Kerääjäkasvit - tutkimuksesta käytännön kokemuksiin

Tehoa maatalouden vesiensuojeluun (TEHO) -hankkeen tavoitteena on edistää maatalouden vesiensuojelua. Viljelyn monipuolistaminen ja kerääjäkasvien käyttö ovat mahdollisuus muuttaa tuotantoa kestävämmäksi. Tavoitteena on löytää keinoja, jotka ovat sekä ympäristön että tilan tuotannon ja talouden kannalta mielekkäitä. Tässä julkaisussa tuodaan esiin kolme näkökulmaa kerääjäkasvien käyttöön. Ensimmäinen osa kertoo kerääjäkasvien käytöstä mukautuvan aluskasvimenetelmän avulla. Toinen osa esittelee syysrypsin viljelyn kehittämistä. Kolmas osa kertoo kerääjäkasvien käytännön viljelyssä saaduista kokemuksista. Julkaisu on toteutettu osana Tehoa maatalouden vesiensuojeluun (TEHO) -hanketta.

Käytännön kosteikkosuunnittelu

Maatalouden vesiensuojelua edistetään monin tavoin. Ravinteita ja eroosioainesta sisältäviä valumavesiä pyritään puhdistamaan erilaisissa kosteikoissa. Tämä opas on kirjoitettu avuksi pienimuotoisten kosteikkojen perustamiseen. Oppaassa esitetään käytännönläheisesti kosteikon toteuttamisen eri vaiheet paikan valinnasta suunnitteluun ja rakentamiseen. Vuonna 2010 julkaistun painoksen tiedot on saatettu ajantasalle. Julkaisu on toteutettu osana Tehoa maatalouden vesiensuojeluun (TEHO) -hanketta ja päivitetty TEHO Plus -hankkeen toimesta. Oppaan toivotaan lisäävän kiinnostusta kosteikkojen suunnitteluun ja edelleen niiden rakentamiseen.

”Perustelemisen keinoja on monia”. Argumentointitaitojen opetus yläkoulun ja lukion äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjoissa

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen, miten yläkoulun ja lukion äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjoissa opetetaan argumentointitaitoja. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, millaiset valmiudet kahdeksasluokkalainen saa argumentointiin ja kriittiseen lukutaitoon oppikirjojen perusteella ja miten tämä pohja huomioidaan lukion äidinkielen oppikirjoissa. Tutkimukseni kuuluu tekstintutkimuksen ja soveltavan kielitieteen alaan. Tutkimani kahdeksannen luokan oppikirjat ovat Aktiivi, Aleksis ja Tekstitaituri. Lukion oppikirjoista tutkimukseni aineslähteenä ovat Kieli ja tekstit, Piste ja Särmä. Tutkin oppikirjojen opetustekstien ja tehtävien lisäksi oppikirjoihin kuuluvien tehtäväkirjojen harjoituksia. Huomioin tutkimuksessani myös perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelman perusteet. Tutkimuksestani selviää, että kahdeksannen luokan oppikirjoissa korostetaan argumentointitaitojen ja aktiivisen kansalaisuuden merkitystä. Niissä keskitytään erityisesti yleisönosastokirjoituksen ja arvostelun kirjoittamisen opetukseen. Sen sijaan argumentointikeinoja opetetaan yläkoulun oppikirjoissa mekaanisesti eikä ilmauksen sisältöä huomioiden. Retorisia keinoja opetetaan vain yhdessä tutkimassani oppikirjassa. Argumentaatioanalyysin ja retorisen analyysin opetus perustuu oppikirjoissa pääasiassa tehtäviin. Tutkimuksestani käy ilmi, että lukion äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjoissa opetetaan argumentointitaitoja monipuolisesti mutta vaihtelevasti. Kahdessa oppikirjassa korostetaan argumentoinnin ja retoriikan vuorovaikutuksellista ja kontekstisidonnaista luonnetta. Osassa oppikirjoista retoriikka kytketään myös sen historialliseen kontekstiin. Argumentoivia tekstilajeja, argumentointikeinoja ja retorisia keinoja tuodaan oppikirjoissa esille runsaasti, mutta niiden opetustavat eroavat toisistaan hyvinkin paljon. Vain yhdessä oppikirjassa ohjataan konkreettisesti kriittisen argumentaatioanalyysin tekoa. Analyysini perusteella oppikirjojen opetustavat ja -sisällöt sekä käytettävät käsitteet ovat epäyhtenäiset, joten argumentointitaitojen opetuksen jatkumo yläkoulun ja lukion oppikirjoissa on ongelmallista. On tärkeää, että opetussuunnitelman perusteissa määriteltäisiin tarkasti, mitä argumentointiin liittyviä asioita oppikirjoissa on opetettava ja mitä käsitteitä käytetään.

Laivastolinjan taktiikan opetuksen ja opetussuunnitelmien vastaavuus ensimmäisten tehtävien vaatimuksiin

Tutkimuksen päämääränä on tarkastaa vastaavatko opetussuunnitelmat sekä niiden tavoitteet laivastolinjalta valmistuvien ensimmäisten tehtävien asettamia vaatimuksia operaatiotaidon ja taktiikan hallinnalle. Lisäksi tutkimuksessa kartoitetaan operaatiotaidon ja taktiikan opetuksen nykytila. Tutkimuksen pääkysymys on vastaavatko operaatiotaidon ja taktiikan opetuksen sisältö ja tavoitteet nuoren upseerin ensimmäisen tehtävän ja sen toimintaympäristön asettamia vaatimuksia? Muut tutkimuskysymykset ovat: Millainen on laivastolinjan koulutusjärjestelmä? Kuinka laajoja ovat operaatiotaidon ja taktiikan opinnot? Mitä opintoja opetussuunnitelmat sisältävät operaatiotaidon ja taktiikan osalta? Mitä tavoitteita on asetettu operaatiotaidon ja taktiikan opetukselle? Mitkä ovat laivastolinjalta valmistuvan kadetin tyypillisimmät ensimmäiset tehtävät? Mitkä ovat laivastolinjalta valmistuvien kadettien ensimmäisten tehtävien ja niiden toimintaympäristöjen asettamat vaatimukset operaatiotaidon ja taktiikan hallinalle? Tutkimuksessa käytetään tutkimusmenetelminä kuvailevaa asiakirja- ja kirjallisuustutkimusta sekä kyselytutkimusta. Tutkimuksen teoria perustuu uuden koulutusjärjestelmän sekä operaatiotaidon ja taktiikan opetussuunnitelmien sisällön ja tavoitteiden analysointiin. Tutkimuksen toisessa vaiheessa selvitetään kyselyllä, mitkä ovat tyypillisimmät ensimmäiset tehtävät laivastolinjalta valmistuvalle. Lisäksi selvitetään ensimmäisten tehtävien sekä niiden toimintaympäristöjen asettamat vaatimukset operaatiotaidon ja taktiikan hallinnalle. Kolmannessa vaiheessa luodaan suoritetun kyselyn perusteella hahmotelma yleisistä eri toimintaympäristöjen ja tehtävien asettamista vaatimuksista. Neljännessä vaiheessa vertaillaan tutkimuksen ensimmäisen vaiheen teoriaa kolmannessa vaiheessa muodostettuun hahmotelmaan. Lopuksi teorian ja hahmotelman vertailusta muodostettuja johtopäätöksiä verrataan kyselyn kohderyhmän kokemuksiin saadusta opetuksesta ja sen vastaavuudesta ensimmäisten tehtävien asettamiin vaatimuksiin. Tutkimuksen johtopäätösten perusteella voidaan todeta, että kokonaisuuksien hallinnan ja ymmärtämisen kannalta, laivastolinjan operaatiotaidon ja taktiikan opetus antaa riittävät perusteet ensimmäisiä tehtäviä varten. Merenkulku- ja järjestelmäkoulutuksessa on kuitenkin puutteita käytännön osaamisen näkökulmasta. Operaatiotaidon ja taktiikan opetuksen ja opetussuunnitelmien tavoitteiden asettelun voidaan todeta vastaavan suhteellisen hyvin ensimmäisten tehtävien operaatiotaidon ja taktiikan hallinnalle asettamia vaatimuksia.

Kadettien arviointimenettelyt : ilmasotalinjan kadettien ja kouluttajien näkemyksiä niin myötä- kuin vastoinkäymisissä

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää arviointi- ja arvostelukäsitteiden merkityksiä, sekä niiden eroavaisuuksia. Tarkoituksena oli myös perehtyä arviointiin kadettikurssilla – millaista se on ja mihin sillä pyritään. Tutkimuksessa tarkasteltiin oppimiskäsitysten vaikutusta arviointiin kadettikurssilla ja selvitettiin mitä muutoksia Bolognan prosessi toi mukanaan kadettien arviointimenettelyihin. Tutkimukseen saatiin myös käytännön näkemyksiä aiheesta. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelujen avulla. Kohderyhminä toimivat ilmasotalinjan kadettikurssit 92, 93 ja 94, sekä niiden kouluttajia. Kohteena oli yhteensä 10 kadettia ja 3 kouluttajaa. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksessa selvisi, että arviointi ja opetus kadettikurssilla ovat suuntautumassa konstruktivistisen oppimiskäsityksen suuntaan. Bolognan prosessi muutti numeerista arviointia yhteneväksi muiden korkeakoulujen kanssa. Kadettikurssilla on kuitenkin oppiaineita, joissa behavioristinen opetus ja arviointi ovat lähes välttämätön vaihtoehto. Arvioinnin ei tulisi olla pelkästään numeerista. Kadettien ja kouluttajien mielestä suullinen ja kirjallinen palaute ovat ehdottoman tärkeää oppimisen kannalta. Kadetit kaipaisivat yksilöllisempää arviointia, mikä on vaikeaa suurten opiskelijamäärien takia. Samoja ilmiöitä on kohdattu myös muissa korkeakouluissa.

Verkko-opetus : ratkaisu reserviläisten orientointiin kertausharjoituksessa

Sotilaspedagogiikan tutkimuksella kehitetään menetelmiä, keinoja ja välineitä, joilla pyritään edistämään yksilöiden oppimista ja kasvua. Tutkimuksessa Puolustusvoimien verkko-opetusta lähestytään orientaation näkökulmasta. Kohteena ovat reserviläiset ja heille asetetut osaamisvaatimukset. Tutkimuksen tavoitteena on tukea Puolustusvoimien kouluttajahenkilöstön verkkopedagogista osaamista. Tutkimuksen päätutkimuskysymyksenä on, miten verkko-opetuksella voidaan tukea reserviläisjohtajia heidän orientoituessaan kertausharjoitukseen. Ensimmäisenä alatutkimuskysymyksenä on, mitkä ovat reserviläisjohtajan valmiudet ja resurssit osallistua verkkoopetukseen sekä odotukset sen suhteen. Toisena alatutkimuskysymyksenä on, miten verkkoa on mahdollista hyödyntää reserviläisten harjaannuttamisessa. Kolmantena alatutkimuskysymyksenä on, millaisessa osaamisessa reserviläisjohtaja kokee puutteita kertausharjoituksessa. Tutkimuksen teoreettisena aineistona käytettiin Yrjö Engeströmin orientaatiomallia. Verkkoopetuksen lähdeaineistona käytettiin suomalaisten asiantuntijoiden kirjoittamaa verkkokirjallisuutta. Empiirinen aineisto kerättiin teemahaastatteluin. Aineiston analysointi tehtiin Amedeo Giorgin fenomenologisella metodilla. Reserviläisten kokemat haasteet harjoituksessa liittyvät keskeisesti heille asetettaviin suoritusja osaamisvaatimuksiin; etenkin johtamiseen ja kouluttamistaitoon. Verkkooppimisympäristön avulla voidaan tukea reserviläisiä esimerkiksi jakamalla heille videomateriaalia esimerkkisuorituksista tai teoriamateriaalia toimintaan liittyvistä perusteista. Heillä on riittävät tietotekniset valmiudet verkko-opetukseen osallistumiseksi. Resurssien osalta heillä ei kaikilla ole tarvittavia ohjelmistoja käytössään, mutta muut käytössä olevat resurssit tukevat verkko-opetukseen osallistumista, mikä tukee muun muassa reaaliaikaisten työkalujen käyttöä vuorovaikutuksessa. He ovat halukkaita osallistumaan verkko-opetukseen niin ennen kuin jälkeen kertausharjoituksen. Reserviläiset kykenevät asettamaan selkeitä ja perusteltuja vaatimuksia sekä odotuksia laadukkaalle verkko-opetukselle. Puolustusvoiminen verkko-oppimisympäristö ja verkkotyökalut eivät rajoita verkko-opetuksen toteuttamista. Verkko-opetuksessa tulee huomioida opetettavien asioiden ja Puolustusvoimien erityispiirteet operaatioturvallisuuden osalta, minkä takia kaikkia asioita ei verkossa voida käsitellä. Verkko-opetuksella voidaan lisätä kertausharjoitukseen sitoutumista ja harjoitukseen osallistuvien ryhmäytymistä. Orientoivan verkko-opetuksen avulla voidaan syventää käsiteltävien asioiden oppimista ja parantaa oppimistuloksia harjoituksen aikana. Verkkoopetuksella voidaan lyhentää reserviläisten valmistavaan ja erikoulutukseen käytettävää aikaa. Puolustusvoimissa on kehitettävä verkkopedagogiikkaan liittyen kouluttajahenkilöstön osaamista, kertausharjoitusprosessia ja -ohjeistusta. Tulosten perusteella verkko-opetus on erittäin tarkoituksenmukainen ratkaisu reserviläisten valmentamiseksi.

Käytännön evästystä vanhojen ihmisten psyykkisen hyvinvoinnin edistämiseen

Kirjallisuusarvostelu

Vetovoimasta käytännön rajoituksiin

Kirjallisuusarvostelu

Johdatus suomalaiseen sotilassosiologian tutkimukseen : joitakin piirteitä sotilassosiologian tutkimuskohteista, menetelmistä ja puolustusvoimissa tehdyistä tutkimuksista

Sotilassosiologia on yksi Maanpuolustuskorkeakoulussa edustettuina olevista sotatieteistä. Äärimmilleen tiivistäen voisi sanoa, että sotilassosiologiassa tutkitaan pienten ja suurempien sotilasryhmien käyttäytymistä rauhan ajan koulutuksessa ja sodan olosuhteissa. Sotilassosiologia on monipuolisen, teoreettiseen käsitteenmuodostukseen pyrkivä, mutta tiukasti empiirisiin mittauksiin perustuva tutkimusala, jolla on runsaasti yhtymäkohtia ja käytännön soveltamismahdollisuuksia joukko-osastojen ja muiden sotilaslaitosten arkipäivän toiminnassa. Mikäli nämä joukko-osastot ja sotilaslaitokset joskus joutuisivat sotaan, yhtymäkohtia sotilassosiologiaan löytyy tässäkin toimintaympäristössä. Tästä ovat ulkomaisina esimerkkeinä Israelin ja USA:n asevoimien monet uudehkot, empiiriset sodan ajan sotilassosiologiset tutkimukset. Eri maiden yliopistoissa on 1900-luvun alkupuolelta lähtien, joissakin tapauksissa aikaisemminkin, tutkittu erisuuruisia ryhmiä ja organisaatiota ja ihmisten käyttäytymistä niissä. Erityisesti näitä asioita on tutkittu sosiaalipsykologiassa ja sosiologiassa. Empiirisiä ja jopa kontrolloituja kokeellisia tutkimuksia on tehty hyvin suuri määrä ja samalla tutkimusmenetelmät (mm. empiiristen aineistojen tilastolliset analyysimenetelmät) ovat kehittyneet. Sotilassosiologiassa on lähtökohtana se, että sotilassosiologinen tutkimustieto tuo ”siviili” yliopistojen sosiologian ja sosiaalipsykologian tieteenaloilla (ns. ”emotieteet”) kerätyn laajan relevantin tietämyksen perustaksi tutkimuksiin, joissa on kohteena nimenomaan sotilasryhmien ja sotilasorganisaatioiden puitteissa tapahtuva sotilaiden käyttäytyminen. Tällaista sotilassosiologiaksi kutsuttua tutkimusta on tehty eri maiden asevoimien tutkimuslaitoksissa jo vuosikymmenien ajan. Tarkoituksena ei useinkaan ole ollut tehdä ”tiedettä tieteen vuoksi”, vaan asevoimien ylemmissä opetuslaitoksissa ja tutkimuslaitoksissa sekä eri sodissa kehitetyt “emotieteiden” sotilassovellutukset on useimmiten tarkoitettu hyödyttämään asevoimien toimintaa. Esimerkiksi USA:n asevoimissa panostettiin voimakkaasti soveltavaan sotilassosiologiseen tutkimukseen toisen maailmansodan aikana. Aihetta käsitellään jäljempänä tässä julkaisussa. Sotilassosiologiassa käytetään sekä laadullisia tutkimusmenetelmiä (esim. systemaattinen osallistuva havainnointi sotilasyksikössä, taisteluharjoituksen videointi ja kuva- ja äänimateriaalin analysointi, sotilaiden muistelmien ja sotaa koskevan kaunokirjallisuuden analysointi, propagandan sisällön analysointi jne.) että sosiologian ja sosiaalipsykologian määrällisiä tutkimusmenetelmiä (survey-tyyppinen kysely tilastollisine aineistojen analysointimenetelmineen, haastattelu, sosiometrinen mittaus jne.). Joitakin esimerkkejä eri menetelmien käytöstä löytyy nyt käsillä olevasta julkaisusta. Sotilassosiologialla on kiinteä linkki myös sotahistoriaan, jonka aineistoja ja menetelmiä sovelletaan tarvittaessa. Tutkimusmenetelmän valinnan kussakin tilanteessa määräävät tutkittava kohde ja tarkoituksenmukaisuus. – Sotilassosiologian tutkimusmenetelmillä on kuitenkin se erikoinen piirre, että niiden on tarvittaessa toimittava myös kenttäolosuhteissa. Kirjoittamisen helpottamiseksi julkaisuun on otettu melko runsaasti esimerkkejä sellaisista tutkimuksista, joihin kirjoittaja on itse osallistunut ja jotka siten tuntee hyvin. Tutkimustoiminnan lisäksi sotilassosiologiaa on Suomessa jo 1990-luvun loppupuolelta alkaen myös opetettu esimerkiksi Kadettikoulussa. – Olennainen, ellei peräti keskeinen sodankäyntiin kuuluva piirre on aseiden käytön ja sillä uhkaamisen erikoislaatuinen vaikutus ihmisten käyttäytymiseen. Jos oman aselajinsa taktiikassa hyvät tiedot omaavalla kadetilla tai nuorella upseerilla ei taktisen ja aselajitiedon lisäksi ole tutkimusperäistä, käyttäytymistieteellistä tietoa alaisena olevien joukkojen käyttäytymisilmiöistä ja reagointitavoista erilaisissa sodan ajan tilanteissa ja vaikeimmissa rauhanturvaamistehtävissä, mutta myös varusmieskoulutuksessa ja kertausharjoituksissa, johtamistaidolliset valmiudet eivät ole riittävät. Nämä valmiudet (tai niiden opetus) eivät tällöin luonnollisestikaan ole riittävän lujalla tieteellisellä perustalla. Tämän takia sotilassosiologiaa (sotilaspsykologian lisäksi) olisi tärkeää opettaa nykyistä enemmän kadeteille ja muille oppilasupseereille. – Kun sotilaspsykologia antaa tutkimusperusteista tietoa yksittäisen sotilaan käyttäytymisestä, olipa hän sitten miehistöön kuuluva tai johtaja, tutkii sotilassosiologia käyttäytymistä sotilasryhmissä ja eri kokoisissa organisaatioissa, jääkäriryhmistä, jääkärijoukkueista ja jaoksista alkaen. Toivottavasti tämä lähinnä kadeteille tarkoitettu suppea julkaisu voi antaa jonkinlaisen mielikuvan siitä, mihin kaikkeen sotilassosiologia puolustusvoimissa liittyy, ja mitä toistaiseksi käyttämättömiä soveltamismahdollisuuksia tämä esimerkiksi taktiikkaan verrattuna uusi sotatieteiden ala voi tulevaisuudessa vielä tarjota.

Virtuaalinen taistelukenttä oppimisympäristönä : taistelun opetus upseerioppilaan näkökulmasta reserviupseerikoulun 1. komppaniassa

Simulaattorikoulutus ja pelien käyttö opetukseen sotavoimissa on lisääntynyt huomattavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Teknologian ja kaupallisten pelien kehitys on synnyttä-nyt uudenlaisia oppimisympäristöjä myös puolustusvoimien käyttöön, koska niiden realismi ja graafinen ulkoasu on saatu tyydyttävälle tasolle. Viimeisen neljän vuoden aikana niiden käyttömahdollisuuksia on alettu kartoittaa ja muutamat tehdyt tutkimukset sekä pilotointi tukevat niiden hyötykäyttöä varusmieskoulutuksessa. Nykysukupolvi on tottunut pelaamaan kaupallisia sotapelejä, joten se toimii valmiiksi luonnollisena ja miellyttävänä ympäristönä heille. Tutkimuksen kohteena oli RUK:n 1. komppanian 18 upseerioppilasta. Päätutkimuskysymyk-senä selvitettiin, miten upseerioppilas oppii perusteita virtuaalisen oppimisympäristön avulla. Tämän tueksi esitettiin kaksi alakysymystä. Ensimmäinen alakysymys on, miten pelien avul-la voi oppia. Toisena haettiin vastauksia siihen, miten koulutus tulisi järjestää oppilaan näkökulmasta. Aineistonkeruumenetelmänä tutkimuksessa käytettiin lomakekyselyä sekä havainnointia. Vaikka lomakekyselyllä ei päästä niin syvälliseen lopputulokseen kuin haastattelulla, oli se järkevämpi vaihtoehto koska tällä tavoin saatiin useamman henkilön näkökulma aiheeseen. Havainnointia käytettiin selkeyttämään oppilaiden näkemyksiä koulutuksesta ja tuomaan laatua tutkimukselle tekemällä tarkkoja muistiinpanoja tutkittavasta harjoituksesta. Tuloksena oppilaiden mielestä simulaattorikoulutuksen selkeitä vahvuuksia ovat sen mielek-kyys, toiminnallisuus ja toiminnanvapaus, realistisuus sekä palautejärjestelmä. Heidän vas-tauksista tuli esille, miten pelien toiminnanvapaus auttaa kokemuksien kautta oppimaan asi-oita mitä ei välttämättä tavallisessa harjoituksessa tulisi opittua. Oppilaat olivat erittäin moti-voituneita koulutukseen mikä lisää oppimista. Palautteenannon havainnollisuus myös lisäsi heidän mielestään selkeästi oppimista. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että koulutuksen ajankohtaan ja suunnitteluun tulee kiinnit-tää huomiota. Harjoitus on tärkeä rakentaa niiden periaatteiden mukaisesti, mitkä toimivat parhaiten simulaatiopeli-koulutuksessa. Ainakin upseerioppilaiden koulutuksessa pelien käyttö on selkeästi oppimista tukeva koulutusmuoto.

Yrittäjyyskasvatusta suomalaiseen opettajankoulutukseen ja opetukseen! YVI-hankkeen hedelmiä vuosilta 2010 –2014

Yrittäjyyskasvatuksen toteutusta opetuksessa ja koulutuksessa on edistetty 2000-luvulla mm. hanketyöskentelyn kautta. Turun yliopiston Turun normaalikoulun koordinoimassa valtakunnallisessa YVIhankkeessa (2010–14) keskityttiin yrittäjyyskasvatuksen kehittämiseen ammatillisessa ja yleissivistävässä opettajankoulutuksessa. Harvinaislaatuisen laajaan hankkeeseen osallistui yli kolmekymmentä kumppaniorganisaatiota ympäri Suomen. Tässä julkaisussa YVI-hankkeen toimijat kertovat yrittäjyyskasvatuksen kehittämisestä sekä käsittelevät yrittäjyyskasvatuksen teemoja ja toteutumista eri toimintaympäristöissä. Artikkelit tarjoavat niin tieteelliseen tutkimukseen kuin käytännön kokemukseen perustuvaa tietoa. Jokaisen artikkelin tärkein anti on koottu artikkelin loppuun huoneentauluksi, helpottamaan nopeaa tutustumista aihepiiriin. Julkaisu on suunnattu opettajille, opettajankouluttajille ja opiskelijoille, opetus- ja koulutusorganisaatioiden johdolle ja päättäjille eri tahoilla – sekä kaikille, joita yrittäjyyskasvatus ja opetuksen ja koulutuksen järjestelmällinen kehittäminen kiinnostavat.

Nurse Competence of Graduating Nursing Students

The competence of graduating nursing students is an important issue in health care as it is related to professional standards, patient safety and the quality of nursing care. Many changes in health care lead to increased demand with respect to nurses’ competence as well the number of nurses. The purpose of this empirical study was to i) describe the nurse competence areas of nursing students in Europe, ii) evaluate the nurse competence of graduating nursing students, iii) identify factors related to the nurse competence, and to iv) assess the congruence between graduating nursing students’ self-assessments and their mentors’ assessments of students’ nurse competence. The study was carried out in two phases: descriptive phase and evaluation phase. The descriptive phase focused on describing the nurse competence areas of nursing students in Europe with the help of a literature review (n=10 empirical studies and n=4 additional documents). Thematic analysis was used as the analysis method. In the evaluation phase, the nurse competence with particular focus on nursing skills of graduating nursing students (n=154) was assessed. In addition, factors related to the nurse competence were examined. Also, the congruence between graduating nursing students’ self-assessments and their mentors’ assessments of students’ nurse competence was evaluated by comparing graduating nursing students’ self-assessments with the assessments by their mentors (n=42) in the final clinical placement in four university hospitals. Descriptive statistics and inferential statistics were used to analyse the data. Based on the results, the nurse competence of nursing students in Europe consists of nine main competence areas: (1) professional/ethical values and practice, (2) nursing skills and interventions, (3) communication and interpersonal skills, (4) knowledge and cognitive ability, (5) assessment and improving quality in nursing, (6) professional development, (7) leadership, management and teamwork, (8) teaching and supervision, and (9) research utilization. Graduating nursing students self-assessed their nurse competence as good. However, when graduating nursing students’ nurse competence was assessed by their mentors, the results were poorer. Readiness for practice based on nurse education, pedagogical atmosphere on the ward, supervisory relationship between student and mentor and being in paid work in health care at the moment of the study were the most significant factors related to the nurse competence. Conclusions: Nurse competence can be evaluated with a scale based on self-assessment, but other evaluation methods could be used alongside to ensure that nurse competence can be completed and evaluated critically. Practical implications are presented for nurse education and nursing practice. In future, longitudinal research is needed in order to understand the development of nurse competence during nurse education and the transition process from a nursing student to a professional nurse.

Farmasian tutkimus ja opetus muuttuvassa maailmassa

Farmaseuttinen aikakauskirja Dosis 30 v. 1984-2014.