Kiinteät taka-alueen aukonsäilyttäjät - käyttö ja valmistus

Tämän syventävän opinnäytetyön tarkoituksena oli perehtyä kiinteiden aukonsäilyttäjien käyttöön takahammasalueella sekä maitohampaisto- että I-vaihduntavaiheen aikana. Työ on kolmeosainen: Ensimmäisessä osassa perehdytään erilaisten aukonsäilyttäjien valmistukseen, käytön indikaatioihin ja rajoituksiin sekä kojeista koituviin hyötyihin ja haittoihin. Tavoitteena on kirjallisuuden perusteella linjata, milloin kiinteiden aukonsäilyttäjien käyttö on perusteltua. Työn toisessa osassa kuvataan aukonsäilyttäjää käyttäen hoidettu potilastapaus. Kolmannessa osassa esitetään suomalaisille oikomishoidon ja lasten hammashoidon erikoishammaslääkäreille suunnattu kyselytutkimus, jossa analysoitiin aukonsäilyttäjien käytön perusteita ja yleisyyttä kliinisessä työssä. Tutkimuksen perusteella hieman yli 70 % oikojista ja lasten hammashoidon erikoishammaslääkäreistä käyttää kliinisessä työssään aukonsäilyttäjiä. Yleisin käytössä oleva aukonsäilyttäjä on linguaalikaari. Aukonsäilyttäjiä pidetään hyödyllisinä, kun tarkoituksena on estää hammaskaaren ahtautumista; niiden rutiininomaista käyttöä ei kuitenkaan suosita. Aukonsäilyttäjän tarve tulee vastaajien mielestä arvioida aina tapauskohtaisesti. Aukonsäilyttäjiä haluttaisiin käyttää enemmänkin, mikäli potilaan yhteistyökyky olisi riittävä. Syinä siihen, ettei aukonsäilyttäjiä käytetä, mainittiin potilaan laajempi oikomistarve, kariesaktiivisuus, saatavan hyödyn kyseenalaisuus ja potilaan yhteistyökyvyn puute.

Kandin selviytymisopas klinikkaan

Syventävän työmme koostuu kahdesta erillisestä osasta: kirjallisuus-katsauksesta ”Approksimaalikontaktin korjaus yhdistelmämuovipaikkaushoidossa” sekä tästä oppaasta. Opas on laadittu kolmannen vuoden hammaslääketieteen kandidaatin näkökulmasta vastaavassa vaiheessa olevalle opiskelijalle, joka siirtyy prekliinisistä opinnoista kliiniseen opiskeluvaiheeseen. Ohjekirjassa käydään läpi olennaisimmat asiat, jotka kandidaatti klinikkasalissa kohtaa ensimmäisen vuoden aikana. Ohjekirjan tarkoitus on olla helposti katsottavissa oleva pdf-dokumentti, josta kandidaatti voi tarkistaa ja varmentaa potilastyöskentelyyn liittyviä käytännön asioita. Ideana on helpottaa pääasiassa kandidaatin siirtymävaihetta, mutta vähentää myös henkilökunnan työtä ja selkeyttää toimintatapoja opetushammashoitolassa. Ohjekirja on tarkoitus julkaista Moodle2-oppimisalustalla: https://moodle2.utu.fi/my/ ja sen sisältö tarkistetuttava vuosittain/tarpeen mukaan eri oppiaineiden vastuuopettajilla. Ensimmäisen klinikkavuoden syksyllä kandidaatti tekee suun ja hampaiston tutkimuksia, omahoidon opastusta, tupakkavalistusta, anti-infektiivistä hoitoa, pinnoituksia ja paikkauksia. Näiden lisäksi kandidaatti voi päästä seuraamaan ja avustamaan kirurgisissa toimenpiteissä. Keväällä jaetaan ensimmäiset juurihoito- ja proteettiset potilaat. Ohjekirjaan on pyritty laatimaan kirjalliset ohjeet em. toimenpiteiden suorittamiseen sekä koottu tietoa klinikkasalista ja työskentelytavoista, käytetyistä tietokoneohjelmista, röntgenkuvauksesta, farmakologiasta, riskipotilaista sekä ensiavusta. Ohjekirjassa on ohjeet myös pistotapaturman varalta sekä aineiden käyttöohjeita ja hyödyllisiä linkkejä. Pääsääntöisesti ohjekirjan jokaisen kappaleen on tarkastanut ensin yliopiston vastuuopettaja ja tämän jälkeen klinikan ko. erikoisalan vastuuopettaja. Hyvää suunterveyden hoitoa voi toteuttaa monin eri tavoin, mutta ohjekirja antaa ainakin yhden hyvän toimintatavan. Jokaisen potilaan kohdalla hoito on kuitenkin pohdittava luonnollisesti aina tilannekohtaisesti ja potilaan toiveet otettava huomioon. Ohjekirja on laadittu opiskelijan näkökulmasta ja sisältää edellä mainittujen lisäksi nk. ”hiljaista tietoa”, joka ei ole saatavilla muualta. Hammaslääketieteen kolmas opiskeluvuosi on henkisesti monelle raskas, kun opittuja tietoja pitää alkaa soveltaa käytännön potilastyössä ja rinnalla suorittaa uusia kursseja. Alussa kaikki on uutta ja opettajan apua tarvitsee eniten kun epävarmuus omasta osaamisesta nousee helposti pintaan ja opiskelija kaipaa vahvistusta omiin muistikuviin. Ohjekirjan on tarkoitus olla tukena potilastyössä ja sen suunnittelussa ja vähentää näin kandidaatin stressiä. Toivomme ohjekirjastamme olevan hyötyä myös uusille kliinisille opettajille heidän perehtyessään talon käytänteisiin.

Leukanivelen artroskopiat

Monet sairaudet voivat vaikuttaa myös leukaniveleen. Tavallisimpia leukaniveltä vaurioittavia sairauksia ovat erilaiset reumasairaudet, joista yleisimpänä on nivelreuma, eli reumatoidi artriitti. Leukanivelessä esiintyy myös vain siinä ilmeneviä sairauksia. Yleisimmin vaiva johtuu leukanivelen välilevyn häiriintyneestä toiminnasta, joka estää alaleukaluun nivelpään normaalia liikkumista. Leukanivelen toimintavaikeudet (engl. temporomandibular disorders, TMD) vaikuttavat potilaan jokapäiväiseen elämään hankaloittamalla muun muassa puhumista ja syömistä. Potilaan hoito aloitetaan aina ei-invasiivisilla hoitomuodoilla. Jos näillä ei saada tulosta, siirrytään myöhemmin invasiivisempiin hoitoihin. Vähiten invasiivisia hoitomuotoja, joilla on saavutettu leukanivelvaivapotilaille oireiden helpotusta, ovat leukanivelen tähystysleikkaukset, eli artroskopiat. Artroskopian tärkeimpiä indikaatioita ovat leukanivelen rakenteelliset ongelmat, kuten palautumattoman nivelvälilevyn sijoiltaanmenon aiheuttama ns. closed lock- tila, osteoartroosi, sekä artriitit. Artroskooppisesti diagnoosi voidaan varmistaa suorassa näköyhteydessä nivelen sisäpinnoille. Artroskooppisesti voidaan myös suorittaa leukanivelvaivojen hoitotoimenpiteitä kuten adheesioiden poistoa. Artroskooppisella hoidolla on saavutettu hyviä hoitotuloksia etenkin kivuliaasta nivelvälilevyn palautumattomasta sijoiltaanmenosta ja osteoartroosista kärsivien potilaiden hoidossa. Artroskopialla on myös saavutettu erinomainen diagnostinen tarkkuus epäselvien nivelensisäisten diagnoosien selvittämisessä.Artroskopia on erittäin hyödyllinen hoitomuoto oikein valikoiduille potilaille ja sitä kannattaa kokeilla tietyille potilasryhmille konservatiivisen hoidon jälkeen.

Hampaiden kuluminen ja kuluneen hampaiston kuntouttaminen

Tässä tutkielmassa perehdyin kirjallisuuden avulla hampaiden kulumiseen ja sen etiologiaan, patogeneesiin, diagnostiikkaan ja luokitteluun. Lisäksi tutkielmani sisältää potilastapauskertomuksen. Potilastapauskertomuksessa käyn läpi bulimiaa sairastavan potilaan kuluneen hampaiston kuntoutuksen. Hoidin potilaan Turun opetushammashoitolassa syksyn 2013 ja kevään 2014 aikana. Hampaiden kulumistyypit voidaan jakaa lähteestä riippuen kolmeen tai neljään eri lajiin: eroosioon, attritioon, abraasioon ja abfraktion. Hampaiden kuluminen on lähes aina monitekijäinen prosessi eli seurausta useammasta eri kulumismekanismista. Siksi kuluneita hampaita tutkiessa voidaan usein tehdä monia eri hampaiden kulumisesta johtuvia diagnooseja. Eroosiossa hampaiden kuluminen johtuu kemiallisesta prosessista, jossa hapot demineralisoivat hammaskudosta. Abraasio ja attritio aiheuttavat hampaiden kulumista mekaanisen rasituksen seurauksena. Abfraktion syntymekanismia ei vielä täysin tunneta. Kuluman mahdollisimman varhainen havaitseminen on tärkeää, sillä lisävaurioiden ennaltaehkäisy on tehokkain tapa hoitaa kuluneita hampaita. Kliinistä statusta tehdessä hammaslääkärien tulisikin entistä tarkemmin määrittää eri kulumismekanismien aiheuttamat vauriot ja niiden vaikeusasteet, sillä oikeiden diagnoosien avulla pystytään sekä kohdentamaan annettava hoito oikein että ehkäisemään lisävaurioiden synty.

CAD-CAM –tekniikalla valmistetut kokokeraamiset kruunut hammasimplanttihoidossa

Tämän kirjallisuuskatsauksen aiheena on CAD-CAM –tekniikalla valmistetut kokokeraamiset kruunut hammasimplanttihoidossa. Tarkoituksena on perehtyä implanttihoidossa käytettyjen kokokeraamisten kruunumateriaalien mekaanisiin ominaisuuksiin implanttien päällä, tarkastella niiden soveltuvuutta suun olosuhteisiin sekä kiinnittää huomiota myös ulkonäöllisiin seikkoihin. Toinen kirjallisuuskatsauksen tarkoitus on vertailla kokokeraamisia rakenteita aiemmin ja yhä yleisesti käytössä oleviin metallokeraamisiin kruunuihin. Kokokeraamiset kiinnikejatkeet sekä niiden päälle rakennetut kruunut ovat yleisesti kliinisessä käytössä, vaikka niiden käytöstä on pitkältä ajalta vain vähän tutkittua tietoa. Kirjallisuuskatsaukseen valitut tutkimukset käsittelevät kliinisesti yleisimmin käytettyjä materiaaleja. Kirjallisuuden lähteinä on käytetty Pubmed-tietokantaa. Tarkastelun kohteina ovat kokokeraamiset materiaalit: zirkonia, alumiinioksidi sekä vahvistetut lasikeraamiset materiaalit. Vertailu-materiaaleina ovat siltojen ja kruunujen runkorakenteena usein käytetyt metallit, kuten kromi-koboltti-, titaani- ja kultaseokset, ja tarkasteltavana on etenkin runkomateriaalin vaikutus kruunu-rakenteiden kestävyyksiin. Kirjallisuuskatsauksessa lähteinä käytetyissä tutkimuksissa on tarkasteltu materiaalien murtumislujuusarvoja, analysoitu murtumisten luonnetta sekä mitattu proteettisten rakenteiden istuvuuksia implanttien päällä. Kokokeraamiset kiinnikejatkeet eli ns. abutmentit ovat ulkonäöllisesti luonnollisen näköinen ratkaisu etualueilla. Zirkonian mekaaniset ominaisuudet ovat riittävät suurienkin purentavoimien alueilla, kuten molaarialueille asennettujen implanttien päällä. Zirkonian huokoisuus on alhainen ja sen bioyhteensopivuus erinomainen. Litiumdisilikaattilla vahvistettujen lasikeraamisten kruunujen murtumislujuusarvot ovat merkittävästi suuremmat titaanisten kiinnikejatkeiden päällä kuin zirkonia-kiinnikejatkeiden päällä, mutta materiaalin läpikuultavuus voi olla esteenä sen käytölle metallirakenteiden kanssa. Metallokeraamisten kruunujen ja siltojen murtumislujuusarvot implanttien päällä ovat suuremmat kuin kokokeraamisten rakenteiden. Kokokeraamisten kruunujen istuvuudet vaihtelivat tutkimuksesta ja mittaustavasta riippuen, mutta usein arvot vastasivat valumenetelmällä tehtyjen metallokeraamisten rakenteiden arvoja, ja olivat kliinisesti hyväksyttäviä.

Suorat ja epäsuorat täytteet takahammasalueella – mekaanisten ominaisuuksien, kliinisen tekniikan ja ennusteen vertailu

Tämä syventävien opintojen opintoprojekti koostuu opetusvideoista ja aiheeseen liittyvästä kirjallisuuskatsauksesta. Opintoprojektissa valmistetaan kliinisiä opetusvideoita hammaslääketieteen perusopintojen opetusmateriaaliksi, aihepiirinä keraamisen täytteen valmistuksen kliiniset tekniikat. Kirjallisen osuuden tavoitteena on laatia kirjallisuuskatsaus tutkimustiedosta suoralla ja epäsuoralla tekniikalla valmistettujen takahammastäytteiden eroista. Katsauksessa käsitellään kliinisen tekniikan eroavaisuuksia, sekä täytteiden mekaanisten ominaisuuksien ja ennusteen eroavaisuuksia. Suorista täytteistä tarkastellaan yhdistelmämuovitäytteitä ja epäsuorista täytteistä tarkastellaan keraamisia täytteitä ja epäsuoria muovitäytteitä. Suoralla tekniikalla toteutetut yhdistelmämuovitäytteet ovat laajassa kliinisessä käytössä korjaavassa hammashoidossa. Takahammasalueella etenkin laajojen muovitäytteiden ongelmia ovat murtumat, saumavuoto ja sekundäärikaries. Näitä ongelmia voidaan osaltaan eliminoida toteuttamalla täytteet epäsuoralla tekniikalla. Epäsuorilla ja suorilla täytteillä on molemmilla omat kliiniset indikaationsa. Kliinisten seurantatutkimusten mukaan epäsuorat täytteet ovat pitkäikäisempiä kuin suorat täytteet. Epäsuorat täytteet säilyttävät luonnollisen kaltaisen ulkonäön ja pintakiilteen ikääntyessään. Toisaalta, epäsuora tekniikka on kliinisesti vaativampi ja vie enemmän hammaslääkärin työaikaa. In vitro-testeissä todetaan, että epäsuorilla täytteillä saadaan täytteisiin tiiviimmät saumat, mutta toisaalta suoran tekniikan muovitäytteet saattavat kestää paremmin purentarasituksia MOD-paikoissa johtuen paremmasta elastisuuskertoimesta. Valinta epäsuoran ja suoran täyteen välillä tulee tehdä yhdessä potilaan kanssa, tilannekohtaisesti.

Opiskelumotivaation selvitystyö sähkötekniikan opinnoissa Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa

Opiskelumotivaatio on monimutkainen käsite, johon vaikuttavat sekä sisäiset että ulkoiset tekijät. Motivaatiota voidaan tarkastella useasta eri näkökulmasta. Työn tarkoituksena on selvittää sähkötekniikan opiskelijoiden motivaation tilanne. Myös opetuksen käytännön tekijöiden vaikutus opiskeluun selvitetään. Työ toteutettiin määrällisenä kyselytutkimuksena; kysely lähetettiin sähkötekniikan opiskelijoille syksyllä 2014. Tuloksia verrattiin lisäksi muihin aihetta käsitteleviin tutkimuksiin. Tutkimuksessa havaittiin sähkötekniikan opiskelijoiden motivaation olevan hyvää tasoa. Sähkötekniikan opetus on yhteisöllistä ja opetushenkilökunta helposti lähestyttävää. Kyselyn vastauksista löytyi joitakin kursseja, joiden suorittaminen on opiskelijoille epämieluisaa. Vastaavasti tietyt kurssit ovat suosittuja suoritustapansa ja arvostelunsa takia. Opiskelumotivaation kannalta havaittiin palautteen ja opintojen tärkeyden kokemisen olevan merkittäviä tekijöitä. Sähkötekniikan opetus vaikuttaisi olevan hieman erilaista kuin muu opetus Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa. Käytännön asioiden ja työelämän taitojen opetusta olisi lisättävä.

Lapsen neurologinen tutkiminen Touwenin menetelmällä

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tehdä ohjekirja Touwenin testistä. Touwenin testin avulla voidaan tehdä laaja-alainen ja yksityiskohtainen neurologinen tutkimus lapselle. Tutkimus kohdistuu erityisesti lieviin neurologisiin poikkeavuuksiin (Minor Neurological Dysfunctions, MND). Tulosten avulla lapset jaotellaan neurologisesti normaaleihin, lievästi poikkeaviin (Simple MND), merkittävästi poikkeaviin (Complex MND) ja CP-vammaa sairastaviin lapsiin. Tutkittavia osa-alueita ovat asento ja lihasjänteys, refleksit, tahattomat liikkeet, koordinaatio ja tasapaino, hienomotoriikka, liitännäisliikkeet, tuntoaisti ja aivohermojen toiminta. Lasten hermosto on nopeasti kehittyvä ja laadullisesti erilainen kuin aikuisilla, sillä lapsen neurologinen kehitys on vielä kesken. Tämä täytyy huomioida lapsen neurologisessa tutkimuksessa ja tulosten tulkinnassa. Touwenin testi on suunnattu erityisesti 4-13-vuotiaille lapsille. Motoriset vaikeudet voivat vaikuttaa fyysiseen ja sosiaaliseen aktiivisuuteen sekä mielenterveyteen. Monesti niillä on yhteys myös oppimis- ja käytöshäiriöihin. Motorisen kehityksen merkittävät häiriöt olisi tärkeä löytää mahdollisimman varhain, jotta näiden lasten kehitystä voitaisiin tukea. Motorisia toimintahäiriöitä on huomattavasti enemmän lapsilla, jotka ovat syntyneet ennen raskausviikkoa 32 ja joiden syntymäpaino on alhainen. Tämän vuoksi keskosten neurologisen kehityksen seuranta on erityisen tärkeää.

Computational studies of deformation in stainless steel rings due to torch heating

A support ring of AISI 304L stainless steel that holds vertical, parallel wires arranged in a circle forming a cylinder is studied. The wires are attached to the ring with heat-induced shrinkage. When the ring is heated with a torch the heat affected zone tries to expand while the adjacent cool structure obstructs the expansion causing upsetting. During cooling, the ring shrinks smaller than its original size clamping the wires. The most important requirement for the ring is that it should be as round as possible and the deformations should occur as overall shrinkage in the ring diameter. A three-dimensional nonlinear transient sequential thermo-structural Abaqus model is used together with a Fortran code that enters the heat flux to each affected element. The local and overall deformations in one ring inflicted by the heating are studied with a small amount of inspection on residual stresses. A variety of different cases are chosen to be studied with the model constructed to provide directional knowledge; torch flux with the means of speed, location of the wires, heating location and structural factors. The decrease of heating speed increases heat flux that rises the temperature increasing shrinkage. In a single progressive heating uneven distribution of shrinkage appears to the start/end region that can be partially fixed with using speeded heating’s to strengthen the heating of that region. Location of the wires affect greatly to the caused shrinkage unlike heating location. The ring structure affects also greatly to the shrinkage; smaller diameter, bigger ring height, thinner thickness and greater number of wires increase shrinkage.

Benchmarking suun terveydenhuollossa

Julkisesti rahoitetuissa terveydenhuollon palveluissa tasapainoillaan aina kustannusten, palvelujen saatavuuden ja laadun välillä, joiden keskinäiseen tasapainottamiseen ja optimointiin benchmarkingissa pyritään. Kirjallisuuskatsauksessa tutustutaan benchmarkingin teoriaan ja soveltamiseen organisaation kehitystoiminnassa. Aineisto-osuudessa perehdytään Nordic Health Group Oy:n keräämään suun terveydenhuoltoa koskevaan benchmarking-aineistoon, joka sisältää seuranta-aineistoa yli 30 kunnasta. Aineistonkeruumenetelmissä on voitu hyödyntää esimerkiksi Nordic Health Group Oy:n omaa Suunta -työkalua. Nordic Health Group Oy:n benchmarking-aineistoa hyödyntämällä voidaan yksittäisen kunnan kohdalla selvittää miten kohdennetut resurssit jakautuvat suun tervydenhuollon eri osa-alueiden kesken ja miten kustannusrakenteet eroavat muista kunnista. Vertailemalla eri kuntien toimenpidekäytäntöjä, työnjakoa ja kustannusrakennetta on voitu tehdä johtopäätöksiä suun terveydenhuollon parhaista toimintakäytännöistä ja suorituseroihin johtavista rakenteista ja toimintamalleista eri yksiköiden välillä. Aineiston perusteella on voitu tunnistaa esimerkiksi ehkäisevän hoidon ja karieksen esiintyvyyden välisiä yhteyksiä, sekä juurihoitojen käyntipituuksien vaikutuksia hoidon kokonaiskustannuksiin. Nordic Health Group Oy:n benchmarking-aineiston löydösten perusteella voidaan myös arvioida erilaisten henkilöstömallien, eli hammaslääkärien, suuhygienistien ja hammashoitajien keskinäisen työnjaon vaikutuksia suun terveydenhuollon kustannuksiin. Opinnäytetyössä tutkitaan palveluiden jakautumista väestössä ja arvioidaan tähän liittyvää tasa-arvoisuuden toteutumista, sekä pohditaan suun terveydenhuollon tehokkuutta seuraavien mittareiden osuvuutta hammaslääkärin kliinisestä näkökulmasta.

Oikomishoitoon liittyvä kipu

Tämä kirjallisuuskatsaus käsittelee oikomishoitoon liittyvä kipua, sen etiologiaa ja esiintyvyyttä. Lisäksi tarkastellaan oikomishoitoon liittyvän kivun hoitokeinoja. Katsauksen lähteet on etsitty PubMed-tietokannasta ja kahdesta aiheeseen liittyvästä oppikirjasta. Mukaan on otettu tutkimukset, jotka käsittelevät oikomiskojeiden aiheuttamaa kipua, kivunlievityskeinoja ja sitä, miten kivun kokeminen vaihtelee. Oikomishoitoon liittyvä kipu aiheutuu parodontaaliligamentin (PDL) hapenpuutteesta, kun hampaisiin kohdistuvat voimat painavat sitä kasaan. Kipu on voimakkaimmillaan vuorokausi kojeiden asettamisesta, ja sen lievittyminen alkaa parin vuorokauden sisällä. Kipua koetaan kaikissa ikäryhmissä; tutkimustulokset sukupuolen ja iän merkityksestä kivun kokemiselle ovat ristiriitaisia. Kipua voidaan onnistuneesti lievittää matalatehoisella laserterapialla. Monilla tavallisista kipulääkkeistä ei näyttäisi olevan vaikutusta kipuun. Myös tutkimustulokset pureskelun vaikutuksesta kivunlievityskeinona ovat ristiriitaisia.

Syljen sytokiinimäärän ja lihavuuden välinen yhteys

Lihavuus on maailmanlaajuisesti lisääntyvä ongelma, johon kuolee vuosittain noin 3,4 miljoonaa aikuista. Energian varastoinnin lisäksi valkoisen rasvakudoksen on havaittu tuottavan monia erilaisia biologisesti aktiivisia molekyylejä. Tällaisia molekyylejä ovat esimerkiksi proinflammatoriset sytokiinit interleukiini (IL)-1beta, IL-6 ja tuumorinekroositekijä (TNF)-alpha joiden pitoisuudet ovat korkeammat lihavien ihmisten seerumissa. Lihavien ihmisten elimistössä vallitsee matala-asteinen krooninen tulehdus, joka havaitaan kohonneena CRP-pitoisuutena. Parodontaalisairaudet ovat joukko infektioperäisiä sairauksia, jotka vahingoittavat hampaan kiinnityskudoksia. Vaikka parodontiitin etiologisena tekijänä ovatkin bakteerit, proinflammatorisilla sytokiineilla, kuten IL-1beta:lla, IL-6:lla ja TNF-alpha:lla, on rooli hampaan kiinnityskudosten tuhoutumisessa. Lihavuuden on ajateltu olevan yhteydessä parodontiitin syntyyn seerumin lisääntyneen sytokiinipitoisuuden ja matala-asteisen tulehduksen vuoksi. Lihavuuden ja parodontiitin välille on ehdotettu monia yhdistäviä tekijöitä, kuten oksidatiivinen stressi, suun mikrobit ja insuliiniresistenssi. Tutkielman teoriaosiossa käsiteltiin parodontiittia ja lihavuutta sekä mekanismeja, joilla lihavuus voisi edistää parodontiitin syntyä. Kokeellisessa osiossa tutkittiin DILGOM-tutkimuksesta peräisin olevien sylkinäytteiden proinflammatoristen sytokiinien IL-1beta:n, IL-6:n, IL-8:n ja TNF-alpha:n ja anti-inflammatoristen sytokiinien IL-1ra:n ja IL-10:n määrän välistä yhteyttä painoindeksiin (BMI). Tutkimusmenetelmänä käytettiin virtaussytometriaan perustuvaa Luminex® xMAPTM -teknologiaa. Tutkimustulosten perusteella IL-beta- ja IL-8-pitoisuudet ovat korkeammat lihavien henkilöiden sylkinäytteissä verrattuna normaalipainoisiin. IL-10-pitoisuudet taas ovat korkeammat normaalipainoisten henkilöiden sylkinäytteissä. IL-1beta-, IL-8- ja IL-10-pitoisuudet korreloivat BMI:n nousuun. Loppupäätelmä on, että korkea BMI aktivoi suun tulehdustilaa ja tupakointi lisää riskiä tulehdukselle.

Aselajitaustan antamat valmiudet sotataidon koulutukseen maasotalinjan perusopinnoissa

Maasotalinjan perusopintoja suorittavat kadetit edustavat varusmiesaikaiselta koulutukseltaan eri aselajeja. Maasotalinjan sotataidon opinnoissa käsitellään jääkärijoukkueen taistelua, jolloin eri aselajeista tulevilla kadeteilla on erilaiset lähtötiedot joukkueen suuruisen osaston taistelusta ja valmiudet sotataidon opintoihin ovat erilaiset. Tutkimuksessa selvitetään millaiset valmiudet eri aselajeissa suoritettu joukkueenjohtajakoulutus antaa maasotalinjan perusopintojen sotataidon opintoihin. Tutkimusmenetelmänä käytetään aineistolähtöistä analyysia. Tutkimuksessa selvitetään sotataidon opintojen sisältö ja kuinka eri aselajeissa suoritettu joukkueenjohtajakoulutus palvelee kyseisiä opintoja. Tutkimuksessa koulutusta ja sen antamia valmiuksia tarkastellaan kognitiivisen oppimispsykologian näkökulmasta. Vastaavaa tutkimusta aiheesta ei ole aiemmin tehty. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että jääkäriaselajissa suoritetusta joukkueenjohtajakoulutuksesta saatuja tietoja ja taitoja voidaan suoraan käyttää hyväksi sotataidon opinnoissa muiden tarkastelluiden aselajien antaessa valmiuksia yleisemmällä tasolla

Kiinan vaikutus Intian nousuun sotilaalliseksi voimatekijäksi

Tutkielma käsittelee Kiinan vaikutusta Intian nousuun sotilaalliseksi voimatekijäksi. Tutkielman taustateoriana on käytetty Intian strategista kulttuuria jonka avulla tarkastellaan Intian sotilasvoiman kehittymistä vastauksena Kiinan aiheuttamaan uhkaan sen toimille Aasiassa. Tutkielman lähdeaineisto on hankittu pääasiassa Yhdysvaltain sotakorkeakoulun strategisten opintojen instituutin julkaisuista. Osa lähteistä on peräisin Intian virallisilta kotisivuilta ja Intian asevoimien virallisilta kotisivuilta. Lisäksi lähteinä on käytetty joitain internetsivuja. Lähdeaineisto on kokonaisuudessaan englanninkielistä. Tutkimusmenetelmänä on käytetty sovellettua aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkimuksen tuloksena havaittiin Kiinan ja Intian sotilaallisten ja taloudellisten tavoitteiden olevan ristiriidassa ainakin Intian Valtameren ja Keski-Aasian alueilla. Tiibetillä ja Pakistanilla havaittiin olevan epäsuora merkitys maiden välisissä suhteissa. Lisäksi Kiinan toimien havaittiin vaikuttavan Intian sotilasvoiman kehittymiseen ennen kaikkea merivoimien ja ydinaseen osalta. Jo pelkkä Kiinan vaikutuksen tutkiminen osoittautui työskentelyn aikana niin haastavaksi, ettei kaikkea asiaan liittyvää voinut kokonaan ajan puitteissa käsitellä. Liitteessä 1. on Etelä Aasian kartta ja tutkimuksen keskeiset maantieteelliset alueet.

Oral verrucous lesions – a search for PVL

Proliferatiivinen verrukoottinen leukoplakia (PVL) esiintyy yhtenä laajana tai useampana verrukoottisena, valkoisena muutoksena suun limakalvoilla. PVL on aggressiivinen limakalvomuutos, joka ei usein vastaa hoitoihin, uusii herkästi ja sillä on muita leukoplakioita suurempi pahanlaatuistumistaipumus. Tutkimuksen tarkoitus on lisätä tietoa PVL:sta ja sen ilmentymisestä ja kehittymisestä sekä arvioida kriittisesti PVL:n diagnostiikkaa. Systemaattinen kirjallisuuskatsaus suoritettiin etsimällä Pubmed-tietokannan kirjallisuushaulla kaikki englannin kielellä raportoidut ja vertaisarvioidut PVL- potilastapaukset 2000 – 2013. PVL voi histologisesti esiintyä myös verrukoottisena hyperplasiana (VH), joten myös nämä tapaukset sisällytettiin aineistoon. Kaikkiaan 54 artikkelia täytti sisäänottokriteerit. Näissä oli yhteensä 388 PVL- ja 848 VH-tapausta. Lisäksi kerättiin kaikki Turun yliopiston hammaslääketieteen laitoksen suupatologian osastolla histologisesti diagnosoidut vastaavat suun VH-muutokset 2000 – 2013. Kirjallisuudesta havaittiin, että PVL esiintyi useammin naisilla (2,2 : 1), kun taas VH esiintyi useammin miehillä (1 : 3,8). Tupakointi ei näyttänyt liittyvän PVL:aan (30 %), kun taas VH:aan se näytti selkeämmin liittyvän (83 %). PVL:n yleisin sijainti oli ikenellä (59 %) ja suurin osa VH-muutoksista esiintyi posken limakalvolla (51 %). PVL-potilaista 47 %:lla ja VH-potilaista 5 %:lla todettiin seurannassa pahanlaatuinen kasvain. Turun yliopiston suupatologian osastolla diagnosoituja VH-tapauksia oli 13 vuoden aikana 29. Naisten osuus sairastuneista oli suurempi kuin miesten (1,4 : 1). Muutokset esiintyivät yleisimmin kielen limakalvolla (48 %) ja poskessa (34 %). Yhdessä tapauksessa kehittyi pahanlaatuinen kasvain (3 %). Tutkimuksessa todettiin, että PVL- ja VH-muutokset poikkeavat toisistaan sukupuolijakauman, tupakoinnin ja pahanlaatuistumisen osalta. Ongelmana katsauksessa olivat tietojen puutteellisuus ja raportoinnin heterogeenisyys kirjallisuudessa. PVL- ja VH-tutkimuksessa tulisikin panostaa yhteneviin diagnostisiin kriteereihin, jotta materiaalit olisivat vertailukelpoisia. Potilaan kannalta PVL:n ja VH:n varhainen diagnosointi ja huolellinen seuranta ovat olennaisen tärkeitä asioita.