Postoperatiivisen kivun hoito : opas hoitohenkilökunnalle

Opinnäytetyö on osa Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian ja Länsi-Tallinnan Keskussairaalan StaLT yhteistyöhanketta. Yhteistyöhankkeen tarkoituksena on kehittää Länsi-Tallinnan Keskussairaalan hoitotyötä EU-maiden vaatimustason mukaiseksi ja tarjota Stadian opiskelijoille mahdollisuuksia hoitotyön kehittämiseen kansainvälisesti. Opinnäytetyön teoriaosuus on tehty kirjallisuuskatsauksena, keskittyen aiheen kannalta olennaiseen ja uusimpaan kirjallisuuteen, lehtiartikkeleihin, tutkimuksiin, opinnäytetöihin, lakeihin, oppaisiin sekä muihin keskeisiin julkaisuihin. Työ käsittelee farmakologista ja ei-farmakologista kivun hoitoa, kivun syntymekanismeja, erilaisia kiputyyppejä, kivun arviointia, seurantaa sekä kirjaamista. Opinnäytetyön tarkoituksena on tuoda virolaiselle hoitohenkilökunnalle tutkittua tietoa postoperatiivisen kivun hoidon eri menetelmistä. Kirjallisuuskatsauksen pohjalta olemme laatineet Länsi-Tallinnan Keskussairaalan hoitohenkilökunnalle oppaan postoperatiivisesta kivunhoidosta. Oppaan tarkoituksena on tukea ja ohjata henkilökunnan itsenäistä työskentelyä heidän päivittäisessä työssään. Oppaassa käsitellään lyhyesti muutamia farmakologisia ja ei-farmakologisia kivun lievitysmenetelmiä. Nämä postoperatiivisen kivun hoidon menetelmät tukevat toisiaan ja siksi oppaassa käsitellään niitä molempia. Hoitajalla on tärkeä rooli postoperatiivisen kivun hoidossa, arvioinnissa, seurannassa sekä kirjaamisessa. Sairaanhoitajan tulee tukea ja auttaa potilasta kivun hoidossa ja näin edistää hänen hyvää oloa. Hoitajan tulee kuunnella ja havainnoida potilaan subjektiivisia kokemuksia kivusta. Tutkimusten mukaan hoitajalla tulee olla riittävästi tietoa postoperatiivisen kivun hoidosta. Hyvään kivun hoitoon kuuluu tehokas ja oikea kipulääkitys. Lisäksi on tärkeää, että hoitaja asennoituu myönteisesti tehokkaaseen kivun hoitoon. Hyvä kivun hoito on jokaisen potilaan perusoikeus.

Hyvinvointia oikealla ravitsemuksella : opaslehtinen ikääntyneelle, osa II

Tämän opinnäytetyön taustalla on aiempi opinnäytetyömme, joka liittyi iäkkään potilaan ravitsemukseen akuuttiosastolla. Opinnäytetyössä tiedon keruumenetelminä käytettiin ruokailun seurantalomaketta ja strukturoitua haastattelulomaketta. Näistä selvisi, että potilaat söivät viljatuotteita liian vähän ja maitotuotteiden nauttiminen saattaa olla liian vähäistä. Yli puolella potilaista oli alhainen painoindeksi ja kalkki- sekä D-vitamiinivalmisteiden käyttö oli vähäistä. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa kotona asuvalle ikääntyneelle opaslehtinen. Opaslehtisessä käsitellään ravitsemuksen ongelmakohtia terveyden edistämisen näkökulmasta. Opaslehtisen tarkoituksena on välittää tietoa kotona asuvalle ikääntyneelle ravitsemuksen osa-alueista, jotka saattavat aiheuttaa ongelmia. Opaslehtisellä haluamme luoda ikääntyneelle tunteen, että hän voi itse ja helposti omalla toiminnallaan vaikuttaa terveyteensä. Opaslehtisemme sisältö nousee edellisen opinnäytetyömme kirjallisuuskatsauksesta ja tutkimusosasta. Opaslehtisessä käsittelemme ikääntymisen vaikutusta ravinnontarpeeseen sekä proteiinin, nesteen, D-vitamiinin, kalsiumin ja kuidun merkitystä ikääntyneelle. Opaslehtinen on keskeltä taitettu A4:n kokoinen ohut kartonki. Oppaassa on neljä sivua, ja yksi sivu on aina A5:n kokoinen. Opaslehtisen nimi on ”Hyvinvointia oikealla ravitsemuksella. Opaslehtinen ikääntyneelle”. Opaslehtinen tulee Helsingin kaupungin eteläisen kotihoitoyksikön Länsi-Lauttasaaren kotihoidon terveydenhoitajien käyttöön. Opaslehtinen on tarkoitettu terveydenhoitajan työvälineeksi, jota voi käyttää ikääntyneen ravitsemusohjauksen tukena. Opaslehtiseen ikääntynyt voi tutustua rauhassa ja halutessaan palata aiheeseen. Esittelimme oppaan keväällä 2007 Länsi-Lauttasaaren kotihoitoyksikössä.

Aikuisen kirurgisen potilaan leikkkauksen jälkeinen kivun arviointi : opas sairaanhoitajille

Opinnäytetyömme on kirjallisuuskatsaus ja sen pohjalta koottu opas sairaanhoitajille kivunarvioinnin tueksi. Käsittelimme kirjallisuuskatsauksessa lähinnä vuodesta 2000 eteenpäin kivun arvioinnista ja mittausmenetelmistä tehtyjä tutkimuksia. Referoimme myös tutkimuksia potilaiden ja hoitajien suhtautumisesta kipuun ja sekä hoitajan että potilaan kokemuksia kivun arvioinnista Työmme sisältää tietoa kivun mittaamisesta ja yleisimmistä akuutin kivun arviointiin kehitetyistä mittareista. Opas sairaanhoitajille sisältää akuutin kivun arviointimenetelmiä aikuisilla leikkauspotilailla auttaakseen Länsi-Tallinnan keskussairaalaan sairaanhoitajia kivun arvioinnissa. Saadaksemme hyvän oppaan hyödynsimme ohjeita myös oppaan tekemisestä sisältävistä oppikirjoista. Näiden tietojen pohjalta oppaasta tehtiin lyhyt, selkeälukuinen ja ulkoasultaan kiinnostusta herättävä. Opas on taskuun sopiva ja oppaan voi antaa myös potilaalle luettavaksi. Tavoitteena on, että opas auttaa sairaanhoitajia laadukkaan kivunhoidon toteuttamisessa. Työ kuuluu Stadian ja Länsi-Tallinnan keskussairaalan yhteiseen StaLT-hankkeeseen, jonka tavoitteena on kehitettää Länsi-Tallinnan keskussairaalan hoitotyötä EU-maiden vaatimustason mukaiseksi. Tutustumiskäynnillä yhdessä Länsi-Tallinnan keskussairaalan sairaaloista meille kerrottiin, että hoitajilta puuttuu tietoa siitä miten arvioida kipua ja ohjata potilaita kivun arvioinnissa. Kipua on kroonista ja akuuttia. Keskityimme omassa opinnäytetyssämme leikkauksen jälkeiseen kipuun, joka on luonteeltaan akuuttia. Kivun arviointia osana potilaan laadukasta hoitoa on aiemmin tutkittu potilaiden ja hoitajien näkökulmasta. Kävi ilmi, että hoitajat uskoivat osaavansa arvioida potilaiden kipua, mutta tulosten mukaan kivun arviointi on usein riittämätöntä. Virossa on hyväksytty vuonna 1996 Sairaanhoitajan eettiset ohjeet, joiden mukaan sairaanhoitajien tehtävänä on potilaslähtöinen hyvä hoito ja hoitotyön kehittäminen. Näyttöön perustuvan hoitotyön tavoitteena on potilaslähtöisyyden lisäksi asioiden tekeminen tutkitusti oikealla tavalla. Olemme omalta osaltamme auttaneet Länsi-Tallinnan keskussairaalan hoitohenkilökuntaa hyvän hoidon tavoittelussa ja hoitotyön kehittämisessä.

Vapaa säestys viulupedagogisena mahdollisuutena

Opinnäytetyöni tavoitteena oli selvittää, miten vapaan säestyksen opetuksen sisällöt ja työtavat soveltuvat viulunsoiton opetukseen. Työ jakaantuu kolmeen osaan. Ensimmäinen kartoittaa musiikkioppilaitosjärjestelmän nykytilan kipukohtia ja siihen sekä sisältä- että ulkoapäin kohdistuvia muutospaineita. Monien aiheesta kirjoittaneiden mielestä musiikkioppilaitokset eivät ole reagoineet tarpeeksi viime vuosikymmenien aikana tapahtuneeseen nopeaan yhteiskunnalliseen ja kulttuuriseen muutokseen. Opiskelun tavoitteellisuus on johtanut ammattimuusikoiden ylikoulutukseen ja ajankohtaisena keskustelunaiheena onkin löytää keinoja, joilla opiskelijoille voitaisiin luoda edellytyksiä Opetusministeriön 2002 ja 2005 julkaisemien taiteen perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteiden mainitsemille "musiikin itsenäiselle ja elämänikäiselle harrastamiselle". Työn toinen osa käy läpi vapaan säestyksen historiaa ja sisältöjen kehitystä Suomessa ja esittää olettamuksen, että vapaata säestystä voisi ja tulisi opiskella myös muilla kuin harmonian tuottamiseen pystyvillä soittimilla. Nykyisellään vapaa säestys oppiaineena tarjoaa runsaan kokoelman keinoja kehittää luovia ja kuulonvaraisia soittotaitoja, jotka ovat olennaisia ilmaisun tapoja lasten ja nuorten omaehtoisessa musisoinnissa ja siksi tärkeä osa itsenäiseen elinikäiseen harrastuneisuuteen kannustamisessa. Vapaa säestys valmiina työkalupakkina voisi auttaa myös tällaiseen musisointiin tottumattomia soitonopettajia lähestymään aihetta oppilaidensa kanssa. Kolmannessa osassa esitellään Länsi-Helsingin musiikkiopistoon hankkeistettu, keväällä 2004 toteutettu opetuskokeilu, jossa käytännössä sovellettiin vapaan säestyksen sisältöjä ja työtapoja viuluryhmän opetukseen. Keskeisinä sisältöinä oli harmonisen ajattelun kehittäminen, improvisointi tunnelmien ja määrättyjen asteikkojen pohjalta, improvisointi 1600-luvun sointukulkujen päälle sekä kuulonvaraisesti opitun muokkaaminen omiksi sovituksiksi. Kokeilun heikkoutena oli sen lyhyys ja suppeus, mutta sen perusteella voi silti sanoa, että vapaa säestys voi hyvin toimia lähtökohtana viulistien opetukselle ja palvella hyvin monenlaisia tavoitteita. Ryhmäläiset kokivat kurssin antoisaksi ja mielekkääksi, vaikkakaan oppeja ei koettu voivan soveltaa normaaliin soittotuntiohjelmistoon. Jatkossa olisikin mielenkiintoista selvittää, miten vastaava opetus pitkällä tähtäimellä voisi nivoa yhteen teoria-aineita, perinteistä ohjelmistoa sekä niin kutsuttuja vapaita ja luovia soittotaitoja.

Establishment of models to study mouse and human retinogenesis "in vitro" : isolation and characterization of retinal stem cells

SUMMARY IN FRENCH Les cellules souches sont des cellules indifférenciées capables a) de proliférer, b) de s'auto¬renouveller, c) de produire des cellules différenciées, postmitotiques et fonctionnelles (multipotencialité), et d) de régénérer le tissu après des lésions. Par exemple, les cellules de souches hematopoiétiques, situées dans la moelle osseuse, peuvent s'amplifier, se diviser et produire diverses cellules différenciées au cours de la vie, les cellules souches restant dans la moelle osseuse et consentant leur propriété. Les cellules souches intestinales, situées dans la crypte des microvillosités peuvent également régénérer tout l'intestin au cours de la vie. La rétine se compose de six classes de neurones et d'un type de cellule gliale. Tous ces types de cellules sont produits par un progéniteur rétinien. Le pic de production des photorécepteurs se situe autour des premiers jours postnatals chez la souris. A cette période la rétine contient les cellules hautement prolifératives. Dans cette étude, nous avons voulu analyser le phénotype de ces cellules et leur potentiel en tant que cellules souches ou progénitrices. Nous nous sommes également concentrés sur l'effet de certains facteurs épigéniques sur leur destin cellulaire. Nous avons observé que toutes les cellules prolifératives isolées à partir de neurorétines postnatales de souris expriment le marqueur de glie radiaire RC2, ainsi que des facteurs de transcription habituellement trouvés dans la glie radiaire (Mash1, Pax6), et répondent aux critères des cellules souches : une capacité élevée d'expansion, un état indifférencié, la multipotencialité (démontrée par analyse clonale). Nous avons étudié la différentiation des cellules dans différents milieux de culture. En l'absence de sérum, l'EGF induit l'expression de la β-tubulin-III, un marqueur neuronal, et l'acquisition d'une morphologie neuronale, ceci dans 15% des cellules présentes. Nous avons également analysé la prolifération de cellules. Seulement 20% des cellules incorporent le bromodéoxyuridine (BrdU) qui est un marqueur de division cellulaire. Ceci démontre que l'EGF induit la formation des neurones sans une progression massive du cycle cellulaire. Par ailleurs, une stimulation de 2h d'EGF est suffisante pour induire la différentiation neuronale. Certains des neurones formés sont des cellules ganglionnaires rétiniennes (GR), comme l'indique l'expression de marqueurs de cellules ganglionnaires (Ath5, Brn3b et mélanopsine), et dans de rare cas d'autres neurones rétiniens ont été observés (photorécepteurs (PR) et cellules bipolaires). Nous avons confirmé que les cellules souches rétiniennes tardives n'étaient pas restreintes au cours du temps et qu'elles conservent leur multipotencialité en étant capables de générer des neurones dits précoces (GR) ou tardifs (PR). Nos résultats prouvent que l'EGF est non seulement un facteur contrôlant le développement glial, comme précédemment démontré, mais également un facteur efficace de différentiation pour les neurones rétiniens, du moins in vitro. D'autre part, nous avons voulu établir si l'oeil adulte humain contient des cellules souches rétiniennes (CSRs). L'oeil de certains poissons ou amphibiens continue de croître pendant l'âge adulte du fait de l'activité persistante des cellules souches rétiniennes. Chez les poissons, le CSRs se situe dans la marge ciliaire (CM) à la périphérie de la rétine. Bien que l'oeil des mammifères ne se développe plus pendant la vie d'adulte, plusieurs groupes ont prouvé que l'oeil de mammifères adultes contient des cellules souches rétiniennes également dans la marge ciliaire plus précisément dans l'épithélium pigmenté et non dans la neurorétine. Ces CSRs répondent à certains critères des cellules souches. Nous avons identifié et caractérisé les cellules souches rétiniennes résidant dans l'oeil adulte humain. Nous avons prouvé qu'elles partagent les mêmes propriétés que leurs homologues chez les rongeurs c.-à-d. auto-renouvellement, amplification, et différenciation en neurones rétiniens in vitro et in vivo (démontré par immunocoloration et microarray). D'autre part, ces cellules peuvent être considérablement amplifiées, tout en conservant leur potentiel de cellules souches, comme indiqué par l'analyse de leur profil d'expression génique (microarray). Elles expriment également des gènes communs à diverses cellules souches: nucleostemin, nestin, Brni1, Notch2, ABCG2, c-kit et son ligand, aussi bien que cyclin D3 qui agit en aval de c-kit. Nous avons pu montré que Bmi1et Oct4 sont nécessaires pour la prolifération des CSRs confortant leur propriété de cellules souches. Nos données indiquent que la neurorétine postnatale chez la souris et l'épithélium pigmenté de la marge ciliaire chez l'humain adulte contiennent les cellules souches rétiniennes. En outre, nous avons développé un système qui permet d'amplifier et de cultiver facilement les CSRs. Ce modèle permet de disséquer les mécanismes impliqués lors de la retinogenèse. Par exemple, ce système peut être employé pour l'étude des substances ou des facteurs impliqués, par exemple, dans la survie ou dans la génération des cellules rétiniennes. Il peut également aider à disséquer la fonction de gènes ou les facteurs impliqués dans la restriction ou la spécification du destin cellulaire. En outre, dans les pays occidentaux, la rétinite pigmentaire (RP) touche 1 individu sur 3500 et la dégénérescence maculaire liée à l'âge (DMLA) affecte 1 % à 3% de la population âgée de plus de 60 ans. La génération in vitro de cellules rétiniennes est aussi un outil prometteur pour fournir une source illimitée de cellules pour l'étude de transplantation cellulaire pour la rétine. SUMMARY IN ENGLISH Stem cells are defined as undifferentiated cells capable of a) proliferation, b) self maintenance (self-renewability), c) production of many differentiated functional postmitotic cells (multipotency), and d) regenerating tissue after injury. For instance, hematopoietic stem cells, located in bone marrow, can expand, divide and generate differentiated cells into the diverse lineages throughout life, the stem cells conserving their status. In the villi crypt, the intestinal stem cells are also able to regenerate the intestine during their life time. The retina is composed of six classes of neurons and one glial cell. All these cell types are produced by the retinal progenitor cell. The peak of photoreceptor production is reached around the first postnatal days in rodents. Thus, at this stage the retina contains highly proliferative cells. In our research, we analyzed the phenotype of these cells and their potential as possible progenitor or stem cells. We also focused on the effect of epigenic factor(s) and cell fate determination. All the proliferating cells isolated from mice postnatal neuroretina harbored the radial glia marker RC2, expressed transcription factors usually found in radial glia (Mash 1, Pax6), and met the criteria of stem cells: high capacity of expansion, maintenance of an undifferentiated state, and multipotency demonstrated by clonal analysis. We analyzed the differentiation seven days after the transfer of the cells in different culture media. In the absence of serum, EGF led to the expression of the neuronal marker β-tubulin-III, and the acquisition of neuronal morphology in 15% of the cells. Analysis of cell proliferation by bromodeoxyuridine incorporation revealed that EGF mainly induced the formation of neurons without stimulating massively cell cycle progression. Moreover, a pulse of 2h EGF stimulation was sufficient to induce neuronal differentiation. Some neurons were committed to the retinal ganglion cell (RGC) phenotype, as revealed by the expression of retinal ganglion markers (Ath5, Brn3b and melanopsin), and in few cases to other retinal phenotypes (photoreceptors (PRs) and bipolar cells). We confirmed that the late RSCs were not restricted over-time and conserved multipotentcy characteristics by generating retinal phenotypes that usually appear at early (RGC) or late (PRs) developmental stages. Our results show that EGF is not only a factor controlling glial development, as previously shown, but also a potent differentiation factor for retinal neurons, at least in vitro. On the other hand, we wanted to find out if the adult human eye contains retina stem cells. The eye of some fishes and amphibians continues to grow during adulthood due to the persistent activity of retinal stem cells (RSCs). In fish, the RSCs are located in the ciliary margin zone (CMZ) at the periphery of the retina. Although, the adult mammalian eye does not grow during adult life, several groups have shown that the adult mouse eye contains retinal stem cells in the homologous zone (i.e. the ciliary margin), in the pigmented epithelium and not in the neuroretina. These RSCs meet some criteria of stem cells. We identified and characterized the human retinal stem cells. We showed that they posses the same features as their rodent counterpart i.e. they self-renew, expand and differentiate into retinal neurons in vitro and in vivo (indicated by immunostaining and microarray analysis). Moreover, they can be greatly expanded while conserving their sternness potential as revealed by the gene expression profile analysis (microarray approach). They also expressed genes common to various stem cells: nucleostemin, nestin, Bmil , Notch2, ABCG2, c-kit and its ligand, as well as cyclin D3 which acts downstream of c-kit. Furthermore, Bmil and Oct-4 were required for RSC proliferation reinforcing their stem cell identity. Our data indicate that the mice postnatal neuroretina and the adult pigmented epithelium of adult human ciliary margin contain retinal stem cells. We developed a system to easily expand and culture RSCs that can be used to investigate the retinogenesis. For example, it can help to screen drugs or factors involved, for instance, in the survival or generation of retinal cells. This could help to dissect genes or factors involved in the restriction or specification of retinal cell fate. In Western countries, retinitis pigmentosa (RP) affects 1 out of 3'500 individuals and age-related macula degeneration (AMD) strikes 1 % to 3% of the population over 60. In vitro generation of retinal cells is thus a promising tool to provide an unlimited cell source for cellular transplantation studies in the retina.

Effect of repeated fertilizer application on the nutrient status and biomass production of salix 'Aquatica' plantations on cut-away peatland areas

Summary