Molecular genetics of the immotile short tail sperm defect

Hedelmättömyyttä aiheuttavan siittiöiden puolihäntävian molekyyligenetiikka Suomalaisissa Yorkshire karjuissa yleistyi 1990-luvun lopulla autosomaalisesti ja resessiivisesti periytyvä hedelmättömyyttä aiheuttava siittiöiden puolihäntävika (ISTS, immotile short tail sperm). Sairaus aiheuttaa normaalia lyhyemmän ja täysin liikkumattoman siittiön hännän muodostuksen. Muita oireita sairailla karjuilla ei ole havaittu ja emakot ovat oireettomia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa siittiöiden puolihäntävian aiheuttava geenivirhe ja kehittää DNA-testi markkeri- ja geeniavusteiseen valintaan. Koko genomin kartoituksessa vian aiheuttava alue paikannettiin sian kromosomiin 16. Paikannuksen perusteella kahden geenimerkin haplotyyppi kehitettiin käytettäväksi markkeri-avusteisessa valinnassa. Sairauteen kytkeytyneen alueen hienokartoitusta jatkettiin geenitestin kehittämiseksi kantajadiagnostiikkaan. Vertailevalla kartoituksella oireeseen kytkeytynyt alue paikannettiin 2 cM:n alueelle ihmisen kromosomiin viisi (5p13.2). Tällä alueella sijaitsevia geenejä vastaavista sian sekvensseistä löydetyn muuntelun perusteella voitiin tarkentaa sairauteen kytkeytyneitä haplotyyppejä. Haplotyyppien perusteella puolihäntäoireeseen kytkeytynyt alue rajattiin kahdeksan geenin alueelle ihmisen geenikartalla. Alueelle paikannetun kandidaattigeenin (KPL2) sekvensointi paljasti introniin liittyneen liikkuvan DNA-sekvenssin, Line-1 retroposonin. Tämä retroposoni muuttaa geenin silmikointia siten, että sitä edeltävä eksoni jätetään pois tai myös osa introni- ja inserttisekvenssiä liitetään geenin mRNA tuotteeseen. Molemmissa tapauksissa tuloksena on lyhentynyt KPL2 proteiini. Tähän retroposoni-inserttiin perustuva geenitesti on ollut sianjalostajien käytössä vuodesta 2006. KPL2 geenin ilmenemisen tarkastelu sialla ja hiirellä paljasti useita kudosspesifisiä silmikointimuotoja. KPL2 geenin pitkä muoto ilmenee pääasiassa vain kiveksessä, mikä selittää geenivirheen aiheuttamat erityisesti siittiön kehitykseen liittyvät oireet. KPL2 proteiinin ilmeneminen hiiren siittiön hännän kehityksen aikana ja mahdollinen yhteistoiminta IFT20 proteiinin kanssa viittaavat tehtävään proteiinien kuljetuksessa siittiön häntään. Mahdollisen kuljetustehtävän lisäksi KPL2 saattaa toimia myös siittiön hännän rakenneosana, koska se paikannettiin valmiin siittiön hännän keskiosaan. Lisäksi KPL2 proteiini saattaa myös toimia Golgin laitteessa sekä Sertolin solujen ja spermatidien liitoksissa, mutta nämä havainnot kuitenkin vaativat lisätutkimuksia. Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että KPL2 geeni on tärkeä siittiön hännän kehitykselle ja sen rakennemuutos aiheuttaa siittiöiden puolihäntäoireen suomalaisilla Yorkshire karjuilla. KPL2 proteiinin ilmeneminen ja paikannus siittiön kehityksen aikana antaa viitteitä proteiinin toiminnasta. Koska KPL2 geenisekvenssi on erittäin konservoitunut, nämä tulokset tuovat uutta tietoa kaikkien nisäkkäiden siittiöiden kehitykseen ja urosten hedelmättömyyteen syihin.

Splat-based surface reconstruction from defect-laden point sets

We introduce a method for surface reconstruction from point sets that is able to cope with noise and outliers. First, a splat-based representation is computed from the point set. A robust local 3D RANSAC-based procedure is used to filter the point set for outliers, then a local jet surface - a low-degree surface approximation - is fitted to the inliers. Second, we extract the reconstructed surface in the form of a surface triangle mesh through Delaunay refinement. The Delaunay refinement meshing approach requires computing intersections between line segment queries and the surface to be meshed. In the present case, intersection queries are solved from the set of splats through a 1D RANSAC procedure

COMPARISON BETWEEN WOOD DRYING DEFECT SCORES: SPECIMEN TESTING X ANALYSIS OF KILN-DRIED BOARDS

It is important to develop drying technologies for Eucalyptus grandis lumber, which is one of the most planted species of this genus in Brazil and plays an important role as raw material for the wood industry. The general aim of this work was to assess the conventional kiln drying of juvenile wood of three clones of Eucalyptus grandis. The specific aims were to compare the behavior between: i) drying defects indicated by tests with wood specimens and conventional kiln-dried boards; and ii) physical properties and the drying quality. Five 11-year-old trees of each clone were felled, and only flatsawn boards of the first log were used. Basic density and total shrinkage were determined, and the drying test with wood specimens at 100 °C was carried out. Kiln drying of boards was performed, and initial and final moisture content, moisture gradient in thickness, drying stresses and drying defects were assessed. The defect scoring method was used to verify the behavior between the defects detected by specimen testing and the defects detected in kiln-dried boards. As main results, the drying schedule was too severe for the wood, resulting in a high level of boards with defects. The behavior between the defects in the drying test with specimens and the defects of kiln-dried boards was different, there was no correspondence, according to the defect scoring method.

Use of surgical mesh of different compositions in the correction of the abdominal wall defect in rats

Objective: To analyze the performance of two surgical meshes of different compositions during the defect healing process of the abdominal wall of rats. Methods: thirty-three adult Wistar rats were anesthetized and subjected to removal of an area of 1.5 cm x 2 cm of the anterior abdominal wall, except for the skin; 17 animals had the defect corrected by edge-to-edge surgical suture of a mesh made of polypropylene + poliglecaprone (Group U - UltraproTM); 16 animals had the defect corrected with a surgical mesh made of polypropylene + polidioxanone + cellulose (Group P - ProceedTM). Each group was divided into two subgroups, according to the euthanasia moment (seven days or 28 days after the operation). Parameters analyzed were macroscopic (adherence), microscopic (quantification of mature and immature collagen) and tensiometric (maximum tension and maximum rupture strength). Results : there was an increase in collagen type I in the ProceedTM group from seven to 28 days, p = 0.047. Also, there was an increase in the rupture tension on both groups when comparing the two periods. There was a lower rupture tension and tissue deformity with ProceedTM mesh in seven days, becoming equal at day 28. Conclusion : the meshes retain similarities in the final result and more studies with larger numbers of animals must be carried for better assessment.

Fluorescence-based imaging of cellular defect in lysinuric protein intolerance (LPI)

Fluoresenssiperusteiset kuvantamismenetelmät lysinurisen proteiini-intoleranssin (LPI) soluhäiriön tutkimuksessa Lysinurinen proteiini-intoleranssi on suomalaiseen tautiperintöön kuuluva autosomaalisesti peit¬tyvästi periytyvä sairaus, jonka aiheuttaa kationisten aminohappojen kuljetushäiriö munuaisten ja ohutsuolen epiteelisolujen basolateraalikalvolla. Aminohappojen kuljetushäiriö johtaa moniin oirei¬siin, kuten kasvuhäiriöön, osteoporoosiin, immuunijärjestelmän häiriöihin, oksenteluun ja runsaspro¬teiinisen ravinnon nauttimisen jälkeiseen hyperammonemiaan. LPI-geeni SLC7A7 (solute carrier family 7 member 7) koodaa y+LAT1 proteiinia, joka on basolateraali¬nen kationisten ja neutraalien aminohappojen kuljettimen kevyt ketju, joka muodostaa heterodimee¬rin raskaan alayksikön 4F2hc:n kanssa. Tällä hetkellä SLC7A7-geenistä tunnetaan yli 50 LPI:n aiheut¬tavaa mutaatiota. Tässä tutkimuksessa erityyppisiä y+LAT1:n LPI-mutaatiota sekä yhdeksän C-terminaalista polypep¬tidiä lyhentävää deleetiota kuvannettiin nisäkässoluissa y+LAT1:n GFP (green fluorescent protein) -fuusioproteiineina. Tulokset vahvistivat muissa soluissa tehdyt havainnot siitä, että 4F2hc on edel¬lytyksenä y+LAT1:n solukalvokuljetukselle, G54V-pistemutantti sijaitsee solukalvolla samoin kuin vil¬lityyppinen proteiini, mutta lukukehystä muuttavia ja proteiinia lyhentäviä mutantteja ei kuljeteta solukalvoon. Lisäksi havaittiin, että poikkeuksena tästä säännöstä ovat y+LAT1-deleetioproteiinit, joista puuttui korkeintaan 50 C-terminaalista aminohappoa. Nämä lyhentyneet kuljettimet sijaitsevat solukalvolla kuten villityyppiset ja LPI-pistemutanttiproteiinit. Dimerisaation osuutta kuljetushäiriön synnyssä tutkittiin käyttämällä fluorescence resonance energy transfer (FRET) menetelmää. Heterodimeerin alayksiköistä kloonattiin ECFP (cyan) ja EYFP (yellow) fuusioproteiinit, joita ilmennettiin nisäkässoluissa, ja FRET mitattiin virtaussytometri-FRET -menetel¬mällä (FACS-FRET). Tutkimuksissa kaikkien mutanttien havaittiin dimerisoituvan yhtä tehokkaasti. Kul¬jetushäiriön syynä ei siten ole alayksiköiden dimerisaation estyminen mutaation seurauksena. Tutkimuksessa havaittiin, että kaikki mutantti-y+LAT1-transfektiot tuottavat vähemmän transfektoi¬tuneita soluja kuin villityyppisen y+LAT1:n transfektiot. Solupopulaatioissa, joihin oli tranfektoitu lu¬kukehystä muuttava tai stop-kodonin tuottava mutaatio havaittiin suurempi kuolleisuus kuin saman näytteen transfektoitumattomissa soluissa, kun taas villityyppistä tai G54V-pistemutanttia tuottavas¬sa solupopulaatiossa oli pienempi kuolleisuus kuin saman näytteen fuusioproteiinia ilmentämättö¬missä soluissa. Tulos osoittaa mutanttiproteiinien erilaiset vaikutukset niitä ilmentäviin soluihin, joko suoraan y+LAT1:n tai 4F2hc:n kautta aiheutuneina. LPIFin SLC7A7 lähetti-RNA:n määrä ei merkittävästi poikennut villityyppisen määrästä fibroblasteissa ja lymfoblasteissa. SLC7A7:n promoottorianalyysissä oli osoitettavissa säätelyalueita geenin 5’ ei-koo¬daavalla alueella sekä ensimmäisten kahden intronin alueella. LPI-taudin tautimekanismin kannalta keskeisin tekijä on kuitenkin aminohappokuljetuksen häiriö, jonka vaikutuksesta näistä aminohapoista riippuvaiset prosessit elimistössä eivät toimi normaalisti. Havaittu virheellinen y+LAT1/4F2hc kuljetuskompleksin sijainti edellyttää lisätutkimuksia sen mahdol¬lisen kliinisen merkityksen selvittämiseksi.

Combinatorics on Words. New Aspects on Avoidability, Defect Effect, Equations and Palindromes

In this thesis we examine four well-known and traditional concepts of combinatorics on words. However the contexts in which these topics are treated are not the traditional ones. More precisely, the question of avoidability is asked, for example, in terms of k-abelian squares. Two words are said to be k-abelian equivalent if they have the same number of occurrences of each factor up to length k. Consequently, k-abelian equivalence can be seen as a sharpening of abelian equivalence. This fairly new concept is discussed broader than the other topics of this thesis. The second main subject concerns the defect property. The defect theorem is a well-known result for words. We will analyze the property, for example, among the sets of 2-dimensional words, i.e., polyominoes composed of labelled unit squares. From the defect effect we move to equations. We will use a special way to define a product operation for words and then solve a few basic equations over constructed partial semigroup. We will also consider the satisfiability question and the compactness property with respect to this kind of equations. The final topic of the thesis deals with palindromes. Some finite words, including all binary words, are uniquely determined up to word isomorphism by the position and length of some of its palindromic factors. The famous Thue-Morse word has the property that for each positive integer n, there exists a factor which cannot be generated by fewer than n palindromes. We prove that in general, every non ultimately periodic word contains a factor which cannot be generated by fewer than 3 palindromes, and we obtain a classification of those binary words each of whose factors are generated by at most 3 palindromes. Surprisingly these words are related to another much studied set of words, Sturmian words.

Defect analysis of semiconductor thin films for photovoltaic applications using photo-luminescence and photo-conductivity

The present thesis can be divided into three areas:1) the fabrication of a low temperature photo-luminescence and photoconductivity measuring unit 2) photo-luminescence in the chalcopyrite CulnSez and CulnS2 system for defect and composition analysis and 3) photo-luminescence and photo-conductivity of In:JS3. This thesis shows that photo-luminescence is one of most essential semiconductor characterization tool for a scientific group working on photovoltaics. Tools which can be robust, non-destructive, requiring minimal sample preparation for analysis and most informative of the device applications are sought after by industries and this thesis is towards establishing photo-luminescence as "THE" tool for semiconductor characterization. The possible application of photo-luminescence as a tool for compositional and quality analysis of semiconductor thin films has been worked upon by this thesis. Photo-conductivity complement photo-luminescence and together they provide all the information required for the fabrication of an opto-electronic device.

Bone morphogenetic proteins (BMP)-4,-6, and-7 potently suppress basal and luteinizing hormone-induced androgen production by bovine theca interna cells in primary culture: Could ovarian hyperandrogenic dysfunction be caused by a defect in thecal BMP signaling?

We reported recently that bovine theca interna cells in primary culture express several type-I and type-II receptors for bone morphogenetic proteins (BMPs). The same cells express at least two potential ligands for these receptors (BMP-4 and - 7), whereas bovine granulosa cells and oocytes express BMP-6. Therefore, BMPs of intrafollicular origin may exert autocrine/paracrine actions to modulate theca cell function. Here we report that BMP-4, - 6, and - 7 potently suppress both basal ( P < 0.0001; respective IC50 values, 0.78, 0.30, and 1.50 ng/ml) and LH-induced ( P < 0.0001; respective IC50 values, 5.00, 0.55, and 4.55 ng/ml) androgen production by bovine theca cells while having only a moderate effect on progesterone production and cell number. Semiquantitative RT-PCR showed that all three BMPs markedly reduced steady-state levels of mRNA for P450c17. Levels of mRNA encoding steroidogenic acute regulatory protein, P450scc, and 3 beta-hydroxysteroid dehydrogenase were also reduced but to a much lesser extent. Immunocytochemistry confirmed a marked reduction in cellular content of P450c17 protein after BMP treatment ( P < 0.001). Exposure to BMPs led to cellular accumulation of phosphorylated Smad1, but not Smad2, confirming that the receptors signal via a Smad1 pathway. The specificity of the BMP response was further explored by coincubating cells with BMPs and several potential BMP antagonists, chordin, gremlin, and follistatin. Gremlin and chordin were found to be effective antagonists of BMP-4 and - 7, respectively, and the observation that both antagonists enhanced ( P < 0.01) androgen production in the absence of exogenous BMP suggests an autocrine/paracrine role for theca-derived BMP- 4 and - 7 in modulating androgen production. Collectively, these data indicate that an intrafollicular BMP signaling pathway contributes to the negative regulation of thecal androgen production and that ovarian hyperandrogenic dysfunction could be a result of a defective autoregulatory pathway involving thecal BMP signaling.

Zinc chelatase in human lymphocytes: detection of the enzymatic defect in erythropoietic protoporphyria

We describe a fluorometric assay for heme synthetase, the enzyme that is genetically deficient in erythropoietic protoporphyria. The method, which can readily detect activity in 1 microliter of packed human lymphocytes, is based on the formation of zinc protoheme from protoporphyrin IX. That zinc chelatase and ferrochelatase activities reside in the same enzyme was shown by the competitive action of ferrous ions and the inhibitory effects of N-methyl protoporphyrin (a specific inhibitor of heme synthetase) on zinc chelatase. The Km for zinc was 11 micrograms and that for protoporphyrin IX was 6 microM. The Ki fro ferrous ions was 14 microM. Zinc chelatase was reduced to 15.3% of the mean control activity in lymphocytes obtained from patients with protoporphyria, thus confirming the defect of heme biosynthesis in this disorder. The assay should prove to be useful for determining heme synthetase in tissues with low specific activity and to investigate further the enzymatic defect in protoporphyria.

Genetic heterogeneity in erythropoietic protoporphyria: a study of the enzymatic defect in nine affected families

Erythropoietic protoporphyria (EPP) is associated with a deficiency of protohaem ferrolyase. We have used a novel assay for this enzyme based on its ability to utilize zinc as a substrate to investigate the inheritance of EPP in nine affected families. Zinc chelatase activity was markedly reduced in peripheral blood mononuclear cells from 14 EPP patients (mean, 3.3 nmol Zn protohaem/h/mg protein; range, 0.3-8.0) when compared with 41 controls (16.8 +/- 3.6) p less than 0.01. In three families with parent-to-child transmission of disease, the asymptomatic parent had an enzymatic activity within the normal range. In three pedigrees where the parents were asymptomatic, enzymatic activities were below the 95% confidence limits in both. Zinc chelatase activity was below the mean control value in 17 of the 18 parents in nine affected pedigrees, and six of seven asymptomatic offspring of patients with protoporphyria. The findings suggest that EPP is not transmitted as a simple dominant trait and that inheritance of more than one gene may be required for disease expression.