Rajavartioaseman johtaminen : rajavartioaseman päälliköiden ja varapäälliköiden käsityksiä rajavartioaseman johtamisesta

Rajavartiolaitoksen hallintoyksiköissä siirryttiin kaksiportaiseen organisaatiorakenteeseen vuoden 2011 alussa. Organisaatiomuutoksessa raja- ja merivartioalueet sekä niiden johtopaikat lakkautettiin hallinnollisena tasona. Yksi osa organisaatiorakennemuutosta oli pienempien raja- ja merivartioasemien yhdistäminen suuremmiksi ja toimintakykyisemmiksi yksiköiksi, jolloin osa rajavartioasemista siirrettiin kuntakeskuksiin. Pohjois-Karjalan rajavartiostossa kolme rajavartioaluetta lakkautettiin ja alueilla olleet kahdesta kolmeen rajavartioasemaa yhdistettiin. Pohjois-Karjalan rajavartiostossa on tällä hetkellä kolme rajavartioasemaa, joiden päälliköiden johdettavaksi tulivat resursseiltaan suuremmat rajavartioasemat sekä vastuu rajaturvallisuuden ylläpitämisestä laajemmalla toiminta-alueella. Tämän tutkielman tavoitteena oli kuvailla rajavartioaseman johtamista Pohjois-Karjalan rajavartiostossa nykyisessä kaksiportaisessa organisaatiossa ja tuottaa ilmiöstä uutta tietoa. Päätutkimuskysymyksenä oli: ”Millaista on rajavartioaseman johtaminen rajavartioaseman päällikön näkökulmasta?” Tutkielman päätavoitteen pyrin saavuttamaan selvittämällä ensin johtamisen nelikentän käsitteitä ja kuvaamalla rajavartioaseman toimintaympäristöä. Seuraavaksi keräsin empiirisen tutkimusaineiston haastattelemalla Pohjois-Karjalan rajavartioston rajavartioasemien päälliköitä ja varapäälliköitä. Haastattelut toteutin teemahaastattelumenetelmällä. Tutkittavasta ilmiöstä tuotettu uusi tieto muodostui tutkimusaineistosta teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä muodostetuista alakategorioista. Yläkategoriat muodostivat haasteet, sekä johtamisen nelikenttämallin käsitteet, jotka ohjasivat sisällönanalyysiä muodostaen näkökulmat tarkastella tutkimusaineistoa. Keskeisenä johtopäätöksenä on, että rajavartiolaitoksen organisaatiorakenteenmuutos on muuttanut rajavartioaseman päällikön tehtäviä. Rajavartioaseman johtamisessa kokonaisuuden hallinta sekä rajavartioston toiminnan suunnitteluun ja ympäröivän yhteiskunnan toimintaan osallistuminen edustustehtävien muodossa ovat lisääntyneet ja korostuneet. Rajavartioaseman päällikön tehtävät painottuvat asioiden johtamiseen organisaatiorakenteiden kautta. Tutkimustulosten mukaan keskeinen haaste rajavartioaseman johtamisessa on tasapainon löytäminen asioiden johtamisen ja johtajuuden välillä. Muita johtamiseen kohdistuvia haasteita aiheuttavat valtion säästövelvoitteet ja siihen kiinteästi liittyvät ilmiöt, kuten alaisten työhyvinvoinnin ja motivaation heikkeneminen. Hyvän hengen ylläpitämiseen tulisikin tulevaisuudessa kiinnittää erityistä huomiota rajavartioasemalla.

Epävirallinen organisaatio perusyksikössä

Tutkimuksessa tutkitaan ensimmäisiä kertoja Suomessa epävirallista organisaatiota ja sen esiintymistä perusyksikössä. Ryhmiä ja niiden välisiä suhteita on puolustusvoimissa tutkittu aiemmin vain varusmiesten, reserviläisten ja rauhanturvajoukon keskuudessa. Tutkimuksen kohteena on kaksi maavoimien perusyksikköä ja niiden peruskoulutettu henkilökunta. Tutkimuksessa epävirallista organisaatiota lähestytään teoreettisesti ja käsitellään tutkimuksen kannalta oleellisimmat käsitteet. Tutkimuksen empiirinen osa koostuu sosiometrisestä mittauksesta sekä haastatteluista. Tutkimus on epävirallisen organisaation esiintymisen ja muodostumisen kartoittamista. Tutkimus käsittelee vain tutkimuksessa mukana olleita perusyksiköitä, ja tulokset eivät ole yleistettävissä. Tutkimus on luonteeltaan kuvaileva ja selittävä. Tutkimusmenetelmänä on sosiometrinen mittaus sekä puolistrukturoitu teemahaastattelu. Tutkimuskysymykset on laadittu vastaamaan tässä tutkimuksessa esiin tuleviin näkyvimpiin käyttäytymismuotoihin, tapahtumiin, uskomuksiin ja prosesseihin. Tämän työn tutkimusongelmat ovat: Millaisia epävirallisia ryhmiä ja ihmisten välisiä suhteita esiintyy tutkimuksen kohteena olevissa perusyksiköissä sosiometristen mittausten perusteella? Miten epäviralliset ryhmät ovat määräytyneet? Esiintyykö epävirallisia johtajia ja miten he määräytyvät? Miten havaitut epäviralliset ryhmät vaikuttavat työskentelyyn tutkimuksen kohteena olleissa perusyksiköissä? Tutkimuksessa havaittiin, että perusyksikön henkilökunnan keskuudesta pienryhmiä syntyy herkimmin kaverisuhteiden, harrastusten, ikäryhmien ja kurssitoveruuden perusteella. Tällaiset ryhmät ovat enimmäkseen kahden tai kolmen henkilön muodostamia eivätkä haittaa organisaation toimintaa. Kaverisuhteilla ei näyttäisi olevan suurta merkitystä, kun yksikössä valitaan mieluisia työpareja. Perusyksiköissä pyritään tukemaan vanhempia kouluttajia nuorempien tutorina ja epävirallisena johtajana. Lisäksi perusyksiköissä käytetään paljon hyväksi kaverisuhteita. Niiden avulla hoidellaan paljon päivittäisiä asioita ja samalla pyritään helpottamaan omaa työntekoa. Pienryhmät näyttelevät henkilökunnan keskuudessa melko suurta osaa, mutta niiden olemassaoloa ei yksiköissä välttämättä osata hahmottaa. Epävirallista organisaatiota käytetään paljon hyödyksi päivittäisissä töissä, mutta hyödyntäminen ei ole kuitenkaan systemaattista.

Syväjohtamisen ymmärrettävyys varusmiesjohtajan näkökulmasta

Tämän tutkimuksen luonne on selittävä ja kuvaileva. Päämääränä on tuottaa tieto syväjohtamisen koulutuksen nykytilasta aliupseerikurssilla sekä löytää syitä onnistumisille ja epäonnistumisille opetuksessa. Päätutkimusmenetelmänä käytetään kvantitatiivista survey-tutkimusta. Tutkimuksessa on myös kvalitatiivisia piirteitä. Tutkimusongelma on seuraava: onko syväjohtaminen tarpeeksi ymmärrettävässä muodossa varusmiesten näkökulmasta tarkasteltuna? Vastauksia etsittiin kyselytutkimuksen avulla, joka toteutettiin saapumiserän 1/05 aliupseerioppilaille. Otoksena oli valmiusyhtymien oppilaat, yhteensä noin 550 henkilöä. Kyselyssä kartoitettiin syväjohtamisen ulottuvuuksien ymmärtämistä sekä asenteen ja opetusmenetelmien vaikutusta käsitteiden oppimiseen. Kyselytutkimuksen mukaan syväjohtamisen neljä kulmakiveä ymmärrettiin huonommin kuin muut ulottuvuudet. Syynä tähän saattaa olla vaikeus yhdistää käsitteet käytäntöön. Ne saattavat olla myös termeinä vaikeampia kuin muut ulottuvuudet. Tutkimuksessa havaittiin yhteys positiivisen asenteen ja käsitteiden ymmärtämisen välillä. Myös opetusmenetelmillä oli vaikutusta siihen, kuinka hyvin käsitteet ymmärrettiin. Tutkimusongelmaan ei saatu yksiselitteistä vastausta. Kyselyn perusteella voitaisiin väittää syväjohtamisen olevan liian vaikeaselkoista opetettavaksi varusmiehille, koska kaikkia käsitteitä ei ymmärretty kovinkaan hyvin. Toisaalta kouluttajalla on suuri vaikutus siihen, miten käsitteet opitaan. Voidaan todeta, että opetusmateriaalin ja kouluttajien ohjeistuksen kehittämiseen tulisi panostaa. Tutkimuksen perusteella syväjohtamista on mahdollista opettaa varusmiehille selkeällä tavalla. Voidaan väittää, että vaikka syväjohtaminen ei ole liian teoreettinen malli koulutettavaksi varusmiehille, niin siitä saadaan tehtyä vaikeaa laiminlyömällä opetuksen suunnittelu.

Ilmavoimat ulko- ja turvallisuuspolitiikan välineenä Suomessa vuonna 2025

Suomen puolustuspolitiikka nojaa tulevaisuudessa yhä enemmän kansainväliseen yhteistyöhön ja verkottuneen puolustuksen periaatteisiin. Puolustusmateriaalikustannusten kasvaminen ohjaa kumppaneita hakemaan uusia yhteistoimintatapoja ns. Pooling & Sharing ja Smart Defense-periaatteiden mukaisesti. Viimeisen vuosikymmenen aikana Suomen asema turvallisuuspoliittisessa kontekstissa on merkittävästi muuttunut eurooppalaisen, pohjoismaisen sekä Suomen ja Yhdysvaltojen tiivistyneen yhteistyön seurauksena. Suomen saavuttama asema Naton rauhankumppanina, pohjoismainen NORDEFCO-sotilasyhteistyö sekä kumppanuus Yhdysvaltojen kanssa muodostavat merkittävän ulkopoliittisen viestin geopoliittiseen ympäristöömme. Eräs Suomen ulkopolitiikan tärkeimmistä tavoitteista on sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi joutumisen välttäminen. Päämäärä pyritään saavuttamaan ulkopolitiikan ja diplomatian keinoin sekä ylläpitämällä uskottavaa kansallista puolustuskykyä. Keskeinen tekijä Suomen puolustuksen uskottavuudelle on kansainvälinen sotilasyhteistyö ja asevoimien järjestelmien sekä käyttö- ja toimintaperiaatteiden yhteentoimivuus. Puolustusvoimille hankittava pitkän kantaman ilmasta maahan –kyky, JASSM-ohjus (Joint Air-to-Surface Standoff Missile), mahdollistaa tulevaisuudessa operaatioiden ulottamisen vastustajan syvyyteen. Tällä suorituskyvyllä voi olla ennaltaehkäisevä vaikutus Suomen joutumiseksi sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi tai Suomen alueen hyväksi käyttämiseksi sotilaallisen uhkan kohdistuessa lähialueen Nato jäsenmaihin. Arvioitaessa Suomen puolustuksen uskottavuutta tarkastellaan useimmiten Venäjän sotilaspoliittista ja materiaalista kehitystä Suomen lähialueella. Tarkastelu rajoittuu usein geopoliittisesti Itämeren ympäristöön, jolloin globaalit muutostekijät tai Suomen muuttunut asema kansainvälisessä järjestelmässä jäävät huomioimatta. Asevoimien käyttäminen valtion ulkopoliittisten päämäärien tukemiseksi on kuulunut erityisesti suurvaltojen politiikkaan. Ranskassa la diplomatie aérienne ja Yhdysvalloissa Air Diplomacy käsittävät yleiseen diplomatiaan perustuvia toiminnan osa-alueita, joilla ilmavoimat voivat joko yhteistyön tai sotilaallisen pelotteen keinoin vaikuttaa valtioidensa ulkopolitiikkaan tai kansallisiin intresseihin. Tämän tutkimuksen pääongelmaksi muodostui kysymys, miten Suomen ilmavoimat voisi tukea ulkopoliittisten päämäärien saavuttamista Suomessa vuonna 2025. Ongelman ratkaisemiseksi selvitettiin, millainen on mahdollinen Suomen turvallisuuspoliittinen toimintaympäristö vuonna 2025 ja mitä tarkoittavat käsitteet la diplomatie aérienne ja Air Diplomacy. Tutkimus toteutettiin tulevaisuuden tutkimuksen menetelmin luomalla tutkittavasta ilmiöstä systeeminen malli (systeemiajattelu) sekä toteuttamalla 18 asiantuntijan argumentoiva Delfoi-paneeli. Systeemissä huomioitiin Suomen geopoliittiseen ympäristöön vaikuttavia muutostekijöitä. Tutkimus osoitti, että suomalainen sotilasstrategia sekä ulkopolitiikan ja puolustusvoimien välinen suhde toisiinsa ovat osittain jäsentymättä. Puolustusvoimien tehtävät eivät nykyisessä muodossaan tue kenttäohjesäännössä määriteltyjen Suomen puolustuksen ulottuvuuksien mukaisia ulkopoliittisia päämääriä. Puolustusvoimien tehtäviin eivät sisälly Islannin ilmavalvonnan tyyppiset, ulkopoliittisia päämääriä tavoittelevat tehtävät. Asevoimadiplomatian keinoin on mahdollista nostaa Suomen painoarvoa kansainvälisessä järjestelmässä ja vahvistaa uskottavaa puolustuskykyä suhteessa muihin valtioihin. Geopoliittisessa ympäristössämme asevoimadiplomatia voi lisätä lähialueen vakautta ja korottaa mahdollisen vastustajan kynnystä kohdistaa Suomeen sotilaallisia operaatioita jopa ilman sotilaallista liittoutumista. Ilmavoimadiplomatia-käsitteelle ei toistaiseksi koettu tarvetta. Tutkimus osoitti, että Suomen ilmavoimien korkea yhteensopivuus, tiivis kansainvälinen yhteistyö sekä monipuolinen keinovalikoima mahdollistavat tulevaisuudessa valtion ulkopoliittisten päämäärien tukemisen. Tärkeimpiä ilmavoimadiplomatian keinoja vuonna 2025 ovat osallistuminen sotilaalliseen kriisinhallintaan, kansainvälinen harjoitusyhteistyö, ilmavoimien korkean valmiuden ja suorituskyvyn osoittaminen ulkovalloille sekä sotilaallinen tiedonvaihto. 2020-luvulla ulkopoliittisesti merkittävä ratkaisu on päätös Hornetin seuraajan hankinnasta.

Pioneeritaktiikka sotatieteellisenä käsitteenä : teoriaa seuraava tulkitseva käsiteanalyysi pioneeritaktiikan käsitteestä

Tutkimuksessa analyysin kohteena on pioneeritaktiikan käsite, jota ei ole aiemmin käsitetutkimuksella tutkittu. Käsitetutkimuksen on tarvetta korostaa kansainvälisesti yhteensopivien prosessien käyttöönotto. Pioneeritaktiikan käsitteen tutkimista voidaan perustella sekä sotatieteellisen tutkimuksen tiedonintresseillä että sotataidon soveltamiseen liittyvällä käytännön ongelmalla. Tutkimuksen päämääränä on rakentaa sotatieteellinen teoriapohja pioneeritaktiikan käsitteelle. Tätä teoreettista ymmärrystä, tutkimuksen tuloksia, voidaan hyödyntää vuosina 2013 – 2015 tuotettavan pioneeritaktiikan oppaan kirjoittamisessa. Tutkimusongelmana on selvittää ja kuvailla, mikä on pioneeritaktiikan käsitteen olemus suhteessa sotataidon käsitteisiin ja taistelun elementteihin. Tutkimusongelman lähtökohtana on yhtäältä sotatieteellinen intressi tutkia sotataidon peruskäsitteistöä sekä ottaa osaa sotataidon teorian rakentamiseen liittyvään tieteelliseen keskusteluun. Näkökulman tähän tutkimukseen muodostaa teoreettinen viitekehys, jonka kautta tutkimusaineistoa tulkitaan. Teoreettinen viitekehys on rakennettu analysoimalla sotataidon käsitteitä lähdeaineiston perusteella. Tutkimus on laadullinen, ei-empiirinen tutkimus, jossa käytetään tutkimusmenetelminä tulkitsevaa käsitetutkimusta sekä sisällönanalyysia. Tutkimusote noudattelee hermeneuttista ajattelua. Käsitetutkimus on tutkimusmenetelmä, jossa tutkimuksen kohteena ovat käsitteiden sisällöt ja merkitykset sekä käsitteiden suhteet muihin käsitteisiin. Tutkimuksen lähdeaineistona on käytetty klassisista sotateoreetikoista Carl von Clausewitzia ja Antoine Henri Jominia sekä 1900-luvun teoreetikoista J.F.C. Fulleria. Merkittävänä lähteenä tutkimuksessa on myös Mika Huttusen Monimutkainen taktiikka. Lisäksi keskeisinä lähteinä ovat yhdysvaltalaiset, brittiläiset, suomalaiset sekä Naton ohjesäännöt ja normit. Raportin aluksi määritetään sotataidon ja sodankäynnin tasojen käsitteet. Tämän jälkeen käsitteistöön liitetään taistelun ulottuvuuksien ja elementtien käsitteet. Seuraavaksi käsitejärjestelmään liitetään pioneeritoiminnan käsite. Tämä muodostaa tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen. Neljännessä luvussa selvitetään, mitkä ovat pioneeritaktiikan ylä- ja rinnakkaiskäsitteet sekä keskeiset käsitepiirteet. Tämä asemoi pioneeritaktiikan käsitteen suhteessa sotataidon käsitteeseen ja erottaa sen muista samankaltaisista käsitteistä. Viidennessä luvussa selvitetään pioneeritaktiikan sisäisiä käsitteitä kuten vaikutus, resurssien käyttö, sekä tuotteet ja palvelut. Pioneeritaktiikan sisältöä tulkitaan taistelun elementtien tuli, liike, suoja, johtaminen, tiedustelu ja ylläpito kautta. Tutkimuksen tulosten perusteella pioneeritoiminnan käyttäminen sodankäynnin tukemiseen on oma käsitealueensa. Tämä käsitealue ilmenee strategisella, operatiivisella ja taktisella tasolla. Taktisella tasolla tätä taitoa voidaan kutsua termillä pioneeritaktiikka. Käsite voidaan ymmärtää sekä oppina että opin soveltamisena taistelun tukemiseksi. Toimintana pioneeritaktiikka tarkoittaa suunnittelua, toimeenpanoa, johtamista ja arviointia. Pioneeritaktiikan yläkäsitteinä ovat taito käyttää pioneeritoimintaa operatiivisen tason toiminnan tukemiseen sekä taktiikan käsite. Pioneeritaktiikan läheisimpiä rinnakkaiskäsitteitä ovat sellaiset ilmiöt, jotka esiintyvät kaikilla sodankäynnin tasoilla koskettaen kaikkia taisteluvoiman osatekijöitä. Tällaisia käsitteitä ovat esimerkiksi johtamisjärjestelmä-, huolto-, ja tiedustelutaktiikka. Pioneeritaktiikan alakäsitteinä voidaan pitää esimerkiksi pioneerijoukkojen taktiikkaa, liikkeenedistämis-, suluttamis-, suojelu ja linnoittamistaktiikkaa. Tutkimustuloksia arvioitaessa on huomattava, että tulkitsevassa tutkimuksessa ei voida välttää subjektiivisuutta. Tutkimus ei ole välttämättä toistettavissa samanlaisin lopputuloksin. Mikäli joku toinen tutkija toteuttaa tutkimuksen täsmälleen samalla menetelmällä, hän saattaa päätyä erilaisiin lopputuloksiin. Tutkimuksen merkitystä arvioitaessa on ymmärrettävä, että laadullisella tutkimuksella ei saada, eikä ole tarkoituskaan saada lopullisia vastauksia tutkimuksen kohteen olemuksesta. Tutkimuksen merkitys on ymmärryksen syventämisessä ja laajentamisessa tutkimuksen kohteesta. Tutkimuksen tavoitteena oli luoda teoriapohja pioneeritaktiikan oppaan kirjoittamiseksi. Tämä tutkimus kertoo mitä kokonaisuuksia pioneeritaktiikan oppaan tulee kattaa. Vastaukset niihin kysymyksiin, jotka koskevat pioneeritaktiikan soveltamista on ratkaistava jatkotutkimuksessa sekä oppaan kirjoitustyön yhteydessä.

Israelin strategisen kommunikaation järjestelyt ja toteutus Cast Lead -operaatiossa

Verkottuneessa ja globaalissa maailmassa ei pelkkään kineettiseen vaikuttamiseen perustuva sodankäynti ole tuottanut enää toivottuja tuloksia ja siksi sekä valtiolliset että ei-valtiolliset toimijat ovatkin kääntäneet katseensa muihin keinoihin. Vaikuttaminen on siirtymässä maa-likeskeisyydestä mielikeskeisyyteen, jossa maaleina ovat kohteen arvot, asenteet, ajatukset ja lopulta identiteetti. Näihin vaikuttamalla halutaan muuttaa kohteen käyttäytymistä omalta kannalta suotuisaan suuntaan. Teknologiset vallankumoukset ovat lisänneet informaation määrää eksponentiaalisesti ja tä-hän globaaliin informaatioon on alati kasvavalla joukolla pääsy lähes milloin ja mistä tahan-sa. Jokainen informaatioon käsiksi pääsevä voi myös ryhtyä tuottamaan informaatiota mui-den saataville, ja tämä viestinnällinen mullistus on vaikuttanut radikaalisti myös länsimaiseen sotataitoon informaation noustessa yhdeksi ratkaisevaksi tekijäksi nykyajan ja tulevaisuuden konflikteissa. Tapahtumista, joista vielä sata vuotta sitten kuultiin vasta päiviä tai viikkoja niiden jälkeen, saadaan tänä päivänä nähdä reaaliaikaista kuvavirtaa mobiilipäätelaitteen vä-lityksellä. Tämä mullistus on pakottanut niin valtiolliset kuin ei-valtiollisetkin toimijat kiin-nittämään entistä enemmän huomiota taisteluun informaatiosta informaatioympäristössä sekä yleisön mielikuvista ja mielipiteistä. Fyysisestä kontaktista voittajana selvinnyt osapuoli voi jäädä häviäjän rooliin, mikäli taistelu informaatiorintamalla hävitään. Totuus on toisarvoista, mielikuvat ratkaisevat. Jotta taistelu mielikuvista, ajatuksista ja asenteista olisi mahdollisimman tehokasta, täytyy kunkin osapuo-len organisoida omat ponnistuksensa resurssien käytön optimoimiseksi karsien päällekkäi-syydet ja ristiriidat omista sanomistaan. Kaikkien eri tahojen täytyy siis sovittaa omat vies-tinsä palvelemaan ylemmän tahon tavoitteita päätyen aina politiikan määrittämään tavoittee- seen. Tätä kutsutaan strategiseksi kommunikaatioksi, jota voidaan pitää ajattelua ohjaavana mallina tai jopa eräänlaisena sotataidollisena paradigmana. Tässä työssä tutkittiin Israelin suorittamaa sotilaallista operaatiota Gazan kaistaleella vuosien 2008 – 2009 vaihteessa. Operaatiosta käytetään yleisesti länsimaissa nimeä Cast Lead. Ope-raation tarkoituksena oli iskeä Gazassa toimivaa, länsimaiden terroristijärjestöksi katsomaa Hamas-järjestöä vastaan ja lopettaa sen tekemät raketti- ja kranaatti-iskut Israeliin. Tutki-muksen tarkoituksena oli selvittää, miten strateginen kommunikaatio oli järjestetty ja toteu-tettu Israelissa operaatioon liittyen. Työ on jatkoa tutkijan esiupseerikurssilla 64 laatimalle työlle ”Psykologinen vaikuttaminen CAST LEAD -operaatiossa”. Lähdemateriaalin avulla muodostettiin strategisen kommunikaation viitekehys, jota käytettiin analyysirunkona teoriaohjaavalle sisällön analyysille. Tutkittavaa operaatiota käsittelevästä avoimista lähteistä kerättyä aineistoa analysoitiin strategisen kommunikaation viitekehyksen kautta keräten havaintoja viitekehyksen eri osa-alueiden esiintymisestä. Tällä tavalla kyettiin muodostamaan kuva Israelin strategisen kommunikaation organisoinnista, eri toimijoista se-kä niiden vastuista ja eri tavoista, joilla viestejä välitettiin millekin kohdeyleisölle. Samalla pyrittiin hahmottelemaan Israelin narratiivia tutkittavaan operaatioon. Työ jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa luvuissa yksi ja kaksi käsitellään tutki-muksen teoreettiset taustat, menetelmät ja metodit sekä määritellään keskeisimmät käsitteet. Luvussa kolme käsitellään strategisen kommunikaation osatekijät käsiteanalyysin kautta. Toisessa osassa luvuissa neljä ja viisi käsitellään operaation kulku ja tausta pääpiirteittäin se-kä jaotellaan strategisen kommunikaation viitekehyksen avulla tehdyt havainnot kuvaamaan strategisen kommunikaation toteutumista operaatiossa. Kolmannessa osassa luvussa kuusi käsitellään johtopäätökset sekä arvioidaan tutkimuksen toteutumista sekä jatkotutkimustarpeita. Strategisen kommunikaation viitekehys muodostettiin ulkomaisten ja suomalaisten lähdete-osten avulla. Strategisen kommunikaation käsiteanalyysissä käsiteltiin strategiaa, kommuni-kaatiota sekä näiden taustalla olevia teorioita eri lähteiden avulla ja siten pyrittiin muodosta-maan laaja-alainen kuva siitä, mitä strateginen kommunikaatio on ja miten se toimii. Tutki-muksen aineisto koottiin avoimista lähteistä internetin eri mediatalojen sivuilta ja sitä täy-dennettiin virallisten ja epävirallisten tahojen sivustojen tarjoamalla informaatiolla. Aineiston perusteella kyettiin muodostamaan kuva Israelin strategisen kommunikaation or- ganisoinnista vastuineen sekä hahmottelemaan viestejä, teemoja ja narratiivia. Strategisen kommunikaation vaikuttavuutta tässä operaatiossa on mahdotonta mitata aukottomasti, koska tapaustutkimukselle luonteenomaisesti käsiteltävänä oli ainutlaatuinen tosielämän tapahtuma ja siten suoraa vertailukohtaa ei ole. Verrokkina voidaan kuitenkin käyttää aiempia Israelin sotilaallisia toimia, joissa informaatioympäristöön ei oltu kiinnitetty yhtä paljon huomiota. Näin ollen voidaan vetää johtopäätöksiä operaation vaikuttavuudesta vertailemalla esimer-kiksi näiden ajallisesti läheisten operaatioiden aiheuttamia reaktioita maailmalla.

Johtoryhmän riskienhallinta ja yritysten yhteiskuntavastuu – Vastuullinen johtaminen riskienhallinnan näkökulman laajentajana

Yrityksen johtoryhmän tavoitteena ja strategisen johtamisen lähtökohtana on yrityksen tärkeimpien tavoitteiden saavuttaminen. Johtoryhmät työskentelevät erilaisten sidosryhmien ristipaineessa pyrkien tavoitteiden saavuttamiseen. Keskeisessä osassa johtoryhmän työtä on tällöinkokonaisvaltainen riskienhallinta. Tällä tarkoitetaan kaikkien sellaisten riskien tunnistamista, joilla voi olla negatiivinen vaikutus yrityksen tavoitteiden saavuttamiseen. Tutkielman oletuksena oli, että yritysten yhteiskuntavastuun periaatteet voivat laajentaa johtoryhmän riskienhallinnan näkemystä ja siten auttaa johtoryhmää saavuttamaan yrityksen tavoitteet paremmin niin lyhyellä kuin pitkällä tähtäyksellä. Vastuullisesti toimiva yritys havainnoi yritystä uhkaavia mahdollisia riskejä kaikkien sidosryhmien taholta ja mahdollisimman laajasti. Lisäksi tällainen kokonaisvaltainen riskienhallinta mahdollistaa uusien liiketoimintamahdollisuuksien laajemman tunnistamisen. Tutkielman tutkimusongelmana oli selvittää hyödynnetäänkö yhteiskuntavastuuta johtoryhmän riskienhallinnassa. Tutkimuskohteena olivat kolmen suomalaisen suuryrityksen johtoryhmien jäsenten käsitykset strategisesta johtamisesta, yritysten yhteiskuntavastuusta sekä riskienhallinnasta ja omasta työstään yrityksen ylimmässä johdossa. Kohdeyritykset olivat HOK-Elanto, Outokumpu ja Tapiola. Tutkimuksessa haastateltiin yhteensä kymmenen henkilöä. Tutkimuksessa ei tutkittu kyseisten yritysten tai niiden johtoryhmien toimintaa sinänsä, vaan yleisesti johtoryhmien jäsenten käsitystä omasta työstään ja siihen liittyvästä riskienhallinnasta. Tutkielman keskeiset käsitteet olivat strateginen johtaminen, yritysten yhteiskuntavastuu ja riskienhallinta. Tutkielman tutkimusstrategiana käytettiin kvalitatiivista eli laadullista tutkimusta. Tutkimustyyppinä käytettiin fenomenografiaa, joka tutkii sitä, miten ympäröivä maailma ilmenee ja rakentuu ihmisen tietoisuudessa ja samaa ilmiötä koskevat käsitykset vaihtelevat henkilöstä toiseen, koska heillä on erilainen viitetausta. Tutkimuksesta ilmeni, että yritysten yhteiskuntavastuu ja riskienhallinta olivat hyvin tuttuja asioita, mutta niiden yhdistäminen oli vierasta kaikille tutkimushenkilöille. Yhteiskuntavastuun periaatteiden hyödyntäminen riskienhallinnan näkökulman laajentajana koettiin realistiseksi. Aikaisemmassa kirjallisuudessa oli esimerkkejä yhteiskuntavastuun ja riskienhallinnan yhdistämisestä saavutettavista hyödyistä. Myös tutkimushenkilöt pystyivät heti esittämään esimerkkejä hyödyistä. Parhaiten yhteiskuntavastuun näkökulmien yhdistäminen riskienhallintaan toimii, jos ne yhdistetään yrityskulttuurin jokapäiväiseen strategiseen johtamiseen.

Ryhmädynamiikka alokkaan toimintakyvyn kehittäjänä

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää vaikuttaako peruskoulutuskauden tupakavereiden yhdessäolo ja heidän keskinäiset suhteensa eri yksilöiden toimintakyvyn kehittymiseen. Yksilön toimintakyvyn kehittyminen ryhmädynamiikan ja -kiinteyden vaikutuksesta on merkittävää selvittää siksi, että kyetään toteamaan, onko tämän hetkinen koulutusmetodi tehokas ja onko kokemukset ryhmän yhteistyöstä toimintakyvyn kannalta kehittäviä. Tutkijan mielenkiintoa aiheeseen kohotti myös Jarmo Toiskallion (2000, 33) väite siitä, että kaikki sotilaspedagogiikan kysymykset tiivistyvät kysymyksiksi ihmisten toimintakyvystä. Tutkimuksen päätutkimusongelma on: Miten ryhmädynamiikka kehittää peruskoulutuskaudella palvelevan alokkaan toimintakykyä? Päätutkimusongelman lisäksi alakysymyksiksi muodostuivat: 1. Mitä tarkoittaa käsite ryhmädynamiikka ja miten se sopii peruskoulutuskauden tupaan? 2. Mistä muodostuu ryhmädynamiikka ja mitkä osa-alueet siihen vaikuttavat? 3. Mitä on peruskoulutuskaudella palvelevan sotilaan toimintakyky ja mitkä asiat siihen vaikuttavat? Tutkimuksessa käytettiin aineistona aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja tieteellisiä artikkeleita. Aineiston valinnassa vallitsevana trendinä oli alallaan tunnustettujen tutkijoiden tekemien tutkimusten käyttö. Kerätystä aineistosta määriteltiin sisällönanalyysin avulla ryhmädynamiikan ja toimintakyvyn käsitteet, sekä selvitettiin ryhmädynamiikan toimintakykyä kehittäneet metodit. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että ryhmädynamiikka kehittää monin eri tavoin alokastuvan muodostaman ryhmän yksittäisen jäsenen eri toimintakyvyn osa-alueita. Merkittävimpänä toimintakyvyn osa-alueena uudessa ryhmässä on alokkaiden sosiaalinen toimintakyky, joka mahdollistaa muiden toimintakyvyn osa-alueiden kehittymisen. Tämä johtuu siitä, että dynaamisen ryhmän perusedellytyksenä on vuorovaikutus, joka luo edellytykset alokasryhmän jäsenien haluun toimia osana ryhmää ja kehittyä ryhmässä. Toimintakyvyn kehittymiseen vaikuttaa vahvasti positiivinen ja negatiivinen ryhmäpaine, joka saattaa johtaa parempiin suorituksiin ja eheämmän minäkuvan syntymiseen. Dynaamisen, tupakavereista muodostuvan, ryhmän jäsen haluaa ryhmälleen parasta. Tällöin alokas on jo psyykkisesti kasvanut niin, että hän kykenee arvostamaan ryhmää ja asettamaan ryhmän itsensä edelle. Osana tätä alokas mahdollisesti saa virikkeen kehittää itseään, joko kehittämisen halu lähtee alokkaasta itsestään, tai sitten ryhmän muut jäsenet tukevat toisiaan. Kehittymisen lopputuloksena saattaa olla sosiaalisesti lahjakkaampi yksilö, jos kehittymisen halu on ollut sosiaalisen itsensä kehittäminen, esimerkiksi osallistumalla tiiviimmin Sotilaskodissa vierailuun ryhmäläisten kanssa. Lopputuloksena saattaa olla myös fyysisen toimintakyvyn kehittyminen, esimerkiksi yhdessä suoritetun lenkkeilyn seurauksena. Alokkaan toimintakyky kehittyy ryhmädynamiikan vaikutuksesta, jos alokas itse haluaa, ja jos hän saa tukea ryhmältään.

Käsitteen pre-conflict käsiteanalyysi

Maailmassa on tälläkin hetkellä käynnissä useita sotaan rinnastettavia aseellisia selkkauksia. Käsite sota on kuitenkin menettänyt merkitystään ja sen on korvanneet käsitteet kuten aseellinen selkkaus ja konflikti. Kansainvälisessä ja humanitaarisessa oikeudessa on epäonnistuttu käsitteiden määrittelyssä, mikä on luonut haasteita lakien ja säädösten tulkintaan. Sodankuvan muutoksen ja kansainvälisen oikeuden kehittymisen myötä myös sodan julistus on menettänyt merkityksensä, mikä on johtanut siihen, että aseellisten selkkausten ja konfliktien alkuajankohtaa on hyvin vaikea määritellä. Tässä tutkimuksessa avataan ja selvennetään käsitteen pre-conflict merkitys käsiteanalyysin avulla. Päämääränä ei ole kääntää käsitettä suomeksi, vaan tuottaa lisää tietoa käsitteestä. Tutkimusaineistona käytetään EU:n, YK:n sekä Naton virallisia tiedotteita vuonna 2011 alkaneesta Syyrian tilanteesta. Analyysin avulla saavutetaan ymmärrys EU:n, YK:n sekä Naton käsitteiden käytölle, jonka avulla käsitteen pre-conflict ominaispiirteet, säännönmukaisuudet ja syysuhteet kyetään tunnistamaan. Analyysin ensimmäisessä osassa keskitytään käsitteen osien alkuperän tunnistamiseen ja analyysin tavoitteiden asettamiseen. Seuraavassa osassa Syyrian tilanteelle suoritetaan perusteellinen analyysi, jonka avulla käsitteen ominaispiirteet kyetään tunnistamaan. Pääkäsite erotetaan sen lähikäsitteistä sota, sisällissota sekä kriisi ja sen pohjalta käsitteelle luodaan ennakkoehdot ja seuraukset. Lopuksi pragmaattisuuden tavoittelemiseksi käsitteelle luodaan malliesimerkki Syyrian tilanteeseen sitoen. Tutkielma tiivistyy empiiriseen malliin, josta käsitteen tarkasteleminen yksinkertaistuu. Laajan kirjallisuuskatsauksen tuloksena voidaan käsitteen todeta tarkoittavan aikaa ennen konfliktia. Käsite konflikti on rinnastettavissa kansainvälisessä oikeuden tunnistamaan aseelliseen selkkaukseen. Keskeisimmät tutkimustulokset liittyvät käsitteen pre-conflict ajalliseen rajaukseen. Ajallisesti pre-conflict-ajan alku rajautuu yksittäiseen tapahtumaan, minkä jälkeen tilanne ei tule päättymään ennen kuin aseellinen selkkaus on saavuttanut ratkaisunsa. Pre-conflict-aika rajaa rauhanajan sekä erilaiset yhteiskunnalliset häiriötilanteet ajasta, jolloin häiriötilanteet eskaloituvat aseelliseksi selkkaukseksi sekä aikaan jolloin tilanne on jo eskaloitunut aseelliseksi selkkaukseksi. Kohdistettaessa tutkimusta aikaan ennen aseellisen selkkauksen alkua saadaan tietoa eskaloitumisen syistä, jolloin ennaltaehkäisevät toimenpiteet olisivat hyödynnettävissä alkavissa tilanteissa. Sotilaallisiin kriiseihin tai aseellisiin selkkauksiin liittyy voimakeinojen käyttö, joita säännellään kansallisessa lainsäädännössä. Voimankäyttö perustuu osittain kansainvälisen oikeuteen ja niiden sopimuksiin, joissa säädetään muun muassa suhteellisen voimankäytön periaate. Siinä missä rauhanaikana varaudutaan erinäisiin uhkatilanteisiin ja laaditaan suunnitelmia häiriötiloja ja poikkeusoloja varten, tulisi myös varautua poistamalla käsitteisiin liittyvät epäselvyydet. Laatimalla malleja, joiden avulla alkavat tilanteet tai aseelliset selkkaukset tunnistetaan ajoissa, mahdollistetaan oikeanaikainen päätöksenteko ja ennaltaehkäisevät toimenpiteet.

Relatiivisuuden ylistys: kirjoituksia tieteen ja tieteiden historiasta

Relatiivisuuden ylistys on kirja tieteiden historian tutkimuksesta. Se pohtii tiedon luonnetta, tieteen merkityksen muutoksia sekä tiedettä inhimillisen toiminnan muotona, jonka vaikutus on kasvanut jatkuvasti. Tieteeseen tukeudutaan, sitä mystifioidaan ja sitä vastustetaan. Se on ottanut hengen paikan lopullisen totuuden lähteenä. Tämän takia tieteen vaiheita ja vaikutuksia pitää analysoida. Teoksen artikkelit tarkastelevat tieteiden historian käännekohtia ja marginaaliin jääneitä ilmiöitä kuten myös niiden yhteiskunnallista vaikutusta ja käyttöä. Artikkelit hahmottavat yksittäisen tieteen historian sijasta useiden erillistieteiden vaiheita. Relatiivisuuden ylistykseen sisältyvät niin luonnontieteet, yhteiskuntatieteet kuin humanistinen tutkimus. Niitä yhdistää pyrkimys totuuteen ja luotettavaan tietoon, mutta samalla nuo käsitteet ovat osin muuttuvia. Juuri siksi tieteiden historiaa tarvitaan hahmottamaan universaalin sekä aikaan ja paikkaan sitoutuneiden käsitysten suhdetta.

Hylätyn tilan vaihtoehtoiset käytöt – joutomaista ja niiden merkityksestä kaupunkilaisille

Tämä tutkimus käsittelee kaupungin joutomaita ja niiden merkityksiä käyttäjien näkökulmasta sekä selvittää joutomaan olemusta osana kaupungin tilallisuutta. Haastattelujen ja kyselyn pohjalta joutomaalle määritellään 12 erilaista käyttötarkoitusta ja hahmotetaan käyttäjäryhmiä. Toisaalta keskitytään siihen, mitä merkityksiä joutomailla on käyttäjilleen, ja miten he joutomaat kokevat. Tutkimuksessa todetaan, että joutomaita käytetään muun muassa seikkailuun ja leikkiin, rauhoittumiseen ja luontoelämysten kokemiseen, oleiluun, ulkoiluun ja läpikulkuun, tapahtumien järjestämiseen, asumiseen, sissiviljelyyn, taiteen tekemiseen, juopotteluun, lemmenleikkeihin ja toimintaan, jota ei ole tarkoitettu muiden katseille. Joutomaat ovat tilaa, johon voi heijastella omia ajatuksiaan, jossa voi rauhoittua, inspiroitua ja kokea jännitystä tai jopa pelkoa. Analyysissä keskeisellä sijalla ovat tilan ja paikan käsitteet. Joutomaat nähdään multifunktionaalisena erilaisia käyttöjä sallivana tilana ja kaupungin ”aukkoina”, jotka voivat parhaimmillaan saada julkisen tilan ominaisuuksia. Tilan valvonta on joutomailla löyhempää, ja vähäisempi kontrolli mahdollistaa tilan muokkaamisen. Joutomaata muokkaamalla ihminen voi tuntea juureutuvansa ja nähdä oman toimintansa vaikutukset sekä kokea omistajuutta tilasta. Omaehtoinen yhdessä toimiminen luo myös yhteisöllisyyttä. Lisäksi tutkimuksessa pohditaan, luoko erilaisten ryhmien samanaikainen läsnäolo joutomaalle jännitteitä, ja sulkeutuuko vai avautuuko paikka erilaisille käyttäjille. Käytöt limittyvät usein ajallisesti, mutta voimakas käyttäjäryhmä voi myös vallata tilaa itselleen ja karkottaa muita käyttäjiä. Joutomaa on mahdollistavaa tilaa, jonka vaihtoehtoja ei ole välttämättä ennalta määritetty tai käyttötarkoitusta lyöty lukkoon. Tämän johdosta joutomaasta voi versota jotakin omaperäistä ja merkittävää, jos tilan suunnittelulle ja käytön muodostumiselle ruohonjuuritasolta käsin annetaan mahdollisuus.

Kestävä liiketoiminta kansainvälisessä sopimusvalmistuksessa: Case Nike

Tässä kandidaatintyössä esitellään kestävään kehitykseen, yritysten sosiaaliseen vastuuseen sekä sopimusvalmistukseen liittyvää teoriaa ja sovelletaan sitä tämän jälkeen case -yritys Niken toiminnan tutkimiseen ja arviointiin. Työn tavoitteena on muodostaa selkeä kuva Niken toiminnasta yritysvastuullisuuden sekä kestävän kehityksen hyväksi ja esitellä aihealueeseen liittyvä teoria sekä käsitteet. Työn avulla pyritään tekemään myös jonkinasteisia yleistyksiä suuryritysten vaikutuksista kohdealueisiin sopimusvalmistuksen yhteydessä. Työ on toteutettu osittain kirjallisuuskatsauksena ja osittain tapaustutkimuksena hyödyntäen pääasiallisesti elektronista tiedonhakua. Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, että Niken tämänhetkinen tilanne yritysvastuullisuuden saralla on erinomainen ja se on kestävän kehityksen alalla edelläkävijä. Nike on säilyttänyt toiminnassaan ja koko tuotantoketjussaan kestävät periaatteet sopimusvalmistuksen tuomista laajoista verkostoista ja sidosryhmäsuhteista huolimatta. Yritysten sosiaalinen vastuu sekä sopimusvalmistus ovat tuoneet Niken brändille laajamittaista arvostusta ja tätä kautta välillisesti taloudellista menestystä. Uhratuista resursseista huolimatta Nike pärjää tällä hetkellä taloudellisesti paremmin, kuin ennen vastuullisuuden sekä kestävien toimintamallien laajempaa implementaatiota. Myös tulevaisuus näyttää Niken kohdalla valoisalta.

Kulttuurituotteen suunniteltu vanhentaminen ja henkiinherättäminen : Esimerkkinä Disneyn Lumikki ja seitsemän kääpiötä

Tutkimus käsittelee suunniteltua vanhentamista ja henkiinherättämistä kulttuurituotteessa. Tutkimus luo katsauksen suunniteltuun vanhentamiseen ja henkiinherättämiseen ensin erillisinä ilmiöinä. Tutkimuksen päätarkoitus on osoittaa ilmiöiden välinen keskinäinen suhde eli uustuotantoprosessi ja rakentaa uustuotantoprosessin teoreettista viitekehystä. Tutkimuksen esimerkkinä on Disney-elokuva Lumikki ja seitsemän kääpiötä. Primaariaineisto koostuu 16 Lumikkiin liittyvästä sanoma- ja aikakauslehtiartikkelista ja sekundaariaineisto koostuu kahdesta elokuvien julkaisutietokannasta Internetissä. Tutkimusongelmaa lähestytään sekä määrällisin että laadullisin menetelmin. Sisällönanalyysin avulla kartoitetaan ominaisuuksia, jotka toistuvat Lumikin uustuotantoprosessissa vuosikymmenestä toiseen. Diskurssianalyysin avulla lähestytään aineistoa laadullisesti tutkimuskirjallisuuden valossa. Teoreettisen viitekehyksen eteneminen perustuu grounded theory eli aineistoperusteiseen lähestymistapaan. Päättely on induktiivista eli se etenee yksityisestä yleiseen. Tutkimuksen keskeisimpiä lähdeteoksia ovat suunnitellun vanhentamisen osalta Giles Sladen Made to break ja henkiinherättämisen osalta Fred Davisin Yearning for Yesterday. Keskeisin tutkimustulos on teoreettinen viitekehys uustuotantoprosessista. Uustuotantoprosessi koostuu eri vaiheista: alkuperäinen tuotantovaihe, lepovaihe ja uustuotantovaihe. Prosessin pääpaino on lepo- ja uustuotantovaiheiden välisessä vuorottelussa. Uustuotantovaiheessa ilmestyneet tuotteen uusversiot kertovat kulttuurituotteessa tapahtuneista muutoksista. Teoreettisen viitekehyksen avulla on mahdollista tutkia muiden kulttuurituotteiden kierrättämistä niistä jääneiden jälkien perusteella. Tutkimuksen muita tuloksia ovat kulttuurituotannon kentällä tapahtuneet muutokset Disney-yhtiön valossa, klassikon merkitys ja suunnitellun vanhentamisen ja henkiinherättämisen päivitetyt käsitteet. Tutkimus osoittaa, että suunnitellun vanhentamisen ja henkiinherättämisen välinen suhde on monisäikeinen. Ilmiöt asettuvat toistensa vastakohdiksi, mutta ne voivat silti toimia toistensa kaltaisina ja päällekkäisinä ilmiöinä. Suunniteltu vanhentaminen voi herättää tuotteen henkiin ja toisin päin.

Sähköisen taloushallinnon kehitys ja ilmiön näkyvyys alan ammattilehtikirjoittelussa

Pro gradu –tutkielman ensisijaisena tavoitteena on tutkia sähköisen ta-loushallinnon kehitystä ja miten se on näkynyt alan suomalaisessa ja kansainvälisessä ammattilehtikirjoittelussa vuosina 1997 – 2013. Tarkoi-tuksena on löytää kirjoittelun perusteella sähköisen taloushallinnon kehi-tyksen edistäviä ja hidastavia tekijöitä sekä minkälaisia tulevaisuuden näkymiä artikkelit luovat sähköiselle taloushallinnolle. Lisäksi tavoitteena on löytää yhtäläisyyksiä ja eroja kansallisen ja kansainvälisen kirjoittelun välillä. Tutkielma on laadullinen tutkimus ja tutkimusmenetelminä käytetään si-sällönanalyysia, sisällönerittelyä, teemoittelua ja vertailevaa tutkimusta. Tutkielman empiirinen aineisto koostuu Tilisanomien, Balanssi–lehden ja Accountancy–lehden sähköistä taloushallintoa koskevista artikkeleista aikavälillä 1997 – 2013. Tutkimustulosten perusteella sähköisen taloushallinnon kehityskulku näkyy myös ammattilehtikirjoittelussa. Tietojärjestelmät ja niiden käytön mahdollistava lainsäädäntö ovat sähköisen taloushallinnon perusedelly-tykset. Suurimpia kehityksen edistäjiä ovat julkinen valta, verkkolaskut ja standardointi. Kehityksen hidastajina nähdään yhtenäisten standardien puute ja asenteet. Sähköisen taloushallinnon tulevaisuuden näkymiä ovat standardoidut prosessit ja käsitteet koko taloushallinnon alueella sekä viranomaisraportointi XBRL-kielen avulla. Suurimmat erot kansalli-sessa ja kansainvälisessä kehityksessä on havaittavissa verkkolaskuissa ja XBRL-raportoinnissa. Johtopäätöksenä todetaan että kirjoittelun perusteella voidaan löytää sähköisen taloushallinnon kehitystä hidastavia ja edistäviä tekijöitä ja se luo viitteitä tulevaisuuden kehitykselle. Sähköinen taloushallinto kehittyy kunkin maan valtiovallan tahtotilan ja lainsäädännön mukaan. Jatkotut-kimuskohteena tutkielmaa voisi laajentaa kansainvälisemmäksi ottamalla mukaan tarkasteluun useampia kansainvälisiä lehtiä ja kansainvälistä lainsäädäntöä.

Mammutti itämerensuomalaisten mytologiasta

Kirjallisuusarvostelu