Magmatic-dominated fluid evolution in the Jurassic Nambija gold skarn deposits (southeastern Ecuador)

The Jurassic (approximately 145 Ma) Nambija oxidized gold skarns are hosted by the Triassic volcanosedimentary Piuntza unit in the sub-Andean zone of southeastern Ecuador. The skarns consist dominantly of granditic garnet (Ad(20-98)) with subordinate pyroxene (Di(46-92)Hd(17-42)Jo(0-19)) and epidote and are spatially associated with porphyritic quartz-diorite to granodiorite intrusions. Endoskarn is developed at the intrusion margins and grades inwards into a potassic alteration zone. Exoskarn has an outer K- and Na-enriched zone in the volcanosedimentary unit. Gold mineralization is associated with the weakly developed retrograde alteration of the exoskarn and occurs mainly in sulfide-poor vugs and milky quartz veins and veinlets in association with hematite. Fluid inclusion data for the main part of the prograde stage indicate the coexistence of high-temperature (500A degrees C to > 600A degrees C), high-salinity (up to 65 wt.% eq. NaCl), and moderate- to low-salinity aqueous-carbonic fluids interpreted to have been trapped at pressures around 100-120 MPa, corresponding to about 4-km depth. Lower-temperature (510-300A degrees C) and moderate- to low-salinity (23-2 wt.% eq. NaCl) aqueous fluids are recorded in garnet and epidote of the end of the prograde stage. The microthermometric data (Th from 513A degrees C to 318A degrees C and salinity from 1.0 to 23 wt.% eq. NaCl) and delta(18)O values between 6.2aEuro degrees and 11.5aEuro degrees for gold-bearing milky quartz from the retrograde stage suggest that the ore-forming fluid was dominantly magmatic. Pressures during the early retrograde stage were in the range of 50-100 MPa, in line with the evidence for CO(2) effervescence and probable local boiling. The dominance of magmatic low-saline to moderately saline oxidizing fluids during the retrograde stage is consistent with the depth of the skarn system, which could have delayed the ingression of external fluids until relatively low temperatures were reached. The resulting low water-to-rock ratios explain the weak retrograde alteration and the compositional variability of chlorite, essentially controlled by host rock compositions. Gold was precipitated at this stage as a result of cooling and pH increase related to CO(2) effervescence, which both result in destabilization of gold-bearing chloride complexes. Significant ingression of external fluids took place after gold deposition only, as recorded by delta(18)O values of 0.4aEuro degrees to 6.2aEuro degrees for fluids depositing quartz (below 350A degrees C) in sulfide-rich barren veins. Low-temperature (< 300A degrees C) meteoric fluids (delta(18)O(water) between -10.0aEuro degrees and -2.0aEuro degrees) are responsible for the precipitation of late comb quartz and calcite in cavities and veins and indicate mixing with cooler fluids of higher salinities (about 100A degrees C and 25 wt.% eq. NaCl). The latter are similar to low-temperature fluids (202-74.5A degrees C) with delta(18)O values of -0.5aEuro degrees to 3.1aEuro degrees and salinities in the range of 21.1 to 17.3 wt.% eq. CaCl(2), trapped in calcite of late veins and interpreted as basinal brines. Nambija represents a deep equivalent of the oxidized gold skarn class, the presence of CO(2) in the fluids being partly a consequence of the relatively deep setting at about 4-km depth. As in other Au-bearing skarn deposits, not only the prograde stage but also the gold-precipitating retrograde stage is dominated by fluids of magmatic origin.

First aid in burn injuries with counterintuitive warm water improves outcome

Objective: Cooling is considered a panacea in burn injury. However, burn injuries are characterized by an ischemic zone prone to progression, a phenomenon that can substantially increase morbidity. Cold-induced vasoconstriction potentially aggravates ischemia and promotes progression. Therefore we compared the effect of warm (37°C) and cold (17°C) water on burn progression. Methods: The comb burn model creates 4 rectangular burned surfaces separated by 3 unburned interspaces that become necrotic if untreated. After heating in boiling water the template was applied for 60 seconds on 24 Wistar rats randomized into 3 groups: no treatment (CON); treatment for 20 minutes with cold water (17°C: CW) or warm water (37°C: WW). Burn progression in surface (planimetry) and Departmenth (histology), as well as microcirculatory perfusion (laser Doppler flowmetry) were assessed after 1h, as well as 1, 4, and 7 days. Results: Both CW and WW delayed burn progression without reducing the final burn Departmenth (deep dermis). In contrast, only WW but not CW increased dermal perfusion (81 ± 2% (WW) vs. 62 ± 2% (CW) and 63 ± 1% (CON), p< 0·05) already 1 hour after burn induction. The difference observed after one hour led to a complete flow recovery during the observation period and translated into increased interspace survival, respectively less necrosis with WW(65 ± 4% vs. 81 + 4% (CW) and 91 ± 2% (CON), p< 0·05) after 7 days. Conclusions: Application of warm water significantly improved dermal perfusion, increased interspace survival, and delayed burn progression.However it didn't alter the ultimate burn Departmenth of the actually burned area. Therefore, warm water can create a therapeutic window for targeted nonsurgical treatment of burn progression.

Geochemistry of the thermal springs and fumaroles of Basse-Terre Island, Guadeloupe, Lesser Antilles

The purpose of this work was to study jointly the volcanic-hydrothermal system of the high-risk volcano La Soufriere, in the southern part of Basse-Terre, and the geothermal area of Bouillante, on its western coast, to derive an all-embracing and coherent conceptual geochemical model that provides the necessary basis for adequate volcanic surveillance and further geothermal exploration. The active andesitic dome of La Soufriere has erupted eight times since 1660, most recently in 1976-1977. All these historic eruptions have been phreatic. High-salinity, Na-CI geothermal liquids circulate in the Bouillante geothermal reservoir, at temperatures close to 250 degrees C. These Na-CI solutions rise toward the surface, undergo boiling and mixing with groundwater and/or seawater, and feed most Na-CI thermal springs in the central Bouillante area. The Na-Cl thermal springs are surrounded by Na-HCO3 thermal springs and by the Na-Cl thermal spring of Anse a la Barque (a groundwater slightly mixed with seawater), which are all heated through conductive transfer. The two main fumarolic fields of La Soufriere area discharge vapors formed through boiling of hydrothermal aqueous solutions at temperatures of 190-215 degrees C below the ``Ty'' fault area and close to 260 degrees C below the dome summit. The boiling liquid producing the vapors of the Ty fault area has SD and delta(18)O values relatively similar to those of the Na-CI liquids of the Bouillante geothermal reservoir, whereas the liquid originating the vapors of the summit fumaroles is strongly enriched in O-18, due to input of magmatic fluids from below. This process is also responsible for the paucity of CH;I in the fumaroles. The thermal features around La Soufriere dome include: (a) Ca-SO4 springs, produced through absorption of hydrothermal vapors in shallow groundwaters; (b) conductively heated, Ca-Na-HCO3 springs; and (c) two Ca-Na-Cl springs produced through mixing of shallow Ca-SO4 waters and deep Na-Cl hydrothermal liquids. The geographical distribution of the different thermal features of La Soufriere area indicates the presence of: (a) a central zone dominated by the ascent of steam, which either discharges at the surface in the fumarolic fields or is absorbed in shallow groundwaters; and (b) an outer zone, where the shallow groundwaters are heated through conduction or addition of Na-Cl liquids coming from hydrothermal aquifer(s).

Silver-base metal epithermal vein and listwaenite types of deposit Crnac, Rogozna Mts., Kosovo. Part I: Ore mineral geochemistry and sulfur isotope study

Pb-Zn-Ag vein and listwaenite types of mineralization in Crnac deposit, Western Vardar zone, were deposited within several stages: (i) the pre-ore stage comprises pyrite, arsenopyrite, pyrrhotite, quartz, kaolinite and is followed by magnetite-pyrite; (ii) the syn-ore stage is composed of galena, sphalerite, tetrahedrite and stefanite; and (iii) the post-ore stage is composed of carbonates, pyrite, arsenopyrite and minor galena. The vein type mineralization is hosted by Jurassic amphibolites and veins terminate within overlying serpentinites. Mineralized listwaenites are developed along the serpentinite-amphibolite interface. The reserves are estimated to 1.7 Mt of ore containing in average 7.6% lead, 2.9% zinc, and 102 g/t silver. Sulfides from the pre- and syn-mineralization assemblage of the vein- and listwaenite-types of mineralization from the Crnac Pb-Zn-Ag deposit have been analyzed using microprobe, crush-leachates and sulfur isotopes. The pre-ore assemblage precipitated under high sulfur fugacities (f(S(2)) = 10(-8)-10(-6) bar) from temperatures ranging between 350 degrees C and 380 degrees C. Most likely water-rock reactions, boiling and/or increase of pH caused an increase of delta(34)S of pyrite toward upper levels within the deposit. The decomposition of pre-ore pyrrhotite to a pyrite-magnetite mixture occurred at a fugacity of sulfur from f(S(2)) = 8.7 x 10(-10) to 9.6 x 10(-9) bar and fugacity of oxygen from f(O(2)) = 2.4 x 10(-30) to 3.1 x 10(-28) bars, indicating a contribution of an oxidizing fluid, i.e. meteoric water during pre-ore stages of hydrothermal activity. The crystallization temperatures obtained by the sphalerite-galena isotope geothermometer range from 230 to 310 degrees C. The delta(34)S values of pre- and syn-ore sulfides (pyrite, galena, sphalerite, delta(34)S = 0.3-5.9 parts per thousand) point to magmatic sulfur. Values of delta(34)S of galena and sphalerite are decreasing upwards due to precipitation of early formed sulfide minerals. Post-ore assemblage precipitated at temperature below 190 degrees C. Based on data presented above, we assume two fluid sources: (i) a magmatic source, supported by sulfur isotopic compositions within pre- and syn-ore minerals and a high mol% of fluorine found within pre- and syn-ore leachates, and (ii) a meteoric source, deduced by coincident pyrite-magnetite intergrowth, sulfur isotopic trends within syn-ore minerals and decrease of crystallization temperatures from the pre-ore stage (380-350 degrees C), towards the syn-ore (310-215 degrees C) and post-ore stages (<190 degrees C). Post-ore fluids are Na-Ca-Mg-K-Li chlorine rich and were modified via water-rock reactions. Simple mineral assemblage and sphalerite composition range from 1.5 to 10.1 mol% of FeS catalog Crnac to a group of intermediate sulfidation epithermal deposit. (C) 2011 Elsevier B.V. All rights reserved.

Changes in the isoflavone profile and in the chemical composition of tempeh during processing and refrigeration

The objective of this work was to analyze changes in the isoflavone profile, determined by high performance liquid chromatography, at different processing stages and after refrigeration of tempeh. For tempeh production, clean soybean grains from cultivars BR 36 (low isoflavone content) and IAS 5 (high) were dehulled, and the separated cotyledons were hydrated and then cooked in boiling water for 30 min. Spores of the fungus Rhizopus microsporus var. oligosporus were inoculated in the cooked and cooled cotyledons, and incubated at 32ºC for 6, 12, 18, and 24 hours in perforated polypropylene bags, for fermentation. The resulting tempeh was stored at 4ºC for 6, 12, 18, and 24 hours. After 24-hour fermentation, isoflavone glucosides were 50% reduced, and the aglycone forms in the tempeh from both cultivars was increased. The malonyl forms reduced 83% after cooking. Less than 24 hours of refrigeration did not affect the isoflavone profile of tempeh from either cultivar, which is a good indicator of its quality. The tempeh maintains the high and low isoflavone content of the cultivars, which indicates that cultivar differences in this trait should be considered when processing tempeh.

Synthetic calibrators for the analysis of total metanephrines in urine: revisiting the conditions of hydrolysis.

BACKGROUND: The quantification of total (free+sulfated) metanephrines in urine is recommended to diagnose pheochromocytoma. Urinary metanephrines include metanephrine itself, normetanephrine and methoxytyramine, mainly in the form of sulfate conjugates (60-80%). Their determination requires the hydrolysis of the sulfate ester moiety to allow electrochemical oxidation of the phenolic group. Commercially available urine calibrators and controls contain essentially free, unhydrolysable metanephrines which are not representative of native urines. The lack of appropriate calibrators may lead to uncertainty regarding the completion of the hydrolysis of sulfated metanephrines, resulting in incorrect quantification. METHODS: We used chemically synthesized sulfated metanephrines to establish whether the procedure most frequently recommended for commercial kits (pH 1.0 for 30 min over a boiling water bath) ensures their complete hydrolysis. RESULTS: We found that sulfated metanephrines differ in their optimum pH to obtain complete hydrolysis. Highest yields and minimal variance were established for incubation at pH 0.7-0.9 during 20 min. CONCLUSION: Urinary pH should be carefully controlled to ensure an efficient and reproducible hydrolysis of sulfated metanephrines. Synthetic sulfated metanephrines represent the optimal material for calibrators and proficiency testing to improve inter-laboratory accuracy.

APROS code benchmarking inboiling water reactor accident analyses

Diplomityö käsittelee kiehutusvesilaitosten transienttien ja onnettomuuksien analysointia APROS-ohjelmiston avulla. Työ on tehty Teollisuuden Voima Oy:n (TVO) Olkiluoto 1 ja 2 laitosyksiköiden mallin pohjalta. Raportissa esitetään ohjelmiston käyttämiä yhtälöitäja laskentamalleja yleisellä tasolla. Työssä esitellään laitoksen yleispiirteet turvallisuustoimintoineen ja kuvataan ohjelmaan suureksi osaksi aiemmin luotua laskentamallia. Työssä on luetteloitu voimassa olevatlisensiointianalyysit, joiden joukosta on valittu laskentatapauksia ohjelmiston suorituskyvyn arviointia varten. Lisäksi työhön on valittu laskentatapauksia muilla kuin lisensointiin käytetyillä ohjelmilla lasketuista analyyseistä. Lisäksi on suoritettu vertailulaskuja konservatiivisen ja realistisen mallin erojen esille saamiseksi. Laskentatapauksia ovat mm. ylipainetransientti, jäähdytteen menetysonnettomuus ja oletettavissa oleva käyttöhäiriö, jossa pikasulku ei toimi (ATWS). Diplomityön edetessä laitosmallia on kehitetty edelleen lisäämällä joitakin järjestelmiä ja tarkentamalla joidenkin komponenttien kuvausta. Työssä ilmeni, että APROS soveltuu jäähdytteenmenetysonnettomuuden ja suojarakennuksen yhtäaikaiseen analyysiin. APROS.n vaste nopeisiin transientteihin jäi kuitenkin vertailutasosta. Tämän työn perusteella APROS-mallia kehitys jatkuu edelleen siten, että se soveltuisi entistä paremmin myös nopeiden transienttien ja ATWS-tilanteiden kuvaamiseen. Työssä olevaa lisensointianalyysien kuvausta tullaan käyttämään hyväksi selvitettäessä laitoksen turvallisuuden väliarviossa tarvittavien analyysien määrää ja laatua. Nyt saatuja kokemuksia voidaan hyödyntää myös mahdollisen kolmiulotteisen sydänmallin hankinnassa APROS-ohjelmistoon. Tässä diplomityössä esitettyjä parannuksia voidaan käyttää hyväksi SAFIRtutkimusohjelman hankkeiden suunnittelussa.

Turvallisuustoimintojen käyttö ydinvoimalaitoksilla

Tässä diplomityössä tarkastellaan turvallisuustoiminto-käsitteen määrittelyä ja käyttöä osana ydinvoimalaitosten turvallisuuden varmistamista. Työssä kuvataan paine- ja kiehutusvesilaitosten toiminnan yleispiirteet, sekä Teollisuuden Voima Oy:n (TVO) laitosten Olkiluoto 1 & 2 sekä Olkiluoto 3 tarkempi turvallisuustoiminta turvallisuusjärjestelmien ja -automaation osalta. Työssä esitellään eräs tapa määrittää turvallisuustoimintoja. Malli perustuu hierarkkiseen rakenteeseen, jossa ylimpänä ovat laitostason turvallisuustoiminnot ja alimpana turvallisuustoimintoihin osallistuvien laitteiden ja niiden osien toiminnot. Turvallisuustoimintoja on mahdollista käyttää ydinvoimalaitoksen turvallisuusluokituksen tekemiseen ja perustelemiseen. Turvallisuustoiminto kertoo suoraan luokiteltavan kohteen turvallisuusmerkityksen. Kohteen turvallisuusmerkityksen selvittäminen, eli liittäminen turvallisuustoimintoon, voi olla vaikeaa. Turvallisuustoimintoja on myös mahdollista käyttää laitoksen turvallisuusautomaation riittävän varmistamisen (mm. redundanttisuus, diversiteetti ja erotus) osoittamiseen erityisesti ohjelmoitavan automaation yhteydessä. Turvallisuustoimintoja voidaan hyödyntää laitoksen hätätilanneohjeiden kehittämisessä ja myös laitoksenmuun turvallisuusdokumentaation selkeyttämisessä. Työn tuloksena kehitettiin käyville laitoksille (OL1 & 2) aikaisempaa kattavammat turvallisuustoiminnot. Lisäksi tarkasteltiin rakenteilla olevalle laitokselle (OL3) määriteltyjä turvallisuustoimintoja.

Heat Transfer Analysis of the EPR Core Catcher Test Facility Volley

Uusi EPR-reaktorikonsepti on suunniteltu selviytymään tapauksista, joissa reaktorinsydän sulaa ja sula puhkaisee paineastian. Suojarakennuksen sisälle on suunniteltu alue, jolle sula passiivisesti kerätään, pidätetään ja jäähdytetään. Alueelle laaditaan valurautaelementeistä ns.sydänsieppari, joka tulvitetaan vedellä. Sydänsulan tuottama jälkilämpö siirtyyveteen, mistä se poistetaan suojarakennuksen jälkilämmönpoistojärjestelmän kautta. Suuri osa lämmöstä poistuu sydänsulasta sen yläpuolella olevaan veteen, mutta lämmönsiirron tehostamiseksi myös sydänsiepparin alapuolelle on sijoitettu vedellä täytettävät jäähdytyskanavat. Jotta sydänsiepparin toiminta voitaisiin todentaa, on Lappeenrannan Teknillisellä Yliopistolla rakennettu Volley-koelaitteisto tätä tarkoitusta varten. Koelaitteisto koostuu kahdesta täysimittaisesta valuraudasta tehdystä jäähdytyskanavasta. Sydänsulan tuottamaa jälkilämpöä simuloidaan koelaitteistossa sähkövastuksilla. Tässä työssä kuvataan simulaatioiden suorittaminen ja vertaillaan saatuja arvoja mittaustuloksiin. Työ keskittyy sydänsiepparista jäähdytyskanaviin tapahtuvan lämmönsiirron teoriaan jamekanismeihin. Työssä esitetään kolme erilaista korrelaatiota lämmönsiirtokertoimille allaskiehumisen tapauksessa. Nämä korrelaatiot soveltuvat erityisesti tapauksiin, joissa vain muutamia mittausparametreja on tiedossa. Työn toinen osa onVolley 04 -kokeiden simulointi. Ensin käytettyä simulointitapaa on kelpoistettuvertaamalla tuloksia Volley 04 ja 05 -kokeisiin, joissa koetta voitiin jatkaa tasapainotilaan ja joissa jäähdytteen käyttäytyminen jäähdytyskanavassa on tallennettu myös videokameralla. Näiden simulaatioiden tulokset ovat hyvin samanlaisiakuin mittaustulokset. Korkeammilla lämmitystehoilla kokeissa esiintyi vesi-iskuja, jotka rikkoivat videoinnin mahdollistavia ikkunoita. Tämän johdosta osassa Volley 04 -kokeita ikkunat peitettiin metallilevyillä. Joitakin kokeita jouduttiin keskeyttämään laitteiston suurten lämpöjännitysten johdosta. Tällaisten testien simulaatiot eivät ole yksinkertaisia suorittaa. Veden pinnan korkeudesta ei ole visuaalista havaintoa. Myöskään jäähdytteen tasapainotilanlämpötiloista ei ole tarkkaa tietoa, mutta joitakin oletuksia voidaan tehdä samoilla parametreilla tehtyjen Volley 05 -kokeiden perusteella. Mittaustulokset Volley 04 ja 05 -kokeista, jotka on videoitu ja voitu ajaa tasapainotilaan saakka, antoivat simulaatioiden kanssa hyvin samankaltaisia lämpötilojen arvoja. Keskeytettyjen kokeiden ekstrapolointi tasapainotilaan ei onnistunut kovin hyvin. Kokeet jouduttiin keskeyttämään niin paljon ennen termohydraulista tasapainoa, ettei tasapainotilan reunaehtoja voitu ennustaa. Videonauhoituksen puuttuessa ei veden pinnan korkeudesta saatu lisätietoa. Tuloksista voidaan lähinnä esittää arvioita siitä, mitä suuruusluokkaa mittapisteiden lämpötilat tulevat olemaan. Nämä lämpötilat ovat kuitenkin selvästi alle sydänsiepparissa käytettävän valuraudan sulamislämpötilan. Joten simulaatioiden perusteella voidaan sanoa, etteivät jäähdytyskanavien rakenteet sula, mikäli niissä on pienikin jäähdytevirtaus, eikä useampia kuin muutama vierekkäinen kanava ole täysin kuivana.

Siistausmassan saostuksessa kiekkosuodattimella käytettävän suodatinväliaineen testaus ja kehittäminen

Työn aiheena on siistausmassan saostuksessa käytettävä kiekkosuodatinväliaine ja tarkoituksena selvittää lankamateriaalien ja pinnoitusaineiden vaikutusta väliaineen likaantumisherkkyyteen ja suodatusteknisiin ominaisuuksiin. Siistauslaitosten ongelmana on suodatinväliaineen likaantuminen massassa olevien tahmo- ja painoväripartikkelien johdosta. Tällä hetkellä siistauslaitosten kiekkosuodatinpussien valmistuksessa käytetään pääasiassa polypropeeni- ja polyvinylideenifluoridimonofilamenttilankoja, joiden lianhylkivyys on osoittautunut huonoksi. Uusiksi lankamateriaaleiksi tutkimuksiin valittiin Easy Kleen I, Easy Kleen II, Hyflon, Halar ja Polyesteri. Tulosten perusteella Easy Kleen I ja II monofilamenttilangoista kudotun suodatinkankaan lianhylkivyys on polypropeeni- ja polyvinylideenifluoridimonofilamenttilangoista kudottua kangasta parempi. Suodatusteknisissä ominaisuuksissa ei materiaalien välillä havaittu merkittävää eroa. Easy Kleen monofilamenttilangat näyttävät soveltuvan myös keittokutistumiltaan ja mekaanisilta ominaisuuksiltaan kiekkosuodatinpussien materiaaleiksi. Polypropeeni- ja polyesterimonofilamenettilangoista kudottujen suodatinkankaiden pinnoittamisessa käytettiin hydrofiilisiä ja hydrofobisia pinnoitusaineita. Tulosten perusteella on mahdollista parantaa suodatinkankaan lianhylkivyyttä pinnoittamalla. Pinnoitettu kangas on myös suodatusteknisiltä ominaisuuksiltaan toimiva. Ongelmaksi suodatinkankaiden pinnoittamisessa saattaa kuitenkin muodostua pinnoituslämpötila, jossa kangas kutistuu asennuskelvottomaksi.

Rikkiyhdisteiden laskenta simuloinneissa

Diplomityön tarkoituksena on tutkia eri laskentamenetelmien soveltuvuutta kevyiden rikkiyhdisteiden laskentaan ja kuinka mitatusta kaasu-neste tasapainotiedoista sovitetut binääriset vuorovaikutusparametrit parantavat kaasu-neste tasapainojen laskentaa simuloinneissa. Kirjallisuusosassa paneudutaan kevyisiin rikkiyhdisteisiin ja niiden aineominaisuuksiin. Lisäksi käsitellään öljynjalostuksessa nykyisin käytettäviä ja uusia kehitteillä olevia rikinpoistomenetelmiä.Kokeellisessa osassa tarkastellaan eri laskentamenetelmien soveltuvuutta rikkiyhdisteiden ja kevyiden hiilivetyjen kaasu-neste tasapainon laskentaan. Mitatusta rikkiyhdisteiden ja hiilivetyjen kaasu-neste tasapainoista sovitetaan binäärisiä vuorovaikutusparametrejä tarkentamaan käytettäviä laskentamenetelmiä. Osassa verrataan binääristen seosten mittaustuloksia eri laskentamenetelmillä saatuihin simulointituloksiin. Tarkasteluiden perusteella tehdään johtopäätöksiä laskentamenetelmien soveltuvuudesta kevyiden hiilivetyjen ja rikkiyhdisteiden laskentaan. Tarkastellaan kahden prosessin (rikkivetystripperi ja butaaninpoistokolonni) rikkiyhdisteiden laskentaa. Prosesseille tehdään taseajot, joista saatuja analyysituloksia verrataan simulointien antamiin tuloksiin. Työssä tarkastellaan myös veden liukoisuuden laskentaa ja mahdollisten laskentamenetelmien käytön vaikutusta rikkiyhdisteiden laskentaan.

Effect of compressibility in bubble formation in closed systems

We analyze the stability of small bubbles in a closed system with fixed volume, temperature, and number of molecules. We show that there exists a minimum stable size of a bubble. Thus there exists a range of densities where no stable bubbles are allowed and the system has a homogeneous density which is lower than the coexistence density of the liquid. This becomes possible due to the finite liquid compressibility. Capillary analysis within the developed"modified bubble" model illustrates that the existence of the minimum bubble size is associated to the compressibility and it is not possible when the liquid is strictly incompressible. This finding is expected to have very important implications in cavitation and boiling.

Determinação permanganimétrica de íons Fe3+ com o uso de zinco metálico como redutor - uma contribuição ao ensino de química analítica

The classical volumetric titration of Fe2+ with MnO4-, used in some routine analysis as well as in undergraduate courses was improved. SnCl2 (to reduce Fe3+ to Fe2+) and HgCl2 (to oxidize excess SnCl2) were substituted by metallic zinc in boiling solutions, thus avoiding the toxic HgCl2 and Hg2Cl2; nitrate ions do not interfere in the improved methodology (it is an interference in the classical one) and the reproducibility of the determinations is increased by using metallic zinc. Determinations by students of undergraduate courses are discussed.

Determinação de tanino em pedúnculo de caju: método da vanilina versus método do butanol ácido

To improve tannin assay in cashew apple, several parameters were examined, including (1) extraction solvents, (2) effects of water and boiling time on butanol acid reaction and (3) correlation between vanillin and butanol acid assay of tannin in cashew apples. The 50-70% acetone extracted the greatest amount of tannin from cashew apples. Concentrations of water in butanol reagents were adjusted and boiling time of butanol reaction was reduced at 15 min. Tannin of unripe cashew apples was purified on Sephadex LH-20, aiming to obtain tannin standard for butanol assay. The vanillin assay presented high correlation with the butanol acid assay.

A destilação simulada na indústria do petróleo

One of the most widely used physico-chemical characterizations of hydrocarbon mixtures is the determination of their boiling point distribution. Knowledge of the boiling range of crude oils and petroleum products is essential to ensure the correct specification of final products and to control refinery processes. Simulated distillation, a GC based process, has been playing this role for the past decades in the petroleum industry. The main purpose of this work is to show the fundamentals of this technique as well as its present trends.