this disorder. The assay should prove to be useful for determining heme synthetase in tissues with low specific activity and to investigate further the enzymatic defect in protoporphyria.

Genetic heterogeneity in erythropoietic protoporphyria: a study of the enzymatic defect in nine affected families

Erythropoietic protoporphyria (EPP) is associated with a deficiency of protohaem ferrolyase. We have used a novel assay for this enzyme based on its ability to utilize zinc as a substrate to investigate the inheritance of EPP in nine affected families. Zinc chelatase activity was markedly reduced in peripheral blood mononuclear cells from 14 EPP patients (mean, 3.3 nmol Zn protohaem/h/mg protein; range, 0.3-8.0) when compared with 41 controls (16.8 +/- 3.6) p less than 0.01. In three families with parent-to-child transmission of disease, the asymptomatic parent had an enzymatic activity within the normal range. In three pedigrees where the parents were asymptomatic, enzymatic activities were below the 95% confidence limits in both. Zinc chelatase activity was below the mean control value in 17 of the 18 parents in nine affected pedigrees, and six of seven asymptomatic offspring of patients with protoporphyria. The findings suggest that EPP is not transmitted as a simple dominant trait and that inheritance of more than one gene may be required for disease expression.

Bargaining over strategies of non-cooperative games

We propose a bargaining process supergame over the strategies to play in a non-cooperative game. The agreement reached by players at the end of the bargaining process is the strategy profile that they will play in the original non-cooperative game. We analyze the subgame perfect equilibria of this supergame, and its implications on the original game. We discuss existence, uniqueness, and efficiency of the agreement reachable through this bargaining process. We illustrate the consequences of applying such a process to several common two-player non-cooperative games: the Prisoner’s Dilemma, the Hawk-Dove Game, the Trust Game, and the Ultimatum Game. In each of them, the proposed bargaining process gives rise to Pareto-efficient agreements that are typically different from the Nash equilibrium of the original games.